341/1981

Vero, jonka Suomessa asuva henkilö, kotimainen yhteisö tai kuolinpesä taikka erillisenä verovelvollisena verotettava yhtymä on lopullisesti maksanut vieraalle valtiolle sieltä saadun tulon perusteella, vähennetään Suomen valtiolle saman tulon perusteella vastaavalta ajalta suoritettavasta verosta.

Vero, jonka 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen on lopullisesti maksanut vieraille valtiolle siellä olevan varallisuuden perusteella samalta tai verovuosien päättyessä eri ajankohtina viimeksi päättyneeltä vieraan valtion verovuodelta, vähennetään verovelvollisen Suomen valtiolle saman varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettua vähennystä sanotaan tässä laissa veronhyvitykseksi.

Luonnollisen henkilön Suomen valtiolle suoritettavina 1 §:ssä tarkoitettuina veroina ei pidetä siltä ajalta maksettuja veroja, jona hän ei ole asunut Suomessa.

Veronhyvitystä ei anneta, jos hyvityksen perusteena oleva tulon tai varallisuuden kaksinkertainen verotus voidaan poistaa tai sitä lieventää kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi voimassa olevan sopimuksen tai muun vastaavan kansainvälisen sopimuksen perusteella.

Jos liike- tai ammattitoimintaa harjoittava 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen on maksanut vieraalle valtiolle siellä harjoitetusta toiminnasta tulon perusteella määräytyvän veron sijasta kannettavaa ja sitä korvaavaa veroa, valtiovarainministeriö voi myöntää oikeuden tällaisen veron vähentämiseen Suomen valtiolle tulon perusteella vastaavalta ajalta suoritettavasta verosta.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan myös, milloin kansainvälistä meri- tai ilmaliikennettä harjoittava 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen on vieraalle valtiolle maksanut muuta kuin 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua veroa ja vero on määräytynyt rahdin tai muun siihen rinnastettavan perusteen mukaan.

Veronhyvitys ei saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa Suomessa valtiolle suoritettavasta verosta kuin vieraasta valtiosta saadun puhtaan tulon määrä on verovelvollisen Suomessa veronalaisesta kokonaistalosta. Jos verovelvollinen on saanut samasta vieraasta valtiosta erilaisia tuloja, lasketaan sieltä saadut tulot yhteen. Veronhyvityksen enimmäismäärää laskettaessa ei oteta lukuun sellaista vieraasta valtiosta saatua tuloa, josta siellä ei makseta tässä laissa tarkoitettua veroa. Veronhyvitykseen oikeuttavan veron määrään ei saa vaikuttaa toisesta vieraasta valtiosta saatu tulo.

Jos verovelvollinen on saanut tuloja kahdesta tai useammasta vieraasta valtiosta, lasketaan veronhyvityksen enimmäismäärä kunkin vieraan valtion osalta erikseen.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty tulosta, on soveltuvin osin voimassa myös varallisuudesta.

Verovelvollisen on vaadittava veronhyvitystä kirjallisesti verotoimistolta ennen verotuksen päättymistä. Verolautakunta vahvistaa perusteet, joiden mukaan verotoimisto laskee veronhyvityksen määrän. Veronhyvityksen määrä vähennetään veron maksuunpanoa toimitettaessa.

Jollei veronhyvityksen perusteita ole voitu vahvistaa verotusta toimitettaessa, verolautakunnan on verovelvollisen hakemuksesta vahvistettava perusteet, minkä jälkeen verotoimiston on oikaistava maksuunpano noudattaen, mitä maksuunpanon oikaisusta on verotuslaissa (482/58) säädetty.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu hakemus on tehtävä vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona verotus on saanut lainvoiman. Milloin vieraassa valtiossa määrätty vero on lopullisesti maksettu mainitun kalenterivuoden päättymisen jälkeen on hakemus tehtävä vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vieraassa valtiossa määrätty vero on lopullisesti maksettu.

Jos veronhyvityksen perusteena ollutta vieraan valtion veroa on muutettu, on verovelvollisen ilmoitettava muutoksesta verotoimistolle. Jos tällaista muutosta ei ole voitu ottaa huomioon verotusta toimitettaessa, verolautakunnan on vahvistettava uudet perusteet veronhyvitykselle, minkä jälkeen verotoimiston on oikaistava maksuunpano noudattaen mitä maksuunpanon oikaisusta on verotuslaissa säädetty.

Edellä 1 momentissa mainitut uudet perusteet voidaan vahvistaa verotuksen toimittamisvuotta lähinnä seuraavien viiden vuoden kuluessa.

Verovelvollisen on esitettävä selvitys vieraan valtion veron määrästä ja maksuperusteesta sekä siitä, että vieraan valtion vero on lopullinen ja että se on maksettu, samoin kuin muista veronhyvityksen antamista varten tarpeellisista seikoista. Vieraskielisestä asiakirjasta on lisäksi annettava valantehneen kielenkääntäjän tai muun pätevän henkilön tekemä suomen- tai ruotsinkielinen käännös.

Jos verovelvollinen on osoittanut, että edellytykset veronhyvityksen myöntämiselle ovat olemassa, mutta ei pysty esittämään kaikkia 1 momentissa mainittuja selvityksiä, verolautakunta voi myöntää veronhyvityksen kohtuullisen suuruisena.

Muutoksen hakemisesta tässä laissa tarkoitetussa asiassa annettuun päätökseen on soveltuvin osin voimassa, mitä muutoksenhausta on säädetty verotuslaissa. Tämän lain 3 §:ssä tarkoitettuun valtiovarainministeriön päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Veronhyvityksen määrä voidaan oikaista veronoikaisun, maksuunpanon oikaisun ja tutkijalautakunnan tai muutoksenhakuviranomaisen päätöksen johdosta toimitetun maksuunpanon oikaisemisen yhteydessä siten kuin verotuslaissa on säädetty.

Mitä tässä laissa on säädetty verolautakunnasta, on soveltuvin osin voimassa myös lääninverolautakunnasta.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1981. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1980 toimitettavassa verotuksessa.

Tällä lailla kumotaan vieraalle valtiolle maksetun veron vähentämisestä Suomen valtiolle maksettavasta verosta eräissä tapauksissa 15 päivänä joulukuuta 1972 annettu laki (801/ 72) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Oikeus veronhyvitykseen verovuodelta 1979 tai sitä aikaisemmilta verovuosilta ratkaistaan kuitenkin edelleen 2 momentissa mainitun lain mukaan.