2/1985

Lomituspalveluilla tarkoitetaan tässä laissa maatalouslomittajan järjestämistä maatalousyrittäjälle vuosiloman, sijaisavun ja viikkovapaan ajaksi.

Tätä lakia sovelletaan vuosilomaa ja viikkovapaata järjestettäessä maatalousyrittäjään, joka itse työhön osallistuen omaan lukuunsa, yhteiseen lukuun tai perheenjäsenenä harjoittaa karjataloutta saaden siitä pääasiallisen toimeentulonsa ja jolla yrityksen karjatalouteen kuuluvien välttämättömien tehtävien vuoksi ei ole mahdollisuutta ilman tässä laissa säädettyjä palveluja vapautua tehtävistään vuosiloman tai viikkovapaan ajaksi. Lakia ei kuitenkaan sovelleta useampaan kuin kahteen samassa yrityksessä edellä mainitulla tavalla työskentelevään yrittäjään.

Sijaisapua järjestettäessä tätä lakia sovelletaan maatalousyrittäjään, joka itse työhön osallistuen omaan lukuunsa, yhteiseen lukuun tai perheenjäsenenä harjoittaa maataloutta saaden siitä pääasiallisen toimeentulonsa ja jolla sairauden, tapaturman, synnytyksen tai muun niihin verrattavan tilapäisen syyn vuoksi ei ole mahdollisuutta huolehtia maatalousyritykseen kuuluvista välttämättömistä tehtävistä ilman tässä laissa säädettyä sijaisapua.

Sijaisapua järjestettäessä tätä lakia sovelletaan myös yritystoiminnan jatkamisen vaatimien järjestelyjen toteuttamiseksi silloin kun 1 momentissa tarkoitetun yrittäjän sairaudesta tai tapaturmasta seuraa pysyvä työkyvyttömyys tai milloin sijaisavun tarve johtuu 1 momentissa tarkoitetun yrittäjän kuolemasta.

Lakia ei sovelleta maatalousyrittäjään, jolla on palveluksessaan vuosilomaa tai viikkovapaata järjestettäessä karjataloudessa taikka sijaisapua järjestettäessä maataloudessa säännöllisesti yksi tai useampi perheen ulkopuolinen palkattu työntekijä. Milloin yrityksessä on kuitenkin vain yksi edellä 2 tai 3 §:ssä tarkoitettu maatalousyrittäjä, sovelletaan lakia häneen, vaikka hänellä onkin palveluksessaan yksi perheen ulkopuolinen palkattu työntekijä.

Poikkeustapauksessa lakia voidaan soveltaa myös sellaiseen maatalousyrittäjään, jolla on palveluksessaan säännöllisesti enintään kaksi perheen ulkopuolista palkattua työntekijää. Tällöin edellytyksenä kuitenkin on, ettei yrittäjä palkatuista työntekijöistä huolimatta voi 2 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa vapautua tehtävistään vuosiloman tai viikkovapaan ajaksi tai 3 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa huolehtia yrityksen toimintaan liittyvistä välttämättömistä tehtävistä.

Maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomittaja vuosiloman ajaksi, jonka pituus on yksi ja yksineljäsosa työpäivää jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jollei lomapäivien luvuksi tule kokonaislukua, päivän osa katsotaan täydeksi lomapäiväksi.

Täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan lomakautta edeltävän maaliskuun lopussa päättyvän lomanmääräytymisvuoden sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana maatalousyrittäjä on toiminut 2 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä vähintään neljänätoista päivänä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua aikaa laskettaessa noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä vuosilomalain (272/73) 3 §:ssä on säädetty työssäolopäivien veroisina pidettävien päivien ottamisesta huomioon vuosiloman pituutta määrättäessä.

Maatalousyrittäjän on pidettävä 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu vuosilomansa enintään neljässä erässä lomakauden aikana. Lomakausi on huhtikuun 1 päivän ja seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivän välinen aika, nämä päivät mukaan luettuina.

Kalenterivuoden aikana maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomittaja viikkovapaata varten yhteensä enintään 12 viikkovapaapäivän ajaksi.

Maatalousyrittäjän on pidettävä 7 §:ssä tarkoitetut viikkovapaapäivät erikseen tai yhdessä, enintään kuitenkin viisi viikkovapaapäivää kalenterikuukaudessa.

Maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomittaja sijaisapua varten sairauden, tapaturman tai muun niihin verrattavan tilapäisen syyn vuoksi ajaksi, jonka lääkärintodistuksella osoitettu määräaikainen työkyvyttömyys taikka muutoin luotettavasti osoitettu sijaisavun tarve kestää. Ilman lääkärintodistusta sijaisapua voidaan antaa sairauden ja tapaturman johdosta lomalautakunnan määräämäksi ajaksi, enintään kuitenkin seitsemäksi päiväksi. Naispuolisella maatalousyrittäjällä on kuitenkin oikeus saada sijaisapua synnytyksen vuoksi ajaksi, johon sisältyy 120 päivää ja joka alkaa 30 päivää ennen laskettua synnytysaikaa.

Sijaisapua voidaan myöntää myös pysyvän työkyvyttömyyden alkamista tai kuolemantapausta välittömästi seuraavan kuuden kuukauden aikana enintään 60 päivän ajaksi, ellei sijaisavun jatkamiselle tämän jälkeen ole asetuksella tarkemmin säädettyjä erityisen painavia syitä.

Vuosiloma-, viikkovapaa- ja sijaisaputoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle ja sen alaisena sosiaalihallitukselle.

Lausuntojen antamista varten vuosiloma-, viikkovapaa- ja sijaisaputoimintaa koskevista periaatteellisista ja laajakantoisista kysymyksistä voi olla sosiaali- ja terveysministeriön apuna neuvottelukunta, josta säädetään tarkemmin asetuksella.

Läänin alueella vuosiloma-, viikkovapaa- ja sijaisaputoimintaa johtaa, ohjaa ja valvoo sosiaalihallituksen alaisena lääninhallitus.

Kunnan tehtävänä on huolehtia vuosiloma-, viikkovapaa- ja sijaisaputoiminnan järjestämisestä niitä maatalousyrittäjiä varten, joiden toiminta tapahtuu pääasiallisesti kunnan alueella.

Kunnassa on tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten lomalautakunta, jossa on enintään kuusi jäsentä. Osan jäsenistä tulee olla perehtynyt maatalousyritysten olosuhteisiin.

Lautakunnan jäsenten valinnasta sekä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimeämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä kunnallislain (953/76) 69 §:ssä on säädetty.

Milloin kunnassa on vain vähäinen määrä tässä laissa tarkoitettuja maatalousyrittäjiä, kunnanvaltuusto voi päättää, että tämän lain mukaisista tehtävistä huolehtii muu lautakunta tai kunnanhallitus. Mitä tässä laissa on säädetty lomalautakunnasta, sovelletaan tällöin vastaavasti muuhun lautakuntaan tai kunnanhallitukseen.

Kunnassa tulee olla lomalautakunnan sihteerin virka, joka voi olla myös sivuvirka tai yhdistetty kunnan muuhun virkaan. Kahdella tai useammalla kunnalla voi olla yhteinen lomalautakunnan sihteeri. Jos lomalautakunnan tehtävien määrä on vähäinen, voidaan sihteerin tehtävät virkaa perustamatta liittää kunnan muun viranhaltijan tehtäviin.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa, hankittuaan valtiovarainministeriön lausunnon, yleiset perusteet lomalautakunnan sihteerin virkojen perustamiselle ottaen huomioon kunnassa harjoitettavan toiminnan laajuuden.

Lomalautakunnan sihteerin viran kelpoisuusehdoista säädetään asetuksella.

Kunnan tulee laatia sosiaalihallitukselle sen antamien ohjeiden mukainen selvitys vuosiloma-, viikkovapaa- ja sijaisaputoiminnan järjestämisestä kunnassa.

Kunnalla tulee olla vuosiloma-, viikkovapaa- ja sijaisaputoiminnan johtosääntö, jossa tarkemmin määrätään toimintaa koskevan hallinnon järjestämisestä kunnassa.

Kunnan on järjestettävä tässä laissa tarkoitetut lomituspalvelut. Lomituspalvelujen järjestämiseksi kunnan tulee ottaa palvelukseensa työsopimussuhteeseen tarpeellinen määrä päätoimisia ja osa-aikaisia maatalouslomittajia.

Kunta voi sopia myös maatalousyrittäjäin yhteisön kanssa, että yhteisön lomittajia käytetään lomituspalvelujen järjestämiseen. Tällaisen yhteisön on lomalautakunnan pyynnöstä annettava sille selvityksiä ja tietoja, jotka ovat tarpeen tässä laissa tarkoitettujen lomituspalvelujen järjestämiseksi.

