103/1982

Kansaneläkkeeseen kuuluu aina eläkkeen pohjaosa, joka on 2 676 markkaa vuodessa.

Kansaneläkkeeseen kuuluu jäljempänä tässä luvussa säädetyin edellytyksin lisäosa, jonka täysi määrä on ensimmäisessä kuntaryhmässä 12 504 markkaa ja toisessa 11 856 markkaa vuodessa.

Jos molemmat puolisot saavat kansaneläkettä tai toinen heistä saa kansaneläkettä ja toinen rintamasotilaseläkelain (119/77) mukaista rintamasotilaseläkettä, täysimääräinen lisäosa on 81 prosenttia 1 momentissa säädetyistä markkamääristä.

Lisäosa myönnetään sen kuntaryhmän mukaisena, johon se kunta kuuluu, jossa vakuutettu asuu lisäosan alkamisajankohtana.

Valtioneuvosto toimittaa kuntien jaon elinkustannusten kalleuden mukaan tässä pykälässä tarkoitettuun kahteen ryhmään enintään kuudeksi vuodeksi kerrallaan.

Jos vakuutettu saa invaliidirahalain (374/ 51) mukaista invaliidirahaa, täysimääräinen lisäosa on 57 prosenttia 1 momentissa mainitusta täysimääräisestä lisäosasta ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa siinä mainitusta täysimääräisestä lisäosasta.

Jos vanhuuseläke alkaa muusta ajankohdasta kuin eläkeiän saavuttamista seuraavan kuukauden alusta, pohjaosaa ja lisäosaa korotetaan alkamisajankohdasta riippuen seuraavasti:

korotusta laskettaessa eläkkeelle siirtymisen ikä määrätään kuukauden tarkkuudella; ja

korotus on, jos eläke alkaa vakuutetun täytettyä

65 vuotta, 0,93 prosenttia jokaista eläkeiän ylittävää kuukautta kohti;

66 vuotta, 11,16 prosenttia lisättynä 1,03 prosentilla jokaista 66 vuoden iän ylittävää kuukautta kohti;

67 vuotta, 23,52 prosenttia lisättynä 1,12 prosentilla jokaista 67 vuoden iän ylittävää kuukautta kohti;

68 vuotta, 36,96 prosenttia lisättynä 1,41 prosentilla jokaista 68 vuoden iän ylittävää kuukautta kohti;

69 vuotta, 53,88 prosenttia lisättynä 1,54 prosentilla jokaista 69 vuoden iän ylittävää kuukautta kohti; ja

70 vuotta tai enemmän, 72,36 prosenttia.

Jos vakuutettu on täyttänyt 65 vuotta ennen joulukuun 1 päivää 1984, pohjaosaa korotetaan poiketen siitä, mitä 25 a §:ssä on säädetty eläkkeen alkaessa vakuutetun täytettyä:

66 vuotta, 12,5 prosentilla;

67 vuotta, 25 prosentilla;

68 vuotta, 37,5 prosentilla;

69 vuotta, 50 prosentilla; ja

70 vuotta tai enemmän, 62,5 prosentilla.

Poiketen siitä, mitä 25 §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty, täysimääräinen lisäosa on 1 päivästä tammikuuta 1983 saman vuoden loppuun ensimmäisessä kuntaryhmässä 12 000 markkaa ja toisessa kuntaryhmässä 11 352 markkaa vuodessa.

Jos molemmat puolisot saavat kansaneläkettä, heille määrätään yhteinen lisäosa, joka on täysimääräisenä 60 prosenttia edellä mainittuja markkamääriä suurempi. Yhteinen lisäosa maksetaan puoliksi kummallekin puolisoista. Lisäosan puolikkaasta on silloin voimassa, mitä lisäosasta on säädetty. Sellaisen kansaneläkkeen saajan lisäosa, jonka puoliso saa rintamasotilaseläkettä, määrätään samalla tavoin kuin, jos puoliso saisi kansaneläkettä.

Lisäosaa määrättäessä otetaan huomioon vakuutetun jatkuvasti saama:

Lisäosaa määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon työntekijäin eläkelain (395/61) 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkesäännön tai eläkeohjesäännön, merimieseläkelain (72/56) taikka rintamaveteraanien varhaiseläkkeestä annetun lain mukaiseen eläkkeeseen sisältyvää lapsikorotusta eikä 65 vuoden iän täyttämisen jälkeiseen aikaan perustuvaa, eläkkeeseen suoritettua työntekijäin eläkelain 5 §:n 2 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitettua tai sitä vastaavaa korotusta.

