484/1972

Tässä laissa tarkoitetaan:

Valtioneuvostolla on valta määrätä, että tätä lakia ei ole sovellettava ydinlaitokseen, ydinpolttoaineeseen tai radioaktiiviseen tuotteeseen, jos siihen liittyvä ydinvahingon vaara on vähäinen.

Valtioneuvostolla tai sen määräämällä viranomaisella on valta määrätä, että kahta tai useampaa samalla alueella sijaitsevaa ydinlaitosta, joilla on sama haltija, on tätä lakia sovellettaessa pidettävä yhtenä laitoksena.

Tämän lain säännökset eivät koske sellaisen valtion alueella sattuneesta ydintapahtumasta aiheutunutta ydinvahinkoa, joka ei ole sopimusvaltio.

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija on vastuussa tämän lain mukaisesti muun valtion kuin sopimusvaltion alueella syntyneestä ydinvahingosta vain, jos ydintapahtuma on sattunut Suomessa. Valtakunnan alueen ulkopuolella sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan tämän lain mukaisen vastuun alueellisesta ulottuvuudesta on voimassa, mitä laitoksen sijaintimaan laissa säädetään.

Asetuksella voidaan sellaisen valtion osalta, joka ei ole sopimusvaltio, säätää, että korvausta ei ole Suomessa suoritettava mainitussa valtiossa syntyvästä ydinvahingosta suuremmassa määrin kuin korvausta on mainitun valtion oikeuden mukaan suoritettava Suomessa syntyvästä ydinvahingosta. Asetuksella ei kuitenkaan voida rajoittaa sellaiseen 15 §:n 3 momentissa tarkoitettuun yleissopimukseen perustuvaa vastuuta, johon Suomi on liittynyt.

Jäljempänä 16 §:ssä säädetään, milloin sillä, joka on maksanut korvauksen ydinvahingosta, on oikeus tämän pykälän säännösten estämättä vaatia korvaus takaisin ydinlaitoksen haltijalta.

Vastavuoroisuuden perusteella voidaan asetuksella säätää huomioon ottaen Suomen velvoitukset Pariisin yleissopimuksen mukaan, että valtio, joka ei ole sopimusvaltio, on lakia sovellettaessa rinnastettava sopimusvaltioon.

Ydinlaitoksen haltija on velvollinen korvaamaan hänen ydinlaitoksessaan sattuneesta ydintapahtumasta johtuneen ydinvahingon. Laitoksenhaltija ei kuitenkaan ole, ellei hän ole kirjallisella sopimuksella nimenomaan sitoutunut vastaamaan vahingosta, vastuussa sellaisesta ydintapahtumasta aiheutuneesta ydinvahingosta, jonka vahinkovaikutuksiin ei ole vaikuttanut muu ydinpolttoaine tai radioaktiivinen tuote kuin laitokseen 7 tai 8 §:ssä tarkoitetun kuljetuksen aikana tilapäisesti varastoitu ydinaine ja jonka ydin tapahtuman aiheuttaman ydinvahingon on 9 §:n mukaan velvollinen korvaamaan ydinaineen kuljetuksesta vastuussa oleva laitoksenhaltija.

Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa ole vasta ydinlaitoksesta tapahtuneen ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta aiheutuneen ydinvahingon on velvollinen korvaamaan, jollei jäljempänä 2 ja 3 momentissa ole toisin säädetty, tämän ydinlaitoksen haltija.

Kuljetettaessa ydinainetta Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa olevaan ydinlaitokseen on kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta aiheutuneen ydinvahingon velvollinen korvaamaan vastaanottavan laitoksen haltija hänen ja aineen lähettäjän välisessä kirjallisessa sopimuksessa määrätystä ajankohdasta lukien. Jollei sopimuksessa ole sellaista määräystä, siirtyy vastuu vastaanottavan laitoksen haltijalle, kun hän on ottanut vastaan ydinaineen.

Kuljetettaessa ydinainetta aluksessa tai muussa kuljetusvälineessä olevaan ydinreaktoriin siinä voimanlähteenä käytettäväksi, lakkaa ydinlaitoksen haltijan vastuu, kun ydinaineen on vastaanottanut asianmukaisen luvan saanut kuljetusvälineen reaktorin käyttäjä tai haltija.

Jos ydinaine on lähetetty muusta valtiosta kuin sopimusvaltiosta Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa olevaan ydinlaitokseen tämän laitoksen haltijan kirjallisella suostumuksella, on laitoksenhaltija vastuussa kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta aiheutuneesta ydinvahingosta, jollei siitä, mitä jäljempänä 2 momentissa on säädetty, muuta johdu.

