407/1980

Keksinnöksi ei katsota pelkästään:

Keksinnöksi ei myöskään katsota kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tahi diagnoosia tarkoittavaa menetelmää, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin. Edellä sanottu ei kuitenkaan estä patentin myöntämistä tuotteeseen, aineet ja seokset mukaan lukien, joka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin edellä mainituista menetelmistä.

Patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.

Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Myös ennen patentin hakemispäivää tässä maassa tehdyn patenttihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus 22 §:n säännösten mukaisesti tulee julkiseksi. Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä, jonka mukaan keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää, ei sovelleta tällaisen hakemuksen sisällön suhteen.

Jäljempänä 3 luvussa tarkoitetulla hakemuksella on 2 momenttia sovellettaessa eräissä tapauksissa sama oikeusvaikutus kuin tässä maassa tehdyllä patenttihakemuksella sen mukaan kuin 29 ja 38 §:ssä säädetään.

Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei estä myöntämästä patenttia tunnettuun, 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin tällaisessa menetelmässä.

Patentti voidaan myöntää, vaikka keksintö on kuuden kuukauden kuluessa ennen patenttihakemuksen tekemistä tullut julkiseksi:

Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä:

Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön käyttämiseen. Jos väline on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan mitä edellä on säädetty vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä ryhtyisi 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei keksinnön hyväksikäyttöön oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksinoikeus ei käsitä:

Patenttihakemus, jonka tarkoittama keksintö on hakemispäivää edeltävän kahdentoista kuukauden aikana esitetty Suomessa myönnettävää patenttia koskevassa patenttihakemuksessa, taikka teollisoikeuden suojelemista koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 36/70 ja 43/ 75) liittyneessä toisessa valtiossa tehdyssä patenttia, keksijäntodistusta tai hyödyllisyysmallisuojaa koskevassa hakemuksessa, on katsottava 2 §:n 1, 2 ja 4 momenttia sekä 4 §:ää sovellettaessa tehdyksi samanaikaisesti aikaisemman hakemuksen kanssa, jos hakija sitä pyytää. Tällainen etuoikeus voidaan saada myös sellaisesta aikaisemmasta suojahakemuksesta, joka ei tarkoita yleissopimukseen liittynyttä valtiota, jos siellä, missä aikaisempi hakemus on tehty, myönnetään suomalaisesta hakemuksesta vastaava etuoikeus ja jos siellä voimassaoleva lainsäädäntö on pääosin yhdenmukainen yleissopimuksen kanssa.

Asetuksella säädetään tai asetuksen nojalla annettavalla patenttiviranomaisen päätöksellä määrätään, miten etuoikeutta koskeva pyyntö on esitettävä ja mitkä asiakirjat on annettava pyynnön tueksi. Ellei edellä tarkoitettuja säännöksiä tai määräyksiä noudateta, ei etuoikeutta voida saada.

Patenttiviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa Suomen patenttiviranomaista, jollei toisin ole säädetty. Suomen patenttiviranomaisena on patentti- ja rekisterihallitus sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.

Patenttihakemus tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle taikka 3 luvussa tarkoitetussa tapauksessa toisen maan patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle.

Hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Se, että keksintö tarkoittaa kemiallista yhdistettä, ei edellytä tietyn käytön ilmoittamista patenttivaatimuksessa. Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Hakemuksessa tulee lisäksi olla selityksen ja patenttivaatimusten tiivistelmä. Tiivistelmä on tarkoitettu vain tekniikan tietolähteeksi eikä sille ole annettava muuta merkitystä.

Hakemuksessa on ilmoitettava keksijän nimi. Jos patenttia hakee muu kuin keksijä, hakijan on selvitettävä oikeutensa keksintöön.

Keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittava suomeksi tai ruotsiksi voimassa olevan kielilainsäädännön säännösten mukaan. Milloin patenttivaatimukset ja tiivistelmä on laadittu vain toisella kotimaisella kielellä, patenttiviranomaisen on huolehdittava patenttivaatimusten ja tiivistelmän kääntämisestä toiselle näistä kielistä ennen kuin hakemus 22 §:n 2 momentin mukaan tulee julkiseksi. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu. Jos hakija on ulkomaalainen, keksinnön selitys on laadittava suomeksi sekä patenttivaatimukset ja tiivistelmä suomeksi ja ruotsiksi. Jokaisella on kuitenkin oikeus laatia keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset sekä suomeksi että ruotsiksi.

Hakijan on suoritettava vahvistettu hakemusmaksu.

Jos hakija sitä pyytää ja suorittaa vahvistetun maksun, patenttiviranomaisen on annettava hakemusta koskeva uutuustutkimus asetuksella säädettävillä ehdoilla Washingtonissa 19 päivänä kesäkuuta 1970 solmitun patenttiyhteistyösopimuksen 15 artiklan 5 kappaleen mukaisen kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen suoritettavaksi.

Patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty tai ajankohtana, jolloin se 14 §:n mukaan katsotaan tehdyksi.

Jollei hakija ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä tai jos patenttiviranomainen muutoin katsoo olevan esteen hakemuksen hyväksymiselle, hakijaa on välipäätöksessä kehotettava antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteellisuus määrätyn ajan kuluessa. Tiivistelmään patenttiviranomainen voi kuitenkin hakijaa kuulematta tehdä ne muutokset, joita se pitää välttämättöminä.

Jos hakemus on säännösten mukainen eikä katsota olevan estettä patentin myöntämiselle, hakemus on hyväksyttävä pantavaksi julkisesti nähtäväksi 21 §:n mukaisesti.

Kun hakemus on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi, ei 14 §:n mukaista vaatimusta saa tehdä eikä patenttivaatimuksia muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee.

Hakijan on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi, suoritettava vahvistettu nähtäväksipanomaksu. Jollei vahvistettua maksua suoriteta, hakemus on jätettävä sillensä. Sillensäjätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden kuluessa sanotun ajan päättymisestä suorittaa nähtäväksipanomaksun sekä vahvistetun maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.

Milloin keksijä hakee patenttia ja hän pyytää vapautusta nähtäväksipanomaksusta kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi, patenttiviranomainen voi myöntää hänelle sanotun vapautuksen, jos maksun suorittamisen katsotaan tuottavan hänelle huomattavia vaikeuksia. Jos pyyntö hylätään, on kahden kuukauden kuluessa hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.

Sen jälkeen on 20 §:ssä tarkoitettu nähtäväksipanomaksu on suoritettu tai vapautus nähtäväksipanomaksusta on myönnetty, patenttiviranomaisen on pantava hakemus julkisesti nähtäväksi tilaisuuden varaamiseksi yleisölle väitteen tekemiseen hakemusta vastaan. Nähtäväksipanosta on kuulutettava.

Hakemuksen nähtäväksipanopäivästä lukien patenttiviranomaisen on pidettävä yleisön saatavana painettuja julkaisuja, jotka sisältävät selityksen, patenttivaatimukset ja tiivistelmän sekä ilmoituksen hakijasta ja keksijästä.

Asiakirjat ovat myös julkisia, kun kahdeksantoista kuukautta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, vaikkei hakemusta ole pantu julkisesti nähtäväksi. Jos hakemus on jätetty sillensä tai hylätty, asiakirjat tulevat kuitenkin julkisiksi vain siinä tapauksessa, että hakija pyytää hakemuksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta tai tekee 71 a tai 71 b §:n mukaisen esityksen.

Kansainvälisellä patenttihakemuksella tarkoitetaan patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti tehtyä hakemusta.

Kansainvälinen patenttihakemus tehdään patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan on oikeutettu vastaanottamaan tällaisen hakemuksen (vastaanottava viranomainen). Vastaanottavana viranomaisena toimii Suomessa patentti- ja rekisterihallitus siten kuin asetuksella säädetään. Täällä tehdystä kansainvälisestä patenttihakemuksesta hakijan on suoritettava vahvistettu maksu.

Mitä 29-38 §:ssä säädetään, koskee Suomen käsittävää kansainvälistä hakemusta.

Kansainvälisellä patenttihakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut kansainvälisen hakemispäivän, on tässä maassa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä tehdyllä suomalaisella patenttihakemuksella. Mitä 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä on säädetty, koskee kansainvälistä hakemusta vain, jos hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti.

Kansainvälinen patenttihakemus katsotaan Suomen osalta peruutetuksi patenttiyhteistyösopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Jos hakija haluaa jatkaa kansainvälistä hakemusta Suomen osalta, hänen on 20 kuukauden kuluessa kansainvälisestä hakemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä josta etuoikeutta on pyydetty, annettava patenttiviranomaiselle kansainvälisen hakemuksen suomen- tai ruotsinkielinen käännös siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään sekä suoritettava vahvistettu maksu.

Jos kansainvälinen uutuustutkimusviranomainen on päättänyt, ettei kansainvälistä uutuustutkimusselostusta laadita, mutta hakija haluaa jatkaa hakemusta Suomen osalta, hänen on suoritettava 1 momentin mukaiset toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa siitä, kun sanotun viranomaisen päätös lähetettiin hänelle tiedoksi.

Jos hakija on pyytänyt kansainvälisen hakemuksen kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta ja jos hän on 19 kuukauden kuluessa 1 momentissa mainitusta päivästä patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaisesti ilmoittanut, että hän aikoo käyttää tämän tutkimuksen tuloksia hakiessaan Suomen käsittävää patenttia, hänen on suoritettava 1 momentissa mainitut toimenpiteet 25 kuukauden kuluessa mainitusta päivästä.

Jollei hakija suorita 1, 2 tai 3 momentin mukaisia toimenpiteitä, on hakemus katsottava peruutetuksi Suomen osalta.

Jos hakija peruuttaa kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta koskevan pyynnön tai ilmoituksen, että hän aikoo käyttää tämän tutkimuksen tuloksia hakiessaan Suomen käsittävää patenttia, kansainvälinen hakemus on katsottava peruutetuksi Suomen osalta. Hakemusta ei kuitenkaan katsota peruutetuksi, jos peruutus on tehty ennen 31 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn määräajan päättymistä ja hakija on kyseisen määräajan kuluessa suorittanut 31 §:n 1 momentissa säädetyt toimenpiteet.

Jos kansainvälistä hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti, sovelletaan hakemukseen ja sen käsittelyyn 2 luvun säännöksiä, jollei tässä pykälässä tai 34-37 §:ssä toisin säädetä. Hakemus voidaan vain hakijan esityksestä ottaa käsiteltäväksi ennen 31 §:ssä säädetyn määräajan päättymistä.

Lain 12 §:ssä säädetty velvollisuus, jonka mukaan hakijalla tulee olla täällä asuva asiamies, alkaa vasta kun hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi.

Lain 22 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä sovelletaan vasta silloin, kun hakija on täyttänyt 31 §:n mukaisen velvollisuutensa antaa hakemuksen käännös.

Sovellettaessa 48, 56 ja 60 §:ää kansainväliseen hakemukseen on sen estämättä, mitä niissä säädetään hakemusta koskevien asiakirjojen tulemisesta julkisiksi 22 §:n mukaan, katsottava, että asiakirjat ovat sanotun pykälän mukaan tulleet julkisiksi hakijan annettua 31 §:n mukaisen käännöksen.

Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat määräykset, se on näiltä osin hyväksyttävä.

Kansainvälistä patenttihakemusta ei saa hyväksyä pantavaksi julkisesti nähtäväksi tai hylätä ennen kuin neljä kuukautta on kulunut 31 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä.

Jos hakija on 19 kuukauden kuluessa kansainvälisestä hakemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, antanut 31 §:n 3 momentin mukaisen ilmoituksen, ei hakemusta saa hyväksyä pantavaksi julkisesti nähtäväksi tai hylätä ennen mainitussa lainkohdassa säädetyn 25 kuukauden määräajan päättymistä.

Hakemus voidaan kuitenkin hyväksyä pantavaksi julkisesti nähtäväksi tai hylätä ennen 1 ja 2 momentissa säädetyn määräajan päättymistä, jos hakija suostuu siihen, että hakemus ratkaistaan sitä ennen.

Patenttiviranomainen ei saa ilman hakijan suostumusta panna kansainvälistä patenttihakemusta julkisesti nähtäväksi eikä julkaista sitä painettuna tai vastaavalla tavalla ennen kuin maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen tai 20 kuukautta on kulunut kansainvälisestä hakemispäivästä tai, jos etuoikeutta on pyydetty, siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään.

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen uutuustutkimuksen tai patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakemuksen on katsottu käsittävän toisistaan riippumattomia keksintöjä, eikä hakija ole määräaikana suorittanut patenttiyhteistyösopimuksen mukaista lisämaksua, on patenttiviranomaisen tutkittava, onko ratkaisu ollut oikea. Jos ratkaisu katsotaan oikeaksi, on se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, katsottava peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon patenttiviranomaisen päätöksestä. Jos ratkaisu patenttiviranomaisen käsityksen mukaan ei ole ollut oikea, sen on jatkettava hakemuksen käsittelyä kokonaisuudessaan.

Hakija voi hakea muutosta 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jossa patenttiviranomainen on katsonut, että patenttihakemus käsittää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 25 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Jos valitusviranomainen pysyttää patenttiviranomaisen päätöksen, lasketaan määräaika 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun maksun suorittamiseen siitä, kun valitusviranomaisen päätös on tullut lainvoimaiseksi.

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakija on rajoittanut patenttivaatimuksia tutkimusta suorittavan viranomaisen kehotettua joko rajoittamaan vaatimuksia tai suorittamaan lisämaksun, katsotaan se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on vastaanottanut patenttiviranomaisen hänelle tästä lähettämän ilmoituksen.

Jos vastaanottava viranomainen on kieltäytynyt antamasta kansainväliselle patenttihakemukselle kansainvälistä hakemispäivää taikka julistanut, että hakemus on katsottava peruutetuksi, tai että vaatimus, jonka mukaan hakemus käsittää Suomen, on katsottava peruutetuksi, on patenttiviranomaisen hakijan pyynnöstä tutkittava, onko tämä päätös ollut oikea. Sama koskee kansainvälisen toimiston ratkaisua, jonka mukaan hakemus on katsottava peruutetuksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tutkimusta koskeva pyyntö on esitettävä kansainväliselle toimistolle kahden kuukauden kuluessa siitä kun tieto vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston päätöksestä on lähetetty hakijalle. Hakijan on samassa ajassa annettava patenttiviranomaiselle hakemuksen käännös siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään sekä suoritettava vahvistettu hakemusmaksu.

Jos patenttiviranomainen katsoo, että vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston päätös ei ole ollut oikea, on patenttiviranomaisen käsiteltävä hakemus 2 luvun mukaisesti. Jos vastaanottava viranomainen ei ole vahvistanut kansainvälistä hakemispäivää, hakemus on katsottava tehdyksi sinä päivänä, joka patenttiviranomaisen mielestä olisi pitänyt vahvistaa kansainväliseksi hakemispäiväksi. Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä.

Lain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan hakemukseen, joka on otettu käsiteltäväksi 3 momentin perusteella, jos hakemus tulee 22 §:n mukaan julkiseksi.

Myönnetty patentti voidaan pitää voimassa, kunnes 20 vuotta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä.

Patentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta vuodelta patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien (patenttivuosi), jollei 73 §:n nojalla ole muuta säädetty.

Tuomioistuimen tulee julistaa patentti- mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella, milloin patentti:

Patenttia ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että patentin saaja on ollut oikeutettu vain määrättyyn osuuteen siitä.

Lukuun ottamatta 4 momentissa tarkoitettua tapausta kannetta voi ajaa jokainen, jolle patentista on haittaa, tai, jos yleisen edun katsotaan sitä vaativan, viranomainen, josta säädetään asetuksella.

Jos patentti on myönnetty muulle kuin 1 §:n mukaan siihen oikeutetulle, tuomioistuimen on patenttiin oikeutetun kanteesta siirrettävä patentti hänelle. Kanteen vireillepanoajan osalta on noudatettava, mitä 52 §:n 4 momentissa säädetään.

Kun patentti on rauennut tai julistettu lakanneeksi taikka kun se lainvoimaisella tuomiolla on julistettu mitättömäksi tai siirretty, patenttiviranomaisen on kuulutettava siitä.

Jos joku sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat 22 §:n mukaan ovat tulleet julkisiksi, käyttää ammattimaisesti hyväksi keksintöä, johon on haettu patenttia, on patentinloukkausta koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos patentti sittemmin myönnetään. Ennen kuin patenttihakemuksen julkisesti nähtäväksi panemisesta on 21 §:n mukaan kuulutettu, patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tullessa julkiseksi, että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja vahingonkorvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä, joka on tapahtunut ennen kuin patenttihakemuksen julkisesti nähtäväksi panemisesta 21 §:n mukaan on kuulutettu, voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaan.

Jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa tässä laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on tehnyt kaiken, mitä kohtuudella voidaan häneltä vaatia, noudattaakseen määräaikaa, ja jos hän suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos hakija haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys ja suoritettava vahvistettu maksu.

Jos patentinhaltija ei ole maksanut patentin vuosimaksua 42 §:n 3 momentissa säädetyn määräajan kuluessa, on 1 momentin säännöksiä vastaavasti sovellettava. Vuosimaksu on kuitenkin suoritettava ja esitys tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske 6 §:n 1 momentissa säädettyä määräaikaa.

Jos 31 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa postitse lähetetty asiakirja tai maksu ei ole tullut patenttiviranomaiselle määrätyssä ajassa, mutta lähetyksen tarkoittama toimenpide suoritetaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita, että määräaika on ylitetty, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, jos:

Jos hakija haluaa saada 1 momentin mukaisen ratkaisun, hänen on tehtävä siitä kirjallinen esitys patenttiviranomaiselle sanotussa momentissa toimenpiteen suorittamiselle säädetyssä ajassa.

Jos 71 a tai 71 b §:n mukainen esitys on hyväksytty, ja sen johdosta jatkokäsittelyyn otetaan 22 §:n mukaisesti julkiseksi tullut patenttihakemus, joka on jätetty sillensä tai hylätty, taikka rauennut patentti katsotaan saatetuksi uudelleen voimaan, on tästä kuulutettava.

Joka on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sen jälkeen kun sillensä jätetyn hakemuksen uudelleen käsittelyyn ottamista koskeva määräaika on päättynyt tai hylkäyspäätös saanut lainvoiman tai patentti rauennut, mutta ennen kuulutuksen julkaisemista, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen. Tällainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi tässä maassa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.

Muutosta patenttiviranomaisen tämän lain nojalla antaman muuhun kuin 24 §:ssä tarkoitettuun lopulliseen päätökseen sekä 71 a tai 71 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan valittamalla patentti- ja rekisterihallituksen valitusosastoon 60 päivän kuluessa siitä päivästä, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä, sitä päivää lukuun ottamatta. Valittajan on saman ajan kuluessa suoritettava vahvistettu valitusmaksu uhalla, ettei valitusta oteta tutkittavaksi.

Asetuksella voidaan myös säätää, että se, joka hakee patenttia keksintöön, johon hän on hakenut patenttia toisessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä, on velvollinen tekemään selkoa siitä, mitä sen valtion viranomainen tai kansainvälinen järjestö on hänelle ilmoittanut keksinnön patentoitavuuden tutkimisesta. Tällaista selvitystä ei kuitenkaan voida vaatia sellaisesta 3 luvun mukaisesta patenttihakemuksesta, joka on ollut kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena ja jota koskeva patentoitavuustutkimusselonteko on annettu patenttiviranomaiselle.