1059/1985

Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä:

Tätä lakia sovellettaessa konkurssiin asettamisen katsotaan tapahtuneen silloin, kun velallinen on jättänyt konkurssihakemuksensa tai on velkojan hakemuksesta asetettu konkurssiin.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettu henkilö voidaan määrätä liiketoimintakieltoon:

Menettelystä kahteen tai useampaan konkurssiin johtaneessa liiketoiminnassa määrätään yksi liiketoimintakielto, jollei 14 §:stä muuta johdu.

Liiketoimintakieltoon määrätty ei saa:

Kielto ei koske tehtäviä tai toimintaa julkisoikeudellisessa yhteisössä tai säätiössä. Kielto ei liioin koske tehtäviä tai toimintaa sellaisessa aatteellisessa yhdistyksessä tai säätiössä, joka ei lainkaan harjoita liiketoimintaa tai harjoittaa sitä vain vähäisessä määrin.

Erityisistä syistä voidaan määrätä, ettei kielto koske tiettyä tai tietynlaista liiketoimintaa taikka tehtäviä tai toimintaa tietyssä yhteisössä tai säätiössä.

Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä vähintään kahdeksi ja enintään viideksi vuodeksi.

Liiketoimintakiellon määrää yleinen tuomioistuin syyttäjän vaatimuksesta.

Jos konkurssipesän hoitajalla on tietoonsa saamien seikkojen nojalla syytä epäillä 1 §:ssä tarkoitetun henkilön menetelleen siten, että tämä voidaan määrätä liiketoimintakieltoon, pesänhoitajan on viipymättä ilmoitettava syyttäjälle siitä sekä niistä seikoista, joihin hänen epäilyksensä perustuvat. Pesänhoitajan on annettava syyttäjälle ne tiedot ja asiakirjat, joita tämä pyytää.

Liiketoimintakiellon määräämistä koskeva asia on pantava vireille kahden vuoden kuluessa konkurssiin asettamisesta.

Liiketoimintakielto tulee voimaan tuomioistuimen päätöksen julistamisesta tai antamisesta. Tuomioistuin voi kuitenkin vastaajan pyynnöstä määrätä, että kielto tulee kokonaisuudessaan tai osittain voimaan vasta määrättynä päätöksen jälkeisenä päivänä, jos siihen on erityinen syy.

Liiketoimintakiellon määräämistä koskevaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei ylempi tuomioistuin toisin määrää.

Liiketoimintakiellon määräämistä koskevassa päätöksessä on mainittava kiellon sisältö sekä kiellon alkamis- ja päättymispäivä.

Jos liiketoimintakiellon määräämistä koskevaa asiaa ei voida heti ratkaista sen vuoksi, ettei päätös konkurssiin asettamisesta ole lainvoimainen, tai jos asian käsittely muusta syystä lykätään, tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta erityisistä syistä määrätä vastaajan liiketoimintakieltoon, kunnes asia lopullisesti ratkaistaan (väliaikainen liiketoimintakielto). Väliaikainen liiketoimintakielto voidaan määrätä enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Väliaikaiseen liiketoimintakieltoon on muutoin sovellettava, mitä 4 §:ssä, 9 §:n 1 momentissa, 10 ja 15 §:ssä, 19 §:n 3 momentissa sekä 21 §:ssä on säädetty liiketoimintakiellosta.

Päätökseen, jolla väliaikainen liiketoimintakielto on määrätty, ei saa hakea muutosta.

Liiketoimintakiellon kestosta määrättäessä on otettava vähennyksenä huomioon aika, jonka väliaikainen liiketoimintakielto on ollut voimassa.

Tuomioistuin voi aikaisemman päätöksen estämättä syyttäjän 8 §:ssä säädetyn ajan kuluessa esittämästä vaatimuksesta ottaa liiketoimintakiellon määräämistä koskevan asian uudelleen tutkittavakseen, jos sen jälkeen, kun asia on ratkaistu, tulee ilmi uusi seikka, joka todennäköisesti olisi johtanut siihen, ettei kieltoa koskevaa vaatimusta olisi hylätty tai että kielto olisi määrätty olennaisesti pitemmäksi. Jos kielto tällöin määrätään aikaisempaa pitemmäksi, on otettava vähennyksenä huomioon aika, jonka aikaisempi kielto on ollut voimassa ja mitä sitä määrättäessä on 12 §:n nojalla otettu huomioon.

