60/1985

Kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojellaan kulttuurikehitykseen tai historiaan liittyviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja rakennettuja alueita siten kuin tässä laissa säädetään.

Tässä laissa tarkoitetun suojelun kohteita ovat sellaiset rakennukset, rakennusryhmät ja rakennetut alueet, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien taikka rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta. Rakennukseen luetaan kuuluvaksi sen kiinteä sisustus.

Tämän lain mukainen suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa ja rakennuksen kiinteää sisustusta sekä siltaa, kaivoa tai muuta sellaista rakennelmaa samoin kuin rakennukseen liittyvää puistoa taikka muuta vastaavaa rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta.

Mitä jäljempänä tässä laissa on säädetty rakennuksesta>koskee vastaavasti muita 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja suojelun kohteita.

Rakennussuojelusta asema- ja rakennuskaavaalueella sekä alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asema- tai rakennuskaavan laatimista varten, on säädetty rakennuslaissa (370/58).

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan tämän lain mukaiseen menettelyyn ryhtyä myös 1 momentissa tarkoitetulla alueella, mutta rakennus voidaan määrätä suojeltavaksi vain, milloin suojelu ei ole mahdollista rakennuslain nojalla, milloin rakennuksen säilymistä ei voida riittävästi turvata rakennuslain säännösten nojalla tai milloin rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä taikka milloin siihen muutoin on erityisiä syitä.

Rakennuksista, jotka ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä, on säädetty muinaismuistolaissa (295/63).

Kirkollisten rakennusten suojelusta on säädetty kirkkolaissa (635/64).

Valtion omistamien rakennusten suojelusta säädetään asetuksella.

Rakennuksen saattamisesta suojeltavaksi päättää lääninhallitus. Lääninhallitus voi määrätä rakennuksen suojeltavaksi, jos rakennuksella on kulttuurihistoriallista merkitystä 2 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla.

Suojeltavaksi määräämistä koskeva päätös on alistettava valtioneuvoston vahvistettavaksi.

Valtioneuvoston on käsiteltävä asia kiireellisesti.

Lääninhallituksen suojelupäätökseen on otettava tarpeellisiksi katsottavat määräykset suojeltavan kohteen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi.

Suojelumääräykset voivat koskea:

Suojelupäätöksessä voidaan antaa museovirastolle oikeus antaa tarkempia määräyksiä suojelumääräysten soveltamisesta sekä myöntää suojelumääräyksistä vähäisiä poikkeuksia.

Rakennuksen suojelua koskeva asia tulee lääninhallituksessa vireille lääninhallituksen omasta aloitteesta tai lääninhallitukselle tehdystä esityksestä.

Esityksen rakennuksen saattamisesta suojeltavaksi saa tehdä rakennuksen omistaja, valtion viranomainen, seutukaavaliitto tai kunta, jonka alueella rakennus sijaitsee, sekä maakuntaliitto ja rekisteröity yhdistys, joka toimii rakennuksen sijaintipaikkakunnalla.

Esityksen tulee olla kirjallinen ja sisältää tiedot rakennuksesta sekä sen sijaintipaikasta ja omistajasta. Esitys on tarkoin perusteltava.

Lääninhallituksen on ennen päätöksen antamista varattava rakennuksen ja kiinteistön omistajalle ja, jos rakennus tai kiinteistö ei ole omistajan hallussa, myös sen haltijalle tilaisuus tulla kuulluksi. Samoin lääninhallituksen on kuultava asiassa kuntaa, jonka alueella rakennus sijaitsee, sekä museovirastoa.

Suojelumääräykset on, mikäli mahdollista, laadittava yhteisymmärryksessä rakennuksen ja kiinteistön sekä sen ympärillä olevan alueen Omistajien ja haltijoiden kanssa.

Kun rakennuksen suojelua koskeva asia on pantu vireille ja kun kyseessä saattaa olla tässä laissa tarkoitettu suojelukohde, lääninhallituksen tulee kieltää rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa vaarantaviin toimenpiteisiin ryhtyminen.

Kielto tulee voimaan, kun sitä koskeva pää. tös on annettu tiedoksi, ja on voimassa, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Lääninhallituksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa kiellon antamisesta.

Mitä tässä luvussa on säädetty rakennuksen saattamisesta suojeltavaksi, on soveltuvin osin noudatettava suojelupäätöstä muutettaessa tai kumottaessa.

Jos rakennuksen omistaja suojelupäätöksen mukaisten suojelumääräysten johdosta ei voi käyttää rakennusta tavanomaisella tai kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, hänellä on oikeus saada valtiolta täysi korvaus sellaisesta kärsimästään haitasta ja vahingosta, joka ei ole merkitykseltään vähäinen.

