824/1970

Lapsen syntymästä on synnytyksessä avustanut tai äitiä hoitanut valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhdyskunnan palveluksessa oleva lääkäri, kätilö, terveyssisar tai sairaanhoitaja velvollinen välittömästi antamaan syntymätodistuksen.

Jos edellä 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei ole avustanut synnytyksessä tai hoitanut äitiä taikka jos lapsi on syntynyt sellaisissa olosuhteissa, ettei syntymätodistusta ole voitu välittömästi antaa, on lapsen äidin tai sen, jonka hoidossa lapsi on, ensi tilassa pyydettävä syntymätodistusta valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhdyskunnan palveluksessa olevalta lääkäriltä, kätilöltä, terveyssisarelta tai sairaanhoitajalta, joka hankittuaan tarpeelliseksi katsomansa selvityksen on velvollinen antamaan todistuksen. Muukin laillistettu lääkäri on oikeutettu antamaan syntymätodistuksen. Löytölapsesta on kuitenkin löytöpaikan sosiaalilautakunnan pyydettävä syntymätodistus valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhdyskunnan palveluksessa olevalta lääkäriltä.

Henkilö, joka on avustanut äitiä synnytyksessä tai jolla muutoin on synnytystä koskevia tietoja, on velvollinen antamaan syntymätodistuksen antajalle tämän pyytämät tiedot synnytyksestä.

Syntymätodistus on kirjoitettava vahvistetulle lomakkeelle kolmena kappaleena ja siihen merkittävä lomakkeessa edellytetyt tiedot äidistä ja lapsesta.

Löytölapsesta annettavaan syntymätodistukseen on merkittävä lapsen todennäköinen syntymäaika sekä lapsen erityiset tuntomerkit.

Mitä edellä on säädetty syntymätodistuksesta on soveltuvin osin voimassa kuolleena syntyneestä lapsesta annettavasta kuolleena syntyneen todistuksesta.

Syntymätodistuksen antajan on viimeistään seuraavana päivänä siitä, kun hän on todennut lapsen syntymän, lähetettävä ensimmäinen kappale syntymätodistusta sen väestörekisterin pitäjälle, jossa lapsen äiti on kirjoissa, taikka, jos äiti ei ole väestörekisterissä Suomessa tai jos ei ole tietoa, mihin väestörekisteriin hän kuuluu, sen väestörekisterin pitäjälle, jossa lapsen isä on kirjoissa. Jollei kummankaan vanhemman osalta ole tiedossa, missä väestörekisterissä he ovat kirjoissa, on syntymätodistus lähetettävä syntymäpaikan väestörekisterin pitäjälle. Löytölapsen syntymätodistus on kuitenkin lähetettävä löytöpaikan väestörekisterin pitäjälle.

Toinen kappale syntymätodistusta on toimitettava lapsen äidille tai sille, jonka hoitoon lapsi joutuu, taikka, jos on kysymys löytölapsesta, löytöpaikan sosiaalilautakunnalle.

Kolmas kappale syntymätodistusta on samanaikaisesti 1 momentissa tarkoitetun todistuksen kanssa lähetettävä äidin kotipaikkakunnan sairausvakuutustoimistolle.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään syntymätodistuksesta, on soveltuvin osin voimassa kuolleena syntyneen todistuksesta.

Väestörekisterin pitäjän, jolle syntymätodistus 3 §:n 1 momentin mukaan on lähetetty, on merkittävä lapsi väestörekisterin syntyneiden luetteloon ja tehtävä tästä äidin tai tarvittaessa isän kohdalle pääkirjaan tarpeellinen viittaus.

Saatuaan syntymätodistuksen väestörekisterin pitäjän on viipymättä ilmoitettava syntymäväestön keskusrekisterin, kuten väestökirja-asetuksen (198/70) 37 §:n 1 momentissa on säädetty.

