88/1973

Kunta voi harjoittaa yleistä oikeusaputoimintaa, jolla tarkoitetaan tässä laissa kunnan toimesta tapahtuvaa tarpeellisen oikeusavun antamista henkilöille, jotka huomioon ottaen heidän tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat eivät vaikeuksitta kykene itse hankkimaan asiantuntevaa apua oikeudellisissa asioissaan.

Kunnat voivat tehdä sopimuksen, jossa sopimuskuntien yleinen oikeusaputoiminta annetaan jonkin niistä hoidettavaksi. Sopimukselle on hankittava oikeusministeriön hyväksyminen.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja puolustuksesta rikosasioissa säädetään erikseen.

Yleistä oikeusaputoimintaa harjoitetaan pitämällä erityistä oikeusaputoimistoa, jossa on yleisen oikeusavustajan virka tai virkoja ja tarpeellinen määrä muuta henkilökuntaa. Oikeusministeriön suostumuksella virka voi olla sivuvirka taikka yhdistetty kunnan muuhun virkaan. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita viran yhdistämiseksi virkaholhoojan virkaan.

Yleisen oikeusaputoiminnan yleinen valvonta kuuluu oikeusministeriölle.

Yleistä oikeusaputoimintaa kunnassa johtaa ja valvoo oikeusapulautakunta.

Kunnallisvaltuusto valitsee oikeusapulautakuntaan neljän vuoden toimikaudeksi vähintään viisi jäsentä ja nimeää heistä samaksi ajaksi lautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Kunnat voivat 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sopia myös siitä, että lautakuntaan valitaan jäseniä eri kunnista.

Puheenjohtajan, varapuheenjohtajan tai yhden jäsenen tulee olla oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö, mikäli sellainen on toimeen saatavissa.

Kunnallisvaltuuston on hyväksyttävä oikeusapulautakunnalle ohjesääntö, joka on alistettava oikeusministeriön vahvistettavaksi.

Mikäli tästä laista ei muuta johdu, sovelletaan oikeusapulautakuntaan kunnallisesta lautakunnasta annettuja säännöksiä.

Yleiseksi oikeusavustajaksi voidaan valita oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut sopiva henkilö, jolla on riittävä asianajokokemus tai kokemusta tuomarin tehtävien hoitamisessa.

Yleisen oikeusavustajan valitsee kunnallisvaltuusto. Oikeusapulautakunnalle on varattava tilaisuus antaa hakijoista lausuntonsa.

Yleisen oikeusavustajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.

Yleinen oikeusavustaja on asianajajayhdistyksen valvonnan alainen niin kuin asianajajista annetun lain (496/58) 6 ja 7 §:ssä on säädetty.

Yleinen oikeusavustaja ei saa hoitaa asianajotehtäviä omaan lukuunsa eikä olla osakkaana, yhtiömiehenä tai jäsenenä sellaista toimintaa harjoittavassa yhtiössä tai muussa yhteisössä. Hänellä ei saa olla muutakaan tehtäväänsä haittaavaa pysyväistä palkattua tointa, josta on oikeus kieltäytyä.

Yleistä oikeusapua on annettava 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle sen kunnan oikeusaputoimiston toimesta, jossa hänellä on väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka.

Ulkomaalaiselle, kansalaisuutta vailla olevalle tai muulle henkilölle, jolla ei ole 1 momentissa tarkoitettua kotipaikkaa Suomessa, annetaan oikeusapua sen kunnan oikeusaputoimiston toimesta, jossa hän oleskelee.

Yleistä oikeusapua annetaan korvauksetta tai osittaista korvausta vastaan.

Osittainen korvaus peritään sellaiselta oikeusavun saajalta, jonka katsotaan kohtuudella kykenevän sen suorittamaan.

Yleistä oikeusapua ei saa antaa sellaisessa tai siihen liittyvässä asiassa, jossa oikeusavun pyytäjän vastapuolta avustaa tai on avustanut samassa oikeusaputoimistossa työskentelevä henkilö. Oikeusavun pyytäjä on kuitenkin osoitettava kääntymään asianajajan tai toisen kunnan oikeusaputoimiston puoleen. Mikäli oikeusavun pyytäjä tällöin on oikeutettu saamaan yleistä oikeusapua eikä oikeusavusta aiheutuneita kustannuksia korvata oikeusavun antajalle valtion varoista, ne on korvattava oikeusavun saajan kotipaikan kunnan varoista.

