248/1982

Tätä lakia sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin työhön, jota työntekijä tekee sopimuksen perusteella työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan suomalaisessa kotimaanliikenteeseen käytettävässä aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla.

Tätä lakia sovelletaan myös valtion, kunnan ja muun julkisen yhteisön viran ja toimen haltijoihin, jollei 3 §:ssä säädetystä johdu muuta.

Kotimaanliikenteellä tarkoitetaan liikennettä Suomen rajojen sisäpuolella sekä Saimaan kanavan vuokra-alueella ja siihen välittömästi liittyvillä Neuvostoliiton vesialueilla.

Tätä lakia sovelletaan silloinkin, kun aluksella liikennöidään tilapäisesti 1 momentissa tarkoitettujen vesialueiden ulkopuolella.

Tätä lakia ei sovelleta työhön:

Tätä lakia ei sovelleta myöskään työhön, jota tehdään alusta seuraamatta vain aluksen ollessa kiinnitettynä laituriin tai varmalla ankkuripaikalla, jos mainitut työt kuuluvat jonkin muun työaikaa koskevan lain alaan taikka jota on pidettävä pelkästään tilapäisenä tarkastus-, huolto-, luotsaus- tai muuna näihin rinnastettavana työnä.

Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 40 tuntia viikossa.

Vuorokaudella tarkoitetaan kello 00:n ja kello 24:n välistä aikaa.

Viikolla tarkoitetaan aikaa maanantaista kello 00:sta sunnuntaihin kello 24:ään.

Jos työntekijät alusta käytettäessä asuvat aluksessa, voidaan työ järjestää vähintään neljän tunnin ja enintään kuuden tunnin pituisiin vuorokaudessa säännöllisesti vaihtuviin vuoroihin, milloin se on välttämättä tarpeen aluksen jatkuvan turvallisen kulun kannalta. Kahteen vuorokaudessa säännöllisesti vaihtuvaan vuoroon työ voidaan kuitenkin järjestää vain, jos lisäksi työntekijäin asuintilat aluksessa ovat aluksen pienen koon vuoksi sellaiset, ettei kahta useamman vuoron käyttämistä voida pitää työntekijäin kannalta tarkoituksenmukaisena.

Jos työtä ei ole järjestetty vuoroihin tai jos alus on vuorokautta pitemmän ajan kiinnitettynä laituriin tai varmalla ankkuripaikalla, on säännöllinen työaika järjestettävä yhdenjaksoiseksi 11 §:ssä tarkoitettuja lepoaikoja lukuunottamatta ja sijoitettava kello 7:n ja kello 17:n väliseksi ajaksi. Taloustyöntekijäin säännöllinen työaika voidaan kuitenkin sijoittaa kello 6:n ja kello 19:n väliseksi ajaksi.

Jos työntekijäin työ liittyy kiinteästi jonkin teollisuuslaitoksen muiden työntekijäin työhön ja työntekijät asuvat vapaa-aikanaan kotonaan, voidaan heidän säännöllinen työaikansa sijoittaa 5 §:n 2 momentissa säädetyn estämättä yhdenmukaisesti teollisuuslaitoksen muiden työntekijäin työaikojen kanssa.

Työehto-, virkaehto- ja toimiehtosopimuksella voidaan sopia työajan järjestelystä ja sijoittamisesta toisin kuin 5 §:ssä on säädetty, mutta ottaen huomioon, mitä muualla tässä laissa säädetään.

Jos työntekijä on merimieslain (423/78) 10 §:ssä tarkoitetulla tai siihen rinnastettavalla tavalla taikka muutoin sopimuksen mukaan velvollinen määräaikoina oleskelemaan vapaa-aikanaan aluksessa ja olemaan tarvittaessa heti valmiina ryhtymään työhön, on valmiuteen käytetty aika luettava kokonaisuudessaan työaikaan.

Jos työntekijän valmius aluksessa on 1 momentissa tarkoitettua lievempää, ei siihen käytettyä aikaa lueta työaikaan. Tällaiseen valmiuteen käytetystä ajasta on työntekijälle kuitenkin suoritettava korvaus vähintään puolesta siihen käytetystä ajasta joko rahana tai vapaa-aikana.

Jos työntekijä on sopimuksen mukaan velvollinen määräaikoina oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, ei aikaa, jonka hän työtä suorittamatta joutuu olemaan sidottuna, lueta työaikaan. Tästä ajasta on työntekijälle kuitenkin suoritettava korvausta niin kuin 2 momentissa on säädetty.