Edellä 1 momentissa mainittuihin etuuksiin rinnastetaan 65 vuotta täyttäneen vakuutetun työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjä tai luottamusmiestoimintaan perustuva eläke, jonka hän saisi, jos hän siirtyisi eläkkeelle välittömästi 65 vuotta täytettyään. Jos kuitenkin eläkkeeseen oikeuttavana otetaan huomioon myös aika 65 vuoden iän täyttämisen jälkeen, eläke luetaan lisäosaa määrättäessä tuloksi siihen saakka, kunnes tällainen eläke myönnetään sen suuruisena kuin se olisi, jos vakuutettu siirtyisi eläkkeelle 67 vuotta täytettyään.

Jos vakuutettu on välittömästi ennen lisäosan myöntämistä saanut perhe-eläkelain (38/ 69) mukaista perhe-eläkettä, johon kuuluu lisäosa, tai rintamasotilaseläkettä, jonka suuruutta määrättäessä on vuositulona joko kokonaan tai osittain otettu huomioon 1 momentissa mainittu etuus, tämä luetaan tuloksi entisen määräisenä, kuitenkin ottaen huomioon, mitä johtuu kansaneläkkeiden indeksisidonnaisuudesta. Näin menetellään, jos etuuden määräytymisperusteissa ei ole tapahtunut muutosta. Etuuden määräytymisperusteen ei katsota muuttuneen sen vuoksi, että työttömyyseläke on muuttunut työkyvyttömyyseläkkeeksi tai jompikumpi näistä eläkkeistä on muuttunut vanhuuseläkkeeksi, elleivät eläkkeen määrään vaikuttavat perusteet tämän vuoksi ole muuttuneet. Tätä momenttia ei sovelleta sellaiseen etuuteen, joka ei perustu lakiin tai asetukseen taikka julkiseen eläkesääntöön.

Sen lisäksi, mitä 26 §:n 1 momentissa on säädetty, lisäosaa määrättäessä otetaan mainitussa momentissa tarkoitetulla tavalla huomioon 1 päivästä tammikuuta 1983 vuoden 1984 loppuun se tosiasiallinen vuositulo, jota vakuutetun voidaan kohtuullisen arvion mukaan edellyttää jatkuvasti vuosittain saavan. Tällaiseen vuosituloon lisätään kymmenen prosenttia siitä määrästä, jolla vakuutetun omaisuuden arvo ylittää 149 250 markkaa. Jos vakuutettu on naimisissa, vuoden 1983 loppuun otetaan lisäosaa määrättäessä huomioon myös hänen puolisonsa edellä tarkoitettu vuositulo lisättynä kymmenellä Prosentilla puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden siitä määrästä, jolla omaisuuden arvo ylittää 220 890 markkaa. Jollei muuta ole näytetty, omaisuus ja sen tuotosta arvioitavat tulot jaetaan puoliksi kummallekin puolisolle. Edellä mainittuja omaisuuden arvoja laskettaessa ei omassa käytössä olevaa asuntoa lueta omaisuudeksi.

Vuosituloksi ei kuitenkaan lueta:

Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi työtuloksi katsotaan palkkatulo sekä se osa liike- ja ammattitulosta tai maatilataloudesta taikka muusta ansiotoiminnasta saadusta tulosta, jota on pidettävä kohtuullisena korvauksena edellä tarkoitetussa ansiotoiminnassa suoritetusta työstä. Työtuloksi rinnastetaan myös työkyvyttömyyden perusteella maksettava päiväraha tai tähän rinnastettava ansionmenetyksen korvaus sekä työllisyyslain mukainen työttömyyskorvaus ja valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukainen päiväavustus.

Jos vakuutettu on naimisissa, 26 §:n 1 momentissa mainittu markkamäärä on 2 330 markkaa 1 päivästä tammikuuta 1983 saman vuoden loppuun.

