Laki rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan voimaanpanemisesta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 25 § 30a §:n 3 momentti, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40 ja 41 § sekä 41 a §:n 2 momentti, sekä
muutetaan asetuksen 20 §:n 1 ja 3 momentti, 30 a §:n 1 ja 2 momentti ja 46 §, niistä sellaisina kuin ne ovat, 20 §:n 1 ja 3 momentti, 25 § sekä 30 a §:n 1 ja 3 momentti 1 päivänä heinäkuuta 1948 annetussa laissa ( 515/48 ), 30 a §:n 2 momentti 8 päivänä toukokuuta 1964 annetussa laissa (224/64), 34 § 31 päivänä toukokuuta 1940 annetussa laissa (265/40), 38 § 31 päivänä lokakuuta 1947 annetussa laissa (795/47), 41 § 19 päivänä toukokuuta 1944 annetussa laissa (340/44), 41 a §:n 2 momentti mainitussa 1 päivänä heinäkuuta 1948 annetussa laissa ja 46 § 14 päivänä marraskuuta 1952 annetussa laissa (376/52), seuraavasti:
20 §.
Sen, joka on tavattu tai jota todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta saattaa seurata yli vuoden vapausrangaistus, saa vangita, jollei vangitseminen ole vastoin valtiopäiväjärjestystä, milloin rikoksen laadusta, epäillyn oloista tai käyttäytymisestä taikka muista seikoista voidaan päätellä todennäköiseksi, että hän lähtee pakoon tai muuten karttaa oikeudenkäyntiä taikka todisteita hävittämällä tai muulla tavoin vaikeuttaa asian selville saamista, taikka kun on syytä olettaa hänen jatkavan rikollista toimintaansa. Paon vaaraa ei kuitenkaan saa olettaa, jos rikoksesta ei saata seurata ankarampaa rangaistusta kuin neljän vuoden vapausrangaistus ja jos epäillyllä on maassa vakinainen asuinpaikka, paitsi milloin hän on ryhtynyt valmistaviin toimiin pakoaan varten tai yrittänyt paeta.
Jos rikoksesta ei saata tulla lievempää rangaistusta kuin kahden vuoden vapaus rangaistus, on epäilty vangittava, jollei ole ilmeistä, että vangitsemiseen ei ole aihetta.
30a §.
Kun joku tuomitaan vähintään yhden vuoden vapausrangaistukseen, saa tuomioistuin määrätä tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, milloin rikoksen laadusta, tuomitun oloista tai käyttäytymisestä taikka muista seikoista voidaan päätellä todennäköiseksi, että hän lähtee pakoon tai muuten karttaa rangaistusta taikka todisteita hävittämällä tai muulla tavoin vaikeuttaa asian selville saamista taikka kun on syytä olettaa hänen jatkavan rikollista toimintaansa. Jos tuomittu vapausrangaistus on kaksi vuotta tai enemmän, on tuomittu vangittava, jollei ole ilmeistä, ettei vangitsemiseen ole aihetta.
Milloin vapausrangaistus on lyhyempi kuin vuosi, saa tuomioistuin määrätä tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jos hänellä ei ole maassa vakinaista asuinpaikkaa ja on syytä olettaa hänen lähtevän pakoon.
46 §.
Alioikeuden tutkinta ja tuomio on alistettava hovioikeuden tarkastettavaksi, jos virallinen syyttäjä on syyttänyt jotakuta rikoksesta, josta saattaa seurata elinkautinen vapausrangaistus, taikka osallisuudesta sellaiseen rikokseen.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1974.
Naantalissa 19 päivänä heinäkuuta 1974.
Tasavallan Presidentti Urho KekkonenOikeusministeri Matti Louekoski