Jos joku on ollut 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla osallisena yhdessä tai useammassa konkurssissa sen jälkeen, kun hänet on määrätty liiketoimintakieltoon, määrätään erillinen liiketoimintakielto, jos 3 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset ovat olemassa hänen menettelystään tähän konkurssiin tai näihin konkursseihin johtaneessa liiketoiminnassa ja kiellon määrääminen on perusteltua.

Tuomioistuin voi liiketoimintakieltoon määrätyn hakemuksesta ja syyttäjää kuultuaan kumota kiellon kokonaan tai osittain, jos kiellon kumoaminen on perusteltua muuttuneiden olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia.

Joka tahallaan rikkoo liiketoimintakiellon tai väliaikaisen liiketoimintakiellon, on tuomittava liiketoimintakiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta tuomitaan myös se, joka toimii toisen välikätenä liiketoimintakiellon tai väliaikaisen liiketoimintakiellon kiertämiseksi.

Jos liiketoimintakieltoa rikotaan eikä rikkomista voida pitää vähäisenä, tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta pitentää kieltoa yhteensä enintään viidellä vuodella. Liiketoimintakiellon pitentämistä on vaadittava ennen kiellon päättymistä.

Päätöstä, jolla liiketoimintakieltoa on pitennetty, on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei ylempi tuomioistuin toisin määrää.

Liiketoimintakiellon määräämistä koskeva asia otetaan tutkittavaksi siinä yleisessä alioikeudessa, jossa konkurssi on tai on ollut vireillä.

Tuomioistuin, jossa liiketoimintakiellon määräämistä koskeva asia on vireillä, saa syyttäjän esityksestä siirtää asian toiseen toimivaltaiseen tuomioistuimeen, jos se on asian selvittämiseksi tai muusta erityisestä syystä tarkoituksenmukaista. Siirtävän tuomioistuimen asiaan liittyvät päätökset ja muut toimenpiteet ovat voimassa, kunnes se tuomioistuin, johon asia on siirretty, toisin määrää. Asiaa ei saa siirtää takaisin eikä edelleen toiseen toimivaltaiseen tuomioistuimeen, elleivät uudet erityiset syyt sitä vaadi. Päätökseen, jolla asia on siirretty tai siirtoesitys hylätty, ei saa hakea muutosta.

Liiketoimintakiellon kumoamista koskevan hakemuksen, syytteen liiketoimintakiellon rikkomisesta sekä vaatimuksen kiellon pitentämisestä tutkii se yleinen alioikeus, joka on ensimmäisenä oikeusasteena ratkaissut liiketoimintakiellon määräämistä koskevan asian.

Liiketoimintakiellon määräämistä ja pitentämistä koskevan asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä on voimassa rikosasian käsittelystä, kun rikoksesta ei ole säädetty muuta rangaistusta kuin sakko.

Poliisin on syyttäjän pyynnöstä toimitettava liiketoimintakiellon määräämistä tai pitentämistä koskevassa asiassa tutkinta, josta on soveltuvin osin voimassa, mitä esitutkinnasta rikosasiassa on säädetty. Jos on syytä epäillä, että liiketoimintakiellon määräämiseen tai pitentämiseen on edellytykset, tutkinnassa saadaan takavarikoida todistusaineistoa ja toimittaa sen löytämiseksi kotietsintä, vaikkei ole syytä epäillä, että tutkittavana olevassa asiassa on tehty rikos. Etsinnässä on noudatettava takavarikosta ja etsinnästä rikosasioissa annettua lakia (260/59).

Liiketoimintakiellon kumoamista koskevan hakemuksen käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä on säädetty menettelystä riita-asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu. Tuomioistuin huolehtii kuitenkin syyttäjän kuulemiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Syyttäjällä on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla liiketoimintakielto on kokonaan tai osittain kumottu.

Liiketoimintakieltoa koskevat asiat on käsiteltävä kaikissa oikeusasteissa kiireellisinä.

Oikeusministeriö pitää rekisteriä liiketoimintakielloista.

Jokaisella on oikeus saada tietoja rekisteriin merkityistä liiketoimintakielloista.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta sekä liiketoimintakielloista pidettävästä rekisteristä annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

Tätä lakia sovelletaan, jos yhteenkin sellaiseen konkurssiin asettaminen, johon johtaneessa liiketoiminnassa on laiminlyöty liiketoimintaan liittyvät velvollisuudet, on tapahtunut tämän lain tultua voimaan.