Jos ydinainetta lähetetään aluksessa tai muussa kuljetusvälineessä olevasta ja siinä voimanlähteenä käytettävästä ydinreaktorista Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa olevaan ydinlaitokseen, on tämän laitoksen haltija vastuussa siitä ajankohdasta, jona hän on ottanut vastaan ydinaineen.

Jos ydinainetta kuljetetaan Suomessa muutoin kuin täällä tai muussa sopimusvaltiossa olevaan ydinlaitokseen tai mainitunlaisesta ydinlaitoksesta, on kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta johtuneesta ydinvahingosta vastuussa se, jolla on lupa kuljetukseen, ja häneen nähden ovat tällöin voimassa ne tämän lain säännökset, jotka koskevat Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijaa.

Mitä edellä 7 ja 8 §:ssä on säädetty vastuusta ydinvahingon johdosta, joka on aiheutunut ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta, sovelletaan myös ydintapahtumaan, joka on sattunut ydinaineen tilapäisen varastoinnin aikana kuljetuksen kestäessä, lukuunottamatta niitä tapauksia, joissa varastointi on tapahtunut ydinlaitokseen ja sen haltija on vastuussa 6 §:ssä tarkoitetun sopimuksen perusteella.

Jos ydinaine, joka tulee Suomessa tai muun sopimusvaltion alueella olevasta ydinlaitoksesta tai joka ennen ydintapahtumaa on ollut 8 §:ssä tarkoitetun kuljetuksen kohteena, on aiheuttanut ydinvahingon muissa kuin 6―9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, on vahingosta vastuussa se laitoksenhaltija, jonka hallinnassa ydinaine oli vahinkotapahtuman sattuessa, tai jollei ydinaine silloin ollut minkään laitoksenhaltijan hallinnassa, se laitoksenhaltija, jolla viimeksi on ollut ydinaine hallinnassaan. Jos kuitenkin ydinaine ennen ydintapahtumaa on ollut kuljetettavana eikä toinen laitoksenhaltija ole ottanut ydinainetta vastaan kuljetuksen keskeydyttyä, on vastuu sillä laitoksenhaltijalla, joka kuljetuksen päättyessä on 7 ja 8 §:n mukaan vastuussa kuljetuksen aikana sattuneen ydintapahtuman aiheuttamasta ydinvahingosta.

Valtioneuvostolla tai sen määräämällä viranomaisella on oikeus sellaisen rahdinkuljettajan hakemuksesta, joka suorittaa 7 tai 8 §:ssä tarkoitettua ydinaineen kuljetusta, määrätä, että rahdinkuljettaja on Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijan asemesta vastuussa kuljetuksen aikana tai sen yhteydessä sattuneesta ydintapahtumasta johtuneesta ydinvahingosta. Tällainen määräys saadaan antaa vain, jos laitoksenhaltija on antanut tähän suostumuksensa ja jos rahdinkuljettaja on osoittanut että 23―27 §:ssä säädetty vakuutus on otettu tai 28 §:n 2 momentin mukainen taloudellinen takuu annettu. Määräyksen antamisen jälkeen sovelletaan tämän lain laitoksenhaltijaa koskevia säännöksiä rahdinkuljettajaan laitoksen haltijan asemesta kuljetuksen aikana tai sen yhteydessä sattuneen ydintapahtuman osalta.

Jos vastaavanlainen määräys on annettu toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan sellaisen ydinvahingon osalta, josta siinä valtiossa sijaitsevan laitoksen haltija olisi vastuussa, on tällaisella määräyksellä tämän lain mukaan sama vaikutus kuin 1 momentin mukaisella määräyksellä.

Tämän lain mukainen korvaus on ydinlaitoksen haltijan suoritettava, vaikkei vahinko ole aiheutunut hänen tai hänen henkilökuntansa tuottamuksesta.

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija ei kuitenkaan ole tämän lain mukaisesti vastuussa ydintapahtumasta, joka on suoranaisesti johtunut aseelliseen selkkaukseen, vihollisuuksiin, sisällissotaan tai kapinaan kuuluvasta toimesta taikka epätavallista laatua olevasta luonnonmullistuksesta. Muussa sopimusvaltiossa olevan ydinlaitoksen haltijan vastuusta edellä tarkoitetuissa tapauksissa on voimassa mitä laitoksen sijaintimaan laissa on säädetty.

