Laki sotilasvammalain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain ( 404/48 ) 7 §:n 3 momentti ja 8 §:n 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat 3 päivänä joulukuuta 1965 annetussa laissa (622/65),
muutetaan 6 §:n 3 ja 4 momentti, 9 §:n 1 momentti ja 22 §:n 6 kohta, sellaisina kuin ne ovat, 6 §:n 3 ja 4 momentti ja 22 §:n 6 kohta 26 päivänä toukokuuta 1978 annetussa laissa (398/78) ja 9 §:n 1 momentti 19 päivänä helmikuuta 1971 annetussa laissa (180/71), sekä
lisätään 6 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 3 päivänä joulukuuta 1965, 19 päivänä helmikuuta 1971 ja 26 päivänä toukokuuta 1978 annetuilla laeilla, uusi 4 momentti, jolloin muutettu 4 momentti sekä nykyinen 5 ja 6 momentti siirtyvät 5-7 momentiksi, sekä lakiin uusi 6 a §, seuraavasti:
6 §
Asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita sekä asunnon muutostöitä voidaan korvata vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 30 prosenttia.
Vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 30 prosenttia, korvataan sosiaalihuoltolain (710/82) 17 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisista kotipalveluista sekä kansanterveyslain (66/72) 14 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisista sairaanhoidon palveluista aiheutuneet kustannukset. Kotipalveluiden korvaamisesta säädetään tarkemmin asetuksella.
Sen mukaan kuin asetuksella säädetään, korvataan sairaanhoitona myös määräaikainen lääkärintarkastus, työ- tai toimintakyvyn palauttamista tai säilyttämistä tarkoittava kuntouttaminen sekä laitoshuolto. Vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 30 prosenttia, voidaan korvata kuntouttaminen ja laitoshuolto myös, milloin niiden tarve johtuu muustakin kuin korvatusta vammasta tai sairaudesta. Lisäksi voidaan kuntouttaminen, vaikka kuntouttamisen tarve ei johtuisikaan korvatusta vammasta tai sairaudesta, korvata vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 10 prosenttia.
6 a §
Kunnalle tai kuntainliitolle, joka on järjestänyt edellä 6 §:n 4 momentissa tarkoitetun palvelun tai 5 momentissa tarkoitetun kuntouttamisen taikka laitoshuollon, korvataan vahingoittuneen tai sairastuneen hoidosta kunnalle tai kuntainliitolle aiheutuneet kustannukset. Edellä 6 §:n 4 momentissa tarkoitetut sairaanhoidon kustannukset korvataan kuitenkin vain siltä osin kuin kysymyksessä on koti- tai päiväsairaanhoito taikka lääkinnällinen kuntoutus. Korvattavasta palvelusta, kuntouttamisesta tai laitoshuollosta ei peritä maksua tai korvausta vahingoittuneelta tai sairastuneelta.
Korvaus lasketaan keskimääräisten kustannusten mukaan, jollei toisin ole sovittu. Korvausta laskettaessa kustannuksista ei vähennetä palvelujen käyttäjiltä perittäviä yleisiä maksuja eikä korvauksia. Muutoin sairaanhoitolaitoksen antaman tai järjestämän hoidon korvaus lasketaan niin kuin kunnallisista yleissairaaloista annetun lain 23 §:ssä on säädetty. Vastaavasti terveyskeskuksen antaman tai järjestämän hoidon korvaus lasketaan kansanterveyslain 25 §:n mukaisesti. Mitä sairaansijalla annetun hoidon korvauksen laskemisesta on säädetty, sovelletaan vastaavasti terveyskeskuksen korvattaviin avohoidon kustannuksiin, joista korvaus kuitenkin lasketaan käyntikertojen mukaan. Korvaus sosiaalipalveluista lasketaan samoin kuin terveyskeskuksen antamasta tai järjestämästä hoidosta asianomaisen toiminnon kustannusten ja suoritteiden mukaan.
9 §
Päiväraha ja elinkorko maksetaan sille, jonka elätettävänä on hänen aviovaimonsa ja 5 §:ssä tarkoitettuja seitsemäätoista vuotta nuorempia lapsia, korotettuna 30 prosentilla päivärahasta tai elinkorosta ensimmäiseltä ja 20 prosentilla jokaiselta seuraavalta omaiselta. Jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vahvistettu vähintään 80 prosentiksi, maksetaan päiväraha tai elinkorko kuitenkin ensimmäiseltä omaiselta 60 prosentilla korotettuna. Jos vahingoittuneelle tai sairastuneelle annetaan tämän lain nojalla korvattavaa hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa kauemmin kuin kolme kuukautta, maksetaan päiväraha tai elinkorko kolmen kuukauden ylittävältä ajalta kuitenkin 30 prosentilla korotettuna.
22 §
Edellä 21 §:ssä säädetty määräaika on luettava:
jos hakemus tarkoittaa 6 §:n 3 tai 7 momentissa taikka 24 tahi 26 §:ssä mainittuja kustannuksia, sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ne on suoritettu.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.
Niiden vahingoittuneiden ja sairastuneiden päivärahaan ja elinkorkoon, joiden sairaalahoito tai laitoshuolto tai -kuntoutus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan edelleen 7 §:n 3 momenttia ja 8 §:n 3 momenttia sellaisina, kuin ne ovat voimassa tämän lain voimaan tullessa.
Kunnalle tai kuntainliitolle, joka on järjestänyt 6 §:n 4 tai 5 momentissa tarkoitetun sairaanhoidon tai kotipalvelun taikka laitoshuollon tai kuntoutuksen, korvataan vahingoittuneen tai sairastuneen hoidosta kunnalle tai kuntainliitolle aiheutuvat kustannukset niiden korvauksensaajien osalta, joille annettava palvelu tai hoito on aloitettu tämän lain voimaantulon jälkeen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Hallituksen esitys 95/85
Sosiaalivaliok. miet. 23/85
Suuren valiok. miet. 214/85
Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1985
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMinisteri Matti Puhakka