31/1970

Tämän lain alaisia ovat jäljempänä mainitut yritykset ja työt, mikäli niissä käytetään yhtä tai useampaa työntekijää:

Työntekijällä tarkoitetaan tässä laissa työsuhteessa olevaa työntekijää eli henkilöä, joka sopimuksen perusteella palkasta tekee työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena.

Tämä laki ei koske:

Tätä lakia ei sovelleta:

Asetuksella säädetään, keihin valtion, kunnan ja muun julkisen yhteisön, paitsi se urakunnan, viran tai toim en haltijoihin on sovellettava, mitä tässä laissa on työntekijästä säädetty.

Virallisen syyttäjän tai valtion ammattientarkastajan taikka työnantajain tai työntekijäin keskusjärjestöjen pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työtä tai työntekijää pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava.

Valtion ammattientarkastajan on, milloin asianosainen sitä vaatii, saatettava 1 momentissa mainittu kysymys työneuvoston ratkaistavaksi, jollei asiaa muuten ole pidettävä ilmeisen selvänä.

Jos tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu 1 momentissa mainitusta kysymyksestä, siirtäköön tuomioistuin tämän kysymyksen ratkaisemisen työneuvostolle, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii; ja päättäköön tuomioistuin asian vasta sen jälkeen, kun työneuvoston ratkaisu on sille toimitettu.

Säännöllinen työaika on enintään 9 tuntia vuorokaudessa ja 45 tuntia viikossa.

Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 45 tuntia edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään, kuitenkin enintään kahdentoista kuukauden ajaksi. Tällöin säännöllinen työaika ei saa ylittää 9 tuntia vuorokaudessa eikä 50 tuntia viikossa.

Milloin pääasiassa kotieläinten hoitotyössä olevan työntekijän viikkolepopäivä on 10 §:n 2 momentin mukaisesti siirretty, on säännöllinen työaika enintään 9 tuntia vuorokaudessa ja 56 tuntia viikossa.

Työviikko alkaa sunnuntaina kello 00.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus työehtosopimuksessa sopia säännöllisestä työajasta 5 §:n säännöksistä poikkeavasti, kuitenkin niin, ettei se enintään kalenterivuoden tai muun etukäteen sovitun 12 kuukauden pituisen ajanjakson aikana keskimäärin ylitä 45 tuntia viikossa. Tällaista työehtosopimuksen määräystä on noudatettava siinä laajuudessa kuin sopimukseen sidottu työnantaja muutoinkin on velvollinen sopimusta soveltamaan.

Työaika alkaa talouskeskuksessa, jollei toisin ole sovittu, ja päättyy työpaikalla.

Sikäli kuin matka talouskeskuksesta työpaikalle on kolmea kilometriä pitempi, voidaan kulku työpaikalle ja sieltä paluu järjestää tapahtuvaksi säännöllisen työajan ulkopuolella. Tällöin työntekijälle on suoritettava matkaan työpaikalle ja sieltä palaamiseen kuluvalta ajalta hänen peruspalkkaansa tai, jos työntekijälle on varattu kuljetus, puolta peruspalkkaansa sanotulta ajalta vastaava korvaus.

Säännöllisen vuorokautisen työajan on päätyttävä viimeistään kello yhdeksäntoista ja työntekijälle on sen jälkeen annettava vähintään 10 tuntia kestävä lepoaika.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, saadaan kahdeksantoista vuotta täyttänyttä työntekijää, 5 §:ssä säädettyjä työaikojen enimmäismääriä kuitenkaan ylittämättä, pitää työssä kello yhdeksäntoista jälkeen seuraavissa tapauksissa:

Milloin työ on järjestetty kahteen tai useampaan vuoroon, tulee vuorojen, jollei työneuvosto ole myöntänyt siitä poikkeusta, säännöllisesti vaihtua ja joka viikko muuttua.

Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko työ sen laatuista, jota edellä 2 momentissa tarkoitetaan, voidaan kysymys 4 §:ssä saadetyssä järjestyksessä saattaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Kun työaika vuorokaudessa on seitsemää tuntia pitempi, on työntekijälle annettava työn aikana ainakin yksi vähintään tunnin kestävä lepoaika.

Milloin työ on järjestetty säännöllisesti vaihtuviin seitsemää tuntia pitempiin vuoroihin, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana.

Aikaa, jolloin työntekijä on vapaa työn suorittamisesta, ei lueta työaikaan.

