Asetus maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 24 päivänä toukokuuta 1974 annetun lain (378/74) 4 §:n 2 momentin ja 10 §:n nojalla:
1§
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
öljypitoisella seoksella jokaista seosta, joka sisältää öljyä niin paljon, että se maahan tai veteen joutuessaan aiheuttaa ilmeisen öljyvahingon vaaran;
öljyisellä jätteellä öljynsekaista maata, lietettä ja jätettä, joka sisältää 1 kohdassa tarkoitetun määrän öljyä; ja
jäteöljyllä käytössä ollutta tai käyttökelvotonta öljyä.
Maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetusta laista (378/74) käytetään tässä asetuksessa nimitystä maa-alueiden öljyvahinkolaki.
2§
Maa-alueiden öljyvahinkolain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu öljyn varastoija on velvollinen pitämään varastoalueella paikallisten olosuhteiden vaatiman määrän torjuntaan soveltuvaa imeytys- tai muuta vastaavaa ainetta sekä vahingon torjuntaan tarvittavia työkaluja ja varusteita. Jos varastoalue sijaitsee siten, että sieltä voi öljyvuodon yhteydessä joutua öljyä vesistöön, on varastoalueella oltava niin paljon öljypuomia, että sen avulla voidaan estää öljyn leviäminen vesistössä.
Tässä pykälässä tarkoitetun varaston omistajan on huolehdittava siitä, että varaston henkilökunta on perehtynyt öljyvahinkojen hälytysjärjestelmään ja että henkilökunnan tiedossa ovat ne paikat, jotka kunnan viranomainen on hyväksynyt öljypitoisen seoksen, jäteöljyn ja öljyisen jätteen keräys- ja hävityspaikoiksi.
3§
Jos öljyn määrä on samalla varastoalueella 1 000 000 litraa tai sitä suurempi, varastoijalla tulee lisäksi olla omaa varastoaluettaan varten selvitys öljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä. Selvityksestä tulee käydä ilmi torjuntatyöstä vastaava henkilö, henkilöstö, joka on perehtynyt öljyvahinkojen torjuntaan ja mistä tämä henkilöstö on saatavissa, torjuntakalusto ja -tarvikkeet sekä tarvittaessa paikka, johon vahinkotapauksessa kiireellisesti poistettavaa öljyä voidaan väliaikaisesti sijoittaa. Selvitys torjunnan järjestämisestä on viivytyksettä saatettava vesipiirin vesitoimiston ja kunnan tietoon.
4§
Jos varaston sijainti, suuruus, toiminnan luonne tai säiliöiden sijoitus ja suojaus on sellainen, että varastoinnista aiheutuu huomattavan suuri öljyvahingon vaara, on varaston omistaja velvollinen vesipiirin vesitoimiston määräyksestä ylläpitämään 2 ja 3 §:ssä säädettyä tehokkaampaa öljyvahinkojen torjuntavalmiutta.
5§
Maa-alueiden öljyvahinkolain 5 §:ssä tarkoitetun öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman tulee sisältää:
tiedot viranomaisesta, joka on vastuussa öljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta;
selvitys tärkeistä pohjavesialueista, vähintään 200 henkilön talousveden ottoon käytettävistä pintavesistä, luonnonsuojelualueista ja muista tärkeistä suojelukohteista, palavan nesteen varastoalueista, teollisuuslaitoksista, voimalaitoksista, jotka käyttävät runsaasti öljy-yhdisteitä sekä tärkeimmistä öljynkuljetusreiteistä kunnan alueella;
tiedot hälytysjärjestelmästä ja erityisesti siitä, kenelle vahinkoilmoitukset tehdään, mikä on torjuntayksiköiden toimintajärjestys ja mitkä ovat hälyttämistavat;
selvitys torjuntayksiköiden muodostamisesta, niiden henkilöstöstä sekä henkilöiden virka-asemasta ja sijaisuusjärjestelmästä, heidän perehtyneisyydestään öljyvahinkojen torjuntaan ja heille järjestettävästä koulutuksesta;
tiedot torjuntayksiköiden käyttöön tulevista öljyvahinkojen torjuntakalustosta ja -tarvikkeista, kuten öljyn, öljypitoisen seoksen, jäteöljyn ja öljyisen jätteen keruu-, kuljetus- ja varastointikalustosta, pumpuista ja letkuista, öljypuomeista, imeytys- ja vastaavista aineista, vesilläliikkumiskalustosta ja maansiirtokalustosta sekä mahdollisesta muusta erityiskalustosta;
selvitys öljyvahingon jälkitorjunnan järjestämisestä, erityisesti jäteöljyn ja öljyisen jätteen vastaanotosta, varastoinnista ja jatkokäsittelystä;
tiedot paikallisesta ja seudullisesta yhteistoiminnasta erityisesti naapurikuntien ja alueella olevien öljyn varastoijien kanssa sekä selvitys aluksista aiheutuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetun lain (668/72) ja maaalueiden öljyvahinkolain edellyttämien torjuntajärjestelmien yhteensovittamisesta; sekä
tiedot muista paikallisista ja seudullisista olosuhteista johtuvista, tarpeellisiksi katsottavista torjuntavalmiutta ja torjunnan suorittamista koskevista toimenpiteistä.
6§
Torjuntayksiköiden käyttöön tulevat torjuntakalusto ja -tarvikkeet on torjuntasuunnitelmassa ryhmiteltävä sen mukaan, ovatko ne ainoastaan torjuntayksiköiden käytössä, yhteisesti torjuntayksiköiden ja kunnan muun viranomaisen tai laitoksen käytössä vai sopimusteitse taikka muulla tavoin saatavissa torjuntayksiköiden käyttöön. Yhteisesti torjuntayksiköiden ja kunnan muun viranomaisen tai laitoksen käytössä olevista torjuntakalustosta ja -tarvikkeista on mainittava, missä määrin niitä on tarkoitus käyttää maa-alueiden öljyvahinkolain mukaisiin tarkoituksiin.
7§
Naapurikuntien taikka öljyn varastoijien yhteistoiminnan sisältävässä torjuntasuunnitelmassa on otettava huomioon paikalliset ja seudulliset olosuhteet sekä kiinnitettävä erityistä huomiota saavutettavaan kustannusten säästöön ja siihen, ettei järjestelyllä heikennetä torjuntavalmiutta.
8§
Kunnallisvaltuuston hyväksymä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma ja siihen tehdyt muutokset on lähetettävä tiedoksi lääninhallitukselle samalla kun ne alistetaan vesipiirin vesitoimiston vahvistettavaksi.
9§
Tärkeillä pohjavesialueilla olevista alle 100 000 litran polttoöljysäiliöistä on kunnan pidettävä erillistä luetteloa. Luettelossa tapahtuneet muutokset on vuosittain ilmoitettava vesipiirin vesitoimistolle.
10§
Vesipiirin vesitoimiston on pidettävä luetteloa sellaisista sen toimialueella öljyvahinkojen torjuntaan käytettävissä olevista valtion viranomaisten hallintaan tai käyttöön kuuluvista kalustosta ja tarvikkeista, jotka eivät sisälly kuntien torjuntasuunnitelmiin.
11§
Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö.
12§
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1975.
Helsingissä 20. päivänä joulukuuta 1974
Tasavallan Presidentti Urho KekkonenMaa- ja metsätalousministeri Heimo Linna