559/1975

Palo- ja pelastustoimesta on voimassa, mitä tässä laissa ja sen nojalla on säädetty ja määrätty.

Palotoimeen kuuluvat palonehkäisy, jonka tarkoituksena on ennalta estää tulen irtipääsy taikka helpottaa palon sammuttamista tai rajoittamista ja siitä aiheutuvan vaaran torjumista sekä sammutus- ja muut toimenpiteet tulipalon yhteydessä.

Pelastustoimeen luetaan tämän lain mukaan sellaiset räjähdysonnettomuuden, öljyvahingon, sortuman, liikenneonnettomuuden, kaasu- tai nestevuodon, tulvan, rankkasateen tai näihin verrattavan onnettomuuden taikka luonnontapahtuman johdosta uhrien pelastamiseksi ja aiheutuneiden vahinkojen taikka ilmenneen vaaran torjumiseksi tai rajoittamiseksi tarpeelliset toimenpiteet, joista tarkoituksenmukaisesti voidaan huolehtia palotoimen viranomaisten toimesta.

Lisäksi on noudatettava, mitä laissa aluksista aiheutuvien öljyvahinkojen torjumisesta (668/ 72) ja laissa maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta (378/74) on erikseen säädetty.

Palo- ja pelastustoimi on suunniteltava ja järjestettävä niin, että siihen kuuluvat toimenpiteet voidaan olosuhteissa, joissa niitä tarvitaan, suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti.

Palo- ja pelastustoimen ylin johto, ohjaus ja valvonta kuuluu sisäasiainministeriölle. Tätä varten ministeriössä on osasto, jonka toimialaan voi kuulua myös muita sille soveltuvia ministeriön käsiteltäviä asioita.

Palo- ja pelastustointa koskevissa asioissa ministeriön apuna on palo- ja pelastustoimen neuvottelukunta.

Sisäasiainministeriön on vuosittain laadittava valtakunnallinen yleissuunnitelma palo- ja pelastustoimen järjestämisestä ja kehittämisestä viittä seuraavaa kalenterivuotta varten. Suunnitelma on toimitettava lääninhallituksille ja kunnille sekä muille asianomaisille tiedoksi ja huomioon otettavaksi.

Palo- ja pelastushenkilöstön koulutuksesta huolehtii valtio. Valtion palo-opistosta on säädetty erikseen. Sisäasiainministeriö voi hyväksyä myös muun kuin valtion ylläpitämän oppilaitoksen palo- ja pelastustoimen koulutuslaitokseksi.

Sisäasiainministeriö voi määrätä palo- ja pelastusalalla toimivan järjestön sopimuksen mukaan toimimaan valtion palo- ja pelastusteknisenä asiantuntijana sekä suorittamaan paloteknistä tarkastustoimintaa ja antamaan palo- ja pelastustointa koskevaa koulutusta.

Palo- ja pelastustoimeen kuuluvien onnettomuusilmoitusten vastaanottamista ja hälytysten toimittamista varten maa jaetaan hälytysalueisiin. Jaosta päättää sisäasiainministeriö. Hälytysalueet on määrättävä siten, että alueen eri osista voidaan helposti saada kaikkina vuorokauden aikoina yhteys alueen hälytyskeskukseen (aluehälytyskeskus). Sisäasiainministeriö määrää aluehälytyskeskuksen sijainnin.

Hälytysalueeseen kuuluvien kuntien on huolehdittava aluehälytyskeskuksen rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Jos kunnat eivät pääse yksimielisyyteen tästä taikka aluehälytyskeskuksen perustamis- tai käyttökustannusten jaosta, määrää asiasta lääninhallitus.

Palo- ja pelastustointa ohjaa ja valvoo läänin alueella lääninhallitus. Läänit jaetaan palo- ja pelastustoimen yhteistoiminta-alueisiin siten, että jako mahdollisuuksien mukaan noudattaa 6 §:ssä tarkoitettua hälytysaluejakoa. Jaon vahvistaa sisäasiainministeriö.

Lääninhallituksen on yhdessä kuntien viranomaisten kanssa laadittava suunnitelmat yhteistoiminta-alueen puitteissa tapahtuvasta avun antamisesta sekä muusta palo- ja pelastustoimen alaa koskevasta yhteistyöstä (yhteistoimintasuunnitelma).

Yhteistoimintasuunnitelmaan on tarpeen mukaan otettava määräykset yhteistoiminnasta myös toiseen yhteistoiminta-alueeseen tai toiseen lääniinkin kuuluvan kunnan kanssa.

Kunnan on pidettävä huolta palo- ja pelastustoimesta alueellaan.

Kunnalla tulee olla valtuuston vuosittain viittä seuraavaa kalenterivuotta varten hyväksymä suunnitelma palo- ja pelastustoimen kehittämisestä (kehittämissuunnitelma).

Kunnat voivat sopimuksen nojalla yhteisesti hoitaa palo- ja pelastustoimeen kuuluvia tehtäviä (yhteistoimintasopimus). Sopimuksen tulee sopeutua yhteistoimintasuunnitelmaan. Sopimukselle, joka koskee kunnan koko palo- ja pelastustoimen hoitamista taikka palopäällikön viran tai palokunnan pitämistä yhteisenä, on saatava lääninhallituksen hyväksyminen.

Kunnassa on palolautakunta.

Palolautakunnan tulee huolehtia kunnan palo- ja pelastustoimesta ja valvoa, että siitä annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan.

Palolautakuntaan valtuusto valitsee toimikauttaan vastaavien neljän vuoden ajaksi vähintään viisi jäsentä ja kullekin henkilökohtaisen varajäsenen tai, milloin lautakunta hoitaa myös väestönsuojelulautakunnalle kuuluvat tehtävät, vähintään seitsemän jäsentä ja näille henkilökohtaiset varajäsenet. Valtuusto määrää varsinaisista jäsenistä lautakunnalle puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan samaksi ajaksi.

Milloin kunnan koko palo- ja pelastustoimen hoitaa yhteistoimintasopimuksen nojalla toinen kunta, ei edellisessä kunnassa aseteta palolautakuntaa. Jälkimmäisen kunnan palolautakuntaan valitsee osan jäsenistä edellisen valtuusto, mikäli yhteistoimintasopimuksessa niin määrätään.

Palopäällikkö on velvollinen olemaan läsnä palolautakunnan kokouksissa. Hän saa niissä ottaa osaa keskusteluun mutta ei päätöksen tekoon.

Kunnassa on palopäällikön päätoiminen virka. Palopäällikkö voi lääninhallituksen suostumuksella hoitaa myös kunnan väestönsuojelupäällikön tai -ohjaajan tehtävät. Kunnassa tulee tarpeen mukaan olla myös apulaispalopäällikön, palotarkastajan ja muita palo- ja pelastustoimen virkoja sekä nuohoojan virkoja.

Lääninhallitus voi hakemuksesta myöntää kunnalle luvan pitää palopäällikön virkaa sivuvirkana tai yhdistää sen muihinkin kuin edellä mainittuihin virkoihin taikka myöntää lykkäystä viran perustamiseksi, milloin tätä on kunnan asukasluvun vähäisyyden takia tai muusta syystä pidettävä perusteltuna.

Mikäli se kunnan alueen laajuuden johdosta tai muusta erityisestä syystä on tarpeen, kunta voi olla jaettuna palopiireihin, joissa on sammutuspäällikkö. Sammutuspäällikkö on kunnallinen luottamusmies, jollei palopiirissä ole sammutuspäällikön virkaa.

Kunnan paloviranomaisia ovat palolautakunta, palopäällikkö, apulaispalopäällikkö, palotarkastaja, sammutuspäällikkö ja vakinaisen tai puolivakinaisen palokunnan päivystysvuorossa oleva korkein esimies taikka muuta kunnallista palokuntaa pelastustoiminnassa johtava henkilö.

Vakinaisen ja puolivakinaisen palokunnan palo- ja pelastushenkilöstö jakaantuu päällystöön, alipäällystöön ja miehistöön.

Palopäällikön ja 1 momentissa tarkoitetun päätoimisen päällystön ja alipäällystön kelpoisuusehtona on valtion palo-opistossa suoritettu asianomaista virkaa tai viranhaltijaryhmää vastaava tutkinto.

Jäljempänä 15 §:n 4 momentissa tarkoitetun sopimuspalokunnan palo- ja pelastustyöhön osallistuvaan päällystöön kuuluvan tulee olla suorittanut valtion palo-opistossa vähintään tälle päällystölle tarkoitettu kurssi.

Palotarkastajan ja muun yksinomaan palonehkäisytehtävissä toimivan henkilöstön kelpoisuusehtona on palo-opistossa suoritettu palopäällystöltä vaadittava tai asianomaista virkaa vastaava tutkinto taikka palontorjuntakokemuksen lisäksi teknillisessä koulussa suoritettu talonrakennuksen opintosuunnan tutkinto.

Piirinuohoojan tai vastaavassa asemassa olevan nuohousesimiehen kelpoisuusehtona on nuohoojan ammattitutkinto.

Palopäällikön viran täyttää kunnallisvaltuusto ja muun henkilökunnan, sopimuspalokuntaan kuuluvia lukuun ottamatta, ottaa palolautakunta, mikäli johtosäännössä ei ole toisin määrätty.

Kunnalla pitää olla palokunta, joka on vakinainen, puolivakinainen tai sopimuspalokunta.

Vakinaisen palokunnan palo- ja pelastushenkilöstö on päätoimista. Sen palveluvuorossa oleva henkilöstö on jatkuvasti hälytysvalmiudessa.

Puolivakinaisen palokunnan henkilöstö on osaksi päätoimista ja osaksi sivutoimista. Sen hälytysvalmiuden tulee olla sellainen, että palo- ja pelastustoimen edellyttämiin ensitoimenpiteisiin tarvittava osa palokunnasta voi välittömästi hälytyksen saatuaan lähteä palo- tai onnettomuuspaikalle.

Sopimuspalokunta on palokunta, joka huolehtii kunnan palo- ja pelastustoimeen kuuluvista tehtävistä kunnan kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätyllä tavalla. Sen hälytysvalmiudesta on voimassa, mitä puolivakinaisesta palokunnasta on säädetty, jollei sopimuksessa toisin määrätä.

Kunnallisen palokunnan henkilövahvuuden, palo- ja pelastustoimeen tarvittavan kaluston sekä palokunnan hälytysvalmiuden pitää olla riittävä ottaen huomioon kunnan asukasluku, taaja-asutuksen määrä, rakennustapa, metsäpalovaara, henkilöturvallisuuden kannalta vaaranalaiset laitokset, teollisuus, varastoalueet, liikenne sekä öljyvahinkojen mahdollisuudet ja muut onnettomuus- tai palovaaraa aiheuttavat seikat.

Milloin 21 §:n 2 momentissa tarkoitettujen rakennusten, rakennelmien ja alueiden palo- ja pelastustoimesta sekä niissä tarvittavista laitteista ja kalustosta on erikseen määrätty, otetaan se huomioon 1 momentissa tarkoitettua vahvuutta, kalustoa ja hälytysvalmiutta ratkaistaessa.

Sammutusveden saanti on järjestettävä niin, että se paikalliset olosuhteet huomioon ottaen on riittävä.

Aluehälytyskeskukselle voidaan antaa 6 §:n 1 momentissa mainittujen tehtävien lisäksi muitakin tehtäviä, milloin niistä ei ole ilmeistä haittaa aluehälytyskeskuksen tämän lain mukaiselle toiminnalle. Sisäasiainministeriö voi määrätä sopivan aluehälytyskeskuksen toimimaan valtion varoista suoritettavaa korvausta vastaan lääninhälytyskeskuksena.

Valtion tehtävänä on järjestää ja pitää yllä aluehälytyskeskusten väliset sekä niiden ja lääninhallituksen väliset viestiyhteydet.

Kunta on velvollinen antamaan 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua apua toiselle kunnalle.