Edellä 1 ja 2 momentin säännöksistä voidaan poiketa työneuvoston luvalla tai 6 §:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella.

Työntekijälle on annettava sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 34 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Edellä 1 momentissa mainittu vilkkolepo on pääasiassa kotieläinten hoitotyössä olevalle työntekijälle annettava neljän viikon pituisena ajanjaksona kahdesti sunnuntaina ja kahdesti muuna viikon päivänä. Työnantaja ja tällainen työntekijä voivat kuitenkin sopia siitä, että viikkolepopäivät annetaan muullakin tavalla, kuitenkin niin, että kunkin neljän viikon viikkolepopäivät on annettava ja otettava viimeistään tällaisen ajanjakson päättymistä seuraavan kalenterikuukauden aikana. Sellaisena viikkona, jona viikkolepopäivä sopimuksen mukaan on siirretty myöhemmin annettavaksi, on säännöllinen työaika enintään 56 tuntia.

Jollei 2 momentissa tarkoitetulle työntekijälle ole voitu antaa viikkolepopäiviä niin kuin siitä on säädetty tai 2 momentin mukaisesti sovittu, on hänelle maksettava saamatta jääneiltä viikkolepopäiviltä sadalla prosentilla korotettu palkka. Sopimus, jonka mukaan tämä korvaus sisällytetään työntekijän peruspalkkaan, on mitätön.

Kahdeksantoista vuotta täyttänyttä työntekijää saa hänen suostumuksellaan pitää ylityössä 5 §:ssä mainittujen säännöllisten työaikojen lisäksi enintään 48 tuntia neljän peräkkäisen viikon aikana tai, kylvö. ja sadonkorjuutyössä, enintään 60 tuntia neljän peräkkäisen viikon aikana. Kalenterivuoden aikana saa ylityötä teettää enintään 300 tuntia.

Ylityöajaksi älköön luettako sitä aikaa, jona työntekijää pidetään 12 tai 13 §:ssä tarkoitetussa työssä.

Milloin luonnontapahtuma, tapaturma tai muu seikka, jota ei ole voitu ennakolta tietää, on aiheuttanut keskeytyksen yrityksen säännöllisessä toiminnassa tahi vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen taikka hengen, terveyden tai omaisuuden joutumiseen vaaranalaiseksi, tai kun kotieläimelle tapahtunut synnytys tai onnettomuus tahi eläimen sairaus tilapäisesti antaa siihen aihetta, saa 5 §:ssä säädettyjä työaikoja pitentää siinä määrin kuin mainitut syyt välttämättä vaativat.

Tällaisesta työajan pitennyksestä sekä sen syystä, laajuudesta ja kestävyydestä on työnantajan viivytyksettä tehtävä ilmoitus ammattientarkastajalle. Ammattientarkastaja voi, tutkittuaan asian, joko jättää sen tehdyn ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin pitennyksen rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Työntekijän antamalla suostumuksella saa tässä pykälässä jäljempänä mainittua kahdeksantoista vuotta täyttänyttä työntekijää pitää työssä 5 §:ssä säädettyjen työaikojen lisäksi enintään kolme tuntia viikossa:

Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko jokin määrätty työ senlaatuista kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan, voidaan kysymys alistaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Edellä tässä pykälässä tarkoitetusta työstä suoritetaan viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka. Sopimus, jonka mukaan korvaus tällaisesta työstä sisällytetään työntekijän peruspalkkaan, on mitätön.

Ylityöstä ja siitä hätätyöstä, jota tehdään 5 §:ssä säädetyn vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi, on maksettava kahdelta ensimmäiseltä tunnil ta viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka. Muusta 5 §:n mukaisten säännöllisten työaikojen lisäksi tehdystä ylityöstä maksetaan viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka.

Milloin viikoittainen säännöllinen työaika määräytyy 5 §:ssä mainitun työtuntijärjestelmän mukaan ja työnantaja katkaisee työntekijän työsuhteen, ennen kuin tämän työaika on tasoittunut keskimäärin 45 tuntiin viikossa, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä ajanjaksona on päivittäistä ylityötä mukaan lukematta viikkoa kohti 45 tuntia pitempi ja sanotun tuntimäärän ylittävilta tunneilta maksetaan ylityökorvausta vastaava korvaus.

