Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

32/1979

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki lapseksiottamisesta.

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 lukuLapseksiottamisen edellytykset.

1 §.

Lapseksiottamisen tarkoituksena on edistää lapsen parasta vahvistamalla lapsen ja vanhemman suhde lapseksiotettavan ja lapseksiottajan välille.

Lapseksiottaminen vahvistetaan tuomioistuimen päätöksellä.

2 §.

Alaikäisen lapsen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen. Lapseksiottamisen vahvistamista haettaessa tuomioistuimelle on esitettävä selvitys siltä, että lapsi on lapseksiottajan hoidettavana tai että tämä muutoin huolehtii lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.

Täysi-ikäisen henkilön lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos on selvitetty, että tämä on alaikäisenä ollut lapseksiottajan hoidettavana ja kasvatettavana eikä lapseksiottamista ole voitu vahvistaa lapsen ollessa alaikäinen tai että lapseksiottamiseen on olemassa muita tähän verrattavia erittäin painavia syitä.

3 §.

Lapseksiottamista ei voida vahvistaa, jos lapseksiottamisen johdosta on annettu tai luvattu annettavaksi korvausta taikka jos joku muu kuin lapseksiottaja on ottolapsisuhteen vahvistamisen varalta suorittanut tai sitoutunut suorittamaan korvausta lapsen elatusta varten.

Sopimus tai sitoumus 1 momentissa tarkoitetun korvauksen tai elatuksen suorittamisesta on mitätön.

4 §.

Omaa lasta ei voi ottaa ottolapseksi. Lapseksiottaja voi kuitenkin ottaa ottolapseksi oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.

5 §.

Lapseksiottajan tulee olla täyttänyt kaksikymmentäviisi vuotta.

Lapseksiottaminen voidaan kuitenkin vahvistaa, jos lapseksiottaja on täyttänyt kahdeksantoista vuotta ja lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi tai hänen oma lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi, taikka lapseksiottamiseen on olemassa muita erittäin painavia syitä.

6 §.

Puolisot voivat avioliiton aikana ainoastaan yhdessä ottaa ottolapsen, jollei 2 ja 3 momentissa toisin säädetä.

Puoliso voi yksin ottaa ottolapsekseen puolisonsa lapsen taikka oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.

Puoliso voi yksin ottaa ottolapsen, jos toisen puolison olinpaikka on tuntematon taikka jos toinen puoliso sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan.

7 §.

Muut kuin puolisot eivät voi yhdessä ottaa ottolasta.

8 §.

Lapseksiottamista ei voida vahvistaa ilman lapseksiotettavan suostumusta, jos hän on täyttänyt kaksitoista vuotta. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos lapsi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi ilmaista tahtoaan.

Lapseksiottamista ei myöskään voida vahvistaa vastoin kahtatoista vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

9 §.

Alaikäisen lapseksiottamista ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet tähän suostumustaan.

Lapseksiottaminen voidaan erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka vanhemmat tai toinen heistä eivät ole antaneet suostumustaan lapseksiottamiseen taikka ovat peruuttaneet aikaisemmin antamansa suostumuksen, jos harkitaan, että lapseksiottaminen on ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista ja että vanhemman suostumuksen antamatta jättämiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ei ole riittävää aihetta ottaen huomioon lapsen etu sekä lapsen ja vanhemman välinen kanssakäyminen, heidän välillään vallitseva suhde ja sen laatu.

Lapseksiottaminen voidaan 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti vahvistaa myös silloin, kun vanhempi ei sairautensa tai vammaisuutensa takia voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka vanhemman olinpaikka on tuntematon.

10 §.

Vanhempien suostumus lapseksiottamiseen on annettava sosiaalilautakunnalle tai 3 luvussa tarkoitetulle ottolapsitoimistolle. Ulkomailla suostumus on annettava sille, joka ulkoasiainhallinnosta annetun lain (1129/77) 16 §:n mukaan voi suorittaa julkiselle notaarille kuuluvia tehtäviä. Tarkemmat säännökset suostumuksen vastaanottamisesta annetaan asetuksella.

Ennen suostumuksen antamista on lapsen vanhemman kanssa järjestettävä neuvottelu, jossa on selvitettävä lapseksiottamisen tarkoitus ja sen edellytykset sekä oikeusvaikutukset. Lisäksi vanhemmalle on selvitettävä kaikki ne sosiaalipalvelut sekä taloudelliset tukitoimenpiteet, jotka ovat hänen ja lapsen käytettävissä.

Lapsen äidin suostumusta ei saa ottaa vastaan ennen kuin äiti on riittävästi toipunut synnytyksestä eikä aikaisemmin kuin 12 viikon kuluttua lapsen syntymästä.

11 §.

Lapseksi ottamiseen annettavasta suostumuksesta on tehtävä asiakirja, joka on päivättävä ja jonka allekirjoittaa suostumuksen antaja.

2 luku.Lapseksiottamisen oikeusvaikutukset.

12 §.