Jos tulipalo tai muu onnettomuus uhkaa laajentua suureksi tai muuten huomattavan vaaralliseksi, on myös toiseen yhteistoimintaalueeseen kuuluva kunta yhteistoimintasuunnitelmasta riippumatta ja erityisen syyn vaatiessa toisen lääniinkin kuuluva kunta velvollinen lääninhallituksen tai sen valtuuttaman viranomaisen määräyksestä antamaan 1 momentissa mainittua apua.

Valtion viranomaiset ja laitokset ovat velvollisia antamaan paloviranomaisille virka-apua tässä laissa tarkoitetussa palo- ja pelastustoiminnassa. Virka-avun pyytämisessä ja antamisessa noudatettavasta menettelystä valtioneuvosto antaa tarpeen mukaan määräyksiä.

Tulta on käsiteltävä huolellisesti ja siten, ettei siitä aiheudu ilmeistä palovaaraa. Sama koskee syttyvän tai sytyttävän ja räjähtävän aineen tai esineen käsittelyä.

Jokainen on mahdollisuuksiensa mukaan velvollinen valvomaan, että hänen määräysvaltansa piirissä noudatetaan paloturvallisuutta koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

Rakennus ja sen ympäristö on suunniteltava siten ja pidettävä sellaisessa kunnossa, että palokunnan toiminta sekä ihmisten ja omaisuuden pelastaminen on tulipalon tai muun onnettomuuden sattuessa mahdollista.

Sisäasiainministeriö voi antaa määräyksiä messu-, näyttely-, huvi-, leiri- ja niitä vastaavien alueiden palo- ja henkilöturvallisuutta lisäävistä järjestelyistä sekä palovaaralle alttiiden tai henkilöturvallisuuden kannalta vaarallisten rakennusten, rakennelmien, huoneistojen tai tilojen sisustamisesta ja koristamisesta.

Niin ikään sisäasiainministeriö voi määrätä että rakennuksen, rakennelman tai huoneiston sekä palovaarallisten varasto- ja muiden alueiden omistaja tai haltija on velvollinen hankkimaan ja pitämään kunnossa tarkoituksenmukaista sammutuskalustoa ja muita pelastustyötä helpottavia laitteita sen mukaan kuin palovaaraan ja muutoin olosuhteisiin nähden on kohtuudella tarpeen sekä ryhtymään muihinkin välttämättömiin varokeinoihin ihmisten ja omaisuuden turvaamiseksi onnettomuuden varalta.

Palovaaran ehkäisemiseksi ja henkilöturvallisuuden lisäämiseksi on toimitettava palotarkastuksia.

Palotarkastuksen toimittaja on päästettävä kaikkiin rakennuksiin, huoneisiin ja varastoihin sekä muihin tarkastuksen kohteina oleviin paikkoihin.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske sellaista puolustuslaitoksen hallinnassa olevaa aluetta ja omaisuutta, joka valtakunnan turvallisuuden vuoksi on pidettävä salassa ja jonka palonehkäisytoimesta puolustusvoimat on ilmoittanut pitävänsä huolta.

Sisäasiainministeriön tulee tarpeen mukaan tarkastuttaa rakennuksiin ja muuallekin sijoitettuja automaattisia palonilmaisu-, sammutusja niitä vastaavia laitteita. Tarkastukseen kuuluvia tehtäviä voidaan uskoa erityiselle tarkastuslaitokselle tai palo- ja pelastustoimen alalla toimivalle järjestölle. Tarkastuksesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi on laitteen haltijan suoritettava maksu asetuksella säädettävien perusteiden mukaan.

Tulisijat ja savuhormit on nuohottava sekä ilmanvaihtohormit puhdistettava sisäasiainministeriön määräysten mukaisesti. Nuohooja on päästettävä näitä tehtäviä suorittamaan.

Nuohouksesta ja puhdistuksesta rakennuksen omistajan on suoritettava maksu asetuksella säädettävien perusteiden mukaan.

Nuotiota tai siihen verrattavaa avotulta ei saa sytyttää metsään tai sen läheisyyteen, milloin kuivuuden tai muun syyn takia olosuhteet ovat sellaiset, että metsäpalon vaara on ilmeinen.

Metsämaalla saadaan kuivanakin aikana suorittaa metsänhoidollinen kulotus metsäammattimiehen johdolla ja valvonnassa erityistä varovaisuutta noudattaen.

Toisen omistamalle tai hallinnassa olevalle maalle ei avotulen teko ole sallittua ilman asianomaisen lupaa, jollei siihen ole pakottavaa tarvetta.

Aikana, milloin metsäpalo voi syttyä, on harvaan asutulla alueella järjestettävä lääninhallituksen toimesta tehokas metsäpalojen tähystys- ja tiedotustoiminta. Valtioneuvoston määräämillä alueilla tehtävä kuuluu metsähallitukselle.

Milloin metsäpalon vaara muodostuu uhkaavaksi, ilmatieteen laitoksen pitää antaa metsäpalovaroitus asianomaiselle alueelle.

Sammutustoimintaan kuuluu tulipalon sammuttaminen sekä siihen liittyvät tai sen yhteydessä tarvittavat tehtävät, kuten paloilmoituksen tekeminen ja palohälytyksen suorittaminen, ihmisten ja omaisuuden pelastaminen, rajoituslinjan teko, sammutushenkilöstön ja -kaluston kuljettaminen ja huoltaminen, sammutusväen kulkeminen palopaikalle ja sieltä pois, viestitystoiminta ja toiminta johtotehtävissä sekä jälkiraivaus ja -vartiointi.

Muissa onnettomuuksissa kuuluvat pelastustoimintaan 1 momentissa mainittuihin verrattavat tehtävät.

Joka huomaa tai saa tietää palon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään palo- tai onnettomuusilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan sammutus- tai pelastustoimintaan.

Sammutus- ja pelastustoimintaa johtaa sen kunnan paloviranomainen, jossa tulipalo on syttynyt tai muu onnettomuus tapahtunut, jollei toisin ole säädetty tai määrätty.

Lääninhallitus voi määrätä asianomaisen virkamiehensä tai muun valtion viranomaisen taikka samaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluvan kunnan paloviranomaisen johtamaan sammutus- ja pelastustoimintaa, milloin palo tai muu onnettomuus on sellainen kuin 18 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Lääninhallitus voi myös kutsua asiantuntijoita avustamaan sammutus- ja pelastustoiminnan johtotehtävissä.

Palon sammuttamiseksi ja sen leviämisen estämiseksi sekä muissa tässä laissa tarkoitetuissa onnettomuuksissa on toimintaa johtavalla viranomaisella oikeus evakuoida ihmisiä, eläimiä ja omaisuutta sekä määrätä hävittämään rakennuksia, varastoja ja muuta omaisuutta, murtamaan ovia, poistamaan aitauksia, kaivamaan maata, ottamaan soraa, hiekkaa tai maata ja tukkimaan ojia, kaatamaan puustoa, sytyttämään vastatulla sekä ryhtymään muihin tarpeelisiin toimiin.

Palon sammuttamista varten saa jokainen ottaa vettä toisen kaivosta tai muusta vedenottopaikasta.

Viranomaiselle sammutus- ja pelastustoiminnan johtamisessa kuuluvia valtuuksia saa siinä määrin kuin ilmeisesti on välttämätöntä, käyttää myös henkilö, joka asemansa puolesta tai muusta syystä joutuu johtamaan toimintaa, siihen saakka, kun viranomainen on ryhtynyt sitä johtamaan.

Palon tai muun onnettomuuden johdosta tarpeellista sammutus- ja pelastustoimintaa varten ovat muutkin kuin kunnalliset palokunnat kunnan palopäällikön ja 29 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa lääninhallituksen määräämän viranomaisen yleisen määräysvallan alaisia, kuitenkin niin että teollisuus- tai muun laitoksen palokuntaa saa käyttää vain, mikäli laitoksen turvallisuus ei siitä vaarannu.

Jokainen palo- tai onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva työkykyinen henkilö on velvollinen sammutus- ja pelastustoimintaa johtavan viranomaisen määräyksestä avustamaan tässä toiminnassa, jollei pätevä syy ole esteenä.