Jäljempänä 15 §:n 2 momentissa säädetään, milloin 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa voidaan vaatia korvausta muiden kuin tämän lain mukaisten vahingonkorvausta koskevien säännösten nojalla.

Ydinlaitoksen haltija ei ole vastuussa tämän lain mukaan ydinvahingosta, joka on kohdistunut ydinlaitokseen itseensä tai vahinkotapahtuman sattuessa tämän laitoksen alueella olleeseen ja laitoksen yhteydessä käytettyyn tai käytettäväksi tarkoitettuun omaisuuteen.

Jos ydintapahtumasta, joka on sattunut ydinaineen kuljetuksen aikana, johtuneesta ydinvahingosta on vastuussa muussa sopimusvaltiossa olevan ydinlaitoksen haltija, määräytyy laitoksen sijaintimaan lain mukaan, onko korvausta suoritettava kuljetusvälineelle aiheutuneesta vahingosta.

Jäljempänä 15 §:n 2 momentissa säädetään vastuusta sellaisesta 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta vahingosta, josta korvausta voidaan vaatia muiden kuin tämän lain sisältämien vahingonkorvausta koskevien säännösten nojalla.

Mikäli jäljempänä ei toisin säädetä, on tämän lain mukainen korvaus määrättävä voimassa olevien yleisten vahingonkorvausperusteiden mukaan.

Jos sen puolelta, jota ydinvahinko on kohdannut, on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta vaikutettu vahinkoon, voidaan korvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Tämän lain tai muussa sopimusvaltiossa voimassa olevan vastaavan lainsäädännön korvaussäädösten mukaista korvausta ydinvahingosta ei voida vaatia muulta kuin ydinlaitoksen haltijalta tai hänen vastuunsa varalta vakuutuksen myöntäneeltä vakuutusyhtiöltä, jollei 17 §:n 2 momentista muuta johdu.

Ydinvahingosta, josta ydinlaitoksen haltija 12 tai 13 §:n taikka muun sopimusvaltion lain vastaavan säännöksen mukaisesti ei ole vastuussa, voidaan vaatia korvausta vain luonnolliselta henkilöltä, joka on tahallisesti aiheuttanut vahingon. Edellä 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kuljetusvälineeseen kohdistuneesta vahingosta on ydinlaitoksen haltija kuitenkin vastuussa yleisten vahingonkorvausperusteiden mukaan.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty vastuusta ydinvahingosta, joka on aiheutunut ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta, tai ydinvahingosta, joka muutoin on syntynyt aluksen tai muun kuljetusvälineen käyttämisestä, ei ole esteenä sellaisen yleissopimuksen soveltamiselle, joka oli voimassa taikka avoimena allekirjoittamista, ratifioimista tai liittymistä varten 29 päivänä heinäkuuta 1960, eikä sellaiseen sopimukseen perustuvien säännösten soveltamiselle. Asetuksella voidaan säätää, että se, mitä edellä tässä momentissa on säädetty, koskee myös sopimusvaltion laissa olevaa muuta säännöstä, joka pääasiallisesti vastaa sellaisen sopimuksen määräystä.

Valtion varoista suoritettavasta korvauksesta säädetään 29―36 §:ssä.

Sille, joka on 15 §:n 3 momentissa tarkoitetun yleissopimuksen tai säännöksen tahi vieraan valtion lainsäädännön perusteella joutunut suorittamaan korvauksen ydinvahingon johdosta, siirtyy vahingonkärsijän oikeus tämän lain mukaan vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijaa vastaan. Jos korvaus johtuu vahingosta, jota tarkoitetaan 4 §:n 3 momentin nojalla annetussa määräyksessä, on korvausvelvollisella oikeus vaatia suorittamansa korvaus takaisin siltä laitoksenhaltijalta, joka olisi vastannut vahingosta, jos määräystä ei olisi annettu.

Sillä, jolla on pääasiallinen toimipaikka Suomessa tai muussa sopimusvaltiossa, tai hänen palveluksessaan olevalla on, mikäli hän on joutunut suorittamaan korvausta sellaisesta ydinvahingosta, josta vahingonkärsineellä 4 §:n säännösten perusteella ei ole oikeutta saada korvausta tämän lain nojalla, oikeus kohdistaa takautumisvaade siihen ydinlaitoksen haltijaan, joka olisi ollut vastuussa vahingosta, jollei mainittuja säännöksiä olisi ollut. Tällöin on vastaavasti sovellettava 1 momenttia. Jos vahinko on tapahtunut kuljetettaessa ydinainetta muussa kuin sopimusvaltiossa olevalle vastaanottajalle, on aineen lähettäneen laitoksen haltija kuitenkin vastuussa enintään siihen asti, kun aine purettiin siitä kuljetusvälineestä, jolla se saapui mainittuun valtioon. Jos vahinko on syntynyt kuljetettaessa ydinainetta mainitunlaisessa valtiossa olevalta lähettäjältä, ei vastaanottavan laitoksen haltijan vastuu ala, ennen kuin aine on lastattu siihen kuljetusvälineeseen, jolla se lähetettiin vieraasta valtiosta.

Tässä pykälässä säädettyä takautumisoikeutta ei ole sillä, joka on itse vastuussa vahingosta 21 §:n perusteella.

Jos joku on samalla kertaa kärsinyt sekä tämän lain mukaan korvattavan ydinvahingon että muun vahingon, sovelletaan ydinvahingon vastuuta koskevia tämän lain säännöksiä vahinkoihin kokonaisuudessaan siinä määrin kuin ne ovat sellaisessa yhteydessä toisiinsa, ettei niitä voida luotettavasti erottaa toisistaan.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan rajoita sitä vastuuta, mikä muiden vahingonkorvaussäännösten mukaan on muulla kuin tämän lain mukaan vastuussa olevalla laitoksenhaltijalla ionisoivasta säteilystä aiheutuneesta sellaisesta vahingosta, jota tämän lain vastuusäännökset eivät koske.

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan tämän lain mukaisen vastuun enimmäismäärä samasta ydintapahtumasta johtuneista ydinvahingoista on 42 miljoonaa markkaa. Valtioneuvostolla on oikeus, ottaen huomioon laitoksen koko tai laatu, kuljetuksen laajuus taikka muut asiaan vaikuttavat seikat, vahvistaa vastuumäärä alemmaksi, ei kuitenkaan 21 miljoonaa markkaa pienemmäksi. Ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta on laitoksenhaltija vastuussa tämän lain mukaan muiden vahinkojen kuin kuljetusvälineeseen kohdistuneen vahingon osalta vähintään 21 miljoonan markan yhteismäärään asti.

Korvausmäärälle tuleva korko ja oikeudenkäyntikulujen korvaus eivät sisälly 1 momentissa tarkoitettuihin vastuumäärin.

Jos kahden tai useamman ydinlaitoksen haltijat ovat vastuussa samasta ydinvahingosta, vastaavat nämä siitä omasta ja toistensa puolesta, kukin kuitenkin enintään 18 §:n 1 momentissa tarkoitettuun, häntä koskevaan määrään asti. Jos vahinko on syntynyt kuljetettaessa useamman ydinlaitoksen haltijan ydinaineita samalla kuljetusvälineellä tai varastoitaessa kuljetuksen aikana niitä tilapäisesti samassa ydinlaitoksessa, on ydinlaitoksen haltijain yhteisen vastuun enimmäismäärä kuitenkin se korkein määrä, joka on voimassa johonkin heistä.

Ydinlaitosten haltijain kesken jaetaan vastuu sen mukaan kuin kunkin laitoksen osuuteen, vahingon syntymiseen ja muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi.

Jos 18 §:n 1 momentin tai 19 §:n 1 momentin mukainen vastuumäärä ei riitä kaikkien korvaukseen oikeutettujen kärsimien vahinkojen täyteen hyvittämiseen, on heidän korvauksiaan ja niille tulevia korkoja alennettava samassa suhteessa.

Jos sattuneen vahinkotapahtuman jälkeen on todennäköistä, että 1 momentin mukainen korvausten alentaminen osoittautuu tarpeelliseksi, on sosiaali- ja terveysministeriöllä oikeus määrätä, että korvauksena on toistaiseksi maksettava vain tietty osuus täydestä korvauksesta.

Ydinlaitoksen haltijalla on oikeus saada takaisin tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön mukaan suorittamansa korvaus luonnolliselta henkilöltä, joka on tahallaan aiheuttanut vahingon, tai siltä, joka on kirjallisella sopimuksella laitoksenhaltijan kanssa nimenomaan sitoutunut vastaamaan vahingosta. Laitoksenhaltijalla ei ole muutoin laajempaa oikeutta saada joltakin toiselta takaisin, mitä hän on suorittanut tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön nojalla, kuin mitä edellä 17 §:n 2 momentissa ja 19 §:n 2 momentissa on säädetty.

