603/1977

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksessa on, jollei muussa laissa toisin ole säädetty, noudatettava tätä lakia.

Kiinteällä omaisuudella tarkoitetaan tässä laissa omistus- ja siihen verrattavaa oikeutta kiinteistöön taikka muuhun maa- tai vesialueeseen sekä näihin kuuluvaan rakennukseen tai rakennelmaan.

Erityisellä oikeudella tarkoitetaan käyttö, rasite-, irroittamis- ja näihin verrattavaa oikeutta toisen omistamaan kiinteistöön taikka muuhun maa- tai vesialueeseen sekä rakennukseen ja rakennelmaan.

Omaisuudella tarkoitetaan 1 ja 2 momentin mukaista oikeutta.

Mitä tässä laissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, on sovellettava myös toisen maalla olevan rakennuksen ja rakennelman omistusoikeuteen.

Lunastamalla voidaan:

Lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Lunastuksen hakija voi olla myös yksityisoikeudellinen yhteisö, joka osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta ja esittää luotettavan selvityksen siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen.

Erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto. Valtioneuvosto voi siirtää toimivaltaansa lääninhallitukselle tai erityisestä syystä muulle hallintoviranomaiselle niissä tapauksissa, joissa lunastusluvan antamista ei vastusteta tai kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta.

Kun tietyn suunnitelman vahvistaminen, luvan myöntäminen tai muu päätös samalla tuottaa oikeuden yrityksen toteuttamista varten tarpeellisen lunastuksen toimeenpanoon, lunastusluvan antaa hakemuksesta lääninhallitus.

Lunastus on pantava toimeen siinä läänissä, jossa lunastettava omaisuus on.

Jos vain vähäinen osa samaa tarkoitusta varten lunastettavasta omaisuudesta on toisessa läänissä, kaikki lunastukset voidaan määrätä toimeenpantavaksi siinä läänissä, jossa suurin osa omaisuudesta on.

Lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvostella lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo.

Hakemukseen on liitettävä asianmukaiset kartat ja piirustukset, selvitys asianomaisista omistajista ja haltijoista sekä heidän osoitteistaan ja tarvittaessa tiedot alueen kaavoitustilanteesta. Asiakirjat on annettava kaksin kappalein.

Jos hakemus koskee aluetta tai etuutta, josta säädetään eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetussa laissa (204/40) tai omaisuutta, joka muutoin kuuluu yhteisesti kahdelle tai useammalle, osallisista on esitettävä vain sellainen selvitys, joka on tarpeen tiedoksiannon toimittamiseksi.

Lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle on, jollei hakija näytä heidän kirjallisesti suostuneen lunastukseen tai lunastus perustuu 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeuden tuottavaan päätökseen, ennen lunastusluvan antamista varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta. Määräaikaa ei saa asettaa 30 päivää lyhyemmäksi eikä 60 päivää pitemmäksi hakemuksen tiedoksiannosta lukien.

Asianomaiselle kunnalle sekä, jos hankkeella on seudullista merkitystä, lääninhallitukselle ja seutukaavaliitolle on varattava 1 momentissa tarkoitettu tilaisuus, jollei kysymys ole 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta lunastuksesta. Jos

hankkeella on ympäristönsuojelun kannalta huomattava merkitys, myös asianomaiselle ympäristönsuojelusta huolehtivalle erityisviranomaiselle on varattava vastaava tilaisuus.

Hakemuskirjat ja ilmoitus lausunnon antamista varten asetetusta määräajasta on tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetyssä järjestyksessä toimitettava todistettavasti tiedoksi omistajalle ja haltijalle, jonka osoite saadaan seville, sekä 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulle kuultavalle eritystiedoksiantona ja muille yleistiedoksiantona, joka on julkaistava niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan.

Mikäli hakemuskirjat ovat niin laajat taikka kuultavien suuren lukumäärän vuoksi tai muutoin sellaiset, että niiden kaikkien luovuttaminen kuultavalle tuottaa kohtuuttomia vaikeuksia, tiedoksiantoon on liitettävä ilmoitus puuttuvista asiakirjoista sekä siitä, missä ja milloin ne ovat asianomaisessa kunnassa nähtävinä.

Jos lunastus koskee 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua omaisuutta, tiedoksianto voidaan toimittaa jollekulle osakkaista, jollei omaisuuden hallintoa ole järjestetty.

Jos lunastus tapahtuu rautatien voimansiirtolinjan, maakaasuverkoston tai muun näihin verrattavan yrityksen rakentamista varten, voidaan kiinteän omaisuuden omistajien ja käyttöoikeuden haltijain kuuleminen järjestää siten, että niille omistajille ja haltijoille, joiden etua ja oikeutta asia koskee, varataan mahdollisuus lausua mielipiteensä hankkeesta hakijan toimesta kussakin kunnassa järjestettävässä kokouksessa, josta on annettava tieto sillä tavoin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Kokouksen pöytäkirja on liitettävä lunastushakemukseen. Kuultavalle, joka haluaa liittää kirjallisen lausumansa pöytäkirjaan, on varattava siihen mahdollisuus kokouksessa, tai jos hän sitä vaatii, kokouksen jälkeen määräajassa, joka ei saa olla 14 päivää lyhyempi.

Lunastusluvassa on mainittava, mitä omaisuutta lunastus koskee. Lunastuksen kohde voidaan kuitenkin vähemmän tärkeiltä osiltaan jättää lunastustoimituksessa määrättäväksi, kun lunastamalla hankitaan oikeus 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten tarvittaviin alueisiin ja lunastuksen kohteen yleispiirteistä osoittamista voidaan pitää lunastuslupaa annettaessa riittävänä.

Lunastuslupaa koskevasta päätöksestä on viipymättä annettava tieto virkakirjeellä maanmittauskonttorille, jolle on samalla toimitettava kappaleet hakemuskirjoista, sekä 9 §:n 1 momentissa säädetyssä järjestyksessä niille, joita 8 §:n mukaan on kuultava, ja hakijalle.

Tuomarille tehtävästä ilmoituksesta säädetään 77 §:ssä.

Määräyksen lunastuksen toimeenpanoon antaa maanmittauskonttori saatuaan tiedon päätöksestä, jolla lunastuslupa on myönnetty.

Lunastustoimituksen suorittaa lunastustoimikunta, johon kuuluu toimitusinsinööri ja kaksi uskottua miestä. Puheenjohtajana toimii toimitusinsinööri.

Lunastustoimikunnalla on oikeus kutsua avustajakseen yksi tai useampia asiantuntijoita, jos toimikunta katsoo, että toimituksessa käsiteltävä määrätty asia sitä vaatii. Asiantuntijalla ei ole toimikunnassa äänivaltaa.

Toimitusinsinööriksi maanmittauskonttorin on määrättävä sellainen maanmittaustoimituksia suorittava toimitusinsinööri, jolla on riittävä perehtyneisyys lunastusasioihin. Jos toimitus tapahtuu kokonaan kaupungin alueella eikä asianomainen kunta ole lunastustoimituksessa asianosaisena, toimitusinsinööriksi voidaan kunnan suostumuksella määrätä sen kiinteistöinsinööri, jolla on vastaava perehtyneisyys lunastusasioihin.