Lapsen vanhempien tai holhoojan on kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä ilmoitettava lapsi väestörekisteriin otettavaksi. Ilmoitus on tehtävä vahvistetulla lomakkeella, jonka oheen on liitettävä syntymätodistus.

Jos lapsi uskonnonvapauslain (267/22) 6 §:n nojalla otetaan muuhun väestörekisteriin kuin mihin hänen syntymätodistuksensa tämän asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaisesti on lähetetty, on ensiksi mainitun väestörekisterin pitäjän ilmoitettava siitä viimeksi mainitun väestörekisterin pitäjälle, jonka on tehtävä syntyneiden luetteloon merkintä siitä, mihin väestörekisteriin lapsi on otettu.

Väestörekisterin pitäjän on kymmenen päivän kuluessa kuukauden päättymisestä lähetettävä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut syntymätodistukset edellisen kuukauden aikana syntyneistä lapsista tilastolliselle päätoimistolle.

Henkilön kuolemasta on häntä viimeksi hoitanut lääkäri tai, jos henkilö on kuollut sairaalassa, sairaalan lääkäri velvollinen antamaan vahvistetulle lomakkeelle kirjoitettavan kuolintodistuksen, jollei oikeuslääkeopillista ruumiintarkastusta tai ruumiinavausta ole toimitettava.

Jos oikeuslääkeopillinen ruumiintarkastus tai ruumiinavaus on toimitettu, antaa kuolintodistuksen tarkastuksen tai avauksen toimittanut lääkäri.

Jollei vainajaa viimeksi hoitanut lääkäri katso voivansa antaa kuolintodistusta eikä oikeuslääkeopillista ruumiintarkastusta tai ruumiinavausta ole toimitettu, on vainajan lähimmän omaisen, taloudenhoitajan tai sen, jonka asunnossa vainaja kuoli, taikka, jos vainaja kuoli rangaistus-, työ, huolto- tai muussa sellaisessa laitoksessa, laitoksen johtajan ensi tilassa pyydettävä kuolintodistusta valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhdyskunnan palveluksessa olevalta lääkäriltä taikka asianomaisen laitoksen lääkäriltä, joka neuvoteltuaan kuolinpaikan poliisiviranomaisen kanssa ja hankittuaan tarpeelliseksi katsomansa selvityksen on velvollinen antamaan kuolintodistuksen.

Henkilö, laitos tai sairaala, jonka hoidossa vainaja viimeksi on ollut, tahi se, jolla muutoin on sairautta tai kuoleman syytä koskevia tietoja, on velvollinen antamaan lääkärille tämän pyytämät tiedot kuolemansyyn selvittämiseksi.

Jos kuolintodistusta ei voida saada ilman kohtuutonta vaikeutta tai viivästystä, on vainajan lähimmän omaisen, taloudenhoitajan tai sen, jonka asunnossa vainaja kuoli, ilmoitettava kuolemasta kuolinpaikan poliisiviranomaiselle, joka neuvoteltuaan asianomaisen lääninlääkärin kanssa antaa vahvistetulle lomakkeelle kirjoitettavan kuolinselvityksen.

Henkilö, joka on hoitanut vainajan tai jolla muutoin on sairautta tai kuolemansyytä koskevia tietoja, on velvollinen antamaan poliisiviranomaiselle tämän pyytämät kuolinselvityksen laatimista varten tarpeelliset tiedot.

Kuolintodistus tai kuolinselvitys on kirjoitettava vahvistetulle lomakkeelle kahtena kappaleena ja siihen on merkittävä lomakkeessa edellytetyt tiedot vainajasta ja kuolemansyystä. Kuolemansyytä ei kuitenkaan merkitä 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kuolintodistuksen kappaleeseen. Kuolinselvitykseen merkitsee kuolemansyyn selvityksen tarkastanut lääkäri.

Kuolleena löydetystä henkilöstä annettavaan kuolintodistukseen on merkittävä vainajan todennäköinen kuolinaika sekä, jos vainajan henkilöllisyydestä ei saada selvää, vainajan erityiset tuntomerkit.