Sen, joka haluaa 6―10 §:n tai 16 §:n nojalla vaatia korvausta ydinlaitoksen haltijalta tai vakuutuksenantajalta, joka on antanut vakuutuksen laitoksenhaltijan vastuun varalta, on kannevallan menettämisen uhalla ilmoitettava vaateensa laitoksenhaltijalle kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä jolloin hän sai tiedon vahingosta ja siitä vastuussa olevasta tai hänen olisi kohtuullista huolellisuutta noudattaen pitänyt saada sellainen tieto, tahi 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa siitä päivästä, jona korvausvaade häneen kohdistettiin.

Korvauskanne ydinlaitoksen haltijaa tai vakuutuksenantajaa vastaan on pantava vireille 10 vuoden kuluessa siitä päivästä, jona ydintapahtuma sattui. Jos vahingon on aiheuttanut anastettu, kadotettu tai hylätty ydinaine, jota ei ole uudelleen otettu talteen, ei kannetta voida panna vireille myöhemmin kuin 20 vuoden kuluessa aineen anastamisesta, kadottamisesta tai hylkäämisestä.

Mikäli Pariisin yleissopimuksen määräysten toteuttaminen sitä vaatii, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että korvaukseen oikeutettu säilyttää oikeutensa korvaukseen, vaikkei hän olisikaan pannut kannetta vireille Suomen tuomioistuimessa tässä pykälässä säädetyssä ajassa, sekä mitä korvaukseen oikeutetun on tällöin noudatettava oikeutensa säilyttämiseksi.

Valtion varoista suoritettavasta korvauksesta missä tapauksissa, joissa laitoksenhaltijan vastuu on lakannut, säädetään 33 §:ssä.

Tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön mukaisen ydinvahingosta johtuvan vastuun varalta tulee Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijalla olla sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä vakuutus laitoksenhaltijan 18 §:n mukaiseen vastuun määrään saakka.

Vakuutus voidaan ottaa

Edellä 6―8 §:ssä tarkoitetun kuljetuksen aikana sattuneesta vahingosta johtuvan vastuun varalta voi vakuutus olla erillinen.

Vakuutusmäärän tulee olla 23 §:n 2 momentin a kohdassa tarkoitetussa vakuutuksessa vähintään laitoksenhaltijan 18 §:n 1 momentin mukaisen vastuumäärän suuruinen sekä 23 §:n 2 momentin b kohdassa tarkoitetussa vakuutuksessa viidesosan edellä tarkoitettua määrää suurempi. Vakuutusmäärään ei lueta korkoa eikä korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Jos vakuutus on otettu 23 §:n 2 momentin b kohdan mukaisena, tulee ydinlaitoksen haltijan viipymättä sellaisen vakuutustapahtuman satuttua, jonka yksin tai yhdessä aikaisempien vakuutustapahtumien kanssa voidaan olettaa alentavan vakuutusmäärän laitoksenhaltijan vastuumäärää pienemmäksi, ottaa lisävakuutus siten, että vakuutusmäärä uudelleen nousee vähintään viidesosan laitoksenhaltijan vastuumäärää suuremmaksi.

Vakuutuksen tulee olla sellainen, että ydinvahingon johdosta korvaukseen oikeutetulla on sen perusteella oikeus saada korvaus suoraan vakuutuksenantajalta. Tämä vakuutus on, jollei vakuutuksenantaja ole tehnyt muunlaista ehtoa, voimassa myös laitoksenhaltijan hyväksi sen vahingonvastuun varalta, joka hänelle voi syntyä tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavien säännösten mukaan.

Jos vakuutussopimus on irtisanomisen johdosta tai muusta syystä lakannut, vakuutuksenantaja on kuitenkin vastuussa korvauksesta sellaisen ydintapahtuman perusteella, joka on sattunut kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin kirjallinen ilmoitus sopimuksen lakkaamisen ajasta saapui kauppa- ja teollisuusministeriöön. Jos vakuutus koskee ydinaineen kuljetuksen aikana syntynyttä vahinkoa ja jos kuljetus on alkanut ennen mainitun ajan päättymistä, ei vakuutuksenantajan vastuu korvaukseen oikeutetun osalta kuitenkaan lakkaa ennen kuin kuljetus on päättynyt.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta ydintapahtumaan, joka on sattunut sen jälkeen, kun uusi vakuutus on tullut voimaan.