Työntekijä on korvausta vastaan velvollinen tekemään ylityötä 4 §:n 1 momentissa säädetyn vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi enintään 16 tuntia viikossa. Työaika vuorokaudessa saa olla kuitenkin enintään 14 tuntia.

Milloin työ on järjestetty kahteen vuoroon, on työntekijä 1 momentissa säädetystä poiketen velvollinen tekemään vuorokautista ylityötä enintään 28 tuntia viikossa ja tämän lisäksi suostumuksensa mukaisesti enintään 7 tuntia viikossa, jos hänellä on oikeus säännöllisesti enintään 30 päivän välein toistuviin vapaaaikajaksoihin. Vapaa-aikajakson on oltava vähintään 7 vuorokauden pituinen ja siihen tulee sisältyä kokonainen viikonloppu.

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen työ- ja vapaa-aikajaksojen pituudesta voidaan sopia 6 §:n 2 momentin mukaisilla työehto-, virkaehtotai toimiehtosopimuksilla.

Työntekijä on velvollinen tekemään 8 §:ssä tarkoitetun vuorokautisen ylityön lisäksi ylityötä, joka ylittää 4 §:n 1 momentissa säädetyn säännöllisen viikoittaisen työajan, mutta ei ylitä säännöllistä vuorokautista työaikaa, enintään 16 tuntia kahdessa viikossa.

Jos työntekijän työ ja vapaa-aikojen määräytymisessä noudatetaan 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua vuorottelujärjestelmää, on työntekijä kuitenkin velvollinen tekemään viikoittaista ylityötä enintään 16 tuntia viikossa.

Edellä 8 ja 9 §:ssä säädettyjä rajoituksia ei sovelleta säännöllisen työajan ylittävään työhön:

Milloin työaika, jota ei ole jaettu vuoroihin, on kuutta tuntia pitempi, on työntekijälle annettava työn aikana aina yksi säännöllinen, vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana hän saa poistua työpaikaltaan.

Jos työ on 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sovittu järjestettäväksi kuutta tuntia pitempiin vuoroihin, on työntekijälle annettava kuuden tunnin välein vähintään 20 minuutin pituinen lepotauko.

Työaikaan ei lueta vähintään puolen tunnin ruokailuaikaa eikä vähintään tunnin kestävää lepoaikaa, jos työntekijä saa sen ajaksi poistua työpaikaltaan.

Työntekijälle on annettava riittävä, vähintään kahdeksan tunnin pituinen yhdenjaksoinen vuorokautinen lepoaika. Kahdeksantoista vuotta täyttäneelle työntekijälle annettavaa lepoaikaa voidaan kuitenkin lyhentää enintään kahdella tunnilla, jos hänen työnsä on järjestetty vuoroihin 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Säännöllistä ylityön teettämistä on vältettävä.

Jos työntekijän työ- ja vapaa-aikojen määräytymisessä ei noudateta vuorottelujärjestelmää, on työntekijälle annettava kerran viikossa vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Edellä 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun säännöllisen vuorokautisen työajan ylittävästä työstä on suoritettava korotettu palkka, jonka suuruus tunnilta on arkipäivänä tehdystä ylityöstä vähintään 1/102 sekä pyhäpäivänä ja 8 §:n 2 momentissa tarkoitetusta työntekijän suostumuksella tehdystä ylityöstä vähintään 1/63 työntekijän kuukausipalkasta.

Vuorokautisesta ylityöstä suoritettava korotettu palkka voidaan vaihtaa jäljempänä 16 §:ssä säädetyllä tavalla annettavaan vapaa-aikaan, jos se on välttämätöntä aluksessa noudatettavan vuorottelujärjestelmän kannalta. Työntekijän pyynnöstä on korotettu palkka muutoinkin vaihdettava purjehduskauden ulkopuolella annettavaan vapaa-aikaan.

Vapaa-aikaa on annettava arkipäivänä tehdystä ylityöstä 1,7 tuntia ja pyhäpäivänä sekä 8 §:n 2 momentissa tarkoitetusta työntekijän suostumuksella tehdystä ylityöstä 2,7 tuntia tehtyä ylityötuntia kohden.

