151/1975

Tässä laissa tarkoitetaan:

Mitä tässä laissa on säädetty ajoneuvon omistajasta, koskee moottoriajoneuvorekisteriinmerkittyä haltijaa sekä hylätyn ajoneuvonosalta sen entistä omistajaa.

Ajoneuvo voidaan siirtää:

Ajoneuvon siirtämisestä päättää ja siirtämisen toimittaa:

Siirtopäätöksessä on todettava, onko kysymyksessä romuajoneuvo.

Siirrettävän romuajoneuvon hajoittamisestatai muulla tavalla hävittämisestä huolehtiikunta.

Muu siirrettävä ajoneuvo on sijoitettava niin,että se voidaan helposti löytää (lähisiirto). Lähisiirto on suoritettava siten, että ajoneuvosijoitetaan joko näköetäisyydelle alkuperäisestäsijaintipaikasta tai, jos se ei sopivasti käypäinsä, näköetäisyydelle alkuperäisen sijaintipaikan välittömässä läheisyydessä olevasta kadun- tai tienristeyksestä. Ajoneuvoa ei saa siirtää paikkaan, jossa on olemassa ilmeinen vaara,että sitä vahingoitetaan tai käytetään luvattomasti.

Jos ajoneuvoa ei voida siirtää 2 momentissamainitulla tavalla tai jos se on katsottava hylätyksi, se on siirrettävä tarkoitusta varten varatulle varastoalueelle ( varastosiirto).

Kunta on velvollinen varaamaan 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun varastoalueen ja huolehtimaan siitä. Alue on aidattava ja lukittavapoliisin hyväksymällä tavalla. Varastoalue voiolla yhteinen kahta tai useampaa kuntaa varten.

Ajoneuvolle ei saa sitä siirrettäessä aiheuttaaenempää vahinkoa kuin siirron tarkoituksenmukaiseksi toteuttamiseksi on välttämätöntä.

Ajoneuvon siirtämisestä on, mikäli mahdollista, viipymättä ilmoitettava ajoneuvon omistajalle ja 1 §:n 2 momentissa tarkoitetullehaltijalle. Lähisiirrosta on ilmoitettava vain,jos ajoneuvo on siirretty alkuperäiseltä sijoituspaikaltaan näköetäisyyden ulkopuolelle.

Varastoalueelle siirretyistä ajoneuvoista, joistaei ole voitu tehdä 1 momentissa tarkoitettuailmoitusta, on kuulutettava siten kuin asetuksella säädetään.

Jos varastoalueelle siirrettyä ajoneuvoa einoudeta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kunomistaja sai tiedon siirtopäätöksestä, tai josajoneuvon omistaja ei ilmoittaudu saman ajankuluessa kuuluttamisesta taikka jos omistajanon muuten katsottava luopuneen oikeudestaanajoneuvoon, siirtyy ajoneuvon omistusoikeuskunnalle.

Romuajoneuvon omistusoikeuden saa kuntaottaessaan ajoneuvon haltuunsa.

Siirretyn ajoneuvon omistaja on velvollinenkorvaamaan valtiolle tai kunnalle aiheutuneetkustannukset ajoneuvon siirtämisestä, säilyttämisestä, hävittämisestä ja muusta toimenpiteestä, johon on ryhdytty tämän lain tai sennojalla annettujen säännösten tai määräystenperusteella (siirtokustannukset) .

Omistajalla on oikeus saada suorittamansasiirtokustannusten määrä takaisin ajoneuvonkuljettajalta, jonka virheestä tai laiminlyönnistäajoneuvon siirtäminen on johtunut. Sellaistakorvausta koskeva vaatimus voidaan tehdämyös maksamismääräysmenettelystä säädetyssäjärjestyksessä.

Jos omistaja saattaa todennäköiseksi, ettäajoneuvo on ollut luvattomasti kuljettajan käytössä taikka osoittaa, ettei hän muusta syystäole velvollinen vastaamaan siirtokustannuksista,nämä peritään suoraan kuljettajalta.

Mikäli 2 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuvaara tai haitta on aiheutunut olosuhteista,joita ei ole voitu ennalta odottaa, ei omistajaeikä kuljettaja kuitenkaan ole velvollinen korvaamaan siirtokustannuksia.