Vakuutuksenantaja ei voi vapautuakseen vastuusta vedota vahingonkärsinyttä vastaan muihin vahingonkärsineestä riippumattomiin seikkoihin kuin niihin joita tarkoitetaan 1 ja 2 momentissa.

Tämän lain 25 ja 26 §:n säännöksiä sovelletaan tapauksissa, jolloin korvauskanne tämän lain mukaan voidaan panna vireille Suomessa, vaikka ulkomaan lakia on sovellettava vakuutuksenantajan ja ydinlaitoksen haltijan väliseen suhteeseen tai laitos on Suomen alueen ulkopuolella.

Tämän lain mukaista vakuuttamisvelvollisuutta ei ole valtiolla.

Valtioneuvostolla on valta vapauttaa vakuuttamisvelvollisuudesta laitoksenhaltija, joka asettaa muun yhtä turvaavan taloudellisen takuun tämän lain ja muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa varalta sekä lisäksi osoittaa, että hän on huolehtinut syntyvien vahinkojen korvausjärjestelystä.

Mitä tässä laissa on säädetty vakuutuksesta, on vastaavasti sovellettava 2 momentissa tai muun sopimusvaltion vastaavassa lainsäädännössä tarkoitettuun takuuseen.

Jos se, jolla on oikeus saada vahingonkorvausta tämän lain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön nojalla Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijalta, näyttää, ettei hän ole voinut saada tätä korvausta ydinlaitoksen haltijan kanssa vakuutussopimuksen tehneeltä vakuutuksenantajalta, maksetaan korvaus valtion varoista.

Valtion 1 momentin mukainen korvausvelvollisuus ei ylitä sitä vastuumäärää, joka on laitoksenhaltijaan nähden voimassa 18 §:n 1 momentin mukaisesti.

Jos Suomessa tai muussa lisäyleissopimukseen liittyneessä valtiossa olevan sellaisen ydinlaitoksen haltija, jota laitosta käytetään rauhanomaisiin tarkoituksiin ja joka laitos ydintapahtuman sattuessa oli merkitty lisäyleissopimuksen 13 artiklassa mainittuun luetteloon, on vastuussa ydinvahingosta ja Suomen tuomioistuimella on 37 §:n mukaan oikeus tutkia vahingonkorvausvaade laitoksenhaltijaa vastaan, korvataan vahinko, jos 18 tai 19 §:n mukainen vastuumäärä ei riitä täyteen korvaukseen tai korvausta toistaiseksi maksetaan 20 §:n 2 momentin nojalla annetun määräyksen perusteella vain tietty osuus, valtion varoista, milloin ydinvahinko on syntynyt

Sovellettaessa 1 momenttia rinnastetaan lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalaiseen sanottu valtio itse tai sen osa, julkis- tai yksityisoikeudellinen yhtiö, yhdistys, säätiö tahi muu yhteisö tai yhtymä, jolla on kotipaikka tai muutoin pysyvä toimipaikka sellaisessa valtiossa. Muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kuin Suomen kansalaisena pidetään myös sitä, jonka sellaisen valtion lain mukaan on katsottava vakinaisesti asuvan siinä valtiossa ja joka lisäyleissopimuksen mukaan korvausoikeuden suhteen rinnastetaan saman valtion kansalaiseen.

Valtion varoista 30 §:n mukaan suoritettava korvaus määrätään 12 §:n 1 momentissa, 13 ja 14 §:ssä sekä 18 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Edellä 16 §:n 1 ja 3 momentissa olevia säännöksiä takautumisoikeudesta ydinlaitoksen haltijaa vastaan sovelletaan vastaavasti oikeuteen saada valtiolta takaisin sellaisen ydinvahingon johdosta maksettu korvaus, josta suoritetaan korvausta 30 §:n mukaan valtion varoista.

Niiden korvausten yhteismäärien, jotka suoritetaan saman ydintapahtuman johdosta osaksi 6―22 §:n sekä 30 ja 31 §:n nojalla ydinlaitoksen haltijan ja valtion toimesta sekä osaksi lisäyleissopimuksen 15 artiklassa tarkoitetun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion ja muun valtion välisen sopimuksen perusteella, enimmäismäärä on määrä, joka vastaa 5 päivänä elokuuta 1955 tehdyssä Euroopan maksusopimuksessa tarkoitettua 120 miljoonaa maksuyksikköä, sen määräisenä kuin maksuyksikkö oli 29 päivänä heinäkuuta 1960. Määrään ei lueta korkoa eikä korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Jos se määrä, joka 1 momentin mukaan on käytettävissä valtion varoista suoritettavaa hyvitystä varten 30 ja 31 §:n mukaan, ei riitä vahinkojen korvaamiseen, alennetaan korvauksia ja niille tulevia korkoja samalla suhteellisella osalla. Mitä 20 §:n 2 momentissa on säädetty, noudatetaan vastaavasti tätä momenttia sovellettaessa.

