699/1985

Tasavallan presidentille osoitettu kansalaisuuslain 4 §:ssä tarkoitettu kansalaisuushakemus on laadittava sisäasiainministeriön vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle. Hakemus on annettava asuinpaikkakunnan poliisille.

Hakemukseen on liitettävä hakijan virkatodistus, selvitys Suomessa asumisesta, suomen tai ruotsin kielen taidosta, verotetusta tulosta ja omaisuudesta sekä verojen suorittamisesta.

Poliisin on hankittava asianomaisen sosiaalilautakunnan lausunto kansalaisuushakemuksesta ja hakemuksessa mainittuja henkilöitä koskevat rikosrekisteri-ilmoitukset.

Sosiaalilautakunnan ja poliisin on lausunnoissaan ilmoitettava, onko hakija elänyt kunniallisesti ja onko hakijan ja hänen perheensä toimeentulo katsottava turvatuksi, sekä muut tiedossa olevat seikat, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hakemusta koskevat asiakirjat poliisi lähettää sisäasiainministeriölle, joka hankkii suojelupoliisin lausunnon. Suojelupoliisi voi kutsua hakijan antamaan kansalaisuushakemuksen johdosta tarvittavia tietoja.

Kansalaisuuslaissa tarkoitettu ilmoitus kansalaisuuden saamiseksi on laadittava sisäasiainministeriön vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle. Ilmoitus on annettava asuinpaikkakunnan poliisille, joka toimittaa sen lausuntoineen sisäasiainministeriölle. Ilmoitukseen on liitettävä virkatodistus sekä muut lomakkeessa mainitut selvitykset.

Suomen kansalaisuudesta vapauttamista koskeva hakemus on osoitettava tasavallan presidentille ja annettava sisäasiainministeriölle.

Hakemuksessa on ilmoitettava syy, minkä vuoksi hakija haluaa vapautua Suomen kansalaisuudesta, ja siihen on liitettävä selvitys hänen kansalaisuudestaan, iästään, ammatistaan, asuinpaikastaan ja siitä, minkä kunnan kotipaikkarekisteriin ja mihin väestörekisteriin hänet on viimeksi merkitty.

Tasavallan presidentille osoitettu kansalaisuuslain 8 b §:ssä tarkoitettu hakemus kansalaisuuden säilyttämisestä on laadittava sisäasiainministeriön vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle ja annettava sisäasiainministeriölle.

Hakemukseen on liitettävä todistus hakijan henkilöllisyydestä, suomen tai ruotsin kielen taidosta, sekä muut lomakkeessa mainitut selvitykset.

Kansalaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettu hakemus on osoitettava tasavallan presidentille ja annettava sisäasiainministeriölle. Hakemukseen on liitettävä selvitys hakijan iästä, ammatista ja asuinpaikasta sekä siitä, minkä kunnan kotipaikkarekisteriin ja mihin väestörekisteriin hänet on merkitty, ja onko hänet näihin merkitty Suomen kansalaisena vai ulkomaalaisena.

Henkilön, joka tekee hakemuksen tai ilmoituksen Suomen kansalaisuuden saamiseksi lapselle tai hakee lapselle vapautusta Suomen kansalaisuudesta, on esitettävä selvitys siitä, kenen huollossa lapsi on.

Kun lapsella on useampia huoltajia ja hakemuksen tai ilmoituksen on tehnyt vain yksi heistä, hakijan tai ilmoittajan on osoitettava tiedoksisaantitodistuksin, että muut huoltajat ovat saaneet hakemuksesta tai ilmoituksesta tiedon.

Jos jonkun huoltajan olinpaikka on tuntematon eikä sitä kohtuudella saada selville, ei tiedoksisaantitodistusta kuitenkaan vaadita.

Kun kansalaisuuslaissa kansalaisuuden saamisen edellytyksenä on asuminen maassa, tämä on osoitettava asumistodistuksella tai muulla todistuksella.

Hakijan tai ilmoittajan on tarvittaessa osoitettava, että hän ei ulkomailla asuessaan ole saanut vieraan valtion kansalaisuutta hakemuksesta, ilmoituksesta tai nimenomaisesta suostumuksestaan.

Hakijan tai ilmoittajan tulee asiakirjoilla luotettavasti selvittää kansalaisuuden saamisen, säilyttämisen tai menettämisen perusteena olevat tosiseikat.

Viranomaisella on oikeus vaatia hakijalta tai ilmoittajalta muukin kansalaisuutta koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellinen selvitys.

Jos hakija tai ilmoituksen tekijä asuu ulkomailla, voidaan kansalaisuuslain 8 b, 9 ja 13 §:ssä tarkoitettu hakemus sekä 3 a ja 3 b §:ssä sekä kansalaisuuslain muuttamisesta annetun lain (584/84) voimaantulosäännöksessä tarkoitettu ilmoitus ulkomailla jättää asianomaiseen Suomen diplomaattiseen edustustoon tai lähetetyn konsulin virastoon. Tämän on toimitettava hakemus tai ilmoitus lausuntoineen ja tarvittavine selvityksineen ulkoasiainministeriön välityksellä sisäasiainministeriölle.

Milloin kansalaisuuslaissa tai tässä asetuksessa tahi vahvistetun kaavan mukaisessa lomakkeessa tarkoitettua asiakirjaa ei ole ulkomailta saatavissa, tulee edustuston erikseen harkita, millainen muu asiakirja tai selvitys vastaa sitä ja on luotettava sekä riittävä.

Sisäasiainministeriön on annettava kansalaistamista tai kansalaisuudesta vapauttamista koskevalle päätökselle kirjoitettu todistus kansalaisuuslain 4 §:n 3 momentissa tai 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun ehdon täyttymisestä.

Kun henkilö on tullut ilmoituksesta tai hakemuksesta Suomen kansalaiseksi tai menettänyt Suomen kansalaisuuden, sisäasiainministeriön on viipymättä ilmoitettava siitä väestörekisterikeskukselle. Samoin on meneteltävä, kun henkilö on vapautettu Suomen kansalaisuudesta tai kun on annettu kansalaisuuslain 13 §:n mukainen selitys.

Jos sisäasiainministeriö muuten toteaa, että henkilön kansalaisuus on muu kuin kunnan kotipaikkarekisteriin tai väestörekisteriin on merkitty, on siitä ilmoitettava väestörekisterikeskukselle.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut ilmoitukset on lähetettävä myös ulkoasiainministeriölle, suojelupoliisille ja paikalliselle poliisille.

Sisäasiainministeriön on pidettävä luetteloa päätöksistä, jotka on annettu kansalaisuuslain 3 a, 3 b, 4-6, 8 a, 8 b, 9, 10, 13 ja 15 §:n sekä kansalaisuuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen nojalla.

Sisäasiainministeriö antaa tarvittaessa ohjeet tämän asetuksen soveltamisesta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1985. Sillä kumotaan 28 päivänä kesäkuuta 1968 annettu kansalaisuusasetus (402/68).