Kun lapseksiottaminen on vahvistettu, ottolasta on pidettävä ottovanhempien eikä aikaisempien vanhempien lapsena sovellettaessa mitä sukulaisuuden ja lankouden oikeudellisesta vaikutuksesta on voimassa, jollei erikseen muuta säädetä tai ottolapsisuhteen luonteesta muuta johdu.

Jos puoliso on avioliiton aikana tai avioliiton purkauduttua kuoleman johdosta yksin ottanut ottolapseksi toisen puolison lapsen, on lasta kuitenkin pidettävä puolisoiden yhteisenä lapsena.

13 §.

Ottolapsi saa ottovanhemman sukunimen, jollei tuomioistuin salli lapsen pitää omaa nimeään tai käyttää molempia nimiä yhdessä. Avioliitossa oleva henkilö, joka otetaan ottolapseksi, säilyttää kuitenkin entisen sukunimensä.

14 §.

Kun ottolapsisuhde on vahvistettu, vapautuvat lapsen aikaisemmat vanhemmat velvollisuudesta vastata lapsen elatuksesta.

Jos lapsen aikaisempi vanhempi ennen lapseksiottamista on sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella sitoutunut tai tuomioistuimen päätöksellä velvoitettu suorittamaan elatusapua lapselle, vapautuu hän lapseksiottamisen jälkeen erääntyvien elatusapuerien maksamisesta. Jos elatusapu on vahvistettu suoritettavaksi kertamaksuna, vapautuu vanhempi suorittamasta elatusapua, jos sitä ei ole maksettu ennen lapseksiottamista.

15 §.

Lapseksiottamisen oikeudelliset vaikutukset lakkaavat, jos ottovanhempi ja ottolapsi menevät keskenään avioliittoon. Ottolapsisuhteen lakkaaminen ei perusta oikeudellista suhdetta ottolapsen ja hänen aikaisempien vanhempiensa ja näiden sukulaisten välille.

Luvan myöntämisestä 1 momentissa tarkoitettuun avioliittoon säädetään avioliittolaissa.

3 luku.Ottolapsineuvonta.

16 §.

Ottolapsineuvonnan tarkoituksena on lapseksiottamista koskevassa asiassa valvoa lapsen etua sekä neuvotteluilla ja toimenpiteillä auttaa lasta, lapsen vanhempia ja lapseksiottajia ennen kuin tuomioistuin vahvistaa lapseksiottamisen sekä tarvittaessa myös sen jälkeen.

17 §.

Ottolapsineuvontaa johtaa, ohjaa ja valvoo sosiaalihallitus.

Ottolapsineuvontaa antavat sosiaalilautakunnat sekä ottolapsitoimistot, jotka ovat saaneet sosiaalihallituksen luvan harjoittaa ottolapsineuvontaa.

18 §.

Ottolapsineuvontaa annettaessa on

1)

selvitettävä, ovatko 1 luvussa säädetyt lapseksiottamisen edellytykset olemassa;

2)

huolehdittava lapsen sijoittamisesta lapseksiottajan luokse; sekä

3)

seurattava sijoituksen onnistumista lapsen etua silmällä pitäen.

Ottolapsineuvontaa annettaessa ottolapsitoimiston on hankittava asianomaiselta sosiaalilautakunnalta lausunto lapsen sekä lapseksiottajan olosuhteista.

4 luku.Lapseksiottamisen vahvistaminen.

19 §.

Lapsen vanhemman, joka aikoo antaa alaikäisen lapsensa ottolapseksi, tai henkilön, joka aikoo ottaa alaikäisen lapsen ottolapseksi, on pyydettävä ottolapsineuvonnan järjestämistä kotipaikkansa sosiaalilautakunnalta tai sosiaalihallituksen luvan saaneelta ottolapsitoimistolta.

20 §.

Lapseksiottamisen vahvistamista koskeva asia käsitellään sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa lapseksiottajalla on kotipaikka. Jos puolisot yhdessä ovat lapseksiottajina, asia on käsiteltävä sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa jommalla kummalla puolisolla on kotipaikka.

Lapseksiottamisen vahvistamista koskeva asia pannaan vireille kirjallisella hakemuksella, jonka tekevät lapseksiottaja tai lapseksiottajat yhdessä.

Ennen kuin alaikäisen lapseksiottamista koskeva asia otetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, hakijan on selvitettävä, että ottolapsineuvontaa on annettu siten kuin 16–19 §:ssä on säädetty.

21 §.

Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, joka on tarpeen lapseksiottamisen vahvistamista koskevan asian ratkaisemiseksi.

Tuomioistuimen on tarvittaessa kuultava kaikkia niitä henkilöitä, jotka voivat antaa tietoja lapseksiottamista koskevasta asiasta.

22 §.

Alaikäisen lapsen vanhemmalle ja henkilölle, jolle lapsen huolto on uskottu, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa, jos kutsu voidaan antaa hänelle tiedoksi. Jos lapsen vanhempi tai henkilö, joka on tehnyt hakemuksen lapseksiottamisesta, on vajaavaltainen, on myös hänen holhoojalleen varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jos kutsu voidaan antaa hänelle tiedoksi.