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä on maksettava sadalla prosentilla korotettu palkka, ei kuitenkaan 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulle työntekijälle hänen suorittaessaan säännölliseen viikoittaiseen työaikaan kuuluvaa työtä. Jos työ on ylityötä tai hätätyötä, on siitä lisäksi suoritettava 1 momentissa säädetty korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta.

Laskettaessa tässä pykälässä mainittua palkan korotusta työstä, josta palkka on määrätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta, on tunnilta suoritettava peruspalkka laskettava siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä. Työssä, jota suoritetaan urakkapalkalla, lasketaan tuntipalkka siten, että urakkapalkka jaetaan urakan suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä. Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, on ne otettava huomioon palkan korotusta laskettaessa.

Tämän pykälän säännöksistä voidaan poiketa 6 §:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella.

Sopimus, jonka mukaan tässä pykälässä tarkoitettu korotettu palkka sisällytetään työntekijän peruspalkkaan, on mitätön.

Oikeus 10 §:n 3 momentissa, 13 §:n 3 momentissa sekä 14 §:n 1, 2 ja 3 momentissa säädettyyn korotettuun paikkaan samoin kuin 7 §:n 2 momentissa mainittuun korvaukseen on rauennut, jollei kannetta siitä ole nostettu vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin sellainen oikeus syntyi.

Milloin erityiset syyt sitä vaativat, on työneuvostolla valta myöntää poikkeuksia tämän lain työaikoja koskevista sääanöksistä.

Työnantajan on pidettävä yli- ja hätätyöstä sekä sunnuntaina tai muuna kirkolli. sena juhlapäivänä tehdystä työstä sekä 13 §:ssä tarkoitetusta työstä sellaista työtuntiluetteloa, josta voidaan todeta erikseen kunkin tehdyn työn määrä sekä siitä maksettu korotettu palkka. Pyydettäessä on työnantajan näytettävä tarkastusviran omaiselle ne asiakirjat, joista edellä mainitut seikat käyvät ilmi. Työntekijällä tai hänen valtuuttamallaan edustajalla on samanlainen oikeus saada mainituista asiakirjoista selko häntä koskevista merkinnöistä. Vaadittaessa on työntekijälle tai hänen edustajalleen annettava niistä tieto myös kirjallisesti.

Työnantajan toimesta on hänen luonaan sopivassa paikassa työntekijäin nähtävänä pidettävä tämä laki ja sen nojalla annetut täytäntöönpanomääräykset sekä asianomaisen viranomaisen päätös niistä ehkä myönnetyistä poikkeuksista, niin myös käytännössä oleva työtuntijärjestelmä.

Työnantajaa, joka rikkoo 5, 8-11 tai 13 §:ssä olevia työaikoja koskevia säännöksiä taikka muusta syystä kuin maksukyvyttömyyden johdosta laiminlyö ylityöstä tai hätätyöstä tahi 13 §:n 3 momentissa tarkoitetusta taikka sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä säädetyn korvauksen suorittamisen, rangaistakoon sakolla.

Työnantajaa, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen vahinkoa, on pitänyt väärin 17 §:ssä mainittua luetteloa tai muuttanut sitä tahi sen hävittänyt, kätkenyt taikka tehnyt mahdottomaksi lukea, rangaistakoon sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Joka muutoin rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä, rangaistakoon sakolla, jollei rikkamus ole niin vähäpätöinen, että sen johdosta voidaan jättää rangaistukseen tuomitsematta.

Jos työnantajan edustaja havaitaan syypääksi tässä pykälässä mainittuun rikkomukseen, eikä sitä sammala voida lukea työnantajan syyksi, rangaistakoon ainoastaan edustajaa.

Tässä laissa mainitut rikkomukset on virallisen syyttäjän pantava syytteeseen, 10 §:n 3 momentissa, 13 ja 14 §:ssä mainituissa tapauksissa kuitenkin ainoastaan, milloin asianomistaja on ilmoittanut rikkomuksen syytteeseen pantavaksi.

Tämän lain noudattamista valvovat ammattientarkastusviranomaiset.

Sen lisäksi, mitä tässä laissa on säädetty, on nuorten henkilöiden osalta noudatettava niitä erityisiä rajoituksia, joita heidän käyttämisestään tässä laissa tarkoitettuun työhön on 29 päivänä joulukuuta 1967 annetussa laissa nuorten työntekijäin suojelusta (669/ 67).

Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta voidaan antaa asetuksella.