Uskotut miehet kutsuu toimitusinsinööri jakotoimitusten uskotuiksi miehiksi valituista henkilöistä. Uskottuja miehiä kutsuttaessa on huolehdittava siitä, että uskottujen miesten kesken saadaan aikaan riittävä vuorottelu kuitenkin niin, että samassa lunastustoimituksessa mahdollisuuksien mukaan toimivat samat uskotut miehet. Uskotuista miehistä on muutoin voimassa, mitä jakolaissa (604/51) on säädetty jakotoimitusten uskotuista miehistä.

Lunastustoimituksessa on:

Jollei tämän lain säännöksistä johdu muuta, tiedottamisesta ja muusta menettelystä toimituksessa on soveltuvin kohdin voimassa, mitä jakolaissa on säädetty pakollisesta tilusvaihdosta.

Omistajan on kutsun lähettämistä varten toimitusinsinöörin pyynnöstä ilmoitettava ne tiedossaan olevat erityisen oikeuden haltijat, joita toimitus koskee.

Lunastustoimikunnan jäsenten esteellisyydestä ja päätöksenteosta lunastustoimikunnassa on voimassa, mitä jakolaissa on säädetty toimitusmiesten esteellisyydestä ja päätöksenteosta.

Ennen toimeen ryhtymistä toimitusinsinöörin, joka ei ole tehnyt tuomarin- tai virkavalaa, on vannottava alioikeudessa virkavala.

Kun toimitusinsinööri on määrätty, hänen on ryhdyttävä 15 §:ssä tarkoitettua lunastustoimikunnan päätöksentekoa edeltäviin sekä muihin lunastuksen joutuisan suorittamisen vaatimiin toimiin.

Toimituksessa käsiteltävä vaatimus on tehtävä ja muu lausuma esitettävä lunastustoimikunnan kokouksessa tai kirjallisesti toimitusinsinöörille.

Sellaiset lunastukset, jotka perustuvat samaan lunastuslupaan, on määrättävä käsiteltäviksi samassa toimituksessa. Mikäli kuitenkin toimituksen aikana lunastuksen jouduttamiseksi tai muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, maanmittauskonttori voi toimitusinsinöörin esityksestä erottaa osia siitä eri toimituksiksi.

Lunastustoimituksessa on vahvistettava lunastuksen kohde lunastusluvan mukaisesti. Lunastusluvasta voidaan vähäisessä määrin poiketa, jos siihen on erityinen syy.

Jos lunastuksen kohde on joltakin osin jätetty lunastustoimituksessa määrättäväksi eivätkä asianosaiset siitä sovi tai jos toimituksessa muutoin syntyy erimielisyyttä siitä, mitä on lunastettava, lunastustoimikunnan on ratkaistava asia.

Toimituksen yhteydessä on suoritettava tarpeellinen piirirajankäynti. Kun lunastetaan omistusoikeus osaan kiinteistöä, sille ei ole määrättävä osalukua eikä manttaalia.

Kun lunastamalla hankitaan omistusoikeus, lunastuspäätöksessä voidaan pysyttää erityinen oikeus edellyttäen, että tämä voi tapahtua lunastuksen tarkoituksen saavuttamista ja kiinteistörekisterijärjestelmän selvyyttä vaarantamatta. Muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua lunastusta toimeenpantaessa lunastuspäätöksessä on mainittava, mitä oikeuksia lunastamalla perustetaan, rajoitetaan tai lakkautetaan. Lunastuspäätöksestä säädetään 50 §:n 1 momentissa.

Kun lunastus pannaan toimeen siten, että tilusten pirstoutumisen vuoksi tai muusta sellaisesta syystä kiinteistön tai sen osan käyttämiselle aiheutuu huomattavaa haittaa, voidaan, jos haitan poistaminen tai sen olennainen vähentäminen on siten sopivasti aikaansaatavissa tuottamatta muille sanottavaa haittaa tai vahinkoa ja vaikeuttamatta rakennuslaissa (370/58) tarkoitettujen kaavojen toteuttamista tai laatimista, kiinteistöjen kesken toimittaa tilusten vaihtoa. Lisäksi voidaan jos erityistä syytä siihen on, rahana suoritettavaa täyttä korvausta vastaan siirtää edellä tarkoitettuun kiinteistöön vastikemaaksi tiluksia muusta kiinteistöstä. Jos vaihdettavien alueiden jyvitysarvot eivät vastaa toisiaan, korvataan niiden ero rahalla.

Tässä tarkoitettuun tilusjärjestelyyn ei vaadita omistajan eikä sen suostumusta, jolla on kiinteistöön panttioikeus tai erityinen oikeus. Mikäli asianosaiset siihen suostuvat, lunastustoimituksessa voidaan suorittaa muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja tilusvaihtoja ja alueen siirtämisiä, jos ne ovat tarpeen lunastuksen vuoksi tarpeellisen ja tarkoituksenmukaisen tilusjärjestelyn aikaansaamiseksi. Järjestelyn alaiseksi joutunut alue vapautuu siihen kohdistuneesta panttioikeudesta ja, jos järjestelyssä ei toisin määrätä, myös muusta sitä rasittaneesta oikeudesta. Järjestely toimitetaan manttaaleja muuttamatta.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty kiinteistöstä, koskee myös sellaista aluetta, joka ei kuulu kiinteistöön.

Jos 23 §:n 1 momentissa mainittu haitta on erittäin huomattava eikä sitä voida poistaa tai olennaisesti vähentää toimittamalla tilusjärjestely, omistajalla on oikeus vaatia jäljelle jäävän omaisuuden tai sen erityisen osan lunastamista, mikäli hän ei halua saada korvausta haitastaan.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on noudatettava vastaavasti, kun kysymys on erityisen oikeuden käytölle aiheutetusta haitasta.

Tilusjärjestelyn johdosta suoritettavat korvaukset on määrättävä tämän lain säännöksiä noudattaen hakijan suoritettavaksi, jos vastikemaata on luovutettu taikka lunastuksen kohteena olevan omaisuuden omistajan vaihdossa saama tilus on arvokkaampi. Muussa tapauksessa vaihdossa hyötyneen omistajan on suoritettava erotus, joka on käytettävä lunastuskorvauksen lyhennykseksi.

Jos lunastuksen vuoksi menetetään oikeus yksityisen tien pitämiseen ja tie on sen vuoksi johdettava toisen kiinteistön tai alueen kautta, on tästä aiheutuvat kysymykset, myös yhteisen alueen liittäminen tilaan, järjestettävä lunastustoimituksessa.

Yksityisten teiden järjestelyssä perustettavan oikeuden johdosta suoritettavat korvaukset on määrättävä hakijan maksettavaksi.

Kun yleisen tien, kadun tai muun yleisen kulkuväylän käyttö lunastuksen vuoksi estyy, hakija on velvollinen tekemään sellaisen ylitai alikäytävän, uuden tien tai muun laitteen, että liikenne voi esteettömästi jatkua.

Jos muissa kuin 1 momentissa mainituissa tapauksissa lunastuksesta aiheutuvan haitan tai vahingon syntyminen voidaan estää tai sitä vähentää suorittamalla tietty työ tai toimenpide, hakijalla on oikeus ottaa se tehdäkseen.

Lunastustoimikunnan on päätettävä 1 ja 2 momentissa mainituista tehtävistä sekä niiden suorittamisen tavasta ja ajasta. Asianosaisen vaatimuksesta voidaan 2 momentissa tarkoitettujen sitoumusten täyttämisestä määrätä asetettavaksi vakuus.

Lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus (lunastuskorvaus) lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä.

Lunastuskorvaus muodostuu kohteen- ja haitankorvauksesta sekä vahingonkorvauksesta sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Hyödyn vähentämisestä säädetään 36 §:ssä.

Lunastuskorvausta määrättäessä on otettava huomioon lunastustoimituksessa toimeenpannut tilusten ja yksityisten teiden järjestelyt sekä vahinkojen korjaamiseksi suoritettavat toimenpiteet.

Lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden käyvän hinnan mukainen täysi korvaus (kohteenkorvaus). Mikäli käypä hinta ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, arvioiminen on perustettava omaisuuden tuottoon tai siihen pantuihin kustannuksiin.

Korvausta määrättäessä ei saa ottaa huomioon sellaista arvon muuttumista, joka aiheutuu tarjonnan vaihtelusta tai muusta hintasuhteisiin ohimenevästi vaikuttavasta syystä.

Jos hakija on saanut haltuunotto-oikeuden, oikeuden saamisen jälkeen tapahtunut omaisuuden arvon muuttuminen on jätettävä huomiotta. Jos yleinen hintataso on sanotun ajankohdan jälkeen kohonnut, suorittamatta oleva korvaus on sovitettava kohonnutta hintatasoa vastaavaksi.

Jos se yritys, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan, on merkittävästi korottanut tai alentanut lunastettavan omaisuuden arvoa, korvaus on määrättävä vastaamaan sitä arvoa, joka omaisuudella olisi ollut ilman sanottua vaikutusta.

Kun hankitaan valtiolle, kunnalle tai kuntainliitolle kiinteää omaisuutta tai pysyvä erityinen oikeus yhdyskuntarakentamista varten alueelta, jolle kunnanvaltuusto on päättänyt laadittavaksi asema- tai rakennuskaavan tai jonka asema- tai rakennuskaavaa on päätetty muuttaa, ei huomioon oteta kaavan laatimis- tai muuttamispäätöksen jälkeen tapahtunutta maan arvonnousua. Se osa arvonnoususta, joka vastaa yleisen hintatason kohoamista tai joka on muutoin aiheutunut muista syistä kuin siitä kaavoituksesta, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan, luetaan korvauksensaajan hyväksi.

Korvausta 2 momentin nojalla määrättäessä jätetään kuitenkin huomioon ottamatta maan arvonnousu enintään 7 vuotta lunastuksen vireillepanoa edeltäneestä päivästä lähtien.

Kun lunastetaan omaisuutta, jota sen omistaja pääasiallisesti käyttää asumiseensa taikka ammattinsa tai elinkeinonsa harjoittamiseen, kohteenkorvaus on 31 §:n estämättä määrättävä ainakin niin suureksi kuin on tarpeen vastaavanlaisen oman asunnon tai saman toimeentulon tarjoavan, lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle.

Kun lunastetaan omaisuutta, jota rasittaa tai palvelee erityinen oikeus, tämä on otettava omaisuuden arvoa määrättäessä huomioon.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa omaisuutta rasittava erityinen oikeus kuuluu hakijalle, omaisuuden arvoa määrättäessä ei saa ottaa huomioon hakijan tai erityisen oikeuden aikaisemman haltijan omaisuuden hyväksi tekemästä työstä tai siihen panemista kustannuksista aiheutuvia parannuksia sikäli kuin ne ylittävät sen, mihin erityinen oikeus on velvoittanut.

Jos omaisuus vastaa kiinnityksen tai maksamattoman kauppahinnan panttioikeutta koskevien säännösten nojalla saamisesta tai määrätyn raha- tai tavaratulon kantamisoikeudesta, jolla on parempi oikeus kuin omaisuutta rasittavalla erityisellä oikeudella, erityinen oikeus on jätettävä huomiotta siltä osin kuin siitä määrättävä korvaus vähentäisi omaisuuden arvoa velkojien vahingoksi.

Jos on ilmeistä, että korvauksensaaja on, sen jälkeen kun hän on saanut tiedon mahdollisesta lunastuksesta, ryhtynyt lunastettavaa omaisuutta koskeviin muuttamis- tai määräämistoimiin saadakseen suuremman korvauksen kuin hakija on velvollinen maksamaan, korvaus on määrättävä sellaiseksi, miksi se olisi muodostunut,jos toimenpiteitä ei olisi suoritettu.

Kun samalle henkilölle kuuluvasta omaisuudesta lunastetaan osa ja tästä tai siitä yrityksestä, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan, aiheutuu pysyväisluontoista haittaa jäljelle jäävän omaisuuden käyttämiselle, haitta on korvattava (haitankorvaus).

Jos saman henkilön jäljelle jäävän omaisuuden käyttämiselle aiheutuu pysyväisluontoista hyötyä lunastuksesta tai siitä yrityksestä, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan, hyöty on kohtuuden mukaan sovitellen ja korvauksensaajan oikeutta täyteen korvaukseen supistamatta vähennettävä 30-35 §:n nojalla määrättävästä korvauksesta.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei ole noudatettava sikäli kuin hyödyn vähentäminen supistaisi 33 §:n 3 momentissa tarkoitetun velkojan oikeutta korvaukseen.

Kun lunastuksesta aiheutuu muuttamisen, liikkeen tai ammatin harjoittamisen keskeytymisen taikka muun syyn vuoksi tappiota, kustannuksia tai muuta vahinkoa lunastettavan omaisuuden omistajalle, vahinko on korvattava (vahingonkorvaus).

Kustannuksista, joita korvauksen saajalle aiheutuu hänen oikeutensa valvomisesta lunastustoimituksessa, säädetään 82 §:ssä.

Jos työntekijä tai naapuri taikka muu henkilö, jolta ei lunasteta omaisuutta, kärsii lunastuksen tai lunastuksella toteutettavan yrityksen vuoksi merkittävää haittaa tai vahinkoa, josta olisi määrättävä korvaus, jos häneltä olisi lunastettu, haitta tai vahinko voidaan vaadittaessa korvata, jos korvaamista on olosuhteisiin katsoen pidettävä kohtuullisena.

Tämän lain säännöksiä ei ole sovellettava sellaisten haittojen ja vahinkojen korvaamiseen, jotka syntyvät lunastuspäätöksen julistamisen jälkeen ja joita ei päätöksentekohetkellä voida pitää todennäköisinä.

Jos 1 momentissa tarkoitettuja haittoja tai vahinkoja kuitenkin on pidettävä kohtuuttomina ottaen huomioon ympäristössä oleville kiinteistöille aiheutuneet vastaavat haitat ja vahingot, ne tulee korvata täysimääräisinä, jos ne ovat syntyneet ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut lunastuspäätöksen julistamisesta.

Asianosaiset voivat sopia korvauksesta.

Lunastustoimikunnan on vahvistettava sopimus, jollei korvausta ole sovittu ilmeisesti pienemmäksi kuin miksi se muutoin olisi määrättävä. Jollei sopimusta ole vahvistettava, korvaus on määrättävä tässä laissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Mitä 2 momentissa on säädetty, ei ole noudatettava, jos asianosaiset sopivat, sen mukaan kuin erikseen on säädetty, lunastettavan omaisuuden luovuttamisesta hakijalle ennen 73 §:n 1 momentissa lunastuksesta luopumiselle varatun ajan päättymistä.

Jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu, korvausta koskevat kysymykset on tutkittava ja ratkaistava viran puolesta.

