401/1980

Tässä laissa tarkoitetaan:

öljyllä raakaöljyä, kaikkia siitä saatuja öljytuotteita sekä kasvis- ja valasöljyjä;

pysyvällä öljyllä raakaöljyä, raskasta poltto ja dieselöljyä, voiteluöljyä, valasöljyä ja muita pysyvyydeltään näihin verrattavia öljyjä;

öljyvahingolla aluksesta päässeen öljyn aiheuttamaa pilaantumisvahinkoa sekä torjuntatoimenpiteistä aiheutuneita vahinkoja ja kustannuksia;

torjuntatoimenpiteillä kaikkia tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, joihin vahinkotapahtuman satuttua on ryhdytty pilaantumisvahinkojen estämiseksi tai rajoittamiseksi taikka ympäristön ennalleen palauttamiseksi;

vahinkotapahtumalla sellaista tapahtumaa tai samaa alkuperää olevaa tapahtumasarjaa, joka aiheuttaa öjyvahingon;

aluksen omistajalla rekisteriin merkittyä aluksen omistajaa, tai jollei alusta ole rekisteröity, sitä joka omistaa aluksen; jos valtion omistaman aluksen käyttäjäksi on rekisteriin merkitty yhtiö, katsotaan tämä yhtiö aluksen omistajaksi;

erityisellä nosto-oikeudella Kansainvälisen Valuuttarahaston määrittelemiä erityisiä nostooikeuksia;

aluksella millaista tahansa vesikulkuneuvoa sekä muuta omin konein kulkevaa tai toisen aluksen hinattavaksi soveltuvaa kelluvaa laitetta;

aluksen vetoisuudella nettovetoisuutta lisättynä koneistotilaa vastaavalla määrällä, joka nettovetoisuutta määrättäessä on vähennetty bruttovetoisuudesta, sekä sellaisten alusten osalta, joita ei voida mitata tavallisten mittaussääntöjen avulla, 40: tä prosenttia aluksen lastinkuljetuskyvystä, tai, milloin kysymyksessä on alus>jota ei ole tarkoitettu lastin kuljettamiseen, 30:tä prosenttia sen uppoumasta, tonneissa ilmaistuna;

vastuuyleissopimuksella öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1969 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta ja sen Lontoossa 19 päivänä marraskuuta 1976 tehtyä lisäpöytäkirjaa; sekä

sopimusvaltiolla valtiota, joka on liittynyt vastuuyleissopimukseen.

Tätä lakia sovelletaan Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa aiheutuneeseen öljyvahinkoon, jonka syynä on pysyvän öljyn pääseminen sitä irtolastina kuljettavasta aluksesta. Öljyvahinkoon luetaan myös sopimusvaltion aluetta mainitusta syystä uhkaavan pilaantumisvahingon torjuntatoimenpiteistä aiheutuneet vahingot ja kustannukset.

Lain soveltamisesta sellaiseen öljyvahinkoon, jonka on aiheuttanut sota-alus tai muu alus, jota käytetään yksinomaan valtion muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, taikka alus, joka ei kuljeta pysyvää öljyä irtolastina, sekä muusta kuin pysyvästä öljystä aiheutuneeseen öljyvahinkoon säädetään 23 § :ssä.

Tätä lakia sovelletaan sen estämättä, mitä ulkomaan lain soveltamisesta suomalaisessa tuomioistuimessa on muutoin säädetty.

Tämän lain säännöstä ei sovelleta, milloin sen soveltaminen olisi ristiriidassa Suomen kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden kanssa.

Aluksen omistaja on velvollinen korvaamaan 2 § :n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun öljyvahingon silloinkin kun hän itse tai kukaan, jonka aiheuttamista vahingoista hän on velvollinen vastaamaan, ei ole tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut vahinkoa. Milloin vahinko tapahtuma muodostuu useista samaa alkuperää olevista tapahtumista, on vahingosta vastuussa se, joka oli aluksen omistajana ensimmäisen tapahtuman sattuessa.

Aluksen omistaja on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän osoittaa, että vahinko on aiheutunut:

Korvausta on tämän lain mukaan suoritettava myös sille, joka lakiin perustuvan säännöksen tai määräyksen nojalla on velvollinen ryhtymään öljyvahinkojen torjunta toimenpiteisiin.

