633/1982

Rahavelalle maksettavasta korosta säädetään tässä laissa.

Tätä lakia ei sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen eikä liikennevakuutukseen, lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen tai lakisääteiseen eläkevakuutukseen eikä työntekijän ryhmähenkivakuutukseen tai sitä vastaavaan kunnallisen eläkelaitoksen myöntämään etuuteen.

Velvollisuus maksaa korkoa määräytyy tämän lain mukaan, jollei muuta johdu velallisen sitoumuksesta tai kauppatavasta taikka toisin ole säädetty.

Jos velallisen sitoumus liittyy sopimukseen, jonka perusteella velallinen ostamalla tai vuokraamalla hankkii asunnon itseään tai perheenjäseniään varten taikka elinkeinonharjoittajalta hankkii muita hyödykkeitä pääasiallisesti henkilökohtaista tarvettaan varten tai yksityisessä taloudessaan käytettäväksi, sitoumus on tehoton siltä osin kuin hän olisi velvollinen maksamaan enemmän viivästyskorkoa kuin 4-11 §:ssä säädetään. Jos velallinen näissä tapauksissa on viivästyksen varalta sitoutunut viivästyskoron sijasta tai sen lisäksi maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa toistuvaa suoritusta, sitoumus on tehoton siltä osin kuin viivästyskoron ja mainitun suorituksen yhteenlaskettu määrä ylittää 4-11 §:n mukaan lasketun koron.

Mitä 2 momentissa on säädetty, ei koske pankin velalliselle myöntämää luottoa.

Velallinen ei ole velvollinen maksamaan korkoa velan eräpäivää edeltäneeltä ajalta.

Jos velasta on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan määräämättä, velallisen on maksettava vuotuista korkoa Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevaa peruskorkoa vastaavan korkokannan mukaisesti.

Velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia.

Milloin 1 momentin mukaan määräytyvä viivästyskorko on alempi kuin velalle eräpäivää edeltäneeltä ajalta maksettava korko, viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää.

Jos velan eräpäivä on velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava eräpäivästä lukien.

Tilintekovelvollisuuteen perustuvalle toimitsijan tai muun velalle on maksettava viivästyskorkoa tilintekopäivästä. Jollei tilitystä ole tehty oikeassa ajassa, viivästyskorkoa on maksettava siitä päivästä, jona se olisi ollut viimeistään tehtävä.

Jollei eräpäivää ole velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista sekä ilmoitti maksun laiminlyöntiin liittyvästä koronmaksuvelvollisuudesta. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästys. korkoa ajalta ennen laskun tai vaatimuksen saapumista hänelle.

Vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän ja perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava siitä lahtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos selvitystä on pidettävä riittämättömänä ainoastaan velan määrän osalta, viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava sille velan määrälle, jota kohtuudella voidaan pitää selvitettynä.

Vakuutuksenantajan maksuvelvollisuuden täyttämisen ajasta säädetään vakuutussopimuslain 24 §:ssä.

Tahallisella rikoksella aiheutetun vahingon korvaukselle viivästyskorkoa on maksettava vahingon tapahtumisesta lähtien.

Edellä 6 ja 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava viimeistään siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste, lainhaku tai maksamismääräyshakemus annettiin velalliselle tiedoksi, tai, jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien.

Milloin velkaa ei ole voitu velkojasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, velallinen ei ole velvollinen eräpäivän jälkeen maksamaan korkoa pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este velallisen tieten on lakannut.

Jos maksu viivästyy lain säännöksen johdosta tai yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, velallinen on tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta velvollinen maksamaan ainoastaan sellaista korkoa, jota hänen tuli suorittaa maksun erääntymisiä edeltäneeltä ajalta.

Viivästyskorkoa voidaan 2 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa sovitella, jos velallisella on katsottava olleen perusteltua aihetta kieltäytyä maksamasta velkaansa tai jos maksun viivästyminen on johtunut maksuvaikeuksista, joihin velallinen sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiallisesti omatta syyttään on joutunut.

Suomen Pankin on kahden viikon kuluessa peruskoron muuttamista koskevan päätöksen tekemisestä julkaistava ilmoitus 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta korkokannasta Suomen säädöskokoelmassa.

Edellä I momentissa tarkoitettua korkokantaa on sovellettava ilmoituksen julkaisemista seuraavan kalenterikuukauden 1 päivästä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983. Sillä kumotaan kauppakaaren 9 luvun g ja 10 §. Lakia ei kuitenkaan sovelleta ennen lain voimaantuloa annettuun sitoumukseen koron maksamisesta eikä maksuun, joka lain tullessa voimaan oli viivästynyt.

Jos laissa tai asetuksessa on viitattu säännökseen, jonka sijaan on tullut tämän lain säännös, on viimeksi mainittua sovellettava.

Ennen lain voimaantuloa on julkaistava 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta vastaava ilmoitus.