Laki rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 22 ja 30 a §:n muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikoslain voimaanpanemisesta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 22 §:n 2 momentti ja 30 a §, sellaisina kuin ne ovat, 22 §:n 2 momentti 22 päivänä lokakuuta 1965 annetussa laissa (554/65) ja 30 a § muutettuna 1 päivänä heinäkuuta 1948 ja 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetuilla laeilla (515/48 ja 614/74), näin kuuluviksi:
22 §.
Vangitsemiseen oikeutettu virkamies saa omalla vastuullaan vangita tai vangituttaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön. Vangitsemiseen oikeutettuja virkamiehiä ovat:
poliisin ylijohtoon kuuluva poliisiylijohtaja ja poliisiylitarkastaja;
poliisin lääninjohtoon kuuluva poliisitarkastaja, apulaispoliisitarkastaja, lääninkomisario ja komisario;
paikallispoliisin poliisimestari, nimismies, apulaispoliisimestari, apulaisnimismies, sihteeri, rikososaston osastonjohtaja, rikososaston apulaisosastonjohtaja, huolto-osaston osastonjohtaja, rikostarkastaja, toimiupseeri, ylikomisario ja komisario
keskusrikospoliisin päällikkö, apulaispäällikkö, tutkintatoimiston toimistopäällikkö, tiedotustoimiston toimistopäällikkö, rikostarkastaja ja komisario;
liikkuvan poliisin päällikkö, apulaispäällikkö, toimiupseeri ja komisario;
virallinen syyttäjä; sekä
rajavartiolaitoksen päällikkö sekä rajavartiolaitoksen esikunnan hallinnollisen osaston osastopäällikkö ja toimistopäällikkö.
30 a §.
Tuomioistuin saa määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jos tuomitulla ei ole vakinaista asuinpaikkaa maassa ja on syytä olettaa hänen lähtevän pakoon tai, jos hänet on tuomittu useista lyhyin väliajoin suoritetuista rikoksista vankeusrangaistukseen ja vangitseminen on tarpeen vakavuusasteeltaan samanlaisen rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi.
Vähintään yhden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu saadaan määrätä vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jos rikoksen laadusta, tuomitun oloista tai käyttäytymisestä taikka muista seikoista voidaan päätellä todennäköiseksi, että hän lähtee pakoon tai muuten karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa, todisteita hävittämällä tai muulla tavoin vaikeuttaa asian selville saamista taikka jatkaa rikollista toimintaansa.
Vähintään kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu on määrättävä vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jollei ole ilmeistä, ettei vangitsemiseen ole aihetta.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1979.
Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 1979.
Tasavallan Presidentti Urho KekkonenOikeusministeri Paavo Nikula