Kuolintodistukseen on lääkärin merkittävä, saadaanko vainaja haudata ilman poliisiviranomaisen lupaa vai ei. Kuolleena löydetyn henkilön hautaamiseen on kuitenkin aina vaadittava poliisiviranomaisen lupa.

Mikäli kuolintodistuksen antaminen viivästyy kuolemansyyn selvittämiseen liittyvien tutkimusten johdosta, on lääkärin niin pian kuin ruumista koskevat tutkimukset ja jatkotutkimuksia varten tarvittavien näytteiden ottaminen on suoritettu, annettava väliaikainen kuolintodistus. Kun kuolemansyy on lopullisesti todettu, on lääkärin viipymättä annettava lopullinen kuolintodistus.

Kuolintodistuksen tai kuolinselvityksen antajan on viipymättä lähetettävä toinen kappale kuolintodistusta tai kuolinselvitystä sen väestörekisterin pitäjälle, jossa vainaja on kirjoissa, taikka, jos tätä rekisteriä ei tiedetä, kuolinpaikan väestörekisterin pitäjälle.

Toinen kappale kuolintodistusta on toimitettava vainajan lähimmälle omaiselle tai sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaamisesta.

Milloin väliaikainen kuolintodistus on annettu, kirjoitetaan lopullinen kuolintodistus vain yhtenä kappaleena, joka 1 momentissa säädetyin tavoin lähetetään väestörekisterin pitäjälle.

Vainajan lähimmän omaisen tai sen, joka huolehtii vainajan hautaamisesta, on viipymättä toimitettava 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu kuolintodistus tai kuolinselvitys sen väestörekisterin pitäjälle, jossa vainaja on kirjoissa, tai jos tästä väestörekisteristä ei ole tietoa, kuolinpaikan väestörekisterin pitäjälle. Väestörekisterin pitäjän on todettuaan, että vainaja on kirjoissa hänen pitämässään väestörekisterissä, taikka saatuaan selvityksen siitä, ettei ole tietoa, missä väestörekisterissä vainaja on kirjoissa, annettava hautauslupatodistus. Hautauslupatodistusta ei kuitenkaan saa antaa ilman kuolinpaikan poliisiviranomaisen suostumusta, jos lääkäri on tehnyt kuolintodistukseen 10 §:n 3 momentissa tarkoitetun merkinnän siitä, ettei vainajaa saa haudata ilman poliisiviranomaisen lupaa tai jos hautauslupatodistusta pyydetään polttohautausta varten.

Kuolintodistus tai kuolinselvitys saadaan antaa myös vainajan kuolinpaikan tai hautaamispaikan asianomaisen väestörekisterin pitäjälle, joka tiedusteltuaan, milloin katsoo siihen olevan syytä, asiaa sen väestörekisterin pitäjältä, jossa vainaja on kirjoissa, voi antaa hautauslupatodistuksen. Kuolintodistus tai kuolinselvitys on sen jälkeen viipymättä lähetettävä sen väestörekisterin pitäjälle, jossa vainaja on kirjoissa.

Väestörekisterin pitäjän on viipymättä lähetettävä 12 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetut kuolintodistukset tai kuolinselvitykset lääninlääkärille tai lääkintöhallituksen määräämissä tapauksissa kaupunginlääkärille.

Lääninlääkärin tai kaupunginlääkärin on:

Lääkärin, viranomaisen tai laitoksen on lääninlääkärin tai kaupunginlääkärin pyynnöstä ilmoitettava tälle tiedossaan olevat kuolemansyyn selville saamiseksi tarpeelliset tiedot.