Milloin sammutus- ja pelastustoimintaa johtava viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi, on jokainen kunnassa oleskeleva työkykyinen henkilö, joka on täyttänyt 18 vuotta mutta ei 55 vuotta, velvollinen kutsuttaessa viipymättä saapumaan palo- tai onnettomuuspaikalle ja osallistumaan sammutus- ja pelastustoimintaan, jollei pätevä syy estä häntä.

Mitä 3 momentissa on sanottu, koskee myös 18 §:ssä tarkoitettua avun antamista.

Palon tai muun onnettomuuden sattuessa on annettava tarpeen mukaan käytettäväksi viestiyhteyksiä palo- tai onnettomuusilmoitusta, hälytystä ja muuta sammutus- ja pelastustoimintaa koskevia tiedonantoja varten. Sellaiset tiedonannot on heti välitettävä.

Sammutus- ja pelastustoimintaa varten saadaan sitä johtavan viranomaisen määräyksestä ottaa käyttöön tarpeellisia viestitys- ja kuljetusvälineitä. Sama koskee palokalustoa sekä sammutus- ja pelastustoiminnassa tarvittavia työkoneita ja välineitä. Edellytyksenä tälle on, että omistajan omaisuuden turvallisuus ei siitä vaarannu, paitsi milloin kysymys on ihmishengen pelastamisesta.

Sammutus- ja pelastustoimintaa johtavan viranomaisen määräyksestä on annettava elintarvikkeita henkilöstöä, poltto- ja voiteluaineita, palo- ja muuta kalustoa ja kuljetusvälineitä varten sekä sammutusaineita sammutustoimintaa varten.

Sammutus- ja pelastustoimintaa ei saa lopettaa eivätkä siinä olevat saa lähteä palo- tai onnettomuuspaikalta, ennen kuin toimintaa johtava viranomainen on antanut siihen luvan.

Henkilöstöä ei saa pitää palo- tai onnettomuuspaikalla suurempaa määrää eikä pitempään kuin tarve vaatii.

Jälkiraivauksesta ja -vartioinnista on omaisuuden omistajan tai haltijan pidettävä huolta uhalla, että se muutoin sammutus- ja pelastustoimintaa johtavan viranomaisen määräyksestä suoritetaan omistajan tai haltijan kustannuksella. Metsäpalojen osalta vastuu mainittujen tehtävien suorittamisesta kuuluu kuitenkin asianomaisille viranomaisille.

Henkilö, joka sammutus- ja pelastustoimintaa johtavan viranomaisen määräyksestä on ottanut osaa toimintaan, saa kunnalta kohtuullisen siihen käytetyn ajan mukaan lasketun palkkion. Palkkioon ei kuitenkaan ole oikeutettu sammutus- ja pelastustoiminnan kohteena olevan omaisuuden omistaja tai haltija eikä asevelvollisuuttaan suorittava.

Omaisuuden omistaja tai haltija on velvollinen korvaamaan kunnalle 1 momentissa tarkoitetut palkkiot jälkiraivauksesta ja -vartioinnista. Kunta ei kuitenkaan voi vaatia sanottuja palkkioita korvattavaksi metsäpalojen osalta, ellei niiden perimättä jättämistä voida pitää olosuhteisiin nähden kohtuuttomana.

Sammutus- ja pelastustoimintaan osallistunut henkilö saa siinä turmeltuneista tai hävinneistä vaatteista, varusteista ja työvälineistä kunnalta korvauksen, jonka saamiseksi asiasta on ensi tilassa ilmoitettava toimintaa johtaneelle viranomaiselle. Kirjallinen korvausvaatimus on toimitettava kunnalle kuuden kuukauden kuluessa vahingon tapahtumisesta.

Mikäli joidenkin pelastustoimintojen osalta on korvauksista erikseen säädetty, noudatetaan sitä.

Sammutus- ja pelastustoiminnassa sattuneesta tapaturmasta suoritetaan asianomaiselle korvausta valtion varoista samojen perusteiden mukaan kuin työtapaturmasta siltä osin kuin vahingoittuneella ei ole oikeutta vähintään saman suuruiseen korvaukseen muun lain mukaan. Korvaus maksetaan kuitenkin aina valtion varoista, milloin tapaturma on sattunut teollisuustai muun laitoksen palokunnan osallistuessa sammutus- ja pelastustoimintaan laitoksen ulkopuolella.