Jollei lomittajien saantia voida riittävästi turvata 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen lomittajien avulla tai yrittäjä ei erityisestä syystä voi käyttää sanotussa momentissa tarkoitettua lomittajaa, kunta voi sopia, että lomittajana toimii myös yrittäjän itsensä hankkima lomittaja.

Maatalousyrittäjän itsensä hankkima maatalouslomittaja on työsopimussuhteessa kuntaan.

Yhteisön hankkima ja sen palveluksessa oleva lomittaja voi lautakunnan hyväksymänä lomittajana toimiessaankin olla työsopimussuhteessa yhteisöön. Lomittajan on tällöin noudatettava lautakunnan lomittajatehtäviä varten antamia ohjeita.

Milloin kunnan palveluksessa on useita maatalouslomittajia ja tässä laissa tarkoitetun lomituspalvelujen ohjaus ja valvonta sitä välttämättä edellyttävät, voidaan kunnan palvelukseen työsopimussuhteessa ottaa yksi tai useampi johtava maatalouslomittaja siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Maatalouslomittajan ja johtavan maatalouslomittajan kelpoisuusehdoista säädetään asetuksella.

Maatalousyritykseen ei saa hyväksyä maatalouslomittajaksi sellaista henkilöä, joka saa tästä yrityksestä pääasiallisen toimeentulonsa.

Maatalouslomittajaksi maatalousyrittäjän vuosiloman ajaksi voidaan kuitenkin hyväksyä 1 momentissa tarkoitettu henkilö edellyttäen, ettei hän itse ole tämän lain mukaan lomaan oikeutettu yrittäjä.

Poikkeustapauksessa maatalouslomittajaksi voidaan maatalousyrittäjän vuosiloman ajaksi kuitenkin hyväksyä 1 momentissa tarkoitettu tämän lain mukaan lomaan oikeutettu henkilö, jollei maatalousyrittäjälle voida järjestää lomittajaa muulla tavalla ja yrittäjä ei tästä syystä voi pitää vuosilomaansa.

Maatalouslomittajan tulee sen mukaan kuin johtosäännössä tarkemmin määrätään, huolehtia maatalousyrityksen karjatalouteen säännöllisesti kuuluvista ja muista yrityksen hoitoon liittyvistä välttämättömistä tehtävistä.

Sijaisaputehtävää varten hyväksytyn tai osoitetun lomittajan on tarpeen mukaan huolehdittava 1 momentissa säädettyjen tehtävien lisäksi myös yrittäjän säännölliseen kodin- ja taloudenhoitoon kuuluvista tehtävistä, mikäli se yrityksen hoitoon kuuluvien karjanhoito- ja muiden työtehtävien ohella on mahdollista eikä yrittäjälle ole samanaikaisesti järjestetty sosiaalihuoltolaissa (710/82) tarkoitettuja kotipalveluja.

Maatalouslomittaja ei saa vaatia maatalousyrittäjältä itselleen palkkaa tai muuta korvausta, vapaata ravintoa ja asuntoa lukuunottamatta.

Sijaisavusta ja viikkovapaasta voidaan periä maksu sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Valtion varoista suoritetaan kunnalle tämän lain mukaisista lomituspalveluista aiheutuvat tarpeelliset käyttökustannukset.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina käyttökustannuksina pidetään kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain (35/73) 5 §:ssä mainittuja kustannuksia sekä maatalousyrittäjäin yhteisölle suoritettavia korvauksia. Käyttökustannusten vähennykseksi luetaan edellä mainitun lain 7 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset erät.

Tämän lain täytäntöönpanosta aiheutuviin hallintomenoihin suoritetaan kunnalle valtionosuus kunnan kantokykyluokan perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (677/82) valtionosuusasteikon mukaisesti. Hallintomenoina pidetään lomalautakunnan alaisen sihteerin palkkaamisesta aiheutuvia henkilöstömenoja sekä muita tämän lain mukaisesta hallinnosta aiheutuvia käyttökustannuksia.

Uuden viran perustamisesta aiheutuviin lisäkustannuksiin voidaan suorittaa valtionosuutta valtion tulo- ja menoarviossa päätetyissä rajoissa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina käyttökustannuksina pidetään niiden kustannusten lisäksi, jotka on mainittu kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain 5 §:ssä, lomalautakunnan jäsenille maksettavia palkkioita ja muita korvauksia sekä maksujen perinnästä kunnalle aiheutuneita menoja.