Jos omistajan on suojelumääräysten johdosta ryhdyttävä erityisiin toimiin rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi, on tästä aiheutuvat kustannukset korvattava valtion varoista. Korvausvelvollisuutta ja korvauksen määrää harkittaessa ei korvattaviksi kustannuksiksi kuitenkaan katsota rakennuslain mukaisesta kunnossapitovelvollisuudesta tai muutoin rakennuksen tavanomaisesta kunnossapidosta aiheutuvia kustannuksia.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty rakennuksen omistajan oikeudesta korvaukseen, koskee myös rakennuksen omistajan vertaista haltijaa sekä rakennukseen kohdistuvan vuokra- tai käyttöoikeuden taikka muun näihin verrattavan erityisen oikeuden haltijaa. Valtion korvausvelvollisuus ei kuitenkaan koske kuntaa.

Museoviraston ja sen, joka katsoo olevansa oikeutettu korvaukseen 11 §:n mukaan, on pyrittävä sopimukseen korvauksen määrästä.

Sopimus on kirjalliseen muotoon laadittuna saatettava valtioneuvoston vahvistettavaksi.

Milloin korvauksesta ei sovita, on korvausta haettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun päätös johon korvausvaatimus perustuu, sai lainvoiman. Jollei korvausta haeta määräajassa, on oikeus siihen menetetty. Korvausvelvollisuuden toteamisesta ja korvauksien määräämisestä on voimassa, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/77) on säädetty. Sama koskee korvauksen määrää, ottaen kuitenkin huomioon, mitä tässä laissa on säädetty.

Olosuhteiden muututtua on valtiolla taikka rakennuksen omistajalla tai haltijalla oikeus saattaa kysymys oikeudesta korvaukseen uudelleen harkittavaksi 11 §:n mukaan. Korvausvelvollisuus olosuhteiden muututtua ei kuitenkaan koske sellaisia menetyksiä tai kustannuksia, jotka aikaisemmalla lainvoimaisella päätöksellä on määrätty korvattaviksi.

Valtioneuvosto voi, kun yleinen tarve sitä vaatii, myöntää valtiolle tai kunnalle luvan lunastaa tässä laissa tarkoitetun rakennuksen tarpeellisine maa-alueineen siitä riippumatta, onko rakennus määrätty suojeltavaksi vai ei. Lunastuksessa noudatetaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain säännöksiä lunastusmenettelystä sekä korvauksen perusteista ja määräämisestä.

Tämän lain noudattamista valvovat lääninhallitus, museovirasto ja kunnan rakennuslautakunta.

Luovuttaessaan suojeltavaksi määrätyn rakennuksen tai rakennuksen, jota koskeva suojelu on vireillä, luovuttajan on luovutuskirjaan otettavalla maininnalla tai muutoin todistettavasti ilmoitettava saajalle suojelumääräyksistä tai suojelua koskevan asian vireilläolosta.

Jos joku tämän lain taikka siihen perustuvan kiellon tai määräyksen vastaisesti on muuttanut tai siirtänyt rakennusta taikka purkanut sen, lääninhallitus voi velvoittaa hänet määräajassa ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin rakennuksen saattamiseksi ennalleen.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti, kun omistaja on laiminlyönyt rakennuksen suojelun tarkoituksen edellyttämän hoidon.

Jollei 1 ja 2 momentissa tarkoitettua velvoitetta noudateta, lääninhallituksella on oikeus suorituttaa niissä tarkoitetut toimenpiteet. Toimenpiteistä johtuvat kustannukset maksetaan etukäteen valtion varoista, ja ne peritään valtiolle siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.

Valtio voi omalla kustannuksellaan suorituttaa suojeltavaksi määrätyssä rakennuksessa välttämättömiä kunnostamistöitä.

Asianomaisilla viranomaisilla on oikeus lain noudattamisen ja soveltamisen kannalta tarpeellisten tarkastusten ja tutkimusten suorittamiseksi päästä suojeltavaksi määrättyyn rakennukseen tai rakennukseen, jonka suojeltavaksi määrääminen on vireillä.

Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittamisesta on vähintään kolmea vuorokautta aikaisemmin ilmoitettava rakennuksen omistajalle tai haltijalle. Jos asianomaiselta viranomaiselta kielletään pääsy rakennukseen, tulee viranomaisen kääntyä lääninhallituksen puoleen lääninhallituksesta annetun asetuksen (188/55) 11 §:ssä tarkoitetun virka-avun saamiseksi.

