Laki ihmisen elimien ja kudoksien irrottamisesta lääketieteelliseen käyttöön
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Lain soveltamisala
1 §
Ihmisen elimiä ja kudoksia saadaan irrottaa toisen ihmisen sairauden tai ruumiinvamman hoitoa, lääkkeen valmistamista taikka lääketieteellistä tutkimusta varten sekä kuolleen ruumis saadaan luovuttaa lääketieteen opetusta varten tässä laissa säädetyin edellytyksin.
Tämä laki ei koske taudinmäärityksen, tutkimuksen tai hoidon yhteydessä suoritettavaa eikä kuolemansyyn selvittämiseksi tarpeellista elimien ja kudoksien irrottamista eikä myöskään veren talteenottoa.
Irrottaminen elävältä henkilöltä
2 §
Elimiä ja kudoksia voidaan irrottaa toisen ihmisen sairauden tai ruumiinvamman hoitoa varten lääkintöhallituksen luvalla kahdeksantoista vuotta täyttäneestä henkilöstä, joka on antanut siihen kirjallisen suostumuksensa. Lääkintöhallitukselle osoitettavaan lupahakemukseen tulee liittää lausunnot elinsiirtokirurgiaa ja psykiatriaa edustavilta asiantuntijoilta. Näitä lausuntoja ei ole tarpeen liittää hakemukseen, jos kyse on uusiutuvan kudoksen irrottamisesta.
Henkilöstä, joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta, voidaan erityisestä syystä irrottaa ainoastaan uusiutuvaa kudosta huoltajan tai uskotun miehen kirjallisella suostumuksella ja lääkintöhallituksen luvalla. Luovuttajan mielipide toimenpiteeseen on selvitettävä, sikäli kuin se hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden on mahdollista, eikä toimenpidettä saa suorittaa jos henkilö sitä itse vastustaa. Lääkintöhallitukselle osoitettavaan lupahakemukseen tulee sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, liittää lausunto lastenpsykiatriaa tai lastentautien erikoisalaa edustavalta asiantuntijalta.
3 §
Ennen 2 §:ssä tarkoitetun suostumuksen antamista on lääkärin, joka ei saa olla vastaanottajaa hoitava lääkäri, selvitettävä luovuttajalle sekä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa huoltajalle tai uskotulle miehelle ja luovuttajalle, sikäli kuin se hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden on mahdollista, toimenpiteen merkitys ja vaikutukset luovuttajalle ja vastaanottajalle.
Toimenpiteestä ei saa aiheutua luovuttajalle vakavaa terveydellistä vaaraa tai pysyvää haittaa.
Edellä 2 §:ssä tarkoitetun suostumuksen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Suostumus on milloin tahansa ennen toimenpiteen suorittamista peruutettavissa.
Irrottaminen kuolleelta
4 §
Kuolleen ihmisen elimiä ja kudoksia saadaan irrottaa toisen ihmisen sairauden tai ruumiinvamman hoitoa varten, jollei ole syytä otaksua, että henkilö eläessään on sellaista toimenpidettä vastustanut tai että hänen lähimmät omaisensa tai holhoojansa sitä vastustaisivat.
Jos henkilö on antanut suostumuksensa elimien ja kudoksien irrottamiseen 1 momentissa säädettyyn tarkoitukseen, voidaan toimenpide suorittaa omaisten kiellosta huolimatta.
5 §
Kuolleen ihmisen elimien ja kudoksien irrottaminen on tehtävä niin, ettei se haittaa kuolemansyyn selvittämistä.
Milloin poliisin on suoritettava tutkinta kuolemansyyn selvittämiseksi, elimien ja kudoksien irrottamiseen ei saa ryhtyä, jos poliisi vastustaa irrottamista tai jos irrottaminen vaikeuttaa oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta.
Ennen kuin kuolema on todettu, ei 4 §:ssä tarkoitettuun elimien tai kudoksien irrottamiseen saa ryhtyä.
6 §
Ruumiinavauksen yhteydessä voidaan lääkintöhallituksen luvalla irrottaa elimiä ja kudoksia lääkkeen valmistamista tai lääketieteellistä tutkimusta varten, milloin sitä on pidettävä perusteltuna erityisestä lääketieteellisestä syystä.
Sairaalan ja laitoksen hyväksyminen
7 §
Lääkintöhallitus hyväksyy ne sairaalat ja laitokset, joissa elimiä tai kudoksia voidaan irrottaa tässä laissa säädettyyn tarkoitukseen. Hyväksymisen edellytyksenä on, että sairaalalla ja laitoksella on asianmukaiset tilat ja laitteet sekä tarvittava henkilökunta.
Päätös irrottamisesta. Toiminnasta vastaava lääkäri
8 §
Elimen ja kudoksen irrottamisesta toisen ihmisen sairauden tai ruumiinvamman hoitoa varten päättää sairaalan ylilääkäri, laitoksen esimiehenä toimiva lääkäri taikka heidän määräämänsä muu sairaalan tai laitoksen lääkäri, kun tässä laissa säädetyt edellytykset irrottamiseen ovat olemassa. Vastaanottajaa hoitava lääkäri ei ole oikeutettu tekemään edellä tarkoitettua päätöstä.
9 §
Kun elimien ja kudoksien irrottaminen tapahtuu lääkkeen valmistamista tai lääketieteellistä tutkimusta varten, tulee asianomaisen sairaalan tai laitoksen ilmoittaa lääkintöhallitukselle lääkäri, joka vastaa tästä toiminnasta.
Ruumiin luovuttaminen opetustarkoituksiin
10 §
Yliopiston anatomian laitokselle voidaan luovuttaa lääketieteen opetusta varten yleisellä kustannuksella haudattava ruumis, ellei henkilö ole kieltänyt ruumiinsa luovuttamista opetustarkoituksiin, samoin kuin ruumis, jonka opetustarkoitukseen luovuttamiseen henkilö on kirjallisesti antanut suostumuksensa.
Ruumiiden käyttämisestä lääketieteelliseen opetukseen säädetään asetuksella.
Erinäiset säännökset
11 §
Tässä laissa säädetystä elimen tai kudoksen irrottamisesta ja käytöstä sekä ruumiin luovuttamisesta ei saa luvata tai suorittaa luovuttajalle taikka hänen oikeudenomistajalleen korvausta.
12 §
Lääkintöhallitus antaa tarkemmat määräykset siitä, miten kuolema on todettava, sekä vahvistaa tarvittavien lomakkeiden kaavat.
13 §
Joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava ihmisen elimien ja kudoksien irrottamisesta annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon ellei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta.
14 §
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.
15 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1985.
Tällä lailla kumotaan 8 päivänä heinäkuuta 1957 annettu laki kuolleen henkilön kudosten käyttämisestä sairaanhoidollisiin tarkoituksiin (260/57).
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Lakialoite 110/84
Talousvaliokunnan. miet. 16/84
Suuren valiok. miet. 4/84
Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 1985
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoSosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaa