Laki veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Valtionveron, kunnallisveron, kirkollisveron,kansaneläkevakuutusmaksun, sairausvakuutusmaksun, metsänhoitomaksun, työnantajan sosiaaliturvamaksun, perintö- ja lahjaveron, liikevaihtoveron, vakuutusmaksuveron, lähdeveron, merimiesveron sekä ennakkoperinnässäsuoritettavan ennakon, muun määrän ja ennakonpidätyksen sekä muun valtiolle tai kunnallesuoritettavan veron määräaikana maksamisenlaiminlyönnistä peritään viivästyskorkoa ja jäämämaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Edellä tarkoitettuja veroja, maksuja jamuita suorituksia kutsutaan tässä laissa veroksi.
Viivästyskorkoa tai jäämämaksua ei peritäveronlisäyksen tai viivästyskorkoa vastaavankoron maksamisen laiminlyömisen johdosta.Laiminlyödylle viivästyskorolle ei peritä jäämämaksua.
Milloin asianomaisessa verolaissa on veronmaksun laiminlyömisen seuraamuksesta säädetty toisin kuin tässä laissa, noudatetaan verolain säännöksiä.
2§
Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle verolle peritään viivästyskorkoa kultakin täydeltä sadalta markaltayksi markka jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta eräkuukauden alusta, kuitenkin vähintään neljä markkaa.
Viivästyskorko lasketaan eräkuukauden alusta silloinkin, kun veron pakkoperintä on verotuslain (482/58) 112 §:n 4 momentin nojallamäärätty lykkäytymään.
Milloin maksuunpantua ennakkoa on lyhennetty verotuslain 108 §:n mukaan, lasketaan viivästyskorko ennakon lyhennetylle osalleverotusvuoden marraskuun loppuun.
3§
Milloin verovelvollista on verotettu samastatulosta tai varallisuudesta kahdessa tai useammassa kunnassa, ei perittävälle verolle olesiltä osin, kuin verovelvollinen saa verotuslain 113 §:n mukaan veroa takaisin, suoritettava viivästyskorkoa takaisinmaksua edeltäneeltä ajalta.
4§
Jos aikanaan maksamatta jäänyttä veroamaksetaan osasuorituksin, lasketaan viivästyskorko erikseen kulloinkin maksamatta olevallemäärälle.
5§
Jos veroa on muutoksenhakuviranomaisenpäätöksellä alennettu tai se on poistettu, onalennetulle tai poistetulle määrälle kertynytviivästyskorko palautettava.
6§
Viivästyskoron perimisessä ulosottotoiminnoudatetaan, mitä veron ulosotosta on säädetty.
7§
Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle verolle peritään jäämämaksua, jollei veroa ole suoritettu eräkuukauden aikana. Ennakkoverolle ei kuitenkaanperitä jäämämaksua eräkuukaudelta eikä sitäseuraavalta kuukaudelta.
Jäämämaksun suuruus on puolet viivästyskoron määrästä. Jäämämaksua peritään enintäänkuudelta kuukaudelta.
Jäämämaksusta on muutoin voimassa, mitäedellä on säädetty viivästyskorosta. Jäämämaksua ei kuitenkaan peritä verotuslain 108§:n 2 momentissa tarkoitetulle lyhennetylleennakolle.
8§
Maksuvelvolliselta perityt varat käytetäänensin jäämämaksun, viivästyskoron, veronlisäyksen ja viivästyskorkoa vastaavan koronsekä sen jälkeen veron suoritukseksi.
9§
Viivästyskorko ja jäämämaksu tilitetään valtiolle. Metsänhoitomaksulle peritty viivästyskorko tilitetään kuitenkin metsänhoitoyhdistyksistä annetussa laissa (558/50) säädetyllä tavalla.
10§
Veron viivästyskorko ja jäämämaksu eivätole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia.
11§
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.
12§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1976.
Tätä lakia sovelletaan sanotusta päivästämyös sitä aikaisemmin syntyneisiin verovelkoihin. Näiden verovelkojen osalta peritään viivästyskorkoa ja jäämämaksua kuitenkin vasta lainvoimaantulopäivästä lukien.
Tällä lailla kumotaan:
veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavasta veronlisäyksestä 30 päivänä joulukuuta 1943 annettu laki (1077/43) siihenmyöhemmin tehtyine muutoksineen,
8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain 16 §, sellaisena kuin se on 12 päivänäjoulukuuta 1958 annetussa laissa (486/58),
4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/63) 37 § sekä
12 päivänä heinäkuuta 1940 annetun perintö- ja lahjaverolain 54 §, sellaisena kuin se on 5päivänä maaliskuuta 1945 annetussa laissa(222/45).
Helsingissä 13. päivänä helmikuuta 1976
Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa, Pääministeri Martti Miettunen Valtiovarainministeri Paul Paavela