Poiketen siitä, mitä 26 ja 26 a §:ssä on säädetty, ennen 1 päivää heinäkuuta 1975 sattuneeseen eläketapahtumaan perustuva

Jos molemmat puolisot saavat kansaneläkettä tai toinen heistä saa kansaneläkettä ja toinen rintamasotilaseläkettä, 1 momentissa tarkoitettu markkamäärä on 13 440 markkaa vuodessa.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista markkamääristä vähennetään vakuutetun saamien muiden lisäosaan vaikuttavien tulojen määrä, ja näin saatuun markkamäärä lisätään niiden 5 700 markkaa ylittävä osa.

Mitä 1-3 momentissa on säädetty, sovelletaan myös silloin, kun lisäosaa määrättäessä luetaan tuloksi ennen 1 päivää tammikuuta 1983 alkaneet sotilasvammalain mukainen elinkorko ja huoltoeläke.

Sen estämättä, mitä 27 §:ssä on säädetty, pykälän 1 momentissa mainittu markkamäärä on 1 päivästä tammikuuta 1983 saman vuoden loppuun 15 130 markkaa. Jos vakuutettu on naimisissa eikä hänen puolisonsa saa kansaneläkettä eikä rintamasotilaseläkettä, mainittu markkamäärä on 16 000 markkaa. Tällöin myös puolison saama 27 §:n 1 ja 4 momentissa tarkoitettu eläke tai eläkkeen osa luetaan tuloksi ja puolison saama muu lisäosaan vaikuttava tulo mainitaan pykälän 3 momentissa tarkoitetuksi vähennykseksi. Jos molemmat puolisot saavat kansaneläkettä tai toinen heistä. saa kansaneläkettä ja toinen rintamasotilaseläkettä, 27 §:n 2 momentissa mainittu markkamäärä on 24 200 markkaa ja lisäksi otetaan huomioon, mitä tässä pykälässä on sanottu puolison tuloista. Jos vakuutettu on naimisissa, 27 §:n 3 momentissa mainittu markkamäärä on 9 000 markkaa.

Edellä 27 §:n 1 momentissa tarkoitetun eläketapahtuman katsotaan sattuneen silloin, kun

Uutena eläketapahtumana ei kuitenkaan pidetä työttömyyseläkkeen muuttumista työkyvyttömyyseläkkeeksi, työkyvyttömyyseläkkeen muuttumista sukupolvenvaihdoseläkkeeksi eikä eläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi.

Jollei naimisissa olevalla vakuutetulla ole yhteistä taloutta puolisonsa kanssa, hänen eläkettään määrättäessä sovelletaan, mitä tässä laissa on säädetty sellaisen vakuutetun eläkkeestä, joka ei ole naimisissa.

Jos mies ja nainen avioliittoa solmimatta jatkuvasti elävät yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa, heidän eläkkeitään määrättäessä voidaan soveltaa, mitä tässä laissa on säädetty puolisoista.

Eläkkeen lisäosa voidaan 1 päivästä tammikuuta 1983 vuoden 1984 loppuun evätä tai sitä voidaan vähentää, jos vakuutettu on lahjoittanut omaisuuttaan tai muulla tavalla heikontanut taloudellista asemaansa siinä määrin, että se on vaikuttanut hänen oikeuteensa saada eläkkeen lisäosa tai olennaisesti lisäosan määrään. Näin menetellään vain siinä tapauksessa, että vakuutettu on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että tämä toimenpide voi vaikuttaa lisäosaan. Sama koskee vakuutettua, joka lisäosan määräämistä varten tehdyssä hakemuksessa tai ilmoituksessa on tahallisesti antanut vääriä tietoja lisäosaan vakuuttavista tuloista tai omaisuudesta ja joka tämän vuoksi on saanut lisäosaa aiheetta tai määrältään liian suurena.

Jos vakuutetun tai hänen puolisonsa 16 vuotta nuorempi lapsi elää samassa taloudessa vakuutetun kanssa tai jos vakuutettu tai hänen samassa taloudessa asuva puolisonsa muulla tavoin huolehtii lapsen toimeentulosta, eläkkeeseen maksetaan lapsikorotus, jonka määrä on kutakin edellä sanottua lasta kohden 12 markkaa vuodessa.

Edellä 1 momenttia sovellettaessa pidetään vakuutetun lapsena myös sellaista avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, johon kohdistuva vakuutetun elatusvelvollisuus on oikeuden päätöksellä tai asianmukaisella sopimuksella vahvistettu. Sama koskee kasvattilasta, jonka toimeentulosta vakuutettu tai hänen samassa taloudessa asuva puolisonsa huolehtii.

