321/1969

Sakkoa sekä menetetyksi tuomittua tiettyä esinettä tai muuta omaisuutta sekä saamista eli menetetyksi tuomittua rahamäärää ja valtiolle, Suomen Pankille, postisäästöpankille tai kansaneläkelaitokselle maksettavaksi tuomittua korvausta koskevaa täytäntöönpanoa varten on tuomioistuimen, rangaistusmääräysasioita käsittelevän tuomarin ja muun edellä mainittuja rikosoikeudellisia seuraamuksia tuomitsevan viranomaisen pidettävä sakkoluetteloa.

Täytäntöönpanokirjana 1 momentissa tarkoitetuissa täytäntöönpanoasioissa on ote sakkoluettelosta taikka jäljennös tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksestä tai pöytäkirjasta taikka lyhennysjäljennös siitä.

Sakkoluetteloon on merkittävä ne tuomittua ja päätöksen sisältöä koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen täytäntöönpanoa varten. Alioikeuden on sakkoluetteloon myös merkittävä, onko virallinen syyttäjä antanut tuomitulle tässä asetuksessa tarkoitetun ilmoituksen sakon tai saamisen määrästä. Rangaistusmääräysasiain sakkoluetteloon on, jos sakon tai saamisen määrä on tuomittu vaadittua pienempänä, tehtävä tästä merkintä. Siinä tapauksessa, että rangaistusvaatimusta koskevat asiakirjat on rangaistusmääräystä antamatta palautettu syyttäjälle tai että syytetty on saattanut rangaistusvaatimuksen tuomioistuimen käsiteltäväksi, on sakkoluetteloon kuitenkin merkittävä rangaistusvaatimuksen päiväys ja numero, syytetyn nimi ja osoite sekä maininta siitä, että rangaistusmääräystä ei ole annettu.

Jos valitusaika on luettava päätöksen tiedoksisaannista, on tästä ja tiedoksiantopäivästä tehtävä merkintä sakkoluetteloon. Näin ei kuitenkaan ole meneteltävä silloin, kun hovioikeuden päätökseen saadaan hakea muutosta ainoastaan, mikäli korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla myöntää siihen muutoksenhakuluvan.

Milloin kahden tai useamman henkilön yhteisvastuullisesti maksettavaa saamista koskevien merkintöjen tekeminen tuomioistuimen sakkoluetteloon olisi hankalaa, voidaan sellaisen saamisen osalta sakkoluetteloon merkitä. päätöksen sisältöä koskevien tietojen asemesta vain viittaus pöytäkirjaan tai taltioon.

Ehdollisena tuomittu sakkorangaistus on merkittävä sakkoluetteloon vasta sitten, kun se on määrätty pantavaksi täytäntöön. Milloin sakko on ennen päätöksen antamista tapahtuneen vapaudenmenetyksen johdosta katsottu rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla kokonaan sovitetuksi, ei siitä ole tehtävä sakkoluetteloon merkintää.

Sikäli kuin päätös on alistettu ylemmän tuomioistuimen tarkastettavaksi, ei sen sisällöstä ole tehtävä merkintää alemman tuomioistuimen sakkoluetteloon. Milloin asia on siirretty toiseen tuomioistuimeen, on sitä koskevan päätöksen sisältö merkittävä vain sen tuomioistuimen sakkoluetteloon, jossa asiaa on viimeksi käsitelty.

Tuomioistuin tai muu viranomainen ei saa tehdä päätöksensä perusteella merkintää sakkoluetteloonsa, jos alemman tuomioistuimen tai viranomaisen on samassa asiassa ollut tehtävä merkintä sakkoluetteloon.

Täytäntöönpanoa varten on ote alioikeuden, rangaistusmääräysasioita käsittelevän tuomarin ja muun viranomaisen sakkoluettelosta kultakin

kuukaudelta tai kihlakunnanoikeuden kustakin yleisestä istunnosta tai välikäräjistä lähetettävä sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella alioikeuden varsinainen istuntopaikka sijaitsee taikka tuomarin tai muun viranomaisen toimipaikka on.

Sakkoluettelon ote on lähetettävä sen jälkeen, kun aika tyytymättömyyden ilmoittamiseen, milloin sellainen on tehtävä, on päättynyt ja kultakin kuukaudelta viimeistään ennen seuraavan kuukauden 15 päivää taikka kustakin yleisestä istunnosta tai välikäräjistä viimeistään kuukauden kuluessa niiden päättymisestä.

Jollei yleisen alioikeuden, sotaoikeuden, maistraatin tai järjestysoikeuden sakkoluetteloon ole jonkin kuukauden aikana taikka yleisessä istunnossa tai välikäräjissä tehty mitään merkintää, on tuomioistuimen, maistraatin tai sak oikeuden puheenjohtajan lähetettävä siitä ilmoitus lääninhallitukselle 2 momentissa säädetyn ajan kuluessa. Vastaava ilmoitus on rangaistusmääräysasioita käsittelevän tuomarin lähetettävä, jos sellaisia asioita koskevaan sakkoluetteloon ei ole kuukauden aikana tehty mitään merkintää.