Säännöllisen viikoittaisen työajan lisäksi tehty työ korvataan vapaa-aikana siten, että jokaista ylityötuntia kohden annetaan 1,5 tuntia vapaaaikaa. Viikoittainen ylityö voidaan, jos se aluksessa noudatettavan vuorottelujärjestelmän kannalta on mahdollista, korvata työntekijän suostumuksella myös korotetulla palkalla, jonka suuruus on tunnilta vähintään 1/114 työntekijän kuukausipalkasta.

Ylityö on kirjattava erikseen jokaiselta kerralta, kun ylityötä on tehty, ja ylityökorvauksia määrättäessä on aloitettu puolitunti laskettava täydeksi puoleksi tunniksi. Laskettaessa ylityöstä suoritettavaa korotettua palkkaa ei ruokarahaa tai sitä vastaavaa korvausta lueta palkkaan.

Jos 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuin sopimuksin sovitaan, että säännöllinen työaika voidaan sijoittaa 5 §:ssä ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kellonaikojen ulkopuolelle, on sopimuksessa mainittava myös ne perusteet, joiden mukaan tällaisesta työstä maksettava korotettu palkka on laskettava.

Edellä 13-14 §:ssä tarkoitettua vapaa-aikaa annettaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä merimiesten vuosilomalaissa (353/75) on säädetty vuosilomapalkan laskemisesta ja maksamisesta sekä loman ajankohdan ilmoittamisesta. Jos vapaa-aika annetaan työntekijän pyynnöstä poikkeuksellisesti lyhyehkönä, enintään kolmen päivän pituisena vapaana, voidaan sen ajankohdasta sopia sen estämättä, mitä edellä on säädetty työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta.

Edellä 1 momentissa, 13 §:n 2 momentissa ja 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu vapaa-aika on annettava muina arkipäivinä kuin lauantaina.

Vapaa-aika on annettava viimeistään ennen ylityön tekemistä seuraavan purjehduskauden alkua. Vapaa-aikaa ei saa ilman työntekijän suostumusta määrätä irtisanomisaikaan. Milloin työnantaja irtisanoo työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä siten, että irtisanomisaika sattuu osaksi tai kokonaan ennen irtisanomista määrätyn vapaa-ajan ajaksi, on irtisanomisajan kanssa yhteensattuvan vapaaajan tai sen osan sijasta suoritettava rahakorvaus niin kuin 14 §:ssä on säädetty, jos työntekijä sitä pyytää.

Sunnuntaina, muuna kirkollisena juhlapäivänä, jouluaattona, pääsiäislauantaina ja juhannusaattona sekä itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä säännöllistä vuorokautista työaikaa ylittämättä tehdystä työstä on suoritettava korotettu palkka, jonka suuruus on tunnilta vähintään 1/86 työntekijän kuukausipalkasta.

Jos 1 momentissa tarkoitettu työ on viikoittaista ylityötä, on siitä lisäksi suoritettava korvaus niin kuin 14 §:ssä on säädetty. Rahana suoritettava ylityökorvaus lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Pyhätyönä tehdyn vuorokautisen ylityön korvaamisesta on säädetty 13 §:ssä.

Jos työ on järjestetty vuoroihin tässä laissa säädetyllä tavalla tai sovittu järjestettäväksi jaksoihin 8 §:n 3 momentissa tarkoitetulla sopimuksella, on työnantajan ja työntekijäin tai heidän edustajansa sovittava aluksessa noudatettavan vuorottelujärjestelmän pääpiirteistä. Muutoinkin voidaan aluksessa noudatettavasta vuorottelujärjestelmästä sopia. Yksityiskohtaisen vuorottelujärjestelmän vahvistaa työnantaja neuvoteltuaan siitä työntekijäin tai heidän edustajiensa kanssa.

Neuvottelut vuorottelujärjestelmän pääpiirteistä on aloitettava hyvissä ajoin ennen vuorottelujärjestelmän suunniteltua alkamisen ajankohtaa. Jos neuvotteluissa ei ole päästy yhteisymmärrykseen ennen juuri mainittua ajankohtaa, voi työnantaja ratkaista asian 8 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.

Jollei aluksessa noudatettavasta vuorottelujärjestelmästä ole sovittu 18 §:ssä säädetyllä tavalla, on työnantajan neuvoteltuaan työntekijäin tai heidän edustajansa kanssa, laadittava neljäksi viikoksi kerrallaan työtuntijärjestelmä, josta käyvät ilmi työajan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä lepo- ja vapaa-ajat. Työtuntijärjestelmä on laadittava viimeistään viikkoa ennen sen alkamishetkeä.

