55/1980

Eläintautien vastustamiseksi ja ennakolta ehkäisemiseksi on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään.

Helposti leviävien eläintautien vastustamisessa on lisäksi noudatettava, mitä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/60) on säädetty.

Eläintaudilla tarkoitetaan tässä laissa sellaista sairautta tai tartuntaa, joka suoraan tai välillisesti voi siirtyä eläimestä toiseen eläimeen tai ihmiseen.

Eläintaudit jaetaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, helposti leviäviin, vaarallisiin, valvottaviin ja muihin eläintauteihin.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintö osasto määrää, mitä eläintauteja, niiden laatu ja vaikutukset huomioon ottaen, on pidettävä helposti leviävinä, vaarallisina tai valvottavina.

Eläintautiin sairastuneeksi epäiltynä pidetään eläintä, jos siinä havaitaan tautiin viittaavia oireita tai jos jostakin muusta syystä voidaan päätellä sen saaneen tartunnan. Sairastuneena pidetään eläintä, jossa tauti on todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin eläinlääketieteellisin perustein voidaan todeta saaneen tartunnan.

Tämän lain täytäntöönpanon ylin johto ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosastolle.

Tämän lain täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä huolehtii lääninhallitus ja sen alaisena lähinnä läänineläinlääkäri läänin alueella, kunnaneläinlääkäri ja kaupungineläinlääkäri virkaalueellaan ja tarkastuseläinlääkäri teurastamossa.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi määrätä läänineläinlääkärin ja lääninhallitus kunnan- ja kaupungineläinlääkärin suorittamaan tietyn tämän lain täytäntöönpanoon kuuluvan tehtävän myös tämän virkaalueen ulkopuolella. Eläinlääkintöosasto voi antaa tällaisen tehtävän muunkin eläinlääkärin suoritettavaksi.

Edellä tässä pykälässä tarkoitetut eläinlääkärit ovat velvollisia noudattamaan tämän lain täytäntöönpanoon liittyvissä tehtävissä maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston antamia ohjeita ja määräyksiä.

Jokainen eläinlääkärin ammattia harjoittava eläinlääkäri on velvollinen tekemään maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämät ilmoitukset eläintautien esiintymisestä seka toimenpiteistään niiden ehkäisemiseksi ja vastustamiseksi.

Johtavana laitoksena tämän lain täytäntöönpanoon kuuluvien tutkimustehtävien suorittamisessa toimii valtion eläinlääketieteellinen laitos.

Edellä 1 momentissa mainittuja tehtäviä voivat suorittaa muutkin laitokset. Nämä laitokset ovat tällöin velvollisia noudattamaan valtion eläinlääketieteellisen laitoksen antamia ohjeita.

Jos 5 §:ssä tarkoitettu eläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan 3:n 2 momentissa tarkoitettua eläintautia, hänen on tarvittaessa tutkittava eläin sekä, mikäli se taudin toteamiseksi, sen leviämisen estämiseksi tai sen hävittämiseksi on tarpeen, annettujen määräysten ja ohjeiden mukaisesti rajoitettava tai kiellettävä eläimen tai eläimestä saatavien tuotteiden luovuttaminen, huolehdittava eläimen ja alueen eristämisestä, eläimen kanssa kosketukseen joutuneiden esineiden ja tavaroiden desinfioinnista tai hävittämisestä sekä eläimen tappamisesta taikka ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Milloin muu kuin 1 momentissa tarkoitettu eläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua eläintautia, hänen on ilmoitettava asiasta 5 §:ssä tarkoitetulle eläinlääkärille ja, jos kysymyksessä on helposti leviävä tai vaarallinen eläintauti, viipymättä suoritettava taudin leviämisen ehkäisemiseksi tarpeelliset toimenpiteet, kunnes 5 § :ssä tarkoitettu eläinlääkäri on ottanut asian hoitoonsa.

Tämän pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä toimenpiteistä noudatetaan soveltuvin osin sellaisen luonnonvaraisen eläimen osalta, joka sairastaa taikka jonka epäillään sairastavan tai voivan levittää helposti leviävää, vaarallista tai valvottavaa eläintautia.

Tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitetuista toimenpiteistä antaa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto.

Jos omistaja tai haltija epäilee eläimen kuolleen tai sairastuneen 3 §:n 2 momentissa mainittuun tautiin, hänen on mahdollisuuksien mukaan eristettävä eläin, ilmoitettava asiasta 5 §:ssä tarkoitetulle eläinlääkärille sekä ryhdyttävä tämän määräyksestä taudin leviämisen estämiseksi ja taudin hävittämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Eläimen omistajan ja haltijan on annettava 5 §:ssä tarkoitetulle eläinlääkärille taudin alkuperän, laadun ja levinneisyyden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot ja avustettava tarvittavan aputyövoiman hankkimisessa. Niin ikään hänen on suoritettava ne toimenpiteet, jotka 8 §:n nojalla määrätään hänen tehtäväkseen, samoin kuin alistuttava eläinlääkärin sanotun pykälän nojalla suorittamiin toimenpiteisiin.

Milloin se 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläintaudin leviämisen estämiseksi on tarpeen, on 5 §:ssä tarkoitetun eläinlääkärin tiedotettava tällaisen taudin ja sen aiheuttajan esiintymisestä maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämällä tavalla.

Eläimelle käytettävien rokotteiden, seerumeiden ja niihin verrattavien valmisteiden tulee olla maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston hyväksymiä, ja niiden myynti ja käyttö on sallittua vain eläinlääkintöosaston antamalla luvalla.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi eläintautien ennalta ehkäisemiseksi.