Korvauksen määräämistä varten jokainen lunastuksen kohde ja lunastuksesta aiheutuva erilaatuinen haitta ja vahinko sekä hyöty on erikseen selitettävä ja arvioitava mainiten ne perusteet, joiden varaan arvio rakentuu. Kukin lunastettava omaisuus on arvioitava kokonaisuutena. Lisäksi on eriteltävä toimeenpannut tilusten ja yksityisten teiden järjestelyt sekä vahinkojen korjaamiseksi suoritettavat toimenpiteet.

Jos lunastustoimikunta asianosaisen vaatimuksen johdosta tai muutoin katsoo tarpeelliseksi, selittäminen ja arvioiminen on toimitettava myös sellaisen kohteen sekä haitan, vahingon ja hyödyn osalta, jonka lunastamista tai huomioon ottamista koskeviin vaatimuksiin ei suostuta.

Asianosaisen vaatimuksesta on ilmoitettava, mihin määrään 24 §:ssä tarkoitettu haitankorvaus nousisi, jos se määrättäisiin suoritettavaksi.

Jos toimituksessa on suoritettu 23 §:ssä tarkoitettu tilusjärjestely sekä muutoinkin, kun osa samalle henkilölle kuuluvasta omaisuudesta lunastetaan, korvaus voidaan vahingonkorvausta lukuun ottamatta määrätä 42 §:n 1 momentin säännöksestä poiketen yhtenä eränä vastaamaan omaisuuden arvojen eroa ennen ja jälkeen lunastuksen, jos se voi sopivasti tapahtua ottaen huomioon korvauksen perusteita koskevat säännökset ja muut arvioinnin suorittamiseen vaikuttavat seikat. Korvausta tässä tarkoitetulla tavalla määrättäessä on vastaavasti noudatettava, mitä 36 §:n 2 momentissa on säädetty.

Kun arviointi suoritetaan 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, 31 §:n säännöksiä on sovellettava omaisuudella ennen lunastusta olleen arvon määräämiseen.

Siinä tapauksessa, että 1 momentissa tarkoitettu omaisuuden arvo lunastuksen jälkeen on suoritetun tilusjärjestelyn johdosta suurempi kuin ennen lunastusta, lunastettavan omaisuuden omistajan on suoritettava erotus, joka on käytettävä hakijan 25 §:n mukaan maksettavan korvauksen lyhennykseksi.

Omaisuus on arvioitava sellaisena kuin se on lunastuspäätöksen julistamishetkellä taikka, jos hakija on aikaisemmin saanut haltuunotto-oikeuden, sellaisena kuin omaisuus tällöin oli.

Korvaus lunastettavasta omaisuudesta on, jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu, määrättävä lunastuspäätöksen julistamisen ajankohdan arvon perusteella

Jos jotakin haittaa tai vahinkoa, jonka aiheutumista on pidettävä todennäköisenä, ei voida ennakolta riittävän tarkasti arvioida, korvausta on määrättävä sen verran, mihin korvauksen on katsottava vähintään nousevan.

Hakija on velvoitettava, jos korvauksensaaja sitä vaatii ja perusteltua aihetta on, asettamaan vakuus myöhemmin ehkä suoritettavasta lisäkorvauksesta. Lunastustoimikunnan on vahvistettava vakuuden laatu ja määrä.

Lisäkorvauksen määräämisestä säädetään 71 §:ssä.

Lunastuspäätöksessä kullekin asianosaiselle määrättävä lunastuskorvaus on jaettava kahteen erään:

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, lunastuskorvauksen jaottelussa on otettava huomioon sen myöhemmän käsittelyn asettamat vaatimukset.

Korvauksen on oltava kertakaikkinen rahakorvaus

Kun kysymyksessä on määräaikainen lunastus, voidaan, jos korvauksensaaja siihen suostuu, korvaus määrätä vuotuisena maksuna. Oikeus maksun saamiseen kuuluu siihen omaisuuteen, jota lunastus koskee.

Jos hakija ja korvauksensaaja sopivat ja, jos rahakorvaus olisi talletettava sen mukaan kuin edempänä säädetään, korvaukseen oikeutetut suostuvat, korvaus voi olla kokonaan tai osaksi kiinteää tai muuta lunastettua vastaavaa omaisuutta. Lunastustoimikunnan on vahvistettava sopimus. Sopimusasiakirja tai sopimuksen sisältävä ote toimituspöytäkirjasta vastaa omaisuuden luovutuskirjaa.

Korvaus on, jollei esitetystä selvityksestä muuta johdu, määrättävä suoritettavaksi sille, jolle lunastettava omaisuus lunastustoimituksen alkaessa kuuluu. Jollei omistajasta ole tietoa tai jos toimituksen alkaessa on vireillä riita paremmasta oikeudesta lunastettavaan omaisuuteen, korvaus on määrättävä talletettavaksi.

Mikäli korvaus on suoritettava 7 §:n 3 momentissa tarkoitetusta omaisuudesta eikä kaikista korvauksensaajista ja heidän osuuksistaan ole selvitystä, korvaus on määrättävä osakkaille yhteisesti. Jollei siitä, kenellä on oikeus nostaa yhteinen korvaus, ole selvitystä, korvaus on määrättävä talletettavaksi.

Kun kiinteistö, tai sellainen muu omaisuus, johon on saatavan vakuudeksi vahvistettu kiinnitys, lunastetaan kokonaan, siitä suoritettava kertakaikkinen kohteenkorvaus on määrättävä talletettavaksi.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on sovellettava 46 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun korvauserään, kun hankitaan oikeus osaan kiinteistöä tai lunastetaan muuta omaisuutta, joka kiinnityksen johdosta tai maksamattoman kauppahinnan panttioikeutta koskevien säännösten mukaan vastaa saamisesta tai määrätyn raha- tai tavaratulon kantamisoikeudesta, eikä omistaja osoita oikeudenhaltijain suostuneen siihen, että korvaus saadaan maksaa hänelle taikka lunastustoimikunta harkitse jäljelle jäävän omaisuuden selvästi vastaavan sitä rasittavista oikeuksista.

Mitä 2 momentissa on säädetty, on sovellettava myös, kun kysymyksessä on 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu lunastus.

Kiinnitykseksi, jota tarkoitetaan 1 ja 2 momentissa, ei ole luettava 78 §:n mukaista kiinnitystä, joka voi kohdistua vain jäljelle jäävään omaisuuteen.

Lunastustoimituksen loppukokouksessa on julistettava lunastuspäätös ja annettava valitusosoitus.

Loppukokousta ei saa pitää ennen kuin lunastuslupa on saanut lainvoiman.

Toimitusinsinöörin on valitusajan päätyttyä ja viimeistään kuudenkymmenen päivän kuluessa lunastuspäätöksen julistamisesta lähetettävä asiakirjat ja kartat toimituksen maanmittausteknistä tarkastamista, hyväksymistä ja kirjoihin merkitsemistä varten maanmittauskonttorille. Erityisistä syistä maanmittauskonttori voi pyynnöstä pidentää sanottua aikaa.

Hakijan on suoritettava kertakaikkinen korvaus tai, jos ennakkoa on suoritettu tai korvausta on maksettu lainvoimaa vailla olevan päätöksen perusteella, loppuosa korvauksesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lunastuspäätös on julistettu, maksamalla korvaus korvauksensaajalle tai tämän määräämään rahalaitokseen taikka, jos korvaus on määrätty talletettavaksi, ulosotonhaltijalle.