Jos molemmille puolisoille on myönnetty kansaneläke, lapsikorotus maksetaan erikseen kummallekin puolisolle.

Jos kansaneläkkeen saajan puoliso ei saa kansaneläkettä eikä rintamasotilaseläkettä eikä hänellä perheen pienten lasten vaatiman hoidon takia tai hänen terveydentilastaan riippumattoman muun erittäin pakottavan jatkuvan syyn vuoksi voida katsoa olevan mahdollisuutta hankkia tuloa tekemällä työtä omaan tai toisen lukuun, eläkkeeseen maksetaan puolisolisä, joka on 2 436 markkaa vuodessa.

Työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeensaajalle, joka on pysyvästi tullut sellaiseen tilaan kuin 22 §:n 2 momentissa säädetään, maksetaan apulisää. Jos hän on pysyvästi toisen henkilön yhtämittaisen hoidon ja valvonnan tarpeessa, hänelle maksetaan hoitolisää. Sen estämättä, mitä tässä momentissa on säädetty, 80 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle maksetaan apulisää ja 85 vuotta täyttäneelle hoitolisää.

Apulisä on 2 436 markkaa ja hoitolisä 3 588 markkaa vuodessa.

Apulisästä ja hoitolisästä on, jos tässä laissa ei ole toisin säädetty, soveltuvin osin voimassa, mitä on säädetty työkyvyttömyyseläkkeestä.

Apulisä ja hoitolisä lakkautetaan, kun lisän saajan tila muuttuu siten, ettei hänellä ole enää siihen oikeutta.

Kun eläkkeensaaja on kuuden kuukauden ajan yhdenjaksoisesti asunut eri kuntaryhmään kuuluvassa kunnassa kuin se kunta, jonka kalleusryhmän mukainen hänen eläkkeensä lisäosa on, lisäosa muutetaan seuraavan kuukauden alusta lukien sen kuntaryhmän mukaiseksi, johon kuuluvassa kunnassa hän silloin asuu.

Jos lisäosaan vaikuttavat tulot ovat nousseet vähintään 4 000 markkaa verrattuna siihen tuloon, jonka perusteella lisäosa on määrätty, lisäosan määrä on vastaavasti oikaistava tai lisäosa lakkautettava. Lisäosan määrä oikaistaan myös eläkkeensaajan hakemuksesta, jos lisäosaan vaikuttavissa tuloissa on tapahtunut lisäosaan korottavasti vaikuttava muutos. Jos lisäosan korottamisen edellytykset ovat eläkelaitoksen tiedossa, korotus voidaan myöntää hakemuksettakin.

Jos lisäosaa määrättäessä on otettu huomioon 26 §:n 1 momentissa mainittu etuus, tämä luetaan lisäosaa uudelleen määrättäessä tuloksi entisen suuruisena, kuitenkin ottaen huomioon, mitä johtuu kansaneläkkeiden indeksisidonnaisuudesta. Näin menetellään, jos etuuden määräytymisperusteissa ei ole tapahtunut muutosta. Tätä momenttia ei sovelleta sellaiseen etuuteen, joka ei perustu lakiin tai asetukseen taikka julkiseen eläkesääntöön.

Jos puolisolle myönnetään kansaneläke tai rintamasotilaseläke tai se lakkautetaan, lisäosan määrä on vastaavasti oikaistava tai lisäosa lakkautettava. Tällöin sovelletaan kuitenkin, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty.

Jos vakuutettu, joka ei saa vanhuus-, työkyvyttömyys- eikä työttömyyseläkettä, kuolee, hänen puolisolleen suoritetaan hautausavustusta. Jos vakuutetulta ei jäänyt puolisoa tai jos vakuutettu ja hänen puolisonsa asumuseron tai muutoin välien rikkoutumisen taikka muun sellaisen syyn vuoksi asuivat erillään, hautausavustus suoritetaan kuolinpesälle. Hautausavustus on 2 221 markkaa.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan myös, jos eläkkeensaaja kuolee ennen kuin hänen eläkkeensä pohjaosa on erääntynyt maksettavaksi ,kuolemaa välittömästi edeltäneeltä vuoden pituiselta ajalta. Tällöin hautausavustuksen määrästä vähennetään yksi kahdestoistaosa kultakin kuukaudelta, jolta eläke on erääntynyt maksettavaksi.

