400/1978

Tätä lakia sovelletaan työsopimuslaissa (320/ 70) tarkoitettuihin työnantajaan ja työntekijään kauppaliikkeessä ja toimistossa samoin kuin näihin verrattavassa yrityksessä, joissa on muita työntekijöitä kuin työnantajan puoliso tai lapset.

Lakia ei kuitenkaan sovelleta:

Tämän lain säännöksiä sovelletaan kahdeksaatoista vuotta nuorempien työntekijöiden työssä vain, mikäli heidän työajastaan ja käyttämisestään tässä laissa tarkoitettuun työhön ei ole erikseen säädetty.

Valtion työsuojelupiirin työsuojelutoimiston, virallisen syyttäjän, työnantajain keskusjärjestön taikka työntekijäin keskusjärjestön pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työtä tai työsuhdetta pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava.

Milloin asianosainen vaatii, työsuojelutoimiston on saatettava 1 momentissa mainittu kysymys työneuvoston ratkaistavaksi, jollei asiaa muutoin ole pidettävä ilmeisen selvänä.

Jos tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu 1 momentissa mainitun kysymyksen ratkaisusta, tuomioistuin voi siirtää tämän kysymyksen ratkaisemisen työneuvostolle, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii eikä asiaa ole pidettävä ilmeisen selvänä. Tuomioistuimen päätös asiasta annetaan vasta sen jälkeen, kun työneuvoston ratkaisu on sille toimitettu.

Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Jos säännöllinen työaika etukäteen määrättyinä viikonpäivinä on kahdeksaa tuntia lyhyempi, voidaan sitä muina saman viikon päivinä pitentää vastaavasti, ei kuitenkaan enempää kuin tunnilla ja edellä 1 momentissa mainittua viikkotuntien enimmäismäärää lisäämättä. Työntekijän pyynnöstä on edellä mainittu työajan vuorokautinen pitennys tasattava vastaavan pituisena vuorokautisena lyhennyksenä, mikäli tämä voidaan hankaluuksitta yrityksen työaikajärjestelyn puitteissa toteuttaa. Vuorokautista säännöllistä työaikaa voidaan pitentää myös tilapäisesti, ei kuitenkaan enempää kuin tunnilla, edellyttäen, että siitä etukäteen sovitaan. Tällöin tulee viikkotuntien lukumäärän, joka minään viikkona ei saa ylittää 48 tuntia, tasoittua enintään kolmen viikon pituisena ajanjaksona keskimäärin 40 tuntiin. Tätä ja edellä 2 momentissa mainittua säännöllisen työajan pitennystä saadaan käyttää myös yhtäaikaa, mikäli tästä on etukäteen sovittu. Työntekijän tai hänen edustajansa pyynnöstä on työnantaja velvollinen antamaan selvityksen, josta käy ilmi työajan tasaaminen laissa säädettyyn enimmäismäärään.

Viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa, edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään. Tällöin ei säännöllinen työaika kuitenkaan saa ylittää 48 tuntia viikossa.

Työtuntijärjestelmä saadaan lakkauttaa kesken tasoittumisjakson vain järjestelmää laadittaessa tiedossa olemattomien ja pakottavien syiden tätä vaatiessa sekä edellyttäen, että viikottaisen työajan tasoittuminen keskimäärin 40 tuntiin ei laaditun työtuntijärjestelmän puitteissa ole enää mahdollista. Työntekijän tai hänen edustajansa pyynnöstä on työnantaja velvollinen antamaan selvityksen, josta käy ilmi lakkautetun työtuntijärjestelmän mukaisen tasoittumisjakson aikana tehdyt työtunnit.

Vuorokauden lasketaan alkavan kello 00, jollei ole sovittu sen alkamisesta samaan aikaan kuin työntekijöiden on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä.

Työnantaja ei saa pitentää tässä laissa säädettyjä työaikoja antamalla työtä työntekijän kotona tehtäväksi.

Jos työntekijä sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, on vähintään puolet tällaisesta varallaoloajasta luettava työntekijän työaikaan tai maksettava hänelle korvaus vähintään puolesta varallaoloajasta.

Työaikaan luetaan kulkeminen tai kuljetus työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaaminen. Muussa tapauksessa ei matkaan käytettyä aikaa lueta työaikaan, vaikka siitä olisikin sovittu korvaus suoritettavaksi.