Jos lunastuspäätökseen on haettu muutosta, riidanalainen korvaus on talletettava ulosotonhaltijalle. Oikeudesta suorittaa korvaus tallettamalla on lisäksi voimassa, mitä rahan, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annetussa laissa (281/31, maksutalletuslaki ), on säädetty. Talletetun korvauksen nostamisesta säädetään 70 §:ssä.

Kun korvaus talletetaan, hakijan on annettava ulosotonhaltijalle tarpeellisin osin jäljennös lunastuspäätöksestä.

Hakijan on viipymättä ilmoitettava korvauksen suorittamisesta maanmittauskonttorille ja samalla esitettävä siitä selvitys.

Lunastuksesta on tehtävä tarpeelliset merkinnät maarekisteriin tai tonttikirjaan viivytyksettä sen jälkeen, kun lunastuspäätös on kaikilta osiltaan saanut lainvoiman ja toimitus on tarkastuksessa hyväksytty sekä kertakaikkinen korvaus on asianmukaisesti suoritettu ja 45 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuus on asetettu.

Lunastus katsotaan päättyneeksi, kun 53 §:ssä tarkoitetut merkinnät on tehty taikka, kun merkitsemisen edellytykset muutoin ovat olemassa, mutta tarkastuksessa on todettu, ettei merkitseminen ole tarpeen.

Maanmittauskonttoriin on viipymättä ilmoitettava lunastuksen päättymisestä lunastusluvan antaneelle viranomaiselle ja 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetun lunastuksen kysymyksessä ollessa erityistiedoksiantona asianomaiselle omistajalle tai haltijalle. Tuomarille tehtävästä ilmoituksesta säädetään 79 §:n 1 momentissa.

Kun lunastus on päättynyt, 3 §:ssä tarkoitettujen lunastuksen oikeusvaikutuksien on katsottava tulleen voimaan ja, jos lunastamalla on hankittu omistusoikeus, omaisuuden olevan vapaa kaikista sitä rasittaneista oikeuksista lukuun ottamatta niitä, jotka 22 §:n 1 momentin nojalla on lunastuspäätöksessä pysytetty. Yleiseen tarpeeseen hankittu omaisuus on myös niin kauan kuin sitä käytetään sellaiseen tarkoitukseen vapaa yleisistä sekä kunnallisista veroista ja rasituksista.

Jollei lunastamalla ole hankittu omistusoikeutta, oikeudet muuttuvat vain lunastuspäätöksessä sanotulla tavalla.

Lunastamalla hankitut oikeudet ja toimeenpannut rajoitukset ovat voimassa omaisuuteen kohdistuvan muun oikeuden estämättä.

Lunastukseen perustuvaa saantoa ei saa moittia eikä lunastamalla hankittua omaisuutta voida omaisuutta luovutettaessa lunastaa takaisin.

Jos lunastamalla hankittu erityinen oikeus tai 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu rajoitus on olosuhteiden muuttumisen vuoksi käynyt hakijalle tarpeettomaksi, oikeuden tai rajoituksen kohteena olevan omaisuuden omistajalla on oikeus vaatia oikeuden tai rajoituksen lakkauttamista. Jos omistaja hyötyy lakkaamisesta, hänen on korvattava saamansa hyöty, jollei sitä ole pisettävä vähäisenä. Jollei osapuolten kesken voida sopia lakkaamisesta tai sen johdosta maksettavasta korvauksesta, asia ratkaistaan toimituksessa, josta on voimassa, mitä 71 §:n 2 momentissa säädetään. Oikeus lakkaa ja rajoituspoistuu, kun lakkaaminen on merkitty 53 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin taikka lakkauttamista koskevan ilmoituksen perusteellaon todettu, ettei merkitseminen ole tarpeen.

Hakija saa ottaa lunastettavan omaisuuden haltuunsa sen jälkeen, kun lunastuspäätös on julistettu ja hakija on suorittanut siinä määrätyn kertakaikkisen korvauksen sekä asettanut 45 §:n 2 momentissa tarkoitetun vakuuden.

Jos asianosainen haltuunoton johdosta menettää asuntonsa tai hänen toimeentulonsa huononee elinkeinon tai ammatin harjoittamisen vaikeutumisen vuoksi, lunastustoimikunta voi sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, asianomaisen vaatimuksesta määrätä, että haltuunotto saa tapahtua aikaisintaan toimikunnan määräämän enintään kolmen kuukauden pituisen ajan kuluttua siitä, kun korvaus on suoritettu.

Kun töiden kiireellinen aloittaminen tai muut tärkeät syyt sitä vaativat, hakija voi saada oikeuden ottaa haltuunsa lunastettavan omaisuuden tai sen osan ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa.

Luvan ennakkohaltuunottoon myöntää hakemuksesta lunastusluvan antava viranomainen.

Ennakkohaltuunottoluvasta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä edellä tässä laissa on säädetty lunastusluvasta.

Ennen omaisuuden haltuunottoa on pidettävä haltuunottokatselmus.

Haltuunottokatselmuksessa on:

Asianosaiselle, jolle aiheutuu haltuunotosta 57 §:n 2 momentin mukainen seuraamus, on määrättävä ennakkokorvaus tässä laissa säädettyjen lunastuskorvauksen perusteiden mukaisesti.

Muille kuin 1 momentissa tarkoitetuille asianosaisille on määrättävä ennakkokorvausta kolme neljäsosaa haltuunotettavan omaisuuden osalle tulevan lunastuskorvauksen arvioidusta määrästä.

Ennakkohaltuunoton johdosta suoritettavasta korosta sekä haitan ja vahingon korvauksesta säädetään 95 §:ssä.

Ennakkokorvaus on suoritettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun haltuunottokatselmus on julistettu päättyneeksi.

Jollei ennakkokorvausta suoriteta 1 momentissa mainitussa ajassa, ennakkohaltuunottolupa peruuntuu.

Hakija saa oikeuden ottaa omaisuuden haltuunsa, kun lunastuslupa on annettu ja haltuunottokatselmus on julistettu päättyneeksi sekä asianomaiselle tuleva ennakkokorvaus on suoritettu. Jos haltuunotosta aiheutuu 57 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus, on vastaavasti noudatettava, mitä sanotussa lainkohdassa on säädetty.

Sen lisäksi, mitä edellä tässä luvussa on säädetty, ennakkohaltuunottoa toimeenpantaessa on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä tässä laissa säädetään lunastustoimituksesta ja korvauksen suorittamisesta kuitenkin niin, ettei ennakkokorvausta koskevaa sopimusta ole tarpeen vahvistaa ja korvaus on määrättävä talletettavaksi, jos 49 §:n 2 momentissa tarkoitettujen velkojien oikeuden turvaamista koskevien kysymysten selvittäminen estäisi haltuunottokatselmuksen riittävän joutuisan suorittamisen.

Ennakkohaltuunottoa koskevat kysymykset on käsiteltävä kiireellisinä.

Mitä tässä luvussa on säädetty ennakkohaltuunotosta, on noudatettava vastaavasti, kun 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu oikeuden rajoitus on tarpeen saattaa voimaan ennen lunastuksen päättymistä.

Rajoitus tulee voimaan lunastustoimikunnan määräämänä, aikaisintaan 63 §:ssä tarkoitettuna ajankohtana. Toimitusinsinöörin on annettava rajoituksesta ennen sen voimaantulemista erityistiedoksiantona tieto asianomaiselle omistajalle ja haltijalle.