Museovirasto voi valtion tulo- ja menoarvion rajoissa myöntää avustusta suojeltavaksi määrätyn rakennuksen omistajalle rakennuksen tai sen ympäristön kunnossapitoa tai parantamista varten.

Avustusta voidaan myöntää kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen omistajalle silloinkin, kun rakennusta ei ole määrätty suojeltavaksi tämän lain nojalla. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että sen saaja sitoutuu säilyttämään rakennuksen museoviraston määräämällä tavalla.

Avustuksen ehdoksi voidaan panna, että yleisöllä on pääsy alueelle taikka rakennukseen tai sen osaan siten kuin siitä erikseen sovitaan. Jos rakennus on määrätty suojeltavaksi, ehtojen tulee olla suojelumääräysten mukaisia.

Kun rakennuksen suojelemista koskeva asia on pantu vireille lääninhallituksessa, kun suojelua koskeva päätös on saanut lainvoiman tai kun suojelu on lainvoimaisesti lakkautettu, lääninhallituksen on ilmoitettava siitä asianomaiselle tuomarille, jonka tulee tehdä siitä merkintä kiinnitysrekisteriin. Rekisteriin tehty merkintä on uudistamattakin pysyvä. Ilmoituksessa On mainittava kiinteistö, jolla rakennus sijaitsee.

Jos suojeltavaksi määrätty rakennus on vahingoittunut tai tuhoutunut, rakennuksen omistajan on ilmoitettava siitä viipymättä lääninhallitukselle. Tämän tulee välittömästi ilmoittaa asiasta museovirastolle.

Lääninhallituksen on lisäksi viivytyksettä ilmoitettava rakennuksen tuhoutumisesta 20 §:ssä tarkoitetulle tuomarille, jonka tulee ilmoituksen johdosta poistaa rakennuksen suojelua koskeva merkintä kiinnitysrekisteristä.

Rakennusta, jossa tai jonka kiinteässä sisustuksessa on vanhoja maalauksia, kirjoituksia tai rakennustaiteellisia koristuksia, ei saa purkaa tai muuttaa ennen kuin aiotusta toimesta on ilmoitettu museovirastolle, vaikka rakennusta ei olekaan saatettu tämän lain nojalla suojeltavaksi.

Samoin on 1 momentissa tarkoitettujen maalausten tai kirjoitusten peittäminen rappaamalla taikka niiden uudelleen maalaaminen tai muulla tavoin hävittäminen kielletty, ennen kuin aiotusta toimesta on ilmoitettu museovirastolle.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa museovirastolle tulee varata tilaisuus otattaa maalauksista, kirjoituksista ja koristuksista jäljennöksiä ja kuvia.

Muutosta lääninhallituksen päätökseen rakennuksen suojelua koskevassa asiassa haetaan valtioneuvostolta.

Lääninhallituksen päätökseen, jolla on väliaikaisesti kielletty ryhtymästä toimenpiteisiin, jotka saattavat vaarantaa rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa, haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Mikäli edellä ei ole toisin säädetty, on menettelystä ja muutoksenhausta tässä laissa tarkoitetuissa hallintoasioissa voimassa, mitä hallintomenettelylaissa (598/82) ja muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/ 50) on säädetty.

Joka rikkoo tässä laissa olevaa tai sen nojalla annettua kieltoa tai määräystä, on tuomittava rakennussuojelulain säännösten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei häntä muun lain nojalla ole tuomittava ankarampaan rangaistukseen.

Jos teko on aiheuttanut erityisen arvokkaan rakennuksen tuhoutumisen tai muuta huomattavaa vahinkoa rakennussuojelulle ja rikosta on näissä tai muissa tapauksissa, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä, on rikoksentekijä tuomittava törkeästä rakennussuojelulain säännösten rikkomisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai sakkoon.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn ja rikoksen tekemiseen käytetyn esineen tai muun omaisuuden tuomitsemisessa menetetyksi on noudatettava, mitä rikoslain 2 luvun 16 §:ssä on säädetty.

Tarkemmat säännökset tämän lain soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1985. Sillä kumotaan kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta 27 päivänä marraskuuta 1964 annettu laki (572/ 64).

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämän lain säännöksiä noudatetaan myös ennen lain voimaantuloa vireille pannuissa asioissa, jotka koskevat rakennuksen saattamista suojeltavaksi.

Aikaisemman lain nojalla annettu päätös rakennuksen saattamisesta suojeltavaksi pysyy edelleen voimassa tämän lain tultua voimaan, ja siinä tarkoitettuun rakennukseen sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään suojeltavaksi määrätystä rakennuksesta.