Henkilö- ja tavarankuljetuksissa sekä tavaran kuormauksessa alukseen tai rautatievaunuun ja purkamisessa niistä saadaan säännöllinen työaika, sen estämättä mitä 3 §:ssä säädetään, järjestää niin, että se enintään kolmen viikon pituisena ajanjaksona on keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa, ei kuitenkaan vuorokaudessa enempää kuin 10 tuntia. Moottoriajoneuvon kuljettajaa älköön tieliikenteessä kuitenkaan pidettäkö työssä enempää kuin 12 tuntia 24 perättäisen tunnin aikana.

Jos muissa kuin 1 momentissa mainituissa tapauksissa havaitaan välttämättomäksi siinä tarkoitettu työajan järjestely, työneuvosto voi kuultuaan asiaanomaisia työnantajain ja työntekijäin yhdistyksiä antaa mainittuun järjestelyyn tilapäisesti luvan määräajaksi.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus työehtosopimuksessa sopia säännöllisestä työajasta 3 ja 4 §:n säännöksistä poikkeavasti, kuitenkin niin, ettei se keskimäärin ylitä 40 tuntia viikossa. Tällöin saa säännöllinen työaika olla enintään 10 tuntia vuorokaudessa ja 48 tuntia viikossa. Työehtosopimuksen tällaisia määräyksiä saa sopimukseen sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä. Milloin työsopimuksessa on niin sovittu, saadaan työehtosopimuksen sanotunlaisia määräyksiä noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti valtion viranomaisen tai kirkon tahi kunnallisen sopimusvaltuuskunnan taikka sen antamaan valtuutukseen perustuen kunnan taikka kuntainliiton ja asianomaisen yhdistyksen välillä tehtyyn työehtosopimukseen.

Työntekijää saadaan hänen suostumuksellaan pitää ylityössä 3, 4 ja 5 §:ssä tarkoitetun säännöllisen työajan lisäksi:

Mikäli säännöllisenä työaikana tai ylityönä tehtyjen työtuntien yhteenlaskettu lukumäärä jonakin vuorokautena on 10 tuntia tai jonakin viikkona 48 tuntia tahi, 4 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, keskimäärin 48 tuntia viikossa, on sen lisäksi tehtävän ylityön edellytyksenä, että sitä suoritetaan joko tavaran pilaantumisen estämiseksi tai sellaista määräaikaista taikka muuten kiireellistä toimitusta varten, jonka vuoksi ei ehditä hankkia taikka kohtuudella voida vaatia hankittavaksi lisätyövoimaa, siinä määrin kuin tällaiset syyt vaativat.

Kun luonnontapahtuma, tapaturma tai muu seikka, jota ei ole voitu ennakolta tietää, on aiheuttanut keskeytyksen liikkeen, laitoksen tai yrityksen säännöllisessä toiminnassa tahi vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen taikka hengen, terveyden tai omaisuuden joutumiseen vaaranalaiseksi, saa, siinä määrin kuin mainitut syyt vaativat, 3, 4 ja 5 §:n mukaan määräytyviä säännöllisiä työaikoja pitentää ei kuitenkaan kauemmin kuin neljän viikon aikana. Tällaisesta työajan pitennyksestä sekä sen syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestoajasta on työnantajan viivytyksettä tehtävä kirjallinen ilmoitus työsuojeluviranomaiselle. Työsuojeluviranomainen voi, tutkittuaan asian, joko jättää sen tehdyn ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin pitennyksen rajoittamiseksi tai lopettamiseksi. Tällaista hätätyötä ei lueta tässä pykälässä tarkoitettuun ylityöaikaan.

Säännöllisen työajan määräytyessä 3 §:n 1- 3 momenttien mukaan saa ylityötä teettää vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi enintään 40 tuntia neljän viikon pituisena ajanjaksona ja enintään 200 tuntia kalenterivuodessa sekä edelleen ylityöitä, jolla ei ylitetä vuorokautista säännöllistä työaikaa, 3 §:n 1-4 momenttien mukaisen säännöllisen viikottaisen työajan lisäksi enintään 32 tuntia neljän viikon pituisena ajanjaksona ja enintään 120 tuntia kalenterivuodessa.

