422/1974

Jos joku on vangittu rikoksesta epäiltynä ja esitutkinta lopetetaan nostamatta syytettä, syyte jätetään sikseen tai hylätään taikka jos joku on vangittu rikoksesta, vaikka laillisia vangitsemisen edellytyksiä ei ole ollut, hänellä on oikeus saada valtiolta korvaus siitä vapauden menetyksestä, joka hänelle on aiheutunut vangitsemisesta ja, mikäli hän vangittaessa oli pidätettynä, myös pidättämisestä. Mitä tässä on sanottu vangitun oikeudesta korvaukseen, sovelletaan myös siihen, joka rikoksesta epäiltynä on ollut pidätettynä yhtä vuorokautta kauemmin, vaikka pidättämisen edellytyksiä ei ole ollut. Jos pidättäminen on kestänyt yli säädetyn ajan, on pidätetyllä oikeus saada korvaus laillisen pidätysajan yli menevältä ajalta.

Milloin epäilty on yrittänyt paeta, muuten karttaa esitutkintaa tai oikeudenkäyntiä, hävittää todisteita taikka muulla tavoin vaikeuttaa asian selvittämistä, ei 1 §:ssä tarkoitettua korvausta makseta, ellei hänen käyttäytymistään mielenjärkytyksen, erehdyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi voida katsoa anteeksiannettavaksi. Korvausta ei myöskään makseta, jos epäilty on valheellisella tunnustuksella tai muuten tahallisesti antanut aihetta siihen, että häntä on pidetty vangittuna tai pidätettynä, eikä muussakaan tapauksessa, milloin asianhaarat ovat sellaiset, että korvauksen maksamista ei olisi pidettävä kohtuullisena.

Jos vapausrangaistukseen tuomittu on kokonaan tai osaksi suorittanut rangaistuksen ja rangaistustuomio puretaan tai kantelun johdosta poistetaan ja syyte asian uudessa käsittelyssä annetulla tuomiolla hylätään tai hänet tuomitaan vähempään rangaistukseen, kuin hän jo on suorittanut, on hänellä oikeus saada valtiolta korvaus sen johdosta, että rangaistus tai se osa siitä, josta hänet on vapautettu, on pantu täytäntöön.

Korvausta ei makseta, jos tuomittu valheellisella tunnustuksella tai muuten tahallisesti on osaltaan aiheuttanut rangaistuksen tuomitsemisen taikka jos korvauksen maksamista muut asianhaarat huomioon ottaen ei olisi pidettävä kohtuullisena.

Mitä 1 ja 2 momentissa on sanottu, on vastaavasti sovellettava sakon muuntorangaistusta tai arestirangaistusta suorittaneeseen sekä siihen, joka vaarallisena rikoksenuusijana on eristetty pakkolaitokseen.

Edellä 1 ja 3 §:ssä tarkoitettuna korvauksena voidaan maksaa hyvitys kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä ja, jos siihen on erityistä syytä, myös kärsimyksestä.

Milloin vahingon kärsinyt on kuollut, ei kuolinpesän osakkailla ole oikeutta panna vireille kannetta, jolla vaaditaan korvausta kärsimyksestä.

Oikeus korvaukseen ei ole toiselle siirrettävissä, ennen kuin korvauspäätös on saanut lainvoiman. Tästä on korvauspäätöksessä mainittava.

Vaatimus korvauksen saamisesta 1 §:n nojalla voidaan esittää siinä rikosasiassa, jonka vuoksi vahingon kärsinyt on ollut pidätettynä tai vangittuna.

Jos syytettä ei ole nostettu tai korvausvaatimusta esitetty niin kuin 1 momentissa on sanottu taikka, kun vaatimus perustuu 3 §:ään, on kanne korvauksen saamisesta pantava vireille valtiota vastaan riita-asioista säädetyssä järjestyksessä siinä tuomioistuimessa, jossa syyte korvausvaatimuksen tekijää vastaan olisi ollut käsiteltävä tai joka sitä käsitteli ensimmäisenä oikeusasteena, taikka siinä sotaoikeudessa, jonka tuomiopiirissä arestirangaistus määrättiin, tai jos korvaus vaaditaan sakon muuntorangaistuksen määräämisessä tapahtuneen virheen johdosta, siinä alioikeudessa, jossa muuntorangaistus määrättiin. Haastehakemus on toimitettava tuomioistuimeen tai sen kansliaan kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona hakija sai tietää, ettei syytettä nosteta, tai jona syyte jätettiin sillensä tai asian uudessa käsittelyssä annettu tuomio sai lainvoiman.

Korvausvaatimuksen johdosta on virallista syyttäjää kuultava. Hän käyttää asiassa puhevaltaa valtion puolesta, mikäli erityistä asiamiestä ei ole määrätty.

Milloin valtiolta tämän lain nojalla korvausta saanut olisi voinut hakea saman korvauksen muun lain nojalla kolmannelta henkilöltä, on valtiolla oikeus vaatia maksamansa määrä tältä takaisin. Valtion takautumisoikeudesta on noudatettavana, mitä siitä on muualla säädetty.