Haltuunotto-oikeus menetetään ja 65 §:ssä tarkoitettu rajoitus lakkaa, jos lunastus raukeaa.

Jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu, velkojalla ja muulla oikeudenomistajalla on talletettuun korvaukseen sama oikeus kuin hänellä oli oikeuden kohteena olleeseen omaisuuteen.

Kun korvaus on talletettu 49 §:n nojalla, ulosotonhaltijan on annettava tallettamisesta tieto virallisessa lehdessä julkaistavalla yleistiedoksiannolla sekä kullekin asianomaiselle oikeudenhaltijalle, jonka osoite tiedetään, lisäksi erityistiedoksiantona.

Mikäli oikeudenhaltija haluaa käyttää oikeuttaan, hänen on tehtävä korvausta koskeva vaatimuksensa kolmen kuukauden kuluessa tallettamisesta tiedon saatuaan ja samalla esitettävä tarpeellinen selvitys oikeudestaan. Vaatimuksessa tarkoitettu korvaus on jaettava noudattaen soveltuvin kohdin, mitä ulosottolaissa on säädetty ulosmitatun kiinteän omaisuuden myymisestä ja siinä kertyneiden varojen tilittämisestä ja jakamisesta. Jollei varojen jakamista ole vaadittu säädetyssä ajassa, ulosotonhaltijan on viipymättä suoritettava ne korvauksensaajalle.

Kun ennakkokorvaus on määrätty talletettavaksi 64 §:ssä tarkoitetulla tavalla haltuunottokatselmuksen joutuisan suorittamisen turvaamiseksi, ulosotonhaltijan on ennen 1 ja 2 momentissa säädettyihin toimenpiteisiin ryhtymistä varattava haltuunotetun omaisuuden omistajalle tilaisuus ennakkokorvauksen nostamiseen. Omistajalla on oikeus nostaa korvaus, jos hän osoittaa, ettei sen maksaminen hänelle loukkaa velkojien oikeutta ottaen huomioon, mitä 49 §:n 2 momentissa on säädetty.

Jos 68 §:ssä tarkoitettu oikeudenhaltija, jolle ei ole voitu antaa tallettamisesta tietoa erityistiedoksiantona, osoittaa kärsineensä oikeudenmenetyksen sen vuoksi, ettei hän ole voinut valvoa oikeuttaan korvaukseen, menetys on korvattava valtion varoista, mikäli oikeudenhaltija sitä vaatii vuoden kuluessa lunastuksesta tiedon saatuaan ja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua lunastuksen päättymisestä.

Mitä 1 momentin nojalla on valtion varoista suoritettu, voidaan periä takaisin valtiolle siltä, joka on talletettua korvausta jaettaessa hyötynyt oikeudenhaltijan vahingoksi.

Kun korvaus on talletettu 48 §:n tai 52 §:n 2 momentin nojalla, on noudatettava soveltuvin kohdin, mitä maksutalletuslaissa on säädetty. Korvauksensaajalla on kuitenkin oikeus nostaa 52 §:n 2 momentin nojalla muutoksenhaun johdosta talletettu osa korvauksesta lainvoimaisen korvauksen yli menevän määrän ja sille varojen nostopäivästä laskettavan kuuden prosentin koron takaisin maksamisesta asetettavaa vakuutta vastaan.

Vaatimus 45 §:ssä tarkoitetun lisäkorvauksen suorittamisesta on esitettävä lunastuspäätöksessä määrätyssä enintään kolmen vuoden pituisessa ajassa luettuna siitä, kun päätös on saanut lainvoiman tai, jos kysymyksessä on määräaikainen lunastus, määräajan päättymisestä. Lisäkorvausta, jota tarkoitetaan 39 §:n 2 momentissa, on vaadittava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut lunastuspäätöksen julistamisesta.

Jollei lisäkorvauksesta sovita, se on määrättävä vaatimuksen esittäjän hakemuksesta pidettävässä toimituksessa, jonka pitämisessä on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä lunastustoimituksesta on säädetty. Määräyksen toimituksen suorittamiseen antaa maanmittauskonttori.

Kun lisäkorvaus on maksettu tai ellei sitä ole suoritettava, 45 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuus on palautettava.

Omistaja, joka on laiminlyönyt 16 §:n 2 momentin mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa, on velvollinen korvaamaan erityisen oikeuden haltijalle aiheutuneen vahingon, jonka tämä on kärsinyt sen vuoksi, ettei hän ole voinut valvoa oikeuttaan lunastustoimituksessa. Vilpittömässä mielessä ollut omistaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain sen, mitä hän on oikeudenhaltijan kustannuksella hyötynyt.

Hakijan on maksettava se osa oikeudenhaltijan saamatta jääneestä korvauksesta, jota omistaja ei ole 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan.

Korvausvaatimus on esitettävä kymmenen vuoden kuluessa lunastuksen päättymisestä. Jollei korvauksesta sovita, on noudatettava, mitä 71 §:n 2 momentissa on säädetty.

Hakija voi luopua kokonaan tai osaksi lunastuksesta ennen kuin hän on saanut oikeuden lunastettavan omaisuuden haltuunottoon ilmoittamalla luopumisesta kirjallisesti lunastusluvan antaneelle viranomaiselle taikka, jos lunastustoimitus on vireillä, 19 §:ssä säädetyllä tavalla.

Kun hakija on luopunut lunastuksesta tai lunastuslupa on kumottu taikka 40 §:n 3 momentissa tarkoitettu sopimus on tehty, lunastus raukeaa.

Jos hakija laiminlyö 52 §:n 1 momentin mukaisen suoritusvelvollisuutensa, laiminlyönti on katsottava luopumiseksi.

Mikäli luopumiselle 73 §:n 1 momentissa varattu aika on laiminlyönnin tapahtuessa kulunut umpeen, lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus kolmen kuukauden kuluessa suoritusajan päättymisestä vaatia toimeenpanon jatkamista jättämällä suorittamatta oleva korvaus ulosottotoimin perittäväksi siinä järjestyksessä kuin lainvoimaiseen tuomioon perustuvan saatavan täytäntöönpanosta on säädetty.

Suorittamatta jätetylle korvaukselle tulevasta korosta säädetään 95 §:n 1 momentissa.

Hakijan on korvattava raukeamisen vuoksi lunastusmenettelyn kohteena olleen omaisuuden omistajalle aiheutunut vahinko ja haitta, jollei raukeaminen perustu 40 §:n 3 momentissa tarkoitettuun sopimukseen.

Jollei 1 momentissa tarkoitetusta korvauksesta sovita, sitä on vaadittava raukeamisen vuoksi pidettävässä lunastustoimituksen loppukokouksessa. Jos toimitus ei ole raukeamishetkellä vireillä, on noudatettava, mitä 71 §:n 2 momentissa on säädetty. Toimitusta on haettava vuoden kuluessa raukeamisesta.

Se osa suoritetusta lunastuskorvauksesta, joka ei mene 1 momentissa tarkoitetun korvauksen maksamiseen eikä ole määrältään vähäinen, on palautettava hakijalle.

Lunastusluvan antava viranomainen voi hakemuksesta antaa luvan siihen, että lunastuksen hakija vaihtuu.

