Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

139/1973

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen muuttamisesta.

Säädöksen tyyppi
Asetus
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 17 §, 18 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 1 päivänä huhtikuuta 1966 annetulla lailla ( 197/66 ), ja 19 § seuraavasti:

17 §

Jos asianomistaja virallisen syyttäjän toimesta nostettavaksi syytteen rikoksesta, josta syyttäjä ei saa tehdä syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi, asianomistajan on säädetyssä ajassa esitettävä syyttämispyyntönsä viralliselle syyttäjälle. Syyttämispyynnön saa esittää myös poliisille, jonka on ilmoitettava siitä syyttäjälle.

Asianomistajalla on oikeus peruuttaa syyttämispyyntönsä ennen kuin juttu on ollut tuomioistuimessa esillä sekä jättää itse nostamansa syyte sikseen ennen kuin juttu on alioikeudessa ratkaistu. Sama oikeus on asianomistajan kuoltua hänen puolisollaan, lapsillaan, vanhemmillaan tai sisaruksillaan.

Jos 1 momentissa mainittu rikos tehdään vajaavaltaista vastaan, oikeus ilmoittaa rikos syytteeseen pantavaksi ja syyttää rikoksesta on vajaavaltaisen holhoojalla tai laillisesti määrätyllä muulla edustajalla. Holhoojaan ja edustajaan nähden on tällöin noudatettava, mitä rikoslain 8 luvun 6 §:ssä ja tässä pykälässä on asianomistajasta säädetty. Mainittu oikeus on kuitenkin vajaavaltaisella yksin, mikäli rikos on kohdistunut omaisuuteen, jota hän saa vallita, tai jos se koskee oikeustointa, jonka tekemiseen hänellä on kelpoisuus. Jos rikos kohdistuu vajaavaltaisen henkilöön eikä vajaavaltaisuus johdu mielisairaudesta, heikontuneesta mielentilasta tai muusta näihin verrattavasta syystä, tuo oikeus on 20 vuotta täyttäneellä vajaavaltaisella yksin sekä 15 vaan ei 20 vuotta täyttäneellä ja hänen holhoojallaan kummallakin erikseen.

18 §

Jos asianomistaja syytteen nostamista 17 §:n 1 momentissa mainitusta rikoksesta, virallinen syyttäjä on velvollinen ajamaan syytettä, jolleivät sen tueksi esitettävät todisteet ole niin vähäiset, että syyte ei perustuisi todennäköisiin syihin.

Jos vajaavaltaisen holhooja tai laillisesti määrätty muu edustaja on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun rikoksen vajaavaltaista vastaan, virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen rikoksesta, vaikka syyttämispyyntöä ei olisikaan esitetty.

Mitä 15 §:n 2 momentissa on säädetty, on sovellettava myös tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettuun rikokseen.

19 §

Jos asianomistaja o tehnyt syytteen 17 §:n 1 momentissa mainitusta rikoksesta tai esittänyt sitä koskevan syyttämispyynnön ja jos useammat ovat olleet rikoksessa osallisina, virallisella syyttäjällä on oikeus ajaa syytettä heitä kaikkia vastaan, vaikka syyte tai syyttämispyyntö ei koskekaan kaikkia.

Asianomistajan esittämän syyttämispyynnön peruutus tai syytteestä luopuminen ei estä virallista syyttäjää nostamasta tai ajamasta syytettä, ellei peruutus tai luopuminen koske kaikkia rikokseen osallisia.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1973.

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 1973.

Tasavallan Presidentti Urho KekkonenOikeusministeri Matti Louekoski

Sivun alkuun