Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1094/1978

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Investointivarauslaki.

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Investointivaraus.

1 §.

Suhdannevaihtelujen tasoittamiseksi voidaan tehdä investointivarauksia, joihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.

2 §.

Investointivarauksella tarkoitetaan verovelvollisen kirjanpidossa olevaa varausta, joka muodostetaan tilinpäätöksen yhteydessä. Investointivarauksen saa tehdä liiketoimintaa harjoittava verovelvollinen.

3 §.

Investointivaraus saa olla enintään 50 prosenttia verovelvollisen tilikauden voitosta ennen varauksen tekemistä. Valtioneuvosto voi kuitenkin päättää, että määrätyn tilikauden voitosta tehtävä investointivaraus saa olla suurempikin, kuitenkin enintään 80 prosenttia tilikauden voitosta.

Verovelvollisella ei ole oikeutta tehdä investointivarausta siltä tilikaudelta, jolloin hän on käyttänyt investointivaraustaan. Valtioneuvosto voi kuitenkin päättää, että investointivaraus saadaan tehdä myös tilikaudelta, jona varausta on käytetty.

Investointitalletus.

4 §.

Investointivarauksen tehneen verovelvollisen on tehtävä talletus erityiselle sulkutilinä hoidettavalle tilille Suomen Pankkiin ( investointitalletus ).

5 §.

Investointitalletuksen suuruus on vähintään 50 prosenttia investointivarauksen määrästä.

Investointitalletus on tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jonka voitosta investointivaraus on tehty. Talletus katsotaan tehdyksi, kun se on talletettu Suomen Pankkiin tai annettu pankkiin Suomen Pankkiin siirrettäväksi.

Valtioneuvosto voi päättää, että verovelvollisella, joka on tehnyt määräajaksi 1 momentissa säädettyä vähimmäismäärää suuremman investointitalletuksen, on oikeus tehdä päätöksessä mainitulta verovuodelta toimitettavassa verotuksessa ylimääräinen vähennys, jonka suuruus on enintään 12 prosenttia siitä määrästä, jolla talletus ylittää 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän.

6 §.

Suomen Pankki maksaa sulkutilillä olevalle talletukselle vuotuisen koron, jonka suuruus on vähintään puolet liikepankkien keskuspankkiluoton peruskoron määrästä.

Korko suoritetaan talletusta nostettaessa ja maksetaan erikseen kullekin nostettavalle erälle.

Investointitalletukselle maksettua korkoa ei valtion- ja kunnallisverotuksessa pidetä veronalaisena tulona eikä investointitalletusta varallisuuden perusteella toimitettavassa verotuksessa veronalaisina varoina.

7 §.

Investointitalletus saadaan nostaa, kun investointivarausta on käytetty tai tullaan käyttämään jäljempänä tässä laissa säädetyllä tavalla. Luvan investointitalletuksen nostamiseen antaa verohallitus.

Aikaisemmin tehdyt investointitalletukset on nostettava ennen myöhemmin tehtyjä.

Investointitalletuksen tekemisestä ja nostamisesta tulee Suomen Pankin tehdä ilmoitus verohallitukselle.

Verohallituksen luvalla saadaan nostaa 5 §:n 1 momentissa säädetyn talletuksen vähimmäismäärän ylittävä osa talletuksesta kuitenkin 5 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vasta asetetun määräajan kuluttua loppuun.

Investointivarauksen käyttäminen.

8 §.

Investointivarausta saadaan käyttää valtioneuvoston määräämänä aikana ( käyttöajanjakso ). Valtioneuvoston päätös voi sisältää joko luvan ( käyttölupa ) tai velvoituksen ( käyttövelvoitus ) investointivarauksen käyttämiseen. Päätöksessä määrätään, miltä tilikausilta tehtyjä investointivarauksia käyttölupa tai käyttövelvoitus koskee.

Käyttölupapäätöksessä valtioneuvosto voi rajoittaa investointivarauksen käytön alueellisesti tai toimialoittain taikka käyttötarkoituksen mukaan. Käyttövelvoituspäätöksessä valtioneuvosto voi ainoastaan päättää, että investointivarausta on käytettävä jäljempänä 9 ja 10 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin, ja käyttöajanjaksoksi on määrättävä vähintään yksi vuosi.

Sen estämättä mitä 1 momentissa on säädetty, saadaan investointivaraus kuitenkin käyttää 9 ja 10 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin viiden vuoden kuluttua edellisen käyttöajanjakson päättymisestä taikka, jollei käyttölupaa tai käyttövelvoitusta ole annettu, siitä ajankohdasta, jolloin investointivaraus tehtiin

9 §.

Investointivarausta saadaan käyttää:

1)

kotimaassa valmistetun kuluvan käyttöomaisuuden, kuten koneiden, kaluston, laitteiden tai alusten hankintaan, verovelvollisen liiketoiminnassa käytettävän rakennuksen sekä tien, rautatien tai viemärin rakentamiseen samoin kuin kuluvan käyttöomaisuuden perusparannuksiin ja suurehkoihin korjauksiin; sekä

2)

tutkimus- ja tuotekehittelytoiminnasta, työvoiman koulutuksesta, työsuojelutoimenpiteistä, verovelvollisen tuotteiden viennin edistämisestä tai ympäristön suojelemisesta aiheutuviin menoihin.