Säännöllisen työajan määräytyessä 4 §:n mukaan saa ylityötä teettää enintään 30 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona tai, työajan määräytyessä lyhemmin ajanjaksoin, enintään ajanjakson pituutta vastaava suhteellinen osa 30 tunnista, kummassakin tapauksessa enintään 320 tuntia kalenterivuodessa.

Työneuvoston luvalla saa, milloin erityiset syyt sitä vaativat, ylityötä teettää edellä mainittujen vuotuisten ylityötuntimäärien lisäksi enintään puolet niiden määrästä.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, saa siinä mainittujen ylityötuntimäärien lisäksi työntekijää hänen suostumuksellaan pitää ylityössä enintään 3 tuntia viikossa sellaisten aloittamis- ja lopettamistöiden suorittamiseksi, jotka ovat välttämättömiä, jotta liikkeen tai yrityksen muut työntekijät voivat tehdä työtä koko säännöllisen työaikansa. Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko työ tämän laatuista, voidaan kysymys saattaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Lisätyötä, jota työntekijän suostumuksella tehdään yli sovitun työajan kuitenkaan 3, 4 ja 5 §:ssä säädettyjä säännöllisen työajan enimmäismääriä ylittämättä on maksettava vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus.

Ylityöstä ja hätätyöstä, jota tehdään 3 §:n 1, 2 tai 3 momentin mukaan määräytyvän säännöllisen vuorokautisen työajan lisäksi, on kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksettava viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka. Siitä ylityöstä, jota tehdään 3 §:n 1-4 momenttien mukaan määräytyvän viikottaisen säännöllisen työajan lisäksi, on maksettava viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka.

Milloin säännöllinen viikottainen työaika määräytyy 3 §: n 4 momentissa mainitun työtuntijärjestelmän mukaan ja työnantaja tai työntekijä irtisanoo työsuhteen päättyväksi taikka työntekijä purkaa sen, ennen kuin työaika on tasoittunut keskimäärin 40 tuntiin viikossa, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä ajanjaksona on, vuorokautista ylityötä mukaan lukematta, viikkoa kohti 40 tuntia pitempi, ja sanotun tuntimäärän ylittäviltä tunneilta maksetaan ylityökorvausta vastaava korvaus.

Milloin vuorokautta pitemmän ajanjakson säännöllinen työaika on rajoitettu 4 §:ssä säädetyin tavoin ja työ on jatkunut koko sellaisen ajanjakson, on ylityötunneilta, jotka nousevat enintään puoleen ajanjakson aikana sallitusta ylityötuntien enimmäismäärästä, 6 §:n 7 momentissa mainitut aloittamis- ja lopettamistyöt mukaan luettuina, maksettava viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta ylityötunneilta sadalla prosentilla korotettu palkkaa. Jollei työsuhde ole jatkunut koko ajanjaksoa ja keskimääräinen työaika työhön käytettyinä vuorokausina on kahdeksaa tuntia pitempi, on vuorokauden kahdelta ensimmäiseltä keskimääräiseltä ylityötunnilta maksettava viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta ylityötunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka.

Ylityöstä maksettava palkka voidaan sopia vaihdettavaksi vastaavaan vapaa-aikaan säännöllisenä työaikana. Ylityötä vastaavan vapa-ajan pituus lasketaan noudattaen soveltuvin osin tämän pykälän säännöksiä ylityöstä maksettavasta korvauksesta. Vapaa-aika on annettava ja otettava kahden kuukauden kuluessa ylityön tekemisestä.

Jos työehtosopimuksella taikka työneuvoston luvalla on poikettu 3 tai 4 §:n säännöksistä, on työehtosopimuksessa tai luvassa myös mainittava ne perusteet, joita käytetään laskettaessa 2 ja 4 momentin mukaista korotettua palkkaa ylityöstä.

Laskettaessa edellä tässä pykälässä mainittua lisätyöstä maksettavaa korvausta tai yli- tahi hätätyöstä maksettavaa korotettua palkkaa työstä, josta palkka on määrätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta, on tunnilta suoritettava peruspalkka laskettava siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä. Työssä, jota tehdään suorituspalkalla, lasketaan tuntipalkka siten, että suorituspalkka jaetaan työn suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä. Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, on ne otettava huomioon korotettua palkkaa laskettaessa.