Ilman työntekijän suostumusta työnantaja ei saa muuttaa yksityiskohtaista vuorottelujärjestelmää tai työtuntijärjestelmää, ellei siihen ole painavia syitä.

Edellä 18 §:n 1 momentissa tarkoitetuista vuorottelujärjestelmän pääpiirteistä ja yksityiskohtaisesta vuorottelujärjestelmästä sekä 19 §:ssä tarkoitetusta työtuntijärjestelmästä on pyydettäessä toimitettava jäljennös työsuojeluviranomaiselle.

Edellä 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla päälliköllä on työssäolon ajalta oikeus keskimäärin vähintään 9 palkalliseen vapaapäivään kuukaudessa. Vapaapäiviä annettaessa on, mikäli mahdollista, noudatettava soveltuvin osin, mitä edellä on säädetty vuorottelujärjestelmästä.

Jollei vuorottelujärjestelmän tavoin toistuvia vapaa-aikajaksoja voida järjestää tai jos edellä tarkoitettuja vapaapäiviä muutoin jää antamatta, on nämä annettava viimeistään kuukauden kuluessa purjehduskauden päättymisestä.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön.

Edellä 6 §:n 2 momentissa ja 8 §:n 3 momentissa tarkoitettuja työehto-, virkaehto- ja toimiehtosopimusten määräyksiä sovelletaan kuitenkin 1 momentin estämättä. Mainittuja määräyksiä saa sopimukseen sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin tai virkamiehiin, jotka eivät ole työehto-, virkaehto- tai toimiehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työ- tai virkasuhteissa muutoin on noudatettava asianomaisen sopimuksen määräyksiä.

Työehto-, virkaehto- tai toimiehtosopimuksen 2 momentissa tarkoitettuja määräyksiä saadaan noudattaa sopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden sopimuksen voimaantuloon asti niissä työ- ja virkasuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehto-, virkaehto- tai toimiehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Työnantajan on pidettävä luetteloa säännöllisen työajan työtunneista, laissa ja työnantajaa sitovassa työehto-, virkaehto- tai toimiehtosopimuksessa tarkoitetuista yli- ja pyhätyötunneista sekä niistä suoritetuista korvauksista. Luettelo on pyydettäessä näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle ja työntekijäin edustajalle sekä pyynnöstä annettava työntekijälle tai hänen valtuutetulleen kirjallisesti tiedot työntekijää koskevista merkinnöistä.

Työnantajan on pidettävä tämä laki ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset nähtävänä aluksessa tai muussa sopivassa paikassa.

Oikeus 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuun korvaukseen sekä 13-17 §:ssä säädettyyn korvaukseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu viiden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana sellainen oikeus syntyi.

Tämän lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Työnantaja, joka rikkoo 4-12 tai 18-20 §:n säännöksiä taikka muutoin kuin maksukyvyttömyydestä ei suorita 13-17 §:ssä tarkoitettua ylityö- tai pyhätyökorvausta niin kuin tässä laissa on säädetty, on tuomittava työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain säännösten rikkomisesta sakkoon.

Työnantaja, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aikaansaadakseen vahinkoa on pitänyt väärin 23 §:ssä tarkoitettua luetteloa tai muuttanut sitä tahi sen hävittänyt, kätkenyt taikka tehnyt mahdottomaksi lukea, on tuomittava virheellisestä työaikakirjanpidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 7 §:n 2 ja 3 momentissa eikä 13-17 §:ssa tarkoitettujen ylityö- tai pyhätyökorvausten suorittamatta jättämisestä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Mitä merilaissa säädetään laillisesta tuomioistuimesta ja oikeudenkäynnistä merioikeusjutuissa, koskee myös tämän lain mukaan käsiteltäviä asioita. Merilain 251 §:ssä mainittujen asiantuntijain läsnäolo tuomioistuimessa ei kuitenkaan ole tarpeen, ellei tuomioistuin jonkin asian osalta toisin päätä. Asiantuntijain palkkio on silloin suoritettava valtion varoista niin kuin siitä asetuksella säädetään.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1982 kuitenkin siten, että jäänmurtajalla tehtävässä työssä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1982.

Tällä lailla kumotaan työajasta kotimaanliikenteen aluksissa 14 päivänä heinäkuuta 1961 annettu laki (410/61) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.