Mitä 1 momentissa on sanottu, sovelletaan myös kunnallisen palokunnan sairaankuljetustoiminnassa, koulutuksessa sekä kiinteistön ja kaluston hoidossa palokuntaan kuuluvaa henkilöä samoin kuin kunnan palveluksessa olevaa nuohoojaa nuohoustyössä kohdanneeseen tapaturmaan.

Jos vahingoittuneen työnantaja tai kunta on tämän lain nojalla korvattavan tapaturman osalta maksanut palkkaa, ennakkoa tai muita maksuja, on työnantajan ja kunnan oikeudesta voimassa, mitä tapaturmavakuutuslaissa (608/48) on työnantajan oikeudesta säädetty.

Asian, joka koskee korvauksen suorittamista tämän pykälän nojalla valtion varoista, käsittelee ensimmäisenä asteena tapaturmavirasto.

Elintarvikkeista, poltto- ja voiteluaineista sekä sammutusaineista, jotka luovutetaan 32 §:n 3 momentin nojalla, suorittaa kunta täyden korvauksen.

Mitä 1 momentissa on sanottu, koskee myös 32 §:n 1 ja 2 momentin nojalla käyttöön otettujen viesti-, kuljetus- ja työvälineiden, työkoneiden sekä palokaluston käytöstä suoritettavaa korvausta, jollei luovuttajana ole valtio. Sen ohessa on omistajille, valtiota lukuun ottamatta, erikseen korvattava mainituille välineille, työkoneille ja kalustolle aiheutunut vahinko.

Avun antamisesta, joka tapahtuu 18 §:n 1 momentin nojalla, tai muusta sammutus- ja pelastustoimintaa koskevasta avusta on apua pyytänyt kunta velvollinen suorittamaan täyden korvauksen, jollei toisin sovita. Korvausvelvollisuus koskee myös muulta kuin kunnalliselta palokunnalta pyydettyä apua.

Edellä 18 §:n 2 momentissa tarkoitetun avun antamisen kustannukset suoritetaan valtion varoista. Niistä suoritetaan myös 29 §:n 2 momentissa tarkoitetun johtoelimen käyttökustannukset.

Tässä laissa tarkoitetun palon tai onnettomuuden aiheuttaman vahingon korvaamiseen on sovellettava vahingonkorvauslakia (412/74).

Milloin metsäpalon sammuttamisen yhteydessä on aiheutettu muun kuin valtion tai kunnan omaisuudelle sellaista vahinkoa, minkä varalta yleisten vakuutusehtojen mukaan ei ole mahdollista vakuuttaa, tulee sen kunnan, jonka alueella vahinko on sattunut, saattaa vahingon kohteeksi joutunut omaisuus siihen kuntoon, missä se oli ennen vahinkoa tai, jos tämä ei ole mahdollista, korvata vahinko. Tästä kunnalle aiheutuneet kustannukset, mikäli ne eivät ole vähäiset, korvataan valtion varoista.

Milloin metsäpalo on ulottunut useamman kuin yhden kunnan alueelle, maksaa sammutustoiminnasta johtuneet kustannukset se kunta, jonka alueelta palo on saanut alkunsa, jollei toisin sovita. Muiden kuntien on maksettava viimeksi mainitulle kunnalle näistä kustannuksista palaneen pinta-alan tai muun kohtuullisen perusteen mukaan laskettu osuutensa.

Milloin metsäpalo on ulottunut valtion maalle, korvataan sammutustoiminnasta aiheutuneet kustannukset valtion varoista palaneen pintaalan mukaan laskettuna kunnalle, joka on kustannukset maksanut.

Jos palo on kokonaan tai enimmältä osalta tapahtunut valtion maalla, maksetaan kustannukset valtion varoista. Tällöin valtio vastaa myös kaikista 39 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä ja vahingonkorvauksista. Kunta on velvollinen korvaamaan valtiolle osuutensa kustannuksista laskettuna muun kuin valtion maan palaneen pinta-alan mukaan.