Jos 1 momentissa tarkoitetuilla määräyksillä on huomattavaa taloudellista tai muutoin laajakantoista merkitystä, on ennen määräysten antamista kuultava asianomaisia viranomaisia sekä keskusjärjestöjä. Tällöin asiasta päättää maa- ja metsauml;talousministeriö.

Asetuksella voidaan säätää eläinten tai niiden valmistamattomien osien ja raakatuotteiden sekä muidenkin tartuntaa levittävien esineiden ja tavaroiden luovutuksesta, kuljetuksesta sekä maasta viennistä, maahantuonnista ja kauttakuljetuksesta.

Tämän lain täytäntöönpanossa tarvittavan karanteenin tulee olla maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston hyväksymä. Milloin aihetta siihen ilmenee, eläinlääkintöosasto voi peruuttaa hyväksymisen.

Valtion varoista maksetaan tämän lain täytäntöönpanoon kuuluvaa tehtävää viranomaisen määräyksestä suorittaneen eläinlääkärin tai muun henkilön matkakustannukset ja palkkiot sekä heidän omien välineidensä ja tarvikkeidensa käytöstä aiheutuneet muut kustannukset.

Valtion varoista suoritetaan viranomaisen määräämän alueen eristämisestä ja vartioimisesta aiheutuneet kustannukset.

Valtion varoista maksetaan eläimen eristämisestä tai taudin torjumiseksi välttämättömistä puhdistus-, desinfioimis-, tappamis- ja raadon tai muun esineen hävittämistöistä sekä näihin töihin käytetyistä aineista ja tarvikkeista aiheutuneet kustannukset. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämien tautien osalta mainitut kustannukset suorittaa kuitenkin kokonaan tai osittain eläimen omistaja.

Eläimestä, jonka viranomainen on määrännyt tapettavaksi taikka joka viranomaisen määräämän toimenpiteen seurauksena on kuollut, on eläimen omistajalla oikeus saada korvaus valtion varoista. Korvausta voidaan suorittaa myös silloin, kun eläin on kuollut sellaiseen tautiin, jonka johdosta muut saman karjan tai eläinyksikön eläimet määrätään tapettaviksi. Korvausta voidaan niin ikään suorittaa eläimestä, joka eläimen omistajan hakemuksesta on tapettu 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun taudin hävittämiseksi.

Omistajalla on oikeus saada valtion varoista korvaus sellaisesta muusta kuin 17 §:ssä mainitusta omaisuudesta, joka vaarallisen tai helposti leviävän eläintaudin johdosta annetusta viranomaisen määräyksestä on otettu näytteeksi tutkimuksia varten, hävitetty tai käsitelty siten, että se on vahingoittunut tai pilaantunut.

Edellä 17 ja 18 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa on eläimestä ja omaisuudesta suoritettava käyvän arvon mukainen täysi korvaus. Milloin eläintä ei ole tapettu viranomaisen määräyksestä vaan omistajan hakemuksesta, suoritetaan korvauksena kuitenkin enintään kolme neljäsosaa käyvästä arvosta.

Eläimen käyväksi arvoksi katsotaan se arvo, joka sillä olisi ollut ilman kuoleman tai tappamisen aiheuttanutta tautia.

Milloin eläintä tai muuta omaisuutta voidaan käyttää kokonaan tai osaksi hyödyksi, vähennetään korvattavasta määrästä omaisuuden jäännöskäyttöarvo. Korvausta ei suoriteta eläimestä tai muusta omaisuudesta, jonka arvo on vähäinen, ellei korvauksen suorittamiseen ole erityisen painavia syitä. Korvausta ei suoriteta luonnonvaraisista eläimistä.

Milloin tämän lain perusteella annetut määräykset tai suoritetut toimenpiteet estävät tai vaikeuttavat karjatalouden harjoittamista, kalanviljelyä, mehiläishoitoa tai muuta eläintenpitoa, voidaan tästä syystä eläimen omistajalle aiheutunut, hänen toimeentuloaan merkittävästi vaikeuttava taloudellinen vahinko korvata valtion varoista.

Tässä laissa tarkoitettuja korvauksia on haettava maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosastolta, joka päättää niiden myöntämisestä.

Oikeus tässä laissa tarkoitettuihin korvauksiin menetetään kokonaan tai osittain, jos korvaukseen muutoin oikeutettu ei ole noudattanut tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tahi jos hän hankkiessaan eläimen tai muun omaisuuden on tiennyt taikka hänen olosuhteet huomioon ottaen olisi pitänyt tietää eläimen sairastavan tässä laissa tarkoitettua tautia tahi omaisuudessa olevan tartuntaa.

Korvausta ei makseta, jos maahantuotu eläin on sairastunut tässä laissa tarkoitettuun tautiin ennen kuin eläimen maahantuonnista on kulunut kuusi kuukautta eikä eläimen voida todeta saaneen tartuntaa Suomessa.

Asetuksella säädetään tarvittaessa, miltä osin eläintautien vastustamisessa ja ennakolta ehkäisemisessä puolustusvoimissa saadaan poiketa tämän lain säännöksistä.

Joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava, jollei siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, eläintautilain säännösten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään vuodeksi.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1980.

Tällä lailla kumotaan 21 päivänä elokuuta 1937 annettu eläintautilaki (302/37) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Kumottavan lain nojalla 24 päivänä lokakuuta 1975 annettu asetus eläintautien leviämisen ehkäisemisestä maahantuonnin yhteydessä (884/75) jää kuitenkin edelleen voimaan.