Eläkkeen maksaminen ulkomailla oleskelevalle eläkkeensaajalle keskeytetään, kun sitä on suoritettu vuoden ajalta sen eläkejakson päättymisestä lukien, jonka aikana eläkkeensaaja on poistunut maasta. Jos eläkkeensaajan oleskeluun ulkomailla on hyväksyttävä syy, eläkkeen pohjaosa ja, jos erityiset syyt sitä puoltavat, myös eläkkeen lisäosa sekä eläkkeeseen kuuluva lapsikorotus, puolisolisä sekä apulisä tai hoitolisä voidaan senkin jälkeen määrätä maksettavaksi määräajaksi kerrallaan.

Apulisää ja hoitolisää ei makseta jatkuvassa laitoshoidossa tai siihen verrattavassa hoidossa olevalle eläkkeensaajalle. Laitoshoidolla tai siihen verrattavalla hoidolla tarkoitetaan elatuksen sisältävää hoitoa valtion, kunnan tai kuntainliiton sairaalassa tai laitoksessa taikka asetuksessa määrätyissä tapauksissa muussa hoitolaitoksessa, jonka kustannuksiin käytetään julkisia varoja, samoin kuin hoitoa muualla, johon eläkkeensaaja on kunnan tai edellä tarkoitetun sairaalan toimesta ja kustannuksella sijoitettu.

Jos eläkkeensaaja on 42 a §:ssä tarkoitetussa hoidossa, lisäosasta ei siltä ajalta, kun hoito kestää yli kolme kuukautta, makseta sitä osaa, joka ylittää ensimmäisessä kuntaryhmässä 43 prosenttia ja toisessa kuntaryhmässä 40 prosenttia 25 §:n 1 momentissa mainitusta täysimääräisestä lisäosasta ja saman pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa siinä mainitusta täysimääräisestä lisäosasta. Jos eläkkeensaaja saa invaliidirahalain mukaista invaliidirahaa, lisäosan maksaminen keskeytetään edellä mainitulta ajalta kokonaan.

Jos 42 a §:ssä tarkoitetussa hoidossa olevalle eläkkeensaajalle maksetaan eläkkeensaajien asumistukilain (591/78) mukaista asumistukea, ei 1 momenttia sovelleta.

Asetuksella määrätään eläkkeensaajan velvollisuudesta ilmoittaa työkyvyssään ja muissa olosuhteissaan tapahtuneista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hänen eläkeoikeuteensa tai eläkkeen maksamiseen.

Eläkelaitoksen rahastot ovat kansaneläkerahasto ja sairausvakuutusrahasto. Sairausvakuutusrahastosta säädetään sairausvakuutuslaissa.

Valtio, kunnat ja eläkelaitos vastaavat kukin omasta osuudestaan eläkkeiden lisäosien kustannuksista. Kunnan osuus määräytyy sen mukaan, mihin kuntien kantokykyluokituksesta annetun lain (665/67) mukaiseen kantokykyluokkaan se kuuluu, ja on

kuntaan kunakin kuukautena maksettujen lisäosien yhteismäärästä, kuitenkin niin, ettei kunnan osuus jaettuna kunnassa edellisenä vuotena toimitetussa kunnallisverotuksessa määrättyjen veroäyrien luvulla nouse valtioneuvoston vahvistamaa enimmäismäärää suuremmaksi. Eläkelaitoksen osuus kustannuksista on enintään 74,1 prosenttia maksettujen lisäosien yhteismäärästä ja valtio vastaa lisäosien kustannuksista muulta kuin edellä mainitulta osalta.

Valtion tulee viimeistään maksatusta edeltävänä päivänä suorittaa eläkelaitokselle 90 prosenttia arvioidusta osuudestaan maksettaviin lisäosiin

Sosiaalivakuutustoimikunnan tehtävänä on sen lisäksi, mitä sen tehtävistä on muualla säädetty:

Sen lisäksi, mitä sosiaalivakuutustoimikunnasta on 67 §:ssä säädetty, toimikunta vahvistaa vuosia 1983 ja 1984 koskevan sen vuositulon, jonka perusteella oikeus lisäosaan ratkaistaan. Vuositulon vahvistamista koskeva päätös on viipymättä annettava asianomaisen vakuutetun tiedoksi. Päätös on vakuutetun pyynnöstä alistettava eläkelaitoksen tarkastettavaksi. Sitä koskeva kirjallinen pyyntö on annettava asianomaisen vakuutuspiirin paikallistoimistoon 14 vuorokauden kuluessa sen päivän jälkeen, jona päätös on annettu hakijan tai hänen edustajansa tiedoksi.

