Laki kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetun lain muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 23 päivänä huhtikuuta 1901 kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi antun lain nimike, 1 §, 4 §:n 3 momentti, 4 a §:n 1 ja 4 momentti, 5 §, 6 §:n 3 momentti, 8 §, 12 §:n 1 momentti, 13 §:n 1 momentti, 15 § ja 16 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 4 §:n 3 momentti, 4 a §:n 1 ja 4 momentti, 5 § ja 13 §:n 1 momentti 17 päivänä joulukuuta 1971 annetussa laissa (883/71) sekä 6 §:n 3 momentti ja 12 §:n 1 momentti 3 päivänä maaliskuuta 1939 annetussa laissa (62/39), sekä
lisätään 2 §:ään uusi 3 momentti, 4 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 17 päivänä joulukuuta 1971 annetussa laissa, uusi 3 momentti, jolloin muutettu 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, 6 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainitulla 3 päivänä maaliskuuta 1939 annetulla lailla ja 19 päivänä maaliskuuta 1954 annetulla lailla ( 125/54 ), uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja muutettu 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, sekä 11 §:ään uusi 3 momentti, seuraavasti:
Lakikuolleeksi julistamisesta.
1 §
Jos Suomen kansalainen on ollut pitemmän aikaa kadoksissa antamatta itsestään tietoja tahi jos hän on ilmeisesti saanut surmansa ja tuhoutunut tulipalossa tai muussa välittömän hengenvaaran aiheuttaneessa onnettomuudessa, voidaan hänet julistaa kuolleeksi noudattaen mitä tässä laissa säädetään.
2 §.
Onnettomuudessa tuhoutunut henkilö voidaan julistaa kuolleeksi heti, kun onnettomuudesta ja hänen ruumiinsa tuhoutumisesta on saatu riittävä selvitys.
4 §.
Onnettomuudessa tuhoutuneen henkilön kuolleeksi julistamista on haettava sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa onnettomuus on tapahtunut. Jos onnettomuus on tapahtunut Suomen rajojen ulkopuolella, hakemus on tehtävä Helsingin raastuvanoikeudelle.
Jollei 1, 2 tai 3 momentin säännöksiä voida soveltaa, hakemus on tehtävä hakijan asuinpaikan tuomioistuimessa.
4a §.
Kadonneen tai onnettomuudessa tuhoutuneen henkilön puolisolla, lähimmällä sukulaisella ja muulla henkilöllä, jonka oikeus saattaa riippua kuolleeksi julistamisesta, on oikeus hakea kadonneen tai onnettomuudessa tuhoutuneen henkilön julistamista kuolleeksi. Heillä on myös oikeus jatkaa toisen henkilön hakemusta.
Virallisen syyttäjän vireille panemat eri henkilöiden kuolleeksi julistamista tarkoittavat hakemukset voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan käsitellä yhdessä. Samassa onnettomuudessa tuhoutuneiden henkilöiden kuolleeksi julistamista tarkoittavat hakemukset voidaan käsitellä yhdessä silloinkin, kun hakemus on pantu vireille muiden kuin virallisen syyttäjän toimesta.
5 §
Hakemuksen johdosta tuomioistuimen on kuultava kadonneen tai onnettomuudessa tuhoutuneen puolisoa ja lähintä sukulaista, jos he ovat Suomessa, ja toimitsijaa, uskottua miestä tai holhoojaa, jos sellainen on asetettu hoitamaan hänen asioitaan, sekä virallista syyttäjää. Milloin hakemus on virallisen syyttäjän vireille panema, tuomioistuimen on harkittava, onko mainittujen henkilöiden kuuleminen tarpeellista.
Jos onnettomuuden johdosta on toimitettu poliisi- tai muun viranomaisen taikka virallisesti määrätyn tutkintaelimen suorittama tutkimus, virallisen syyttäjän on toimitettava asiassa valmistettu selvitys tarpeellisilta osin tuomioistuimen käytettäväksi.
6 §
Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee soveltuvin osin myös onnettomuudessa tuhoutunutta henkilöä. Kuulutuksessa määrättävää päivää ei kuitenkaan saa panna aikaisemmaksi kuin kolmen kuukauden päähän päätöksen tekemisestä eikä myöhemmäksi kuin siksi varsinaiseksi oikeudenkäyntipäiväksi, joka kuuden kuukauden kuluttua sen jälkeen ensiksi sattuu.
Sama kuulutus voi koskea useampiakin kadonneita tai onnettomuudessa tuhoutuneita henkilöitä.
8 §.
Jos tiedoksipanoaikana, tai ennen asian ottamista ratkaistavaksi ei tehdä väitettä hakemusta vastaan tahi tuomioistuin havaitsee tehdyn väitteen perusteettomaksi ja kuolleeksi julistamisen edellytykset ovat olemassa, kadonnut tai onnettomuudessa tuhoutunut henkilö on julistettava tuomioistuimen päätöksellä kuolleeksi.
11 §
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, on soveltuvin osin noudatettava myös onnettomuudessa tuhoutuneen henkilön osalta. Hänen kuolinajankohtanaan on kuitenkin pidettävä, jollei muuhun olettamukseen ole aihetta, onnettomuuden tapahtumapäivää.
12 §.
Kadonneen tai onnettomuudessa tuhoutuneen henkilön kuolleeksi julistamisesta on tuomioistuimen kuulutettava virallisessa lehdessä jonkin vuosineljänneksen ensimmäisessä numerossa, ei kuitenkaan myöhäisemmän kuin sen neljänneksen, joka kuukauden kuluttua päätöksen lainvoimaiseksi tulosta ensiksi alkaa. Hakijan on maksettava edeltäkäsin kuulutuksesta aiheutuvat kustannukset.
13 §.
Kadonneen tai onnettomuudessa tuhoutuneen henkilön kuolleeksi julistamisesta aiheutuneet kustannukset on maksettava hänen jäämistöstään. Jollei jäämistöä ole, hakijan on suoritettava kustannukset. Jos virallinen syyttäjä on tehnyt hakemuksen, kustannukset suoritetaan kuitenkin aina valtion varoista.
15 §.
Milloin kuolleeksi julistetun henkilön puoliso on mennyt uuteen avioliittoon ja kuolleeksi julistetun sittemmin havaitaan olevan elossa, on uusi avioliitto siihen menneen puolison vaatimuksesta purettava, jos entiset puolisot ilmoittavat tuomioistuimelle sopineensa aikaisemman avioliiton jatkamisesta. Purettavan avioliiton puolisoihin ja heidan lapsiinsa sovelletaan avioliittolain (234/29) säännöksiä avioliiton peruutumisesta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu kanne on nostettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun myöhemmässä avioliitossa oleva puoliso sai tiedon, että kuolleeksi julistettu henkilö elää.
16 §.
Joka kuolleeksi julistamisen johdosta on ottanut haltuunsa kuolleeksi julistetun henkilön omaisuutta, on velvollinen, jos tämän sittemmin havaitaan olevan elossa, antamaan hänelle omaisuuden takaisin edellyttäen, että viimeksi mainittu vaatii sitä yön ja vuoden kuluessa siitä, kun hän sai tiedon kuolleeksi julistamisesta.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1975.
Helsingissä 23 päivänä toukokuuta 1975.
Tasavallan Presidentti Urho KekkonenVt. oikeusministeri Carl-Olaf Homén