Sosiaalihallitus voi antaa yleisiä ohjeita siitä, milloin 23 §:n 2 momentissa ja 24 §:n 3 momentissa tarkoitettuja käyttökustannuksia on kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pidettävä tehtävän asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeellisena.

Jos maatalouslomittajana on toiminut maatalousyrittäjäin yhteisöön työsopimussuhteessa ollut henkilö, kunta korvaa yhteisölle kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain 5 §:n 4 ja 5 kohdissa tarkoitetut käyttökustannukset.

Korvaukset suoritetaan kuitenkin enintään sen suuruisina kuin vastaavat kuntaan työsopimussuhteessa olevan lomittajan palkkauksesta aiheutuvat menot hyväksytään valtion varoista korvattaviksi.

Jollei tästä laista muuta johdu, määrärahojen myöntämiseen, maksamiseen sekä tilityksen nojalla suoritettavan määrän maksamiseen sovelletaan, mitä kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetussa laissa on valtionosuudesta käyttökustannuksiin säädetty. Tällöin valtion asianomaisena viranomaisena toimii lääninhallitus.

Kunnan on toimitettava vuosittain sosiaalihallituksen määräämään ajankohtaan mennessä lääninhallitukselle tilitys vuosiloma-, viikkovapaa- ja sijaisaputoimintaan kunnan käytettäväksi myönnettyjen varojen käytöstä.

Sen lisäksi, mitä maataloustulolaissa (629/82) on maataloudesta saadun tulon kehittämisestä säädetty, voidaan saman lain 2 §:n mukaisessa neuvottelussa sopia myös siitä, missä määrin maatalousyrittäjien vuosiloma-, viikkovapaa- ja sijaisaputoiminnan järjestämisestä valtiolle aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon maataloustulolain tarkoittamana tulona.

Lomakaudesta 1981/1982 alkaen lomapäivien lisäyksen edellyttämästä vuosittaisesta määrärahojen lisäyksestä luetaan maatalouden saamaksi tuloksi puolet ja muusta vuosiloma- ja sijaisaputoimintaan käytettävien määrärahojen vuosittaisesta lisäyksestä neljännes sekä vuoden 1985 alusta lukien viikkovapaatoimintaan käytettävien määrärahojen lisäys, ellei maataloustuloneuvotteluissa toisin sovita.

Jollei tästä laista muuta johdu, noudatetaan valtion ja kunnan väliseen oikaisumenettelyyn, mitä kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain 7 luvussa on säädetty.

Valtion asianomaisena viranomaisena toimii 1 momentissa tarkoitetussa menettelyssä lääninhallitus.

Maatalousyrittäjän on tehtävä maatalouslomittajan saamiseksi vuosiloma-, viikkovapaa- tai sijaisapupyyntö lomalautakunnalle.

Milloin sijaisapupyyntöön ei voida suostua sen vuoksi, että apua ilmeisesti tarvitaan pääasiassa maatalousyrittäjän kodin- ja taloudenhoitoon kuuluvien tehtävien suorittamiseen, lomalautakunnan on lausuntoineen välittömästi siirrettävä asia sosiaalilautakunnan käsiteltäväksi. Sijaisapua järjestäessään lomalautakunnan tulee muutoinkin toimia kiinteässä yhteistyössä sosiaalilautakunnan kanssa.

Sijaisapua järjestettäessä on etusija annettava sellaisille maatalousyrittäjille, joiden mahdollisuudet yrityksen karjanhoito- tai muiden välttämättömien tehtävien hoitamiseen ilman sijaisapua ovat vähäisimmät. Yrittäjän mahdollisuuksia harkittaessa on huomiota kiinnitettävä yrittäjän taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin sekä yrityksen karjan laatuun ja määrään.

Milloin yrittäjä ennen vahvistettua vuosiloma- tai viikkovapaa-ajankohtaa tai niiden aikana alkaneen sairauden, synnytyksen, tapaturman tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi ei voi pitää tässä laissa tarkoitettua lomaansa tai viikkovapaataan vahvistettuna aikana, voidaan ne kokonaan tai osaksi yrittäjän pyynnöstä siirtää pidettäväksi myöhäisempänä ajankohtana, kuitenkin vuosiloman osalta viimeistään seuraavan lomakauden ja viikkovapaan osalta seuraavan kalenterivuoden aikana.