Hovioikeudesta ja korkeimmasta oikeudesta on sakkoluettelon ote lähetettävä kultakin kuukaudelta seuraavan kuukauden kuluessa, hovioikeudesta ei kuitenkaan ennen kuin aika tyytymättömyyden ilmoittamiseen, milloin sellainen on tehtävä, on päättynyt, täytäntöönpanoa varten sille lääninhallitukselle, jolle jutussa päätöksen julistaneen alioikeuden on lähetettävä ote sakkoluettelostaan taikka, kun hovioikeus on käsitellyt asian ensimmäisenä oikeusasteena, sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella hovioikeus sijaitsee.

Milloin hovioikeus tai korkein oikeus ei 3 §:n 3 momentin mukaan ole tehnyt päätöksensä sisällöstä merkintää sakkoluetteloon taikka milloin alemman tuomioistuimen päätös kumotaan ylemmässä tuomioistuimessa tai muutoksenhakemus jätetään siellä tutkimatta, on jäljennös ylemmän tuomioistuimen päätöksestä kahtena kappaleena, hovioikeudesta varustettuna merkinnällä mahdollisesta tyytymättömyyden ilmoittamisesta, lähetettävä täytäntöönpanoa varten 1 momentissa säädetyssä ajassa siinä mainitulle lääninhallitukselle. Päätöksen jäljennökseen on tällöin liitettävä henkilötiedot ja osoite sellaisesta henkilöstä, joka on kysymyksessä olevalla päätöksellä tuomittu sakkoon, menettämään omaisuutta tai maksuvelvolliseksi, mutta johon kohdistetut vaatimukset on alemmissa tuomioistuimissa hylätty, sekä, jos valitusaika on luettava päätöksen tiedoksisaannista, merkintä tiedoksiantopäivästä.

Lääninhallitukseen, milloin se on ratkaissut asian muutoksenhakuviranomaisena, sekä virkaylioikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen on vastaavasti sovellettava, mitä 1 ja 2 momentissa on sanottu.

Sikäli kuin tuomioistuimen sakkoluetteloon on jonkin saamisen osalta 2 §:n 3 momentin mukaan merkitty päätöksen sisältöä koskevien tietojen asemesta viittaus pöytäkirjaan tai taltioon, on, lähetettäessä lääninhallitukselle ote sakkoluettelosta, siihen liitettävä kysymyksessä olevaa saamista koskeva lyhennysjäljennös päätöksestä kahtena kappaleena.

Milloin 2 §:n 2 momentissa ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua merkintää tiedoksiantopäivästä ei ole voitu tehdä ennen kuin sakkoluettelon ote tai päätöksen jäljennös on ollut lähetettävä lääninhallitukselle, on tiedoksiannon tapahduttua ilmoitus tiedoksiantopäivästä toimitettava lääninhallitukselle erikseen.

Tullirikosasiassa on sakkoluettelon ote ja päätöksen jäljennös ja 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus lähetettävä 4 ja 5 §:ssä säädetyn ajan kuluessa kahtena kappaleena myös tullihallitukselle.

Milloin korkein oikeus ei myönnä muutoksenhakulupaa asiassa, jossa alemman tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksestä on ollut tehtävä merkintä sakkoluetteloon ja jossa lupa olisi voitu myöntää oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla, on siitä ilmoitettava edellä 5 §:n 1 momentissa mainitulle lääninhallitukselle sekä tullirikosasiassa myös tullihallitukselle.

Ylemmän tuomioistuimen tai muun muutoksenhakuviranomaisen, joka kieltää tai määräälykättäväksi lainvoimaa vailla olevan päätöksen täytäntöönpanon asiassa, jossa alemman tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksestä on ollut tehtävä merkintä sakkoluetteloon, on niin ikään ilmoitettava siitä sanotulle lääninhallitukselle.

Sille, joka on tuomittu sakkoon tai maksuvelvolliseksi, on varattava tilaisuus maksaa päätöksen mukaan suoritettava rahamäärä heti. Tätä varten on alioikeudessa virallisen syyttäjän sekä muussa tapauksessa ensimmäisenä oikeusasteena tuomitsevan tuomioistuimen tai muun viranomaisen annettava tuomitulle ilmoitus sakon tai saamisen määrästä. Ilmoitukseen liittyvään postisiirtoliikkeen tilillepanokorttiin on samalla tehtävä maksun suorittamiseksi tarvittavat merkinnät. Alioikeudessa on puheenjohtajan huolehdittava, että syyttäjä saa ilmoituksen laatimista varten