19/1970

Jos valtioneuvosto katsoo tuotannon tasapainoittamisen kannalta tai muusta syystä olevan tarpeen määrätä rajoitettavaksi pellonvaraussopimusten tekemistä, on sopimuksia tehtäessä etusija annettava viljelijälle, jonka kanssa sopimuksen tekeminen iän, heikentyneen työkyvyn tai muun henkilökohtaisen syyn vuoksi on katsottava erityisen perustelluksi tai jonka omistaman peltoalan jättämistä pois tuotannosta on maatalouden kehittämisen kannalta pidettävä tarkoituksenmukaisena tai tuotannon tasapainoittamisen kannalta erityisen perusteltuna. Valtioneuvosto voi niin ikään päättää, missä laajuudessa pellonvaraussopimuksia saadaan vuosittain eri osissa maata tehdä.

Pellonvaraussopimus tehdään maatilan koko peltoalaa koskevaksi, sopimuksessa erikseen mainittua, sopimuksentekohetkellä vuokrattuna olevaa peltoalaa lukuun ottamatta. Korvauksen alaisen peltoalan tulee olla vähintään kaksi hehtaaria. Jos edellä tarkoitettu vuokrasopimus päättyy pellonvarausopimuksen voimassaoloaikana, eikä vuokrasopimusta uusita, katsotaan vuokrattuna ollut peltoala vuokrasopimuksen päätyttyä sopimuksen alaiseksi pelloksi.

Pellonvaraussopimuksessa viljelijän tulee sitoutua korvausta vastaan olemaan sinä aikana, jota sopimus koskee, käyttämättä ja vuokraamatta pellonvaraussopimuksen kohteena olevan maatilan tiluksia tai niillä olevia talousrakennuksia maataloustuotantoon. Viljelijällä on kuitenkin oikeus käyttää sopimuksenalaista peltoa oman perheen kulutukseen tarvittavan perunan sekä puutarha- ja kasvitarhatuotteiden tuottamiseen, oikeus pitää omia hevosia, poroja ja vuohia sekä oikeus harjoittaa sopimuksessa määrätyssä laajuudessa lammastaloutta. Viljelijällä on niin ikään oikeus käyttää maatilan tiluksia sanottujen eläinten laiduntamiseen ja korjata heinää niiden talvirehuksi sekä harjoittaa tilalla mehiläisten hoitoa ja ostorehun varaan perustuvaa turkistarhausta.

Riistanhoitoyhdistys tai rekisteröity metsästysyhdistys saa viljelijän suostumuksella käyttää maatilan peltoa riistan ruokintaan tarkoitettuna riistapeltona ja korjata sadon riistan talvirehuksi. Pellon käyttämisestä riistapeltona ei viljelijällä ole oikeutta periä käyttäjältä korvausta.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on säädetty, on viljelijällä, joka asuu tilalla, oikeus harjoittaa sillä asetuksella säädettävässä laajuudessa puutarha- ja kasvitarhatuotteiden tuottamista sekä taimien kasvatusta myyntituotantoa varten. Tähän tarkoitukseen käytettävää peltoa ei lueta korvauksen alaiseen peltoalaan.

Maatilalla olevia talousrakennuksia ei 2 ja 4 momentissa mainittuja tarkoituksia lukuun ottamatta saa käyttää maataloustuotantoon. Viljankuivaamon käyttäminen on kuitenkin sallittu.

Metsänparannuslain 6 a §:n (425/69) mukaisesti toimitetusta pellon metsityksestä suoritetaan maatilan omistajalle palkkiota kahtena vuotena. Ensimmäisen kerran palkkio maksetaan sen jälkeen, kun metsitys on piirimetsälautakunnan antaman ilmoituksen mukaan hyväksyttävällä tavalla toimitettu ja toisen kerran kahden vuoden kuluttua ensimmäisen maksun suorittamisesta. Jälkimmäisen maksun suorittamisen edellytyksenä on, että omistaja ei ole lyönyt laimin taimikon hoitoa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun palkkion vuotuinen määrä metsitettyä peltohehtaaria kohti on yhtä suuri kuin palkkion maksamisajankohtana voimassa oleva suurin hehtaaria kohti maksettava pellonvarauskorvaus.

Jos viljelijä myy, vaihtaa tai lahjoittaa pellon, jota pellonvaraussopimus koskee, tai jos tila tai alue, johon tällainen pelto kuuluu, myydään ulosottotoimin, sopimus purkautuu omistus- tai hallintaoikeuden siirtyessä. Mikäli osa pellosta luovutetaan tai vuokrataan muuhun kuin maataloudelliseen tarkoitukseen käytettäväksi tai mikäli luovutus on maatalouden rakenteen parantamisen kannalta katsottava tarkoituksenmukaiseksi, voidaan sopimusta jatkaa vähentynyttä peltopinta-alaa vastaavana.

Pellonvarauskorvauksen määrä peltohehtaaria kohti uusien sekä jo tehtyjen sopimusten osalta vahvistetaan vuosittain valtioneuvoston päätöksellä. Korvauksen määrä peltohehtaaria kohti voidaan vahvistaa siten, että se on pienempi sellaisilla tiloilla, joilla korvauksenalainen peltoala ylittää 14 hehtaaria. Jo tehtyjen sopimusten osalta ei korvauksen määrää saa alentaa.

Pellonvaraussopimus voidaan tehdä myös yhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen, säätiön, kunnan, kuntainliiton, seurakunnan ja seurakuntainliiton kanssa. Sopimuskausi on tällöin kuusi vuotta ja korvauksen määrä peltohehtaaria kohti 60 prosenttia 9 §:n 1 momentin mukaan vahvistetun suurimman hehtaarikorvauksen määrästä. Korvaus maksetaan kerran vuodessa takautuvasti. Muilta osin noudatetaan soveltuvin osin, mitä 2―4 §:ssä, 5 §:n 2 momentissa, 6, 8 ja 11 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, ettei sopimuksen alaisia tiluksia ja talousrakennuksia, lukuun ottamatta viljankuivaamoa, saa lainkaan käyttää maataloustuotantoon ja että, jos tässä momentissa tarkoitettu yhteisö ryhtyy käyttämään korvauksen alaista peltoa muuhun kuin maataloustuotantoon, pellonvaraussopimusta jatketaan vähentynyttä peltopintaalaa vastaavana.

Pellonvaraussopimus voidaan tehdä koskemaan myös osaa 1 momentissa tarkoitettujen yhteisöjen omistamista pelloista.