Kuuleminen 1 momentin mukaan ei ole kuitenkaan tarpeen, jos kuultavan mielipide on jo aikaisemmin luotettavasti selvitetty tai kuulemista on muutoin pidettävä asian ratkaisemisen kannalta aiheettomana.

23 §.

Hakijalla, lapsella sekä henkilöllä, jota 22 §:n 1 momentin mukaan on kuultava, on oikeus hakea muutosta lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa annettuun tuomioistuimen päätökseen.

24 §.

Lapseksiottamisen vahvistamista koskevat asiat on kaikissa oikeusasteissa käsiteltävä kiireellisinä.

5 luku.Erinäisiä säännöksiä.

25 §.

Ottolapsen lapseksiottamisesta on voimassa, mitä tässä laissa on säädetty lapsesta.

26 §.

Sosiaalihallitus voi hakemuksesta myöntää luvan ottolapsitoimiston ylläpitämiseen kuntainliitolle tai muulle kuntayhtymälle taikka Suomessa rekisteröidylle yhdistykselle.

Lupa ottolapsitoimiston ylläpitämiseen voidaan myöntää hakijalle, jonka harkitaan kykenevän antamaan ottolapsineuvontaa ammattitaitoisesti. Edellytyksenä luvan myöntämiselle on lisäksi, että toiminnan aloittamista voidaan pitää ottolapsineuvonnan järjestämisen kannalta tarkoituksenmukaisena.

27 §.

Lupa ottolapsitoimiston ylläpitämiseen myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

Luvan myöntäessään sosiaalihallitus voi samalla antaa tarkempia määräyksiä ottolapsineuvonnan harjoittamisesta.

Ottolapsitoimisto on velvollinen antamaan sosiaalihallitukselle sen pyytämiä valvontaa varten tarpeellisia tietoja ja selvityksiä.

28 §.

Jos joku ilmoittamalla sanomalehdessä tai muulla tavalla julkisesti luvatta tarjoaa lapsen lapseksiotettavaksi tahi mahdollisuuden antaa lapsi ottolapseksi taikka jos joku muu kuin lapsen vanhempi tai laillinen huoltaja luvatta sijoittaa lapsen lapseksiottamisen tarkoituksessa yksityiskodissa kasvatettavaksi, on hänet tuomittava laittomasta ottolapsen välittämisestä sakkoon.

29 §.

Vieraassa valtiossa tapahtuneen lapseksiottamisen katsomisesta Suomessa päteväksi sekä vieraan valtion kansalaisen oikeudesta ottaa Suomessa ottolapsi säädetään erikseen.

30 §.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

6 luku.Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset.

31 §.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.

Tällä lailla kumotaan ottolapsista 5 päivänä kesäkuuta 1925 annettu laki (208/25) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä 5 päivänä helmikuuta 1965 annetun perintökaaren (40/65) 4 luku sekä 7 luvun 2 §:n 2 momentti ja 8 luvun 8 §, näistä 8 luvun 8 § sellaisena päivänä syyskuuta 1975 annetussa laissa (710/75).

32 §.

Jos tuomioistuin on ennen tämän lain voimaantuloa antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen, on ottolapsisuhteeseen sovellettava aikaisempaa lakia, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Ottolapsisuhdetta, joka on perustettu ennen tämän lain voimaantuloa, ei voi purkaa tuomioistuimen päätöksellä.

Jos tuomioistuin on ennen tämän lain voimaantuloa antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen, on tuomioistuimen ottovanhemman hakemuksesta vahvistettava, että ottolapsisuhteeseen on sovellettava tämän lain säännöksiä.

33 §.

Jos tuomioistuin on ennen tämän lain voimaantuloa antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen, on ottolapsen perintöoikeudesta ja oikeudesta periä ottolapsi voimassa, mitä aikaisemmassa laissa on säädetty.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan ole sovellettava, jos tuomioistuin on 32 §:n 3 momentin nojalla vahvistanut, että ottolapsisuhteeseen on sovellettava tämän lain säännöksiä. Jos perinnönjättäjä on kuollut ennen tuomioistuimen päätöksen antamista, on oikeudesta perinnönjättäjän jäämistöön kuitenkin voimassa, mitä aikaisemmassa laissa on säädetty.

34 §.

Jos tämän lain voimaan tullessa tuomioistuimessa on vireillä hakemus suostumuksen antamisesta ottolapsen ottamiseen, on hakemukseen sovellettava tämän lain säännöksiä.

Edellä 32 §:n 3 momentissa tarkoitettuun hakemukseen on sovellettava ainoastaan, mitä tämän lain 8 ja 11 §:ssä sekä 20 §:n 1 momentissa lapsen suostumuksesta ja laillisesta tuomioistuimesta säädetään.

35 §.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 1979.

Tasavallan Presidentti Urho KekkonenOikeusministeri Paavo Nikula

Sivun alkuun