10 §.

Investointivarausta saadaan myös käyttää kotimaiseen osakeyhtiöön tai osuuskuntaan niitä perustettaessa tai laajennettaessa sijoitetun osake- tai osuuspääoman suorittamiseen. Tällöin kuitenkin edellytetään, että osakeyhtiön tai osuuskunnan toimintaa yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaan on pidettävä teollisuuden kilpailukyvyn parantamisen tai kansantalouden rakennemuutoksen kannalta tärkeänä. Kyseessä olevan osakeyhtiön tai osuuskunnan tulee antaa suostumuksensa investointivarauksen tällaiseen käyttöön.

Valtiovarainministeriö ratkaisee hankittuaan teollisuuden kehittämislautakunnan lausunnon, onko osakeyhtiötä tai osuuskuntaa pidettävä sellaisena kuin 1 momentissa tarkoitetaan.

11 §.

Valtioneuvoston erikseen antaman päätöksen perusteella voidaan investointivarausta käyttää verovelvollisen valmistamien hyödykkeiden valmistuksesta johtuneisiin menoihin. Tällöin saadaan varausta käyttää enintään määrä, jolla verovelvollisen vaihto-omaisuuteen luettavan tällaisen omaisuuden hankintameno valtioneuvoston määräämänä ajankohtana ylittää verovelvollisella kolmen edellisen tilikauden päättyessä keskimäärin olleen tällaisen omaisuuden hankintamenon tai edellisen tilikauden päättyessä olleen vastaavan hankintamenon. sen mukaan kumpi viimeksi mainituista hankintamenon määristä on suurempi.

Valtioneuvoston 1 momentin nojalla antaman päätöksen osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä käyttöluvan nojalla tapahtuvasta investointivarauksen käytöstä on säädetty.

12 §.

Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä ja asettamillaan ehdoilla myöntää verovelvolliselle hakemuksesta luvan käyttää investointivarausta 9 §:n 1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen myös silloin, kun varausta ei voida käyttää valtioneuvoston 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen nojalla. Samoin valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta vapauttaa verovelvollisen osittain tai kokonaan käyttövelvoituksesta.

Verohallituksen suostumuksella voidaan investointivarausta käyttää myös ulkomailla valmistettujen koneiden, kaluston, laitteiden tai muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenon kattamiseen, jos ne ovat tarpeelliset 9 §:n 1 kohdassa tarkoitetun investoinnin toteuttamiselle, tai jos niiden hankinnalla olennaisesti edistetään työllisyyttä.

Ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä valtiovarainministeriön on hankittava asiasta lausunto teollisuuden kehittämislautakunnalta.

13 §.

Investointivarausta saadaan käyttää 9 §:n 1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen, kun rakennuksen rakentaminen tai tie-, rautatie- tahi viemärityö aloitetaan taikka hankittava käyttöomaisuus toimitetaan tai tilataan käyttöajanjakson aikana. Jos rakennustyö tai muu edellä tarkoitettu työ tai tilatun käyttöomaisuuden toimittaminen tapahtuu käyttöajanjakson jälkeen, saadaan investointivarausta käyttää vain niihin menoihin, joiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.

Investointivarausta saadaan käyttää muihin menoihin kuin käyttöomaisuuden hankintamenoihin ainoastaan, jos menon suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.

Osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka osakas tai jäsen on suorittanut sen osake- tai osuuspääomaa investointivaraustaan käyttäen, on käytettävä suoritettu määrä investointitalletuksen nostovuonna tai sitä seuraavana vuonna hankkimansa, 9 §:n 1 kohdassa tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenon kattamiseen.

Verohallitus voi hakemuksesta erityisistä syistä pidentää 3 momentissa tarkoitettua käyttöomaisuuden hankkimiselle säädettyä määräaikaa.

Investointivaraus verotuksessa.

14 §.

Verovelvollisella on oikeus valtion- ja kunnallisverotuksessa vähentää investointivaraus veronalaisesta tulostaan.

Investointivaraus vähennetään verovelvollisen liiketulolähteen tulosta. Jos verovelvollisella on kaksi tai useampia eri tulolähteinä pidettäviä liikkeitä, vähennetään investointivaraus sen tai niiden liiketulolähteiden tulosta, josta tai joista verovelvollinen vaatii sen vähennettäväksi.

Tulona, jonka perusteella ratkaistaan, onko toimitettava verotuslain 72 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu harkintaverotus, pidetään tulolähteen tuloa, josta on vähennetty investointivaraus. Investointivaraus saadaan vähentää harkinnalla vahvistetusta määrästä, ei kuitenkaan enempää kuin yksi viidesosa viimeksi mainitusta määrästä.

15 §.