Tämän pykälän säännösten estämättä työneuvosto voi hakemuksesta vahvistaa ne perusteet, joiden mukaan korotetun palkan määräämistä varten tarvittava perustuntipalkka lasketaan.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Tämän pykälän säännöksistä voidaan kuitenkin poiketa 5 §:ssä mainitulla työehtosopimuksella.

Työajan ollessa vuorokaudessa seitsemää tuntia pitempi on työntekijälle, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin, annettava työn aikana ainakin yksi säännöllinen, vähintään tunnin kestävä lepoaikaa, jonka aikana hän saa esteettömästi poistua työpaikalta.

Velvollisuus 1 momentin mukaiseen lepoajan antamiseen ei koske 6 §:n 2 momentissa mainittua työtä tavaran pilaantumisen estämiseksi eikä saman pykälän 3 momentissa säädettyä hätätyötä. Jos ylityötä joudutaan teettämään 6 §:n 2 momentissa mainitun määräaikaisen tai muuten kiireellisen toimituksen takia, on työntekijälle annettava vähintään 12 tuntia kestävä, sekä tavaran pilaantumisen estämiseksi suoritetussa samoin kuin joulukuun 10 ja 23 päivän välisenä aikana joulumarkkinoiden vuoksi välttämättömässä työssä vähintään 10 tuntia käsittävä keskeytymätön lepoaika vuorokaudessa.

Milloin on kysymys 4 §:ssä tarkoitetusta työstä, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana.

Ennen sellaisen vuorokautisen ylityön aloittamista, joka todennäköisesti kestää vähintään kaksi tuntia, on työntekijälle annettava hänen pyytämänsä pituinen, kuitenkin enintään puoli tuntia kestävä lepoaika. Tämä säännös ei kuitenkaan koske 6 §:n 2 momentissa mainittua työtä tavaran pilaantumisen estämiseksi eikä saman pykälän 3 momentissa säädettyä hätätyötä.

Edellä 1, 3 ja 4 momentissa mainituista säännöksistä voidaan poiketa työneuvoston luvalla taikka 5 §:ssä tarkoitetulla työehtosopimuksella.

Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun tai loppuun. Lepoaikaa ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa sinä aikana esteettömästi poistua työpaikalta.

Jos säännöllisesti toistuvasta tauosta on sovittu 5 §:ssä tarkoitetussa työehtosopimuksessa, luetaan tällainen tauko, jollei työehtosopimuksessa toisin määrätä, työaikaan samoin edellytyksin kuin 6 momentissa säädetään.

Työntekijälle on annettava sunnuntain ajaksi vähintään 38 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Kuitenkin viikkolepo voidaan antaa viikon muunakin aikana, jos työtä sen luonteen vuoksi tehdään kaikkina viikonpäivinä.

Tämän pykälän säännöksistä voidaan poiketa:

Työntekijän säännöllistä työaikaa on kuitenkin 2 momentin 2 kohdassa mainitussa tapauksessa lyhennettävä viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana tilapäiseen työhön käytetyllä ajalla tai työntekijälle hänen suostumuksellaan suoritettava palkan lisäksi, siihen luettuna mahdolliset 7 ja 10 §:ssä säädetyt korotukset, erillinen rahakorvaus, joka suuruudeltaan on sama kuin tilapäiseen työhön käytetyltä ajalta tuleva peruspalkka ja jota ei saa sisällyttää kuukausipalkkaan.

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä, jota tässä laissa sanotaan sunnuntaityöksi, on maksettava kaksinkertainen palkka.

Sunnuntaityöstä maksettava palkka lasketaan noudattaen soveltuvin osin 7 §:n säännöstä yli- ja hätätyöstä maksettavan korvauksen laskemisesta.

Sunnuntaina, muuna kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä tehdystä yli- ja hätätyöstä on 1 momentissa tarkoitetun korotuksen lisäksi maksettava kahdelta ensimmäiseltä tunnilta viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Korotetun palkan vaihtamisesta vastaavaan vapaa-aikaan on voimassa, mitä 7 §:n 5 momentissa on säädetty.