Ennen kuin hautaus saadaan toimittaa, on hautauslupatodistus toimitettava sen seurakunnan tai yhdyskunnan asianomaiselle viranomaiselle, jonka omistamaan hautausmaahan vainaja haudataan. Hautauksen ajasta ja paikasta on tämän viranomaisen viipymättä sen jälkeen kun hautaus on tapahtunut ilmoitettava sen väestörekisterin pitäjälle, jossa vainaja oli kirjoissa, taikka jos siitä ei ole tietoa, kuolinpaikan väestörekisterin pitäjälle.

Mitä 14, 15 ja 16 §:ssä on säädetty kuolintodistuksesta ja kuolinselvityksestä, on vastaavasti sovellettava myös kuolleena syntyneestä annettuun todistukseen.

Kun henkilö on julistettu kuolleeksi, on oikeuden niin pian kuin se aika, jonka kuluessa päätökseen voidaan ilmoittaa tyytymättömyyttä, on kulunut, ilmotettava kuolleeksi julistamisesta sen väestörekisterin pitäjälle, jossa vainaja on kirjoissa. Ilmoituksessa on mainittava, onko päätös lainvoimainen vai ei. Jos päätökseen haetaan muutosta, on valitusta käsitelleen oikeuden ilmoitettava päätöksestään asianomaisen väestörekisterin pitäjälle.

Jos henkilö on kuollut ulkomailla, on alkuperäinen kuolintodistus tai muu vastaava asiakirja 13 §:ssä säädetyin tavoin toimitettava sen väestörekisterin pitäjälle, jossa vainaja on kirjoissa. Tällaisen todistuksen tai asiakirjan suhteen on muutoin meneteltävä niin kuin edellä on kuolinselvityksestä säädetty.

Tilastollisen päätoimiston on säilytettävä sille lähetetyt syntymätodistukset, kuolleena syntyneiden todistukset, kuolintodistukset ja kuolinselvitykset.

Väestörekisterin pitäjän on pidettävä henkilön kuolemansyy salassa.

Tilastollinen päätoimisto voi ilmoitettua hyväksyttävää tarkoitusta varten antaa tietoja henkilön kuolemansyystä asianomaisille viranomaisille ja vakuutuslaitoksille sekä vainajan lähimmille omaisille.

Mitä yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain (83/51) 17 §:n 2 momentissa on säädetty yleis- tai siihen verrattavaan arkistoon siirretyistä asiakirjoista, on sovellettava tilastollisessa päätoimistossa säilytettäviin syntymätodistuksiin, kuolleena syntyneiden todistuksiin, kuolintodistuksiin ja kuolinselvityksiin.

Väestörekisterin pitäjän, jolle syntymätodistus, kuolleena syntyneen todistus tai kuolinselvitys on erheellisesti lähetetty, on viipymättä selvitettävä, mille väestörekisterin pitäjälle todistus tai selvitys olisi pitänyt lähettää, ja sen jälkeen ensi tilassa toimitettava todistus tai selvitys tälle viranomaiselle.

Tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen määräysten rikkomisesta rangaistaan sakolla, jollei muualla ole ankarampaa rangaistusta säädetty.

Lääkintöhallitus vahvistaa lomakkeiden kaavat syntymätodistusta, kuolleena syntyneen todistusta, kuolintodistusta ja kuolinselvitystä varten. Väestörekisterikeskus vahvistaa muut tässä asetuksessa edellytettyjen lomakkeiden kaavat.

Väestörekisterillä tarkoitetaan tässä asetuksessa myös evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen seurakunnan kirkonkirjoja. Jos siitä väestörekisteristä, jossa henkilö on kirjoissa, ei ole tietoa, on asianomaisen väestörekisterin pitäjäksi katsottava henkikirjoittaja.

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa lääkintöviranomaisille lääkintöhallitus sekä muille viranomaisille väestörekisterikeskus. Väestötilastoa varten kerättävien tietojen antamisesta antaa kuitenkin tarkemmat ohjeet tilastollinen päätoimisto.

Tässä asetuksessa tarkoitetut syntymätodistukset, kuolleena syntyneiden todistukset, kuolintodistukset ja kuolinselvitykset on annettava maksutta.