Jos ydintapahtuma, jonka vahinkovaikutuksista Suomessa olevan ydinlaitoksen haltija on vastuussa, on aiheuttanut Suomessa henkilöön kohdistuneen ydinvahingon, joka on ilmennyt vasta sen jälkeen, kun laitoksenhaltijan vastuu on 22 §:n 2 momentin tai muun sopimusvaltion lain vastaavan säännöksen nojalla lakannut, mutta 30 vuoden kuluessa ydintapahtumasta, maksetaan korvaus valtion varoista. Vahingosta, joka on ilmennyt ennenkuin laitoksenhaltijan vastuu on siten lakannut, suoritetaan myös korvaus valtion varoista, vaikka siihen oikeutettu ei ole nostanut kannetta säädetyssä ajassa tai muutoin ryhtynyt toimenpiteisiin vanhentumisajan keskeyttämiseksi, jos hänellä on ollut siihen hyväksyttävä syy.

Jos korvausta on alennettu 20 §:n 1 momentin ja 32 §:n 2 momentin tai muun sopimusvaltion lain vastaavien säännösten perusteella, on valtion varoista tämän pykälän mukaan suoritettavaa korvausta alennettava samassa määrin. Vahingonkorvausvelvollisuus määräytyy muutoin samalla tavoin kuin jos laitoksenhaltija olisi vastannut vahingosta. Korvausvaade on kannevallan menettämisen uhalla ilmoitettava 22 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa sosiaali- ja terveysministeriölle.

Valtioneuvosto voi määrätä, että korvausta on valtioneuvoston määräämillä ehdoilla suoritettava tämän pykälän mukaan, vaikka ydinvahinko, josta täällä oleva laitoksenhaltija on vastuussa, on sattunut muualla kuin Suomessa.

Jos 18 §:n 1 momentin, 19 §:n 1 momentin tai muun sopimusvaltion laissa olevan vastaavan säännöksen mukainen määrä ei riitä Suomen alueella syntyneen vahingon täyteen korvaukseen eikä korvausta ole maksettava valtion varoista 30 §:n tai muutoin lisäyleissopimuksen mukaan, suoritetaan korvausta valtion varoista perusteilla, jotka valtioneuvosto, eduskunnan annettua siihen suostumuksensa, vahvistaa. Sellaista korvausta maksetaan tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa myös lisäyksenä korvaukseen, joka suoritetaan Suomen alueella syntyneestä vahingosta 33 §:n nojalla, jos sellaista korvausta on alennettu 33 §:n 2 momentin nojalla.

Tässä pykälässä tarkoitettua korvausta maksetaan Suomessa syntyneestä vahingosta myös siinä tapauksessa, että korvausta 20 §:n 2 momentin nojalla annetun määräyksen johdosta suoritetaan vain tietty osuus eikä korvausta valtion varoista lisäyleissopimuksen nojalla suoriteta.

Korvausta 29, 30 tai 34 §:n mukaan ei makseta 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun ydintapahtuman johdosta.

Valtiolla on oikeus hakea 29 §:n mukaisesti maksamansa määrä takaisin vain ydinlaitoksen haltijalta, vakuutuksenantajalta ja siltä, jota vastaan laitoksenhaltijalla on 21 §:n mukaisesti takautumisoikeus.

Edellä 30 tai 34 §:n nojalla suorittamansa määrä osalta valtiolla on ydinlaitoksen haltijaan nähden sama oikeus kuin vahingonkärsijällä. Muutoin voidaan määrä, jonka valtio on maksanut 30―32 §:n nojalla tai joka muutoin on suoritettu lisäyleissopimuksen määräysten perusteella ydintapahtuman johdosta, jonka vahinkovaikutuksista Suomessa olevan ydinlaitoksen haltija on vastuussa muut sopimusvaltion lain mukaan, taikka jonka valtio on maksanut 34 §:n nojalla, vaatia takaisin vain luonnolliselta henkilöä, joka on tahallaan aiheuttanut vahingon. Mitä edellä on säädetty, on voimassa korvaukseen, jonka valtio on maksanut 33 §:n nojalla.