Meno tai sen osa, joka on katettu investointivarausta käyttäen, ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

Jos investointivarausta on käytetty käyttöomaisuuden hankintamenon tai muun sellaisen menon kattamiseen, joka verotuksessa vähennetään vuosittain tehtävin poistoin, hyväksytään poistot hankintamenon tai muun edellä tarkoitetun menon ja investointivarauksesta sen kattamiseen käytetyn määrän erotuksesta.

Osakeyhtiön tai osuuskunnan suorittama 13 §:n 3 momentissa tarkoitettu hankintameno tai sen osa ei ole sen verotuksessa vähennyskelpoinen.

16 §.

Verovelvollisella, joka käyttää investointivarausta käyttöluvan tai valtiovarainministeriön 12 §:n 1 momentin nojalla antaman päätöksen mukaisesti 9 tai 10 §:ssä mainittuun tarkoitukseen, on oikeus tehdä siltä verovuodelta, jonka aikana investointivarausta käytetään, veronalaisesta tulosta ylimääräinen vähennys ( investointivähennys ), jonka suuruus on kolme prosenttia käytetystä investointivarauksesta. Valtioneuvosto voi korottaa investointivähennyksen tiettynä käyttöajanjaksona tai sen osana enintään kymmeneksi prosentiksi. Korotus voidaan vahvistaa eri suuruiseksi eri toimialoilla ja maan eri osissa.

Investointivähennys otetaan huomioon vahvistettaessa tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetussa laissa (362/68) tarkoitettua verovelvollisen tappiota.

17 §.

Jos verovelvollinen on kunnallisverotuksessa vaatinut investointivarauksen määrän vähentämistä tietyn tai tiettyjen liiketulolähteiden tulosta, mutta käyttää investointivarausta muussa tulolähteessä, on tällä tavoin käytetty varauksen määrä kunnallisverotuksessa lisättävä ensiksi mainittujen tulolähteiden veronalaiseksi tuloksi varauksen käyttövuotena. Näin lisätty määrä saadaan varauksen käyttövuotena vähentää kunnallisverotuksessa sen tulolähteen tulosta, jossa investointivarausta käytetään, noudattaen soveltuvin osin mitä 14 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Erinäiset säännökset.

18 §.

Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt investointivaraustaan käyttövelvoituksen mukaisesti, luetaan käyttämättä jätetty osa investointivarausta verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi siltä verovuodelta, jona laiminlyönnin todetaan tapahtuneen. Verovelvollisella on tällöin oikeus nostaa investointitalletuksestaan se osa, joka vastaa tuloksi luettua investointivarauksen osaa. Näin nostetulle määrälle ei suoriteta korkoa.

Jos verovelvollinen, joka on nostanut investointitalletuksen, ei ole käyttänyt investointivarausta ilmoittamaansa tarkoitukseen, luetaan se mainittuun tarkoitukseen käyttämättä jätetty investointivarauksen määrä, jota vastaava talletus on nostettu, korotettuna 5 prosentilla, veronalaiseksi tuloksi kuten 1 momentissa on säädetty. Verovelvollisen on lisäksi suoritettava tätä tuloa vastaavalle veronosalle 10 prosentin suuruinen vuotuinen korko siitä päivästä lukien, jolloin näin nostettu talletus tehtiin. Verovelvollisen sen verovuoden liiketoiminnan tuloa, jonka tuotoksi investointivaraus tai sen osa on luettu, ei saa vahvistaa tuotoksi luetun varauksen määrää pienemmäksi.

19 §.

Verovelvollisen, joka on tehnyt investointivarauksen, on veroilmoituksensa yhteydessä annettava selvitys varauksen määrästä ja investointitalletuksesta.

20 §.

Ennen 3, 5, 8, 11 ja 16 §:ssä mainittujen valtioneuvoston päätösten antamista on hankittava Suomen Pankin johtokunnan lausunto, jollei johtokunta ole tehnyt esitystä asiassa.

21 §.

Jos osakeyhtiö tai osuuskunta puretaan eikä kysymyksessä ole osakeyhtiön yhdistäminen toiseen yhtiöön tai osuuskunnan sulautuminen toiseen osuuskuntaan, tahi jos muu verovelvollinen lopettaa toimintansa taikka jos verovelvollisen omaisuus luovutetaan konkurssiin, luetaan verovelvollisen investointivaraus sen vuoden veronalaiseksi tuloksi, jona päätös purkamisesta, toiminnan lopettamisesta tai konkurssiin luovuttamisesta tehdään, ja on tällöin muutoin noudatettava, mitä 18 §:n 1 momentissa on säädetty.

22 §.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa tarvittaessa valtioneuvosto.

23 §.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979 ja sitä sovelletaan investointivarauksiin, jotka tehdään tämän lain säännöksiä noudattaen.

Tällä lailla kumotaan investointirahastoista 8 päivänä kesäkuuta 1964 annettu laki (309/ 64) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Viimeksi mainittua lakia on kuitenkin sovelettava verovelvollisilla tämän lain voimaantullessa olleisiin investointirahastoihin.

Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1978.

Tasavallan Presidentti Urho KekkonenValtiovarainministeri Paul Paavela

Sivun alkuun