Sunnuntaiksi tai kirkolliseksi juhlapäiväksi luetaan tässä laissa vuorokausi, joka alkaa kello 00 sanottuna päivänä, jollei ole sovittu sen alkamisesta samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä.

Työntekijää, joka työsopimuksen mukaan ei ole sitoutunut tekemään sunnuntaityötä, älköön ilman suostumustaan velvoitettako siihen, paitsi 6 §:n 3 momentin mukaisessa hätätyössä.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla sunnuntaityöstä maksettava korvaus sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön.

Työ, jota tehdään kello 21.00 ja 6.00 välisenä aikana, on yötyötä. Sitä saadaan teettää seuraavissa tapauksissa:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa työssä tulee vuorojen, jollei työneuvosto ole myöntänyt poikkeusta tai 5 §:ssä tarkoitetussa työehtosopimuksessa ole toisin sovittu, säännöllisesti vaihtua ja ennakolta sovituin ajanjaksoin muuttua.

Työnantajan on jokaista työpaikkaa varten laadittava työtuntiluettelo, milloin se työn laatuun nähden on mahdollista. Luettelosta on käytävä ilmi aika, milloin säännöllinen työ alkaa ja päättyy, sekä ruokailu- ja lepoajat.

Säännöllisen työajan työtunneista sekä yli-, hätä- ja sunnuntaityöstä sekä niistä suoritetuista korvauksista on työnantajan pidettävä luetteloa. Luettelo on vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle ja työntekijäin edustajalle sekä pyynnöstä kirjallisesti annettava työntekijälle tai hänen valtuutetulleen tieto työntekijää koskevista merkinnöistä.

Edellä 2 momentissa mainitusta luettelosta sekä 3 §:n 4 momentissa mainitusta työtuntijärjestelmästä on työsuojeluviranomaiselle pyydettäessä toimitettava jäljennös.

Oikeus 3 §:n 8 momentissa ja 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun erilliseen rahakorvaukseen sekä 7 ja 10 §:ssä säädettyyn korotettuun palkkaan on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana sellainen oikeus syntyi.

Työnantajan on jokaisessa tämän lain soveltamispiiriin kuuluvassa työpaikassa pidettävä sopivassa paikassa työntekijäin nähtävänä tämä laki ja sen nojalla annetut täytäntöönpanomääräykset sekä asianomaisen viranomaisen päätös niistä myönnetyistä poikkeuksista ja myös käytännössä oleva työtuntijärjestelmä.

Työnantajaa, joka rikkoo 3, 4, 5, 6, 8, 9 ja 11 §:ssä olevia työaikaa koskevia säännöksiä taikka muusta syystä kuin maksukyvyttömyyden johdosta laiminlyö 7 ja 10 §:ssä säädetyn lisätyö-, ylityö-, hätätyö- ja sunnuntaityökorvauksen suorittamisen, on tuomittava kauppatyöaikalain säännösten rikkomisesta sakkoon. milloin rangaistavaksi säädetty teko on tapahtunut työsuojeluviranomaisen huomautuksesta huolimatta tai asiainhaarain ollessa muutoin raskauttavat, on rangaistus vähintään kymmenen päiväsakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Työnantajaa, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aikaansaadakseen vahinkoa on pitänyt väärin 12 §:n 2 momentissa mainittua luetteloa tai muuttanut sitä tahi sen hävittänyt, kätkenyt taikka tehnyt mahdottomaksi lukea, on tuomittava virheellisestä työaikakirjanpidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

Joka muutoin rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä, on tuomittava sakkoon.

Jos työnantajan edustaja syyllistyy tässä pykälässä mainittuun rangaistavaksi säädettyyn tekoon eikä sitä samalla voida lukea myös työnantajan syyksi, rangaistakoon ainoastaan edustajaa.

Tässä laissa mainitut rangaistaviksi säädetyt teot on virallisen syyttäjän pantava syytteeseen, 7 ja 10 §:ssä mainituissa tapauksissa kuitenkin ainoastaan, milloin asianomistaja on ilmoittanut teon syytteeseen pantavaksi.

Tämän lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979, ja sillä kumotaan 2 päivänä elokuuta 1946 annettu laki kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista (605/46) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu lakiin kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista, on sen sijasta tätä lakia sovellettava.