Kunta ei ole velvollinen luovuttamaan varastoalueella säilytettävää ajoneuvoa ennen kuinsiirtokustannukset on korvattu.

Siirtopäätöksen tekijän, 2 §:n kohdassatarkoitetuissa tapauksissa kuitenkin poliisipiirinpäällikön tai muun pysäköinninvalvojan, onpäätöksellään vahvistettava siirtokustannustenmäärä (korvauspäätös) . Varastosiirrosta aiheutuneiden siirtokustannusten määrän vahvistaakuitenkin aina kunta. Korvauspäätöksen tekijän on annettava korvausvelvolliselle omistajalletai kuljettajalle tiedoksi kirjallinen määräys suorittaa korvaus kahden viikon kuluessa tiedoksisaamisesta uhalla, että korvaus muuten peritäänulosottoteitse (maksumääräys) .

Siirtokustannusten määrää vahvistettaessa onvähennyksenä otettava huomioon ajoneuvonarvo, jos kunta 8 §:n säännösten nojalla onsaanut ajoneuvon omistusoikeuden.

Sisäasiainministeriö vahvistaa ne yleiset perusteet, joita on noudatettava siirtokustannusten määräämisessä.

Joka on tyytymätön siirtokustannusten korvauspäätökseen, saa valittaa siitä sen lääninlääninoikeudelle, jonka alueella ajoneuvon siirtämiseen on ryhdytty. Muutoksenhaussa onnoudatettava, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.Lääninoikeuden päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta tämän lain nojalla annetusta hallintopäätöksestäei saa valittaa.

Korvauspäätös pannaan täytäntöön ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoiminon säädetty.

Korvauspäätöksen tekijä voi, milloin siihenon pakottavia syitä, myöntää maksuajan pitennystä.

Milloin ajoneuvo on siirretty 2 §:n 1 kohdassa mainitulla perusteella ja samasta syystänostettu syyte on lainvoimaisella päätöksellähylätty tai sen johdosta tehty rangaistusvaatimus ei ole johtanut rangaistusmääräyksen antamiseen tahi mainitusta syystä määrätty pysäköintivirhemaksu on vastalauseen tai valituksenjohdosta lainvoimaisesti poistettu, siirtokustannusten periminen raukeaa. Jos siirtokustannukset on suoritettu, maksumääräyksen antajan onhakemuksesta määrättävä suoritettu määrä palautettavaksi asianomaiselle.

Kunta on velvollinen alueellaan huolehtimaan siitä, että romuajoneuvot poistetaan ympäristöstä.

Lääninhallitus valvoo romuajoneuvojen siirtämistä ja hävittämistä läänissä.

Joka jättää ajoneuvon siten, että se voidaan2 §:n 3 kohdan nojalla siirtää, on tuomittava,jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, ajoneuvon jättämisestäympäristöön sakkoon tai vankeuteen enintäänkolmeksi kuukaudeksi.

Tämän lain säännöksiä sovellettaessa käsitellään ajoneuvossa olevia esineitä ajoneuvoonkuuluvina. Romuajoneuvosta tavattuja esineitäkäsitellään kuitenkin löytötavarana, jollei niitäole tarkoitettu ajoneuvossa pysyvästi käytettäviksi.

Tiedoksiannossa on tätä lakia sovellettaessa,lukuunottamatta 7 §:ssä tarkoitettuja tapauksia, noudatettava, mitä tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) on erityistiedoksiannosta säädetty.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1975. Sillä kumotaan pysäköintivirhemaksusta 3 päivänä huhtikuuta 1970 annetunlain (248/70) 18―21 § sekä 4 päivänä lokakuuta 1957 annetun tieliikenneasetuksen 18 §:n9 momentti, sellaisena kuin se on 15 päivänäheinäkuuta 1970 annetussa asetuksessa (518/70).

Tätä lakia on soveltuvin osin noudatettavamyös sellaisiin ajoneuvoihin, jotka ennen tämän lain voimaantuloa on siirretty ja varastoitu. Tämän lain nojalla ei kuitenkaan peritäkorvausta ennen sen voimaantuloa syntyneistäsiirtokustannuksista