530/1975

Hallan, raesateen, kaatosateen, rajuilman, poikkeuksellisen kuivuuden taikka muun vastaavan viljelijästä riippumattoman, poikkeuksellisen suuren luonnonolojen vaihtelun kasvavalle sadolle aiheuttamista vahingoista voidaan suorittaa korvausta valtion varoista sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Korvausta voidaan maksaa yksityiselle viljelijälle tai yksityisten viljelijöiden muodostamalle yhtymälle, jonka tarkoituksena on harjoittaa maataloudellista yhteistoimintaa, sellaista viljelmää kohdanneista satovahingoista, jonka pinta-alasta vähintään yksi hehtaari on käytetty viljan, juurikasvien ja perunan tuotantoon taikka vähintään kaksi hehtaaria nurmen tuotantoon.

Korvausten suorittamista varten otetaan valtion tulo- ja menoarvioon vuosittain 12 miljoonan markan suuruinen siirtomääräraha, joka luetaan maataloudesta saadun tulon kehittämistä tarkoittavassa järjestelmässä maataloudesta saaduksi tuloksi. Mikäli korvauksia varten osoitetusta määrärahasta jää osa käyttämättä, sovitaan maataloustulon kehittämistä tarkoittavissa neuvotteluissa, miten käyttämättä jäänyt osa otetaan huomioon maataloudesta saatua tuloa määrättäessä.

Mikäli 1 momentissa tarkoitettu määräraha osoittautuu riittämättömäksi, voidaan varainhoitovuoden aikana myöntää korvausten suorittamista varten tulo- ja menoarviossa lisäystä, joka luetaan maataloudesta saaduksi tuloksi. Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa neuvotteluissa voidaan sopia siitä, jaksotetaanko edellä tarkoitettu lisäys maataloudesta saadun tulon kehittämistä tarkoittavan järjestelmän mukaisissa laskelmissa useammalle, kuitenkin enintään kolmelle hinnoitteluajanjaksolle.

Poikkeuksellisten suurten satovahinkojen sattuessa voidaan kuitenkin 1 momentin tarkoittamissa neuvotteluissa sopia siitä, otetaanko tällöin tarvittava lisäys kokonaan tai osaksi maataloudesta saatuna tulona huomioon ja jaksotetaanko se useammalle, kuitenkin enintään kolmelle hinnoitteluajanjaksolle.

Niistä perusteista, joiden mukaan satovahingot ja satovahingoista maksettavat korvaukset määrätään samoin kuin korvausten määräämisessä ja maksamisessa noudatettavasta menettelystä, säädetään asetuksella. Asetuksella säädetään myös ne kasvilajit, joita kohdanneet satovahingot otetaan huomioon viljelmän satovahinkoja määrättäessä. Perusteita ja kasvilajeja määrättäessä on otettava huomioon eri kasvilajien viljelyvarmuus, vahingon vaikutus viljelmän kokonaissatoon sekä yksityisen viljelijän ja 2 §:ssä tarkoitetun yhtymän omavastuu.

Korvausten maksaminen perustuu joko viljelmäkohtaisiin arvioihin (viljelmäkohtaiset korvaukset) tai, milloin vahingot ovat sattuneet laajalla, maantieteellisesti selvästi rajattavalla alueella, arvioihin, jotka on tehty valtakunnallisen satotilaston perusteella (yleiskorvaukset). Päätöksen siitä, suoritetaanko jollakin alueella yleiskorvauksia, tekee valtioneuvosto kuultuaan 5 §:ssä tarkoitettua satovahinkoneuvottelukuntaa tai mainitun satovahinkoneuvottelukunnan esityksestä. Yleiskorvauksia maksettaessa voidaan poiketa edellä 2 §:ssä säädetyistä edellytyksistä.

Viljelmäkohtainen satovahinkoarvio suoritetaan yksityisen viljelijän tai 2 §:ssä tarkoitetun yhtymän hakemuksesta. Arvion suorittamisesta voi asianomainen kunta periä asetuksella säädettävän maksun.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö, maatilahallitus, maataloustoimistot sekä kunnalliset maatalouslautakunnat. Mikäli tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ei ole toisin määrätty, noudatetaan lisäksi soveltuvin osin, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta 27 päivänä tammikuuta 1971 annetussa laissa (88/71) on säädetty.

Tässä laissa tarkoitetuissa asioissa on maa- ja metsätalousministeriön apuna satovahinkoneuvottelukunta, johon kuuluu puheenjohtaja sekä kuusi muuta jäsentä, joista neljä edustaa viljelijäväestöä, yksi maatilahallitusta ja yksi valtiovarainministeriötä. Neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.

Tarkemmat määräykset ,tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 1975.