Jos 40 §:ssä, 37 §:n 1 momentissa, 39 §:ssä tai 41 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta ei sovita, määrää siitä sen läänin lääninoikeus, johon kustannukset suorittanut kunta kuuluu.

Siitä, miten valtion varoin osallistutaan kuntien palo- ja pelastustoimen kustannusten rahoittamiseen, säädetään erikseen.

Milloin kaksi tai useampi kunta hoitaa palo- ja pelastustointaan yhteistoiminnassa, katsotaan kunnan osuudeksi kustannuksista se, mikä yhteistyöstä sovittaessa on määrätty.

Jos kunnan palo- ja pelastustoimessa on huomattavia epäkohtia, joita ei muutoin korjata, lääninhallituksen on sopivilla pakkokeinoilla saatettava kunta täyttämään tehtävänsä.

Jos joku toimii vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka laiminlyö niiden noudattamisen, voi lääninhallitus pakottaa niskoittelijan noudattamaan niitä uhkasakolla tai sillä uhalla, että tekemättä jäänyt suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella.

Milloin jotakin teetetään laiminlyöjän kustannuksella, maksetaan kustannukset etukäteen kunnan varoista ja peritään niskoittelevalta siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Jos palotarkastuksessa havaitaan, että paloturvallisuutta koskevia säännöksiä tai määräyksiä ei ole noudatettu, on palotarkastuksen toimittajalla oikeus kieltää paloturvallisuutta vaarantava menettely sekä määrätä, että puute tai laiminlyönti on määräajan kuluessa korjattava.

Jos kieltoa tahi määräystä ei noudateta, on palopäällikön saatettava asia lääninhallituksen käsiteltäväksi.

Milloin kiellon tai puutteellisuuden korjaamista koskevan määräyksen välitön noudattaminen on välttämätöntä tulipalon ehkäisemiseksi, on palopäälliköllä oikeus heti estää vaarallinen menettely. Palopäällikön on viipymättä saatettava asia lääninhallituksen käsiteltäväksi.

Joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, palo- ja pelastussäännöstenrikkomisesta sakkoon taikka, jos asianhaarat ovat raskauttavat, enintään neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.

Muutoksen hakemisesta palolautakunnan päätökseen on voimassa, mitä kunnallislaissa (642 /48) säädetään, jollei erikseen ole toisin säädetty.

Joka ei tyydy kunnallisen viranomaisen 34 ja 36 §:n nojalla määräämään korvaukseen, esittäköön vaatimuksensa lääninoikeudelle, joka määrää maksettavan korvauksen suuruuden.

Kelpoisuusehdoista 13 §:ssä annettujen säännösten estämättä katsotaan henkilö, joka ennen tämän lain voimaantuloa on valittu palo- ja pelastustoimen virkaan tai tehtävään, edelleen kelpoiseksi vastaavan viranhaltijaryhmän virkoihin tai tehtäviin.

Valtion palo-opiston tutkintoon rinnastetaan valtion palokoulussa suoritettu vastaava tutkinto.

Sisäasiainministeriö voi antaa määräyksiä palo- ja pelastuskaluston sekä -välineistön laatuvaatimuksista, malleista, mitoista sekä sammutus- ja pelastustyötä helpottavista laitteista.

Rakennuksen omistaja on velvollinen sallimaan, että rakennukseen asetetaan kunnan toimesta palo- tai pelastustoimen tarvitsemia laitteita, jos niistä ei aiheudu kohtuutonta haittaa tai vahinkoa. Milloin laitteiden sijoittamisesta ei päästä sopimukseen, määrää siitä rakennusluvan myöntävä viranomainen.

Haitasta tai vahingosta on kunnan suoritettava kohtuullinen korvaus. Jollei siitä sovita, määrää korvauksen kiinteistön sijaitsemispaikan tuomioistuin. Jos vahinko tai haitta on vähäinen, ei korvausta kuitenkaan suoriteta.

Jos 23 §:ssä ja 24 §:n 2 momentissa tarkoitettujen maksujen suorittaminen laiminlyödään, saadaan ne periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.