Yleistä oikeusapua ei myöskään saa antaa, jos oikeusavun pyytäjän asian ajaminen olisi ilmeistä oikeuden väärinkäyttämistä tai asialla on hänelle ilmeisen vähäinen merkitys taikka hänen asiansa perustuu siirrettyyn oikeuteen ja on aihetta otaksua siirron tapahtuneen yleisen oikeusavun saamiseksi.

Jos yleinen oikeusaputoimisto työtilanteensa tai asian erikoislaadun tai asian hoitamiseksi oikeusavustajan ja oikeusavun pyytäjän välillä edellytettävän luottamuksellisen suhteen puuttumisen vuoksi ei voi antaa oikeusapua taikka jos oikeusavun pyytäjä sitä perustellusta syystä vaatii, on meneteltävä 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Yleisen oikeusavun antamisesta määrää yleinen oikeusavustaja. Sitä koskeva pyyntö voidaan esittää suullisesti tai ellei se vaikeuksitta käy päinsä myös kirjallisesti.

Oikeusavun pyytäjän on oikeusavustajan vaatimuksesta esitettävä hänen hankittavissaan oleva selvitys taloudellisesta asemastaan. Oikeusavustajan on hankittava muu pyynnön ratkaisemista varten ehkä tarvittava selvitys.

Jos yleinen oikeusavustaja hylkää oikeusavun saamista koskevan pyynnön tai katsoo, ettei oikeusapua voida antaa kokonaan korvauksetta, asia on oikeusavun pyytäjän vaatimuksesta oikeusavustajan toimesta saatettava oikeusapulautakunnan ratkaistavaksi. Oikeusavustajan on kuitenkin, jos oikeusavun pyytäjä niin haluaa, suoritettava ne toimenpiteet, jotka ovat välttämättömiä hänen oikeutensa säilyttämistä varten ennen kuin oikeusapulautakunta on ratkaissut asian.

Milloin oikeusapua on päätetty antaa, siihen kuuluvista toimenpiteistä määrää yleinen oikeusavustaja.

Milloin yleistä oikeusapua ei voida antaa kokonaan korvauksetta, yleisen oikeusavustajan tai oikeusapulautakunnan on päättäessään oikeusavun antamisesta samalla määrättävä, minkä osan oikeusavun antamisesta aiheutuvista kustannuksista ja kuinka paljon enintään se katsoo oikeusavun saajan olevan velvollinen korvaamaan kunnalle.

Jos yleisen oikeusavun myöntämisen jälkeen havaitaan, että jokin sen edellytyksistä on puuttunut tai lakannut, yleisen oikeusavustajan on päätettävä, että oikeusavun antaminen lakkaa.

Jos yleinen oikeusavustaja määrää oikeusavun antamisen lakkaamaan, asia on oikeusapua saaneen vaatimuksesta oikeusavustajan toimesta saatettava oikeusapulautakunnan ratkaistavaksi.

Kun oikeusapulautakunta hylkää oikeusavun saamista koskevan pyynnön tai päättää oikeusavun antamisen lakkaamisesta, lautakunnan on samalla päätettävä, että oikeusapua saaneelta tullaan perimään kunnalle joko kokonaan tai osaksi oikeusavun antamisesta aiheutuneet kustannukset, milloin se ei ole kohtuutonta. Lautakunnan on myös määrättävä perittävän korvauksen suuruus.

Milloin oikeusapua saaneen on 17 §:n nojalla katsottu olevan velvollinen korvaamaan kunnalle osan oikeusavun antamisesta aiheutuneista kustannuksista, oikeusavustajan on oikeusavun antamisen päätyttyä määrättävä kunnalle perittävän korvauksen suuruus. Jos oikeusapua myönnettäessä määrätty korvausvelvollisuus oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin nähden tai muusta erityisestä syystä muodostuisi kohtuuttomaksi, korvauksen suuruutta voidaan sen mukaisesti alentaa tai sen perimisestä kokonaan luopua.

Oikeusavustajan on kehotettava korvausvelvolliseksi katsottua oikeusavun saajaa suorittamaan määrätty korvaus kunnalle määräajassa. Jollei korvausta suoriteta määräajassa, oikeusapulautakunnan on ajettava oikeusavun saajaa vastaan lääninhallituksessa vaatimusta hänen velvoittamisestaan maksamaan korvauksen määrä kunnalle.

Jos kunnalle määrättyä korvausta ilmeisesti ei saa taisi perityksi, voidaan 1 momentissa mainitun vaatimuksen ajamisesta luopua.

Yleisestä oikeusaputoiminnasta aiheutuviin todellisiin oikeusministeriön tarpeellisiksi harkitsemiin käyttömenoihin annetaan valtionavustusta kuntakohtaisesti yleisen kuntien kantokykyluokituksen mukaan seuraavasti:

Heikossa taloudellisessa asemassa olevalle kunnalle voidaan antaa harkinnan mukaan ylimääräistä avustusta.

