461/1973

Henkilöä, joka päihtymyksen vuoksi on 18 päivänä helmikuuta 1966 annetun poliisilain (84/66) nojalla otettu kiinni pidettäväksi säilössä selviämistä varten, on käsiteltävä ja hoidettava niin kuin tässä laissa säädetään.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettu henkilö on poliisin toimitettava päihtyneiden selviämisasemalle tai, jollei se ole mahdollista, muuhun päihtyneiden säilössäpitopaikkaan. Mikäli päihtyneen terveydentila antaa siihen aihetta, hänet on viipymättä toimitettava sairaalahoitoon tai ryhdyttävä muuhun hänen tilansa vaatimaan toimenpiteeseen.

Päihtynyt voidaan ottaa säilöön, jos hänen pitämisensä säilössä on hänen päihtymysasteensa ja terveydentilansa sekä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen huomioon ottaen tarpeen. Säilöönottamisesta selviämisasemalle päättää sen toiminnasta vastuussa oleva henkilö ja muuhun säilössäpitopaikkaan poliisimies.

Päihtynyttä on pidettävä säilössä hänen selviämistään varten tarpeellinen aika, kuitenkin vähintään 8 ja enintään 12 tuntia tai erityisen syyn vaatiessa enintään 24 tuntia.

Henkilö, jota ei kello 20 mennessä ole päästetty säilöstä, voidaan 1 momentin säännösten estämättä pitää säilössä seuraavaan aamuun kuitenkin enintään kello 8 saakka, jos siihen asunnon tai yösijan puuttumisen vuoksi tai muusta syystä on erityistä aihetta.

Päihtynyt voidaan 1 ja 2 momentin säännösten estämättä päästää säilöstä aikaisemminkin, jos on aihetta otaksua, että säilössäpidosta aiheutuu hänelle kohtuutonta haittaa tai vahinkoa taikka jos hänen päästämisensä säilöstä on muusta syystä tarkoituksenmukaista.

Säilössäpitämisestä selviämisasemalla päättää asianomainen sen toiminnasta vastaava henkilö ja muussa säilössäpitopaikassa asianomainen poliisimies.

Säilössäpidon aikana on päihtynyttä mahdollisuuksien mukaan tarkkailtava. Hänelle on mahdollisuuksien mukaan annettava hänen päihtymysasteensa ja terveydentilansa edellyttämä hoito ja muu käsittely.

Päihtynyt on velvollinen alistumaan sellaiseen lääkinnälliseen tutkimukseen ja hoitoon, jota pidetään hänen päihtymysasteensa ja terveydentilansa vuoksi tarpeellisena.

Säilöönotetulle on annettava neuvoja ja ohjausta sekä tietoja päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollon ja hoidon tarjoamista mahdollisuuksista sen mukaan kuin se hänen olosuhteittensa kannalta on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista.

Säilöönotetulta on säilössäpidon ajaksi otettava pois kaikki esineet, joilla hän saattaa vahingoittaa itseään tai muita, ja muukin omaisuus, jonka poisottaminen katsotaan tarpeelliseksi. Poisotettu omaisuus on säilytettävä huolellisesti ja annettava takaisin hänelle hänen säilöstä päästessään, jollei menettelystä sanotun omaisuuden suhteen ole erikseen toisin säädetty.

Mitä muualla laissa on säädetty päihtymyksen vuoksi tapahtuneen säilöönottamisen vaikutuksista sekä viranomaisten velvollisuuksista ja toimenpiteistä säilöönotettujen osalta, on vastaavasti sovellettava tämän lain mukaan tapahtuvaan säilössäpitoon.

Selviämisasemien perustamisesta ja ylläpidosta säädetään erikseen. Jo sitä ennen voidaan selviämisasemia kokeilutarkoituksessa perustaa ja ylläpitää valtion toimesta taikka avustaa niiden perustamista ja ylläpitoa valtion tulo- ja menoarvion rajoissa.

Selviämisasemina käytettävät tilat on alistettava lääninhallituksen tarkastettaviksi ja hyväksyttäviksi.

Päihtymyksen vuoksi säilöönotettuja varten tarkoitetulle selviämisasemalle säilöönotettu on velvollinen saamastaan hoidosta suorittamaan asetuksella säädettävän maksun. Maksua määrättäessä on otettava huomioon hoidon aiheuttama kustannus ja siihen tarvittava työ. Jollei maksua ole suoritettu kuukauden kuluessa säilössäpidon päättymisestä, voidaan se periä asianomaiselta siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu maksu on perittävä asianomaiselta kolmen vuoden kuluessa säilössäpidon päättymisestä uhalla, että oikeus maksun saamiseen on menetetty.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1973.