Sosiaalivakuutustoimikunnan vuositulosta tekemä päätös on alistettava eläkelaitoksen tarkastettavaksi,

Eläkelaitos antaa toimintaohjeet sosiaalivakuutustoimikunnille. Eläkelaitoksen on valvottava sosiaalivakuutustoimikuntien toimintaa kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, että asioita toimikunnassa käsiteltäessä noudatetaan yhtenäisiä perusteita.

Jos sosiaalivakuutustoimikunta katsoo, että sen tutkittavaksi saatettu asia ei kuulu toimikunnan käsiteltäviin, koska vakuutettu ei asu sen toimipiirissä, on eläkelaitoksen ratkaistavaksi viipymättä alistettava kysymys siitä, minkä sosiaalivakuutustoimikunnan on käsiteltävä asia. Sosiaalivakuutustoimikunnan puheenjohtaja voi, jo ennen kuin asia on esitelty toimikunnassa, myös alistaa saman kysymyksen eläkelaitoksen ratkaistavaksi. Eläkelaitoksen on alistuksen johdosta viipymättä määrättävä asia käsiteltäväksi sopivaksi katsomassaan toimikunnassa.

Eläkelaitos voi oikaista sosiaalivakuutustoimikunnan päätöksen. Eläkelaitos voi myös palauttaa asian sosiaalivakuutustoimikunnan uudelleen käsiteltäväksi.

Joka on tyytymätön tarkastuslautakunnan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta, jos päätös koskee oikeutta eläkkeeseen tai 1 momentin 2 kohdassa mainittuja tapauksia.

Jos tarkastuslautakunta on antanut päätöksen valituksesta, joka koskee lisäosan epäämistä tai vähentämistä 1 päivästä tammikuuta 1983 vuoden 1984 loppuun 28 a §:ssä tarkoitetun taloudellisen aseman heikentämisen tai väärien tietojen antamisen johdosta, vakuutettu voi tästä päätöksestä valittaa vakuutusoikeuteen.

Maallikkojäsenet osallistuvat, sen lisäksi mitä vakuutusoikeudesta annetussa laissa on erikseen säädetty, asian käsittelyyn, jollei kysymys ole yksinomaan eläkkeen lisäosasta.

Valtion, kunnan ja muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen, vakuutus- ja eläkelaitos sekä työnantaja on velvollinen pyynnöstä antamaan eläkelaitokselle, sosiaalivakuutustoimikunnalle, tarkastuslautakunnalle ja vakuutusoikeudelle tietoja, jotka ovat tarpeen eläkeoikeuden tai eläkkeen määrän selvittämiseksi.

Eläkkeen tai elinkoron myöntäjä tai maksaja on velvollinen asetuksessa tarkemmin määrätyissä tapauksissa ilmoittamaan eläkelaitokselle antamastaan eläkepäätöksestä ja eläkkeen määrän muuttumisesta.

Edellä 83 §:n 1 momentissa säädetty ilmoittamisvelvollisuus on myös pankilla ja muulla rahalaitoksella silloin, kun on kysymys eläkkeen määräytymisestä vuosien 1983 ja 1984 aikana.

Tämän lain mukainen eläkesuoritus pyöristetään täysiksi markoiksi siten, että, jos täyden markkaluvun ylittävä suorituksen osa on 50 penniä pienempi, suorituksen määrä alennetaan, ja jos se on 50 penniä tai sitä suurempi, suorituksen määrä korotetaan lähimpään täyteen markkalukuun.

Eläkkeen määräytymiseen vaikuttavat vuotuiset tuloerät pyöristetään täydeksi kymmeneksi markaksi siten, että jos täyden kymmenen markan ylittävä erä on viittä markkaa pienempi, sen määrä alennetaan, ja jos se on viisi markkaa tai sitä suurempi, se korotetaan lähimpään täyteen kymmeneen markkaan.

Mitä muualla laissa on säädetty kansaneläkkeen tukiosasta ja tukilisästä, on soveltuvin osin voimassa kansaneläkkeen lisäosasta.