Lomalautakunnan tulee ratkaista vuosilomapyynnöt niin, että päätös asiassa voidaan antaa hakijalle riittävän ajoissa ennen ilmoitettua loman alkamisajankohtaa.

Sijaisapu- ja viikkovapaapyynnöt lautakunnan tulee käsitellä viipymättä.

Maatalousyrittäjä ei saa sinä aikana, jolloin hän on tässä laissa tarkoitetulla vuosilomalla tai viikkovapaalla, suorittaa maatalousyrityksen hoitoon säännöllisesti kuuluvia tehtäviä.

Jos maatalousyrittäjä menettelee 1 momentin säännöksen vastaisesti, hänen on korvattava kunnalle lomittajan järjestämisestä aiheutuneet kustannukset. Kunnan tulee käyttää sille näin kertyneet varat tässä laissa tarkoitettuun loma- ja viikkovapaatoimintaan.

Lääninhallitus voi erityisestä syystä maatalousyrittäjän tai lomalautakunnan pyynnöstä päättää, että lomittajan järjestämisestä aiheutuneet kustannukset saadaan jättää kokonaan tai osaksi perimättä takaisin.

Valtioneuvostolla on oikeus määrätä maatalousyrittäjän lomakaudesta, vuosiloman ja viikkovapaan pitämisestä ja niiden pituuksista toisinkin kuin tässä laissa säädetään sen mukaan kuin valtioneuvoston ja maataloustuottajain keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa on sovittu.

Lomalautakunnalla on oikeus saada verotus- ja muilta viranomaisilta tämän lain toimeenpanossa tarvittavia tietoja ja selvityksiä.

Maatalousyrittäjän pyynnöstä tai sovittuaan asiasta maatalousyrittäjäin yhteisön kanssa lomalautakunta voi, jollei se vaikeuta vuosiloma-, viikkovapaa- tai sijaisaputoiminnan järjestämistä, osoittaa maatalousyritykseen muihinkin kuin tässä laissa tarkoitettuihin tehtäviin 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun maatalouslomittajan.

Maatalousyrittäjän tai maatalousyrittäjän yhteisön on 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa korvattava maatalouslomittajan palkasta, sosiaaliturvasta ja muista työsuhteen ehdoista kunnalle aiheutuvat todelliset kustannukset.

Lomalautakunnan sihteerille voidaan siirtää johtosäännöllä lautakunnalle kuuluvia tehtäviä. Kiireellisissä tapauksissa on lomalautakunnan sihteerillä oikeus lautakunnan vahvistamien ohjeiden ja perusteiden mukaisesti päättää sijaisavun ja viikkovapaan antamisesta.

Lomalautakunnan sihteerin antamaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Milloin asianomainen on tyytymätön 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, hänellä on oikeus saada päätös lomalautakunnan käsiteltäväksi, jos hän neljäntoista päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan sitä vaatii.

Lomalautakunnan päätökseen, jolla tässä laissa tarkoitettua etuutta koskeva hakemus on joko kokonaan tai osaksi hylätty taikka joka koskee maatalousyrittäjältä sijaisavusta ja viikkovapaasta perittävää maksua, saadaan valittamalla hakea muutosta lääninoikeudelta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Muuhun lomalautakunnan tämän lain nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Lääninhallituksen, lääninoikeuden ja sosiaalihallituksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Muutoksenhaussa on muutoin noudatettava, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty. Valituskirja voidaan kuitenkin jättää lomalautakunnalle, jonka tulee toimittaa asiassa kertyneet asiakirjat ja oma lausuntonsa lääninoikeudelle.

Valtion ja kunnan palveluksessa olevat, kunnan luottamushenkilöt sekä muut kunnan tehtäviä suorittavat taikka tämän lain mukaisen toiminnan järjestämisessä asiantuntijoina tai maatalouslomittajina toimivat henkilöt eivät saa ilmaista yksityistä tai perheen salaisuutta, josta he asemansa tai tehtävänsä perusteella tahi muuten ovat saaneet tietää.

Edellä 1 momentin säännöksen estämättä voidaan salassapidettävä asia ilmaista, jos se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, tai hänen holhoojansa tai muu huoltajansa suostuu asian ilmaisemiseen.

Joka rikkoo tässä pykälässä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta. Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä ellei asianomistaja ole ilmoittanut tekoa syytteeseen pantavaksi.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.