Tämän lain 6―10 tai 16 §:n nojalla ajettava kanne pannaan vireille ydinlaitoksen haltijaa tai tämän vakuutuksenantajaa vastaan Suomessa,

Suomen tuomioistuimen 1 momentin mukaisen toimivallan rajoittamisesta siinä tapauksessa, että Pariisin yleissopimuksen 13 artiklan c) ii kohdan määräyksen noudattaminen sitä vaatii, on voimassa, mitä siitä erikseen lailla säädetään.

Kanne asiassa, joka 37 §:n mukaan saadaan ottaa käsiteltäväksi Suomessa, ja kanne valtiota vastaan 29, 30, 33 tai 34 §:n nojalla on pantava vireille sen paikan yleisessä alioikeudessa, missä ydintapahtuma sattui. Jos kaksi tai useammat tuomioistuimet ovat oikeutettuja käsittelemään asian, voidaan kanne panna vireille jossakin niistä.

Jollei 1 momentin mukaisesti ole olemassa toimivaltaista tuomioistuinta, on kanne pantava vireille Helsingin raastuvanoikeudessa.

Jos ydinvahingon korvaamista koskevassa asiassa on annettu tuomio toisessa sopimusvaltiossa ja sen maan tuomioistuimet ovat Pariisin yleissopimuksen mukaan oikeutettuja tutkimaan sen riitakysymyksen, jota tuomio koskee, pannaan tuomio, kun se on saanut lainvoiman ja voidaan panna täytäntöön siinä valtiossa, jossa se on annettu, hakemuksesta täytäntöön Suomessa tutkimatta uudelleen sitä asiaa, joka tuomiolla on ratkaistu. Tämä ei sisällä velvollisuutta panna täytäntöön ulkomaista tuomiota, jos ydinlaitoksen haltijaa koskeva vastuumäärä siten ylitettäisiin.

Täytäntöönpanoa on haettava Helsingin hovioikeudelta ja hakemukseen on liitettävä:

Edellä 2 momentin a ja b kohdassa mainituissa asiakirjoissa tulee olla todistus siitä, että asiakirjan on antanut asianomainen viranomainen. Todistuksen antajana tulee olla asianomaisessa vieraassa valtiossa oleva Suomen lähetystö tai konsuli taikka sen valtion, missä tuomio on annettu, oikeushallinnon päällikkö.

Hakemusta ei saa hyväksyä varaamatta vastapuolelle tilaisuutta antaa sen johdosta vastinettaan.

Jos hakemus hyväksytään, pannaan tuomio täytäntöön niin kuin Suomen tuomioistuimen lainvoiman saanut tuomio, mikäli korkein oikeus muutoksenhakemuksen perusteella ei toisin määrää.

Lähetettäessä ydinainetta Suomessa olevasta ydinlaitoksesta ulkomailla olevalle vastaanottajalle taikka Suomessa sijaitsevalle ydinlaitokselle ulkomailta sellaisissa olosuhteissa, että laitoksenhaltija 7 tai 8 §:n mukaan vastaa syntyvistä vahingoista, on ydinlaitoksen haltijan luovutettava rahdinkuljettajalle todistus, jonka on antanut vakuutuksen tai 28 §:n 2 momentissa tarkoitetun taloudellisen takuun antaja ja josta käy selville ydinlaitoksen haltija ja hänen osoitteensa, vakuutuksen tai taloudellisen takuun tarkoittama ydinaine ja kuljetus, niin myös vakuutuksen tai taloudellisen takuun määrä, laatu ja kestoaika. Todistus on varustettava kauppa- ja teollisuusministeriön tai sen määräämän viranomaisen antamalla merkinnällä siitä, että todistuksessa mainittu ydinlaitoksen haltija on Pariisin yleissopimuksessa tarkoitettu laitoksenhaltija. Todistuksen antaja vastan siitä, että siinä olevat tiedot laitoksenhaltijasta ja hänen osoitteestaan sekä vakuutuksen tai taloudellisen takuun määrästä, laadusta ja kestoajasta ovat oikeat.

Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvistaa 1 momentissa tarkoitetun todistuksen kaavan.

Joka laiminlyö tämän lain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai 28 §:n 2 momentissa tarkoitetun taloudellisen takuun asettamisen, tuomitaan sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tätä lakia sovelletaan sitten kun Pariisin yleissopimuksen, 30―32 §:n osalta kuitenkin sitten kun myös lisäyleissopimuksen voimaansaattamisen edellytykset ovat täyttyneet, niin kuin asetuksella säädetään.