Jos vahinkoa kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Aluksen omistajaa vastaan saa ajaa kannetta 2 § :n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun öljyvahingon korvaamisesta vain tämän lain nojalla.

Korvausta 2 § :n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta vahingosta ei voida vaatia sellaiselta laivanvarustajalta, joka ei omista alusta, eikä myöskään rahdinottajalta tai muulta henkilöltä, joka aluksen omistajan asemasta käyttää alusta, tai rahdinantajalta, lastin vastaanottajalta, lastinomistajalta, luotsilta taikka sellaiselta henkilöltä, joka muuten tekee tai teettää työtä aluksella tai sen hyväksi. Jos vahinko on syntynyt aluksen tai lastin pelastustöiden taikka torjuntatoimenpiteiden yhteydessä, ei korvausta myöskään voida vaatia pelastus- tai torjuntatoimenpiteisiin ryhtyneeltä henkilöltä, ellei hän tällöin ole tahallaan menetellyt vastoin viranomaisen kieltoa tai ellei toimenpiteisiin ole ryhtynyt joku muu kuin viranomainen vastoin aluksen omistajan tai lastinomistajan nimenomaista ja aiheellista kieltoa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua korvausta ei voida myöskään vaatia aluksen omistajan tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön palveluksessa olevalta.

Luotsin, pelastustyön suorittajan tai torjuntatoimenpiteitä suorittaneen henkilön taikka 3 momentissa tarkoitetun henkilön aiheuttamasta vahingosta tämän lain nojalla suoritettu korvaus voidaan vaatia vahingon aiheuttajalta vain, jos tämä on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella. Työntekijän tai virkamiehen asemassa olevan vahingonkorvausvastuuseen on tällöin kuitenkin sovellettava, mitä vahingonkorvauslaissa (412/74) ja työsopimuslaissa (320/70) on säädetty työntekijän ja virkamiehen korvausvastuusta.

Aluksen omistajalla on oikeus rajoittaa tämän lain mukainen vastuunsa jokaista vahinkotapahtumaa kohti 133 erityiseen nosto-oikeuteen aluksen vetoisuuden kultakin tonnilta. Vastuu ei kuitenkaan missään tapauksessa ole suurempi kuin 14 miljoonaa erityistä nostooikeutta. Rajoitus ei koske korkoa eikä oikeudenkäyntikuluja.

Jos vahinko on aiheutunut omistajan nimenomaisesta virheestä tai laiminlyönnistä, omistajalla ei ole oikeutta rajoittaa vastuutaan.

Jos aluksen omistaja voi vedota Suomen velvollisuuksiin sellaisen valtion suhteen, joka ei ole liittynyt vastuuyleissopimukseen, mutta on liittynyt avoimella merellä käytettävien alusten omistajain vastuun rajoittamista koskevaan, Brysselissä 10 päivänä lokakuuta 1957 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 4/68), on noudatettava merilain 10–23 § :n säännöksiä laivanisännän oikeudesta rajoittaa vastuunsa.

Aluksen omistaja voi rajoittaa vastuunsa 5 § :n 1 momentissa säädetyllä tavalla vain, jos hän taikka hänen vakuutuksenantajansa tai joku muu hänen puolestaan perustaa tämän lain tai vastaavan toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevan lain mukaisesti rajoitusrahaston, joka vastaa aluksen omistajan vastuun määrää. Vastuumäärä muunnetaan erityisestä nosto-oikeudesta Suomen rahaksi rajoitusrahaston perustamispäivän kurssin mukaan. Muunnettaessa on Suomen markan arvo määrättävä käyttäen sitä laskemistapaa, jota Kansainvälinen Valuuttarahasto sanottuna päivänä soveltaa omassa toiminnassaan.

Suomessa rajoitusrahasto perustetaan siinä tuomioistuimessa, jossa vahingonkorvausta koskeva kanne on pantu vireille. Rajoitusrahastoa perustettaessa on tuomioistuinpaikkakunnan ulosotonhaltijalle talletettava vastuun määrää vastaava summa rahaa tai asetettava siitä ulosotonhaltijan hyväksymä vakuus.

