448/1971

Pakkolaitos on erityinen laitos tai laitoksen osasto, jonka oikeusministeriö on siihen tarkoitukseen määrännyt.

Pakkolaitos on oikeusministeriön ylimmän johdon ja valvonnan alainen. Paikallinen hallinto ja hoito kuuluvat laitoksen johtokunnalle ja johtajalle.

Pakkolaitoksessa on puoliavoin, avoin ja suljettu osasto.

Pakkolaitokseen eristettyä on aluksi pidettävä puoliavoimessa osastossa.

Johtokunnan on siirrettävä eristetty avoimeen osastoon niin pian kuin tämän voidaan olettaa sopeutuvan avoimen osaston järjestykseen ja oloihin eikä siirtämisestä ole odotettavissa vaaraa laitoksessa pitämisen varmuudelle. Jollei puoliavoimessa osastossa olevaa eristettyä ole vuoden kuluessa pakkolaitokseen saapumisesta siirretty avoimeen osastoon, johtokunnan on alistettava asia vankilaoikeuden ratkaistavaksi. Tämän jälkeen on tällaisen eristetyn siirtäminen avoimeen osastoon alistettava vankilaoikeuden ratkaistavaksi enintään kuuden kuukauden väliajoin, jollei häntä jo ole siirretty sinne.

Jos eristetyn laitoksessa pitämisen varmuus sitä vaatii tai jollei hän muusta syystä sopeudu avoimen osaston järjestykseen tai oloihin, vankilaoikeus voi johtokunnan esityksestä siirtää hänet avoimesta osastosta puoliavoimeen osastoon. Kiireellisessä tapauksessa johtokunta voi päättää siirtämisestä, mutta sen on viipymättä alistettava asia vankilaoikeuden ratkaistavaksi. Siirtämisessä takaisin avoimeen osastoon on noudatettava 2 momentin säännöksiä.

Laitoksen muiden osastojen järjestykseen tai oloihin sopeutumattoman eristetyn vankilaoikeus voi johtokunnan esityksestä määrätä pidettäväksi suljetussa osastossa. Kiireellisessä tapauksessa johtokunta voi päättää siirtämisestä suljettuun osastoon, mutta sen on viipymättä alistettava asia vankilaoikeuden ratkaistavaksi.

Suljetussa osastossa eristettyä ei saa pitää kauemmin kuin 1 momentissa mainitusta syystä on välttämätöntä. Siirtämisestä puoliavoimeen tai avoimeen osastoon päättää johtokunta. Kuitenkin asia on enintään kolmen kuukauden väliajoin alistettava vankilaoikeuden ratkaistavaksi, jollei eristettyä jo ole siirretty suljetusta osastosta.

Jos eristetyn ehdonalainen vapaus peruutetaan, vankilaoikeuden on päätettävä, mihin osastoon hänet sijoitetaan. Tämän jälkeen on osastosta toiseen siirtämisessä noudatettava 3 §:n 2 ja 3 momentin sekä 4 §:n säännöksiä. Kuitenkin 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu ensimmäinen alistus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa eristetyn saapumisesta pakkolaitokseen.

Puoliavoimessa tai avoimessa osastossa oleva eristetty on sijoitettava asumaan yksinäis- tai yhteishuoneeseen noudattaen mahdollisuuksien mukaan hänen omaa toivomustaan. Jollei johtaja erityisistä syistä toisin päätä, tällainen eristetty saa tehdä työnsä ja viettää vapaa-aikansa yhdessä toisten eristettyjen kanssa.

Avoimen osaston asunto- ja työhuoneiden ovet voidaan pitää lukitsemattomina. Tällaisessa osastossa olevaa eristettyä voidaan pitää työssä ilman vartiointia tarpeellisen valvonnan alaisena laitoksen ulkopuolellakin. Avoimessa osastossa olevan eristetyn on annettava käyttää omia vaatteitaan, jos ne ovat hyvässä kunnossa ja jos siitä ei voida olettaa olevan ilmeistä karkaamisvaaraa. Jos laitoksesta annetaan vaatetus, sen on erottava tavallisesta vangin vaatetuksesta. Muutenkin avoimessa osastossa olevan vapautta on rajoitettava vain siinä määrin kuin laitoksessa pitämisen varmuus ja järjestyksen ylläpitäminen vaativat.

Suljetussa osastossa oleva eristetty on sijoitettava asumaan yksinäishuoneeseen. Johtajan luvalla hän saa tehdä työnsä ja, jos siihen on erityisiä syitä, viettää vapaa-aikansa yhdessä toisten eristettyjen kanssa.

Johtaja voi antaa eristetylle luvan osallistua laitoksen ulkopuolella järjestettävään tilaisuuteen, jos se yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantamatta käy päinsä ja tarpeellinen valvonta on järjestettävissä.

Varsinaisena työaikana eristetyn on tehtävä pakkolaitoksessa työtä valtion lukuun tai omaa työtä. Omana työnä eristetty saa tehdä sellaista hyväksyttävää työtä, joka haitatta soveltuu eristetyn omilla tai hänen käyttöönsä annetuilla välineillä laitoksessa tehtäväksi. Sellaista omaa työtä eristetty saa tehdä myös vapaa-aikanaan.

Eristetylle on maksettava valtion lukuun tehdystä työstä työosuusrahaa oikeusministeriön määräämien perusteiden mukaan. Työsuorituksen mukaan työosuusraha voidaan maksaa erisuuruisena.

Eristetyn omasta työstä saatavista tuloista peritään pakkolaitokselle puolet, sen jälkeen kun niistä on vähennetty käytettyjen aineiden arvo. Vapaa-aikana tehdystä omasta työstä saatavat tulot kuuluvat kokonaan eristetylle, mutta hänen on itse kustannettava työssä tarvittavat aineet.

Eristetylle, joka pätevästä syystä ei ole voinut tehdä työtä valtion lukuun eikä omaa työtä on maksettava säästörahaa oikeusministeriön antamien ohjeiden mukaan.

Edellä 11 §:ssä tarkoitettuja työosuus- tai säästörahaa taikka tuloja ei saa eristetyn tekemän rikoksen tai järjestysrikkomuksen johdosta määrätä pakkolaitokselle menetetyiksi.

Eristettyjen oikeuksista ja velvollisuuksista eri osastoissa annetaan tarkempia määräyksiä pakkolaitoksen ohjesäännössä, jonka oikeusministeriö vahvistaa. Muuten eristettyihin on sovellettava, mitä vangista yleensä ja ylimmässä osastossa vankeusrangaistusta suorittavasta on säädetty.

Pakkolaitokseen ja siellä olevaan tai pakkolaitoksesta ehdonalaiseen vapauteen päästettyyn on muuten sovellettava, mitä rangaistuslaitoksesta ja siellä olevasta tai rangaistuslaitoksesta ehdonalaiseen vapauteen päästetystä on säädetty.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1971. Sillä kumotaan pakkolaitoksesta 21 päivänä kesäkuuta 1954 annettu asetus (278/54) siihen tehtyine muutoksineen.

Jo ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanoa varten tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Asetuksen 3 §:n 2 momentissa ja 5 §:ssä tarkoitetut määräajat on ensimmäisellä kerralla laskettava asetuksen voimaantulopäivästä.