Lupa saadaan myöntää vain, mikäli aikaisempi hakija antaa suostumuksensa ja toimeenpanon edellytykset säilyvät.

Milloin harkitaan syytä siihen olevan, ennen luvan myöntämistä on noudatettava 8 ja 9 §:n säännöksiä.

Kun lunastuslupa on annettu, lunastuksen kohteesta on ilmoitettava asianomaiselle tuomarille, jonka on tehtävä tarpeellinen merkintä kiinnitysasiain pöytäkirjaan.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on noudatettava myös, kun kohteesta on määrätty lunastusluvasta poiketen tai sitä täsmentäen ja päätös on saanut lainvoiman.

Kun 77 §:ssä tarkoitettu merkintä on tehty, omaisuuteen sen jälkeen vahvistettu kiinnitys kohdistuu vain lunastuksen päätyttyä jäljelle jäävään omaisuuteen, jollei kiinnitys perustu ennen merkinnän tekemistä jätettyyn hakemukseen tai maksamattoman kauppahinnan panttioikeutta koskeviin säännöksiin.

Kun lunastus on päättynyt, maanmittauskonttorin on viipymättä ilmoitettava päättymisestä asianomaiselle tuomarille, jonka on merkittävä kiinnitysasiain pöytäkirjaan ja, jos kokokiinteistö on lunastettu, myös lainhuudatusasiain pöytäkirjaan, että lunastus on päättynyt.

Kun ulosotonhaltijan korvauksen jakamista koskeva ilmoitus on saapunut, tuomarin on, noudattaen mitä erikseen on säädetty, ryhdyttävä toimeen tästä aiheutuvien merkintöjen tekemiseksi kiinnitysasiain pöytäkirjaan ja kiinnityskirjaan.

Kun lunastuksen toimeenpano on rauennut, 73 §:n 1 momentissa tarkoitetun tai muun raukeamisen todenneen viranomaisen on ilmoitettava raukeamisesta tuomarille, jonka on tehtävä kiinnitysasiain pöytäkirjaan merkintä raukeamisesta.

Jos kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun merkintä lunastusluvasta on tehty, eikä toimeenpanon jatkamisesta ole sanotun ajan kuluessa ilmoitettu, lunastus voidaan merkitä rauenneeksi.

Kun merkintä raukeamisesta on tehty, 78 §:ssä tarkoitettu kiinnitys kohdistuu koko omaisuuteen, johon kiinnitys on vahvistettu.

Lunastustoimituksen ja ennakkohaltuunoton toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset on hakijan maksettava ja tällöin on sovellettava jakolain ja maanmittausmaksusta annetun lain (320/72) säännöksiä. Kustannukset 71 ja 75 §:n ja 2 momentissa sekä 72 §:n 3 momentissa tarkoitetun erillisen toimituksen pitämisestä on kuitenkin määrättävä vaatimuksen esittäjän maksettaviksi, mikäli vaatimus on esitetty ilmeisen aiheettomasti.

Välttämättömät kustannukset, jotka lunastettavan omaisuuden omistajalle ovat aiheutuneet hänen oikeutensa valvomisesta lunastustoimituksessa tai haltuunottokatselmuksessa, on määrättävä hakijan maksettavaksi. Kustannusten määrää arvioitaessa on otettava huomioon ansion menetys, matkakustannukset sekä tarvittavien selvitysten laatu ja laajuus samoin kuin asiamiehen käyttämisen tarve.

Niin pian kuin asian käsittelyn edistyessä voi sopivasti tapahtua, lunastustoimikunnan on vaadittaessa ilmoitettava, mitä selvityksiä on pidettävä 1 momentissa tarkoitettuina tarpeellisina selvityksinä.

Lunastettavan omaisuuden omistajalle myönnetään lunastustoimituksessa ja haltuunottokatselmuksessa maksuton oikeudenkäynti sen mukaan kuin laissa maksuttomasta oikeudenkäynnistä (87/73) on säädetty. Tuomioistuimelle sanotun lain mukaan kuuluvat tehtävät suorittaa lunastustoimikunta. Valtion varoista suoritetut kustannukset on määrättävä hakijan maksettavaksi 1 momentissa tarkoitetussa laajuudessa.

Uskotun miehen palkkiosta ja kustannusten korvaamisesta on voimassa, mitä maanmittaustoimitusten osalta on erikseen säädetty.

Ennen lunastuksen toimeenpanoa voidaan suorittaa lunastuksen kohteeksi aiotun omaisuuden tutkimus.

Luvan 1 momentissa tarkoitetun tutkimuksen suorittamiseen antaa sen läänin lääninhallitus, jossa sijaitsevaa omaisuutta tutkimus koskee. Kun lupa myönnetään, on määrättävä, mihin mennessä tutkimus on suoritettava. Jos lunastuksen kohde jätetään lunastustoimituksessa määrättäväksi, lunastustoimikunnalla on oikeus suorittaa tarpeellinen tutkimus hakijan osoituksen mukaan.

Hakija voidaan velvoittaa asettamaan vakuus tutkimuksesta aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamisesta.

Tutkimuksesta on vähintään seitsemää päivää ennen sen aloittamista annettava erityistiedoksiantona tieto niille kiinteän omaisuuden omistajille ja käyttöoikeuden haltijoille, joiden osoite tiedetään, ja muille yleistiedoksiantona 9 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Tutkimuslupa on vaadittaessa esitettävä.

Tutkimus on suoritettava välttäen tarpeettoman vahingon ja haitan aiheuttamista.

Vahinko, jota ei ole tutkimukselle varatun ajan loppuun mennessä korjattu, ja haitta on viipymättä korvattava.

Jollei korvauksesta sovita, sitä on vaadittava kiinteistön sijaitsemispaikan tuomioistuimessa vuoden kuluessa 2 momentissa tarkoitetun määräajan päättymisestä. Jos lunastus on määrätty toimeenpantavaksi, korvausvaatimus on esitettävä lunastustoimituksessa.

Lääninhallituksen 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen tahi valtioneuvoston tai lääninhallituksen taikka 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun muun hallintoviranomaisen ennakkohaltuunottoluvan, myöntämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu, valitus tutkimusluvan tai lunastusluvan sisältävästä päätöksestä ei estä tutkimuksen suorittamista ja lunastuksen toimeenpanoa, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Lunastustoimituksessa tehtyyn päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla maaoikeuteen siinä järjestyksessä kuin jakolain 314 §:ssä on säädetty. Lunastuksen kohteen osalta päätökseen saadaan kuitenkin hake muutosta vain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.

Ennen toimituksen lopettamista tehtyyn päätökseen saadaan hakea erikseen muutosta vain, jos päätöksellä on hylätty estemuistutus tai vaatimus toimituksen sillensä jättämisestä.

Valitusasiaa maaoikeudessa käsiteltäessä on soveltuvin kohdin noudatettava jakolain 40 luvun säännöksiä.

Kunnalla on oikeus hakea muutosta lunastustoimituksessa tehtyyn päätökseen, mikäli se katsoo päätöksen vaikeuttavan rakennuslain mukaisen kaavan laatimista tai toteuttamista eikä kysymyksen ole katsottava tulleen lunastusluvan antamisen yhteydessä sitovasti ratkaistuksi.