Rajoitusrahaston perustamisesta ja hallinnosta annetaan tarkemmat säännökset asetuksella.

Jos 5 § :n 1 momentissa säädetty vastuumäärä ei riitä hyvitykseksi niille, jotka ovat oikeutettuja vahingonkorvaukseen, jaetaan rajoitusrahaston varat heidän saamistensa suhteessa.

Jos rajoitusrahasto on perustettu Suomessa ja on syytä olettaa, että vastuumäärä ei riitä hyvitykseksi niille, jotka ovat oikeutettuja vahingonkorvaukseen, tuomioistuin voi määrätä, että korvauksesta suoritetaan toistaiseksi vain tietty osuus.

Jos joku on suorittanut vahingonkorvausta 2 § :n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta öljyvahingosta ennen rajoitusrahaston jakamista, hän tulee vahingonkärsijän sijaan tämän lain tai toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevan vastaavan lainsäädännön mukaan suorittamansa määrän osalta.

Jos aluksen omistaja tai joku muu osoittaa, että hän joutuu vastaisuudessa suorittamaan sellaisen korvauksen, jonka hän olisi voinut 1 momentin mukaan vaatia suoritettavaksi rajoitusrahastosta, milloin tämä korvaus olisi maksettu ennen rajoitusrahaston jakamista, tuomioistuin voi määrätä tätä varten riittävän määrän asetettavaksi erilleen, jotta hän voisi esittää vaatimuksensa myöhemmin rajoitusrahastoa vastaan.

Jos aluksen omistaja on vapaaehtoisesti suorittanut kustannuksia tai kärsinyt vahinkoa torjuntatoimenpiteiden johdosta, on hänellä sama oikeus korvaukseen rajoitusrahastosta kuin muullakin vahinkoa kärsineellä.

Milloin rajoitusrahasto on perustettu 6 § :n mukaisesti eikä kysymyksessä ole 5 § :n 2 momentissa mainittu tapaus, ei aluksen omistaja ole muulla omaisuudellaan vastuussa sellaisesta vahingonkorvauksesta, joka voidaan vaatia maksettavaksi rajoitusrahastosta. Edellä sanottu ei kuitenkaan koske korkoa eikä oikeudenkäyntikuluja.

Milloin aluksen omistajalle kuuluvaa omaisuutta on pantu takavarikkoon tai siihen on kohdistettu muu toimenpide ulosoton turvaamiseksi saamisesta, joka voidaan vaatia maksettavaksi ainoastaan rajoitusrahastosta, on takavarikko tai muu virka-apu kumottava, kun rajoitusrahasto on perustettu. Jos aluksen omistaja on asettanut vakuuden välttääkseen sellaisen toimenpiteen, on vakuus palautettava hänelle.

Jos rajoitusrahasto on perustettu toisessa sopimusvaltiossa, sovelletaan mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty vain, jos vahingon kärsineellä on oikeus ajaa kannetta siinä tuomioistuimessa tai sen viranomaisen luona, jonka hallussa rahasto on, ja jos hänellä on mahdollisuus saada rahaston varoista hänelle tuleva osuus.

Tämän lain mukainen kanne öljyvahingon korvaamisesta on nostettava kolmen vuoden kuluessa vahingon syntymisestä. Kannetta ei kuitenkaan missään tapauksessa saa nostaa sen jälkeen, kun kuusi vuotta on kulunut siitä päivästä, jona vahinkotapahtuma sattui tai, jos vahinko aiheutui tapahtumasarjasta, siitä päivästä, jona ensimmäinen tapahtuma sattui.

Oikeudesta korvauksen saamiseen öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisestä korvausrahastosta on säädetty erikseen.

Sellaista suomalaista alusta varten, joka kuljettaa enemmän kuin 2 000 tonnia pysyvää öljyä irtolastina, on aluksen omistajan otettava ja pidettävä voimassa vakuutus tai asetettava muu vakuus, joka kattaa aluksen omistajalle tämän lain tai vastaavan toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevan lain nojalla aiheutuvan vastuun 5 § :n 1 momentissa mainittuun määrään saakka. Valtiolla ei kuitenkaan ole sellaista velvollisuutta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun vakuutuksen tai vakuuden tulee olla viranomaisen hyväksymä siten kuin siltä asetuksella tarkemmin säädetään.