Valtionavustuksen perusteena olevia menoja laskettaessa vähennetään kokonaismenoista oikeusapua saaneelta tai toiselta kunnalta tämän lain nojalla perityt korvaukset sekä kunnalle oikeusaputoimiston henkilökuntaan kuuluvan virkaholhoojan ja oikeusavustajan toiminnan johdosta tulleet palkkiot ja korvaukset.

Milloin kunnat ovat tehneet sopimuksen yleisen oikeusapu toimintansa antamisesta jonkin niistä hoidettavaksi, katsotaan valtionavustusta määrättäessä yleisestä oikeusaputoiminnasta aiheutuvien kustannusten jakautuvan kun tien kesken oikeusministeriön hyväksymässä sopimuksessa määrättyjen perusteiden mukaan.

Tämän lain mukaiseen valtionavustukseen oikeuttavat käyttömenot ovat seuraavat:

Milloin edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle henkilökunnalle suoritetaan palkkaa yli valtion vastaavien palkkojen tai annetaan muita lisäetuja, voidaan valtionavustus palkkausten osalta osittain tai kokonaan evätä.

Valtionavustuksen myöntää ja maksaa hakemuksesta oikeusministeriö vuosittain jälkikäteen.

Valtionavustuksesta voidaan kuitenkin myöntää ja maksaa ennakkona neljännesvuosittain enintään neljäsosa edelliseltä vuodelta lasketun valtionavustuksen kokonaismäärästä. Oikeusapu toiminnan ensimmäisenä toimintavuonna määrätään valtionavustuksen ennakko arvion mukaan.

Kunta voidaan oikeusministeriön päätöksellä määrätä palauttamaan saamansa valtionavustus tai osa siitä valtiolle takaisin 6 prosentin vuotuisine korkoineen sen kuukauden alusta lukien, jona valtionavustus on ennakkona tai loppueränä maksettu:

Valtionavustusta ei ole määrättävä palautettavaksi, milloin se asianhaarat huomioon ottaen olisi kohtuutonta.

Yleistä oikeusaputoimintaa harjoittavien oikeusaputoimistojen on annettava toisilleen pyynnöstä virka-apua, paitsi 14 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, milloin oikeusavun antaminen edellyttää toimenpiteitä toisen kunnan alueella ja virka-avun antaminen käy vaikeuksitta päinsä. Vangittua tai pidätettyä henkilöä koskevassa tai muusta syystä kiireellisessä asiassa sekä alaikäisen henkilön pyytäessä oikeusapua, voi sen kunnan oikeusaputoimisto, missä oikeusavun tarve on ilmennyt, ilman virka-apupyyntöäkin aloittaa välttämättömän oikeusavun antamisen. Tällaisesta oikeusavusta on ilmoitettava 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulle oikeusapu toimistolle.

Virka-avun saajan on korvattava siitä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Oikeusministeriö voi tarvittaessa vahvistaa virka-avun korvaamisessa noudatettavat laskutusperusteet.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut oikeusaputoimistot voivat antaa maksutta virka-apua ulkomaisille oikeusapuviranomaisille.

Kunnallisvaltuuston harkinnan mukaan voidaan oikeusapulautakunnan ohjesäännössä oikeuttaa yleinen oikeusavustaja antamaan kunnalle aiheutuvat kustannukset peittävää korvausta vastaan oikeusapua muillekin kuin yleiseen oikeusapuun oikeutetuille henkilöille, jos tällaisen oikeusavun antaminen on omiaan helpottamaan yleisen oikeusapu toiminnan järjestelyä kunnassa taikka jos asianajajan palvelusten saanti paikkakunnalla on vaikeata ja oikeusavun antaminen ei aiheuta haittaa yleiseen oikeusaputoimintaan kuuluvien tehtävien suorittamiselle.

Jos se, joka ei ole yleinen oikeusavustaja, käyttää itsestään tai toimistostaan sellaista nimitystä taikka muutoin ilmoittaa ammattinsa siten, että hänen sen perusteella voidaan erheellisesti olettaa olevan yleisen oikeusavustajan tehtävässä, hänet on tuomittava sakkoon.

Oikeusapulautakunnan jäsen ja oikeusaputoimiston henkilökuntaan kuuluva eivät saa toimessa ollessaan eivätkä sen jälkeenkään luvattomasti ilmaista, mitä he tehtäviään suorittaessaan ovat saaneet tietää oikeusavun pyytäjästä ja hänen asioistaan.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1973.