Maaoikeuden päätökseen voidaan hakea muutosta noudattaen soveltuvin kohdin, mitä jakolain 41 luvussa on säädetty. Sen lisäksi, mitä jakolain 332 §:ssä on säädetty, muutosta ei myöskään saa hakea maaoikeuden päätökseen siltä osin kuin päätös koskee korvauksen tai kustannusten määrää, mikäli maaoikeus ja lunastustoimikunta ovat olleet asiasta yhtä mieltä.

Haltuunottokatselmuksessa tehtyyn päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta, jollei kysymys ole estemuistutuksen hylkäävästä päätöksestä.

Maanmittauskonttorin tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Ulosotonhaltijan päätökseen tässä laissa tarkoitetuissa asioissa voidaan hakea muutosta ulosottolain 10 luvussa säädetyssä järjestyksessä.

Jos hakija on saanut haltuunotto-oikeuden, lopulliselle korvaukselle taikka tämän ja ennakkona tai muutoin suoritetun kertakaikkisen korvauksen erotukselle on määrättävä kuuden prosentin korko siitä päivästä lukien, jona oikeus haltuunottoon on saatu.

Jollei korko vastaa hallinnan menetyksen vuoksi sillä välin aiheutunutta haittaa ja vahinkoa, lunastustoimituksessa on määrättävä erotus korvattavaksi, mikäli haltuunotetun omaisuuden omistaja sitä vaatii.

Jos lainvoimaisesti vahvistettu korvaus on pienempi kuin suoritettu ennakko tai kertakaikkinen korvaus, korvauksensaajan on suoritettava takaisin perusteettomasti saamansa osa kuuden prosentin korkoineen maksupäivästä, jollei korvausta koskevassa päätöksessä liikaa maksetun määrän vähäisyys ja olosuhteet huomioon ottaen määrätä, ettei takaisinmaksua ole suoritettava.

Takaisin maksettavan korvauksen ja koron perimisestä on voimassa, mitä lainvoimaiseen tuomioon perustuvan saatavan täytäntöönpanosta on säädetty.

Mitä tässä laissa säädetään yleiseen tarpeeseen tapahtuvan lunastuksen toimeenpanosta, on noudatettava soveltuvin kohdin, kun kysymys on rakennuslain nojalla tapahtuvasta tontinosan lunastuksesta tahi lunastuksesta tai korvauksen määräämisestä, joka perustuu sanotun lain 27 §:n 1 momenttiin tai 30 §:n 2 momenttiin taikka lunastus- tai luovutusvelvollisuutta tai maankäytön rajoituksista aiheutuvan haitan ja vahingon korvausvelvollisuutta koskeviin säännöksiin.

Jos 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa lunastus- tai korvausvelvollisuuden olemassaolosta on erimielisyyttä, määräystä toimenpiteen suorittamiseen on haettava lääninhallitukselta, jossa asia on käsiteltävä lääninoikeudessa. Muussa tapauksessa määräyksen antaa hakemuksesta maanmittauskonttori.

Kun kysymys on tontinosan lunastuksesta, lunastustoimikunta päättää, kenellä on oikeus lunastaa. Asianosaisella, joka ei ole hakenut lunastuksen toimeenpanoa, on oikeus esittää lunastusvaatimuksensa 19 §:ssä säädetyllä tavalla. Tontinosan arvoa määrättäessä ei ole sovellettava 31 §:ää.

Omistaja voi luopua 97 §:n 1 momentissa tarkoitetusta lunastusvelvollisuuteen perustuvasta lunastuksesta 73 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla ennen kuin lunastusvelvollinen on saanut haltuunotto-oikeuden.

Mikäli lunastus- tai korvausvelvollinen jättää täyttämättä suoritusvelvollisuutensa, omistajalla on 74 §:n 2 momentissa tarkoitettu oikeus.

Mitä 81 §:ssä on säädetty hakijan velvollisuuksista, on sovellettava lunastus- ja korvausvelvolliseen. Jos omistaja luopuu lunastuksesta, hänen on korvattava lunastusvelvolliselle tämän suorittamat kustannukset.

Lunastusten toimeenpanoa valvoo asianomainen maanmittauskonttori. Valvonnan suorittamista varten maanmittauskonttorin on pidettävä lunastusluetteloa , johon merkitään:

Toimenpiteistä ja päätöksistä, joista on tehtävä merkintä lunastusluetteloon, on viipymättä ilmoitettava maanmittauskonttorille. Luettelosta on pyydettäessä annettava lunastuksen toimeenpanoa koskevia tietoja.

Mitä tässä laissa on säädetty vakuuden asettamisesta, ei koske valtiota, kuntaa eikä kuntainliittoa.

Poliisiviranomaisen on annettava tässä laissa tarkoitettujen toimitusten ja haltuunottojen suorittamiseksi tarpeellinen virka-apu, jos oikeus virka-avun saamiseen on ilmeinen.

Jollei oikeus virka-avun saamiseen ole ilmeinen, on noudatettava, mitä on säädetty lääninhallituksesta annetun asetuksen (188/55) 13 §:n 2 momentissa.

Asianosaiselle, jota tarkoitetaan 57 §:n 2 momentissa, voidaan viranomaisen toimesta kohtuussyistä myöntää valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista varoista halpakorkoista lainaa tai korkotukea uuden asunnon hankkimista tahi elinkeinon tai ammatin harjoittamisen jatkamista taikka vaihtamista varten. Valtioneuvosto on oikeutettu antamaan asiasta tarkemmat määräykset.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1978, ja sillä kumotaan kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen 14 päivänä heinäkuuta 1898 annettu laki (pakkolunastuslaki) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, 30 päivänä toukokuuta 1896 annettu asetus, joka koskee linnoitusesplanaadin piirissä olevan kiinteistön omistus- ja nautinto-oikeuden supistuksia, turvesuon pakkolunastuksesta 7 päivänä elokuuta 1942 annetun lain (641/42) 4, 6, 7, 10, 11 ja 12―15 § sekä 5 §:n 1 ja 2 momentti, näistä 4, 11, 12 a ja 13 § sekä 5 §:n 1 ja 2 momentti sellaisina kuin ne ovat 30 päivänä kesäkuuta 1947 annetussa laissa (541/47).

Lunastukseen, jonka toimeenpanoa on pakkolunastuslain 18 §:ssä säädetyllä tavalla haettu ennen tämän lain voimaantuloa, sekä tässä tarkoitetun lunastuksen yhteydessä tapahtuvaan lunastettavan alueen haltuunottoon ennen lunastuksen loppuun saattamista samoin kuin 103 §:ssä mainittujen lakien ja asetusten nojalla toimeenpannuista lunastuksista johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, on sovellettava aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä.

Jos ennen tämän lain voimaantuloa on saatu oikeus lunastukseen, jonka toimeenpano tapahtuu tämän lain nojalla, toimeenpanossa on noudatettava, mitä 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta lunastuksesta on säädetty.

Jos ennen tämän lain voimaantuloa on saatu oikeus lunastettavan alueen haltuunottoon sen mukaan kuin erikseen on säädetty ja lunastus on pantava toimeen tässä laissa säädetyssä järjestyksessä, toimeenpanoa on haettava viipymättä ja viimeistään vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta uhalla, että hallintaoikeus menetetään. Toimeenpanossa on noudatettava, mitä 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun lunastuksen toimeenpanosta on säädetty.

Mitä 31 §:n 2 momentissa on säädetty, ei koske arvonnousua, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.

Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu lainkohtaan, jonka sijaan on tullut tämän lain säännös, tätä on sen asemesta sovellettava.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.