Laki maatalousyrittäjien eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) 1, 8 ja 15 § sekä
lisätään 19 §:ään, sellaisena kuin se on 6 päivänä maaliskuuta 1970 annetussa laissa ( 171/70 ), uusi 5 momentti seuraavasti:
1§
Suomessa asuva maatalousyrittäjä on vakuutettava vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta siten kuin tässä laissa säädetään.
Maatalousyrittäjällä tarkoitetaan
maatilatalouden harjoittajaa, joka omaan tai yhteiseen lukuun itse työhön osallistuen harjoittaa maatilataloutta vähintään kaksi hehtaaria maatalousmaata käsittävällä viljelmällä;
kalastajaa, joka olematta työsuhteessa harjoittaa ammattimaista kalastusta;
poronomistajaa, joka omaan, perheenjäsenensä tai paliskunnan lukuun tekee poronhoitotyötä; ja
henkilöä, joka tekee 1-3 kohdissa tarkoitettua työtä perheenjäsenenä.
Tämä laki ei kuitenkaan koske
maatalousyrittäjää, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta, eikä toimintaa, joka ei ole maatalousyrittäjän täytettyä sanotun iän yhdenjaksoisesti jatkunut vähintään neljää kuukautta; eikä
maatalousyrittäjää, jonka 8 §:ssä tarkoitettu työtulo sanotun pykälän säännösten mukaan arvioituna ei vastaa vähintään 500 markan vuosituloa.
Tätä lakia ei myöskään sovelleta maatilatalouden, kalastuksen tai poronhoidon yhteydessä harjoitettuun toimintaan, jota on pidettävä eri yrityksenä.
Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko tätä lakia sovellettava määrättyyn henkilöön tai määrättyyn toimintaan, ratkaisee asian asianomaisen tai 16 §:ssä mainitun maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hakemuksesta eläketurvakeskus.
8§
Eläkkeen perusteena olevan työtulon määräämistä varten maatalousyrittäjälle vahvistetaan se työtulo, jonka hänen voidaan kohtuudella arvioida jatkuvasti saavan tämän lain piiriin kuuluvasta toiminnastaan.
Maatilataloudesta katsotaan isännän ja emännän yhteenlasketun vuotuisen työtulon olevan 500 markkaa maatalousmaan hehtaaria kohden 12 hehtaarilta sekä sen jälkeen 120 markkaa hehtaarilta, yhteensä kuitenkin enintään 30 hehtaarilta. Emännän vuotuisena työtulona pidetään 1 800 markkaa, kuitenkin enintään puolet sanotusta yhteenlasketusta työtulosta. Yhteenlaskettu työtulo ja sen jakautuminen isännän ja emännän kesken määrätään kuitenkin edellä sanotusta poiketen, jos poikkeuksellinen viljelystapa tai työnjako viljelmällä taikka muu erityinen syy niin edellyttää. Jos isännän tai emännän työtä samalla viljelmällä suorittaa kaksi tai useampia henkilöitä yhteiseen lukuun, määrätään heille yhteinen työtulo jakamalla ensin maatalousmaan pintaala isännän työtä tekevien lukumäärällä ja määräämällä kullekin osa-alalle erikseen 2 momentissa tarkoitettu työtulo. Emännän työtä tekevien työtulo määrätään 2 momentin mukaisesti niin, että se on enintään puolet koko sanotulla tavalla määrätystä työtulosta viljelmällä. Muu osa sanotusta työtulosta jaetaan, jollei erityistä syytä muuhun ole, tasan isännän työtä tekevien kesken.
Maatilatalouden työhön osallistuvan muun perheenjäsenen työtulona pidetään hänelle maksettavaa palkkaa, kuitenkin enintään, mitä 2 momentin mukaisesti isännälle on laskettava työtuloa.
Poronomistajan vuotuiseksi työtuloksi katsotaan hänen omistamaansa ja paliskunnan toimesta luettua vuotta vanhempaa poroa kohden 35 markkaa. Jos poronomistaja tekee tämän lain piiriin kuuluvaa poronhoitotyötä olennaisesti enemmän tai vähemmän kuin hänen edellä tarkoitettujen lukuporojensa määrä edellyttää, korotetaan tai alennetaan vastaavasti työtuloaVakuutuksen alkaessa maatalousyrittäjien eläkelaitos vahvistaa maatalousyrittäjän työtulon. Jos työtuloon vaikuttavat seikat myöhemmin olennaisesti muuttuvat, tarkistetaan se hakemuksesta. Eläkelaitos voi myös omasta aloitteestaan tarkistaa työtulon. Työtuloa älköön kuitenkaan muutettako takautuvasti.
Eläkkeen perusteena oleva työtulo saadaan jakamalla vahvistettujen ja työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti tarkistettujen työtulojen yhteismäärä vastaavalla ajalla.
Eläketurvakeskus voi antaa eläkelaitokselle yleisiä ohjeita tämän pykälän soveltamisesta.
15§
Edellä 1 §:n 5 momentissa ja 4 §:ssä tarkoitettuihin eläketurvakeskuksen päätöksiin sekä 3 §:n 6 momentissa tarkoitettuihin eläkelaitoksen päätöksiin saa hakea muutosta ja päätöksen poistamista siten kuin työntekijäin eläkelaissa on säädetty.
19§
Paliskunnat ja paliskuntain yhdistys ovat velvollisia antamaan eläkelaitokselle tämän lain toimeenpanossa tarvittavat tiedot vuosittain poronhoitovuoden päätyttyä, siten kuin eläkelaitos tarkemmin määrää. Eläketurvakeskuksella ja eläkelaitoksella on oikeus tarvittaessa muulloinkin saada näitä tietoja paliskunnilta ja paliskuntain yhdistykseltä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1971.
Tämä laki ei koske sellaista poronomistajaa tai hänen perheenjäsentään, joka on täyttänyt 65 vuotta ennen lain voimaantuloa. Oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei myöskään ole sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa.
Jos poronomistaja tai hänen perheenjäsenensä tekee tässä laissa tarkoitettua poronhoitotyötä lain voimaantullessa, eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi luetaan myös aika, jonka hänen sanottu toimintansa on jatkunut vuoden 1969 jälkeen, sikäli kuin hänellä tämän toiminnan perusteella ei ole voimassa vakuutusta yrittäjien eläkelain (468/69) mukaan.
Sen estämättä, mitä 8 §:n 6 momentissa on säädetty, saadaan poronomistajalle tai hänen perheenjäsenelleen maatalousyrittäjänä jo vahvistettu työtulo muuttaa takautuvasti tämän lain voimaantulon johdosta.
Tämän lain mukainen vakuutus on otettava kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta, jos vakuuttamisvelvollisuus on alkanut sanottuna aikana. Jos oikeus eläkkeen saamiseen alkaa tänä aikana ennen vakuutuksen ottamista, eläke maksetaan niin kuin vakuutus olisi ollut voimassa jo vakuuttamisvelvollisuuden alkaessa, mutta eläkkeestä pidätetään, mitä vakuutusmaksuna olisi ollut suoritettava.
Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1970
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri Katri-Helena Eskelinen