Kun aluksen omistaja on täyttänyt 1 momentissa mainitun velvollisuutensa, hän on oikeutettu saamaan vakuutuksen tai vakuuden hyväksyvältä viranomaiselta todistuksen mainitun velvollisuuden täyttämisestä. Valtion omistamalle alukselle antaa edellä mainittu viranomainen todistuksen, josta ilmenee, että Suomen valtio omistaa aluksen ja että sen vastuu 5 § :n 1 momentissa mainittuun määrään on katettu. Todistus on säilytettävä aluksella, ja jäljennös siitä on talletettava merenkulkuhallitukseen.

Tarkemmat säännökset 3 momentissa tarkoitetusta todistuksesta annetaan asetuksella.

Ulkomaisella aluksella, joka käy suomalaisessa satamassa tai käyttää Suomen vesialueella olevia satamalaitteita ja joka tällöin kuljettaa enemmän kuin 2 000 tonnia pysyvää öljyä irtolastina, tulee olla vakuutus tai muu vakuus, joka kattaa aluksen omistajan vastuun tämän lain mukaisista vahingoista 5 § :ssä säädettyyn määrään saakka. Edellä sanottu ei koske vieraan valtion omistamaa alusta.

Aluksella tulee olla mukanaan todistus, joka osoittaa, että 1 momentissa tarkoitettu vakuutus tai muu vakuus on voimassa. Jos aluksen omistaa vieras valtio, tulee aluksella olla mukanaan todistus, josta ilmenee, että mainittu valtio omistaa aluksen ja että sen vastuu on katettu 5 §:ssä mainittuun määrään saakka.

Tarkemmat säännökset 2 momentissa tarkoitetusta todistuksesta annetaan asetuksella.

Korvaukseen oikeutettu saa kohdistaa 12 ja 13 § :ssä tarkoitetun vakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksensa suoraan vakuutuksenantajaan.

Vakuutuksenantaja on kuitenkin vastuusta vapaa 3 § :n 2 momentissa mainituissa tapauksissa sakä lisäksi, jos aluksen omistaja on tahallisesti aiheuttanut vahingon. Vakuutuksenantajan vastuu ei missään tapauksessa ylitä 5 § :n 1 tai 3 momentin mukaan voimassa olevia määriä.

Vakuutuksenantaja voi vapautuakseen vastuusta muita kuin aluksen omistajaa kohtaan vedota ainoastaan 2 momentissa mainittuihin seikkoihin.

Jollei vakuutuksenantaja ole tehnyt muunlaista ehtoa, on vakuutus voimassa myös aluksen omistajan hyväksi hänelle tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lain mukaisen vastuun varalta.

Mitä 14 ja 15 § :ssä on sanottu vakuutuksesta, koskee vastaavasti 12 ja 13 § :ssä mainittua muuta vakuutta.

Kanne vahingonkorvauksen saamiseksi tämän lain nojalla voidaan nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa vain, jos öljyvahinko on tapahtunut Suomessa tai jos torjuntatoimenpiteet on suoritettu sellaisen vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi Suomessa.

Milloin kanne 1 momentin nojalla voidaan nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa, voidaan kanne vahingonkorvauksen saamiseksi samasta vahinkotapahtumasta johtuneesta muusta öljyvahingosta nostaa samassa tuomioistuimessa.

Öljyvahinkoa koskeva korvauskanne, joka 17 §:n nojalla voidaan nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa, käsitellään Helsingin raastuvanoikeudessa.

Milloin 6 § :n mukainen rajoitusrahasto on perustettu Suomessa ja aluksen omistajalla tai vakuutuksenantajalla, jota vastaan kannetta ajetaan Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa, on oikeus rajoittaa vastuunsa, käsittelee 1 momentissa mainittu tuomioistuin kysymykset, jotka liittyvät rajoitusrahaston jakamiseen korvaukseen oikeutettujen kesken.

Milloin öljyvahingon korvaamista koskeva tuomio on annettu toisessa sopimusvaltiossa ja se on saanut siellä lainvoiman ja on siellä täytäntöönpanokelpoinen, on se, jollei 9 § :stä tai 18 §:n 2 momentista muuta johdu, ilman asiaa koskevaa uutta käsittelyä pantava täytäntöön Suomessa, jos asianomaisen sopimusvaltion tuomioistuimilla on vastuuyleissopimuksen mukaan ollut oikeus ratkaista asia. Velvollisuutta panna täytäntöön ulkomaista tuomiota ei kuitenkaan ole, jos aluksen omistajan vastuumäärä siten ylitettäisiin.

Täytäntöönpanoa on haettava Helsingin hovioikeudelta ja hakemukseen on liitettävä:

Edellä 2 momentin 1 ja 2 kohdassa mainituissa asiakirjoissa tulee olla todistus siitä, että asiakirjan on antanut sellaisten asiakirjojen antamiseen oikeutettu viranomainen. Todistuksen antaa Suomen suurlähetystö tai lähetetyn konsulin virasto tai tuomion antaneen valtion oikeushallinnon ylin viranomainen.

Täytäntöönpanoa koskevaa hakemusta ei saa hyväksyä varaamatta vastapuolelle tilaisuutta antaa sen johdosta vastineensa.

Jos hakemus hyväksytään, pannaan tuomio täytäntöön samalla tavoin kuin suomalaisen tuomioistuimen antama lainvoimainen tuomio, jollei korkein oikeus muutoksenhakemuksen perusteella toisin määrää.

Jos vastuuyleissopimuksen mukainen rajoitusrahasto on perustettu toisessa sopimusvaltiossa siellä voimassa olevan lain mukaan ja jos aluksen omistajalla tai vakuutuksenantajalla, jota vastaan korvauskanne on nostettu suomalaisessa tuomioistuimessa, on oikeus rajoittaa vastuunsa, on tuomioistuimen määrättävä, että tuomio voidaan panna täytäntöön vasta sen jälkeen, kun asianomaisessa valtiossa on sen lain mukaan ratkaistu rajoitusrahaston jakamista koskevat kysymykset.

Asetuksella säädetään 12 ja 13 § :n noudattamisen valvonnasta.

Asetuksella säädetyllä valvontaviranomaisella on oikeus kieltää aluksen lähtö ja keskeyttää sen matka, jollei aluksella ole 12 tai 13 §:n mukaan vaadittavaa todistusta.

Joka laiminlyö tämän lain mukaisen vakuuttamis- ja vakuudenasettamisvelvollisuuden, on tuomittava öljynkuljetusaluksen vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyömisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Samaan rangaistukseen tuomitaan laivanvarustaja, joka sallii alusta käytettävän merenkulkuun, vaikka hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että vakuuttamisvelvollisuutta ei ole täytetty. Sama koskee sitä, joka aluksen omistajan sijasta huolehtii aluksen käytöstä sekä aluksen päällikköä.

Jollei aluksella ole mukanaan 12 tai 13 § :ssä tarkoitettua todistusta, on aluksen päällikkö tuomittava öljynkuljetusaluksen vakuutustodistuksen mukanapitovelvollisuuden laiminlyömisestä sakkoon.

Tämä laki ei koske sota-alusta tai muuta alusta, jota vahingon tapahtumishetkellä käytetään yksinomaan valtion muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Jos tällainen alus on aiheuttanut öljyvahingon Suomessa tai jos on ryhdytty torjuntatoimenpiteisiin sellaisen vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi, sovelletaan kuitenkin 1, 3, 4, 5, 10 ja 18 §:n säännöksiä.

Jos muu kuin 1 momentissa mainittu alus, joka vahinkotapahtuman sattuessa ei kuljettanut pysyvää öljyä irtolastina, on aiheuttanut öljyvahingon Suomessa tai jos on ryhdytty torjuntatoimenpiteisiin sellaisen vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi, sovelletaan 1 §:n, 2 §:n 4 momentin, 3, 10 ja 18 §:n säännöksiä. Samoja säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun öljyvahinko on johtunut muusta kuin pysyvästä öljystä. Omistajan oikeuteen rajoittaa vastuunsa näissä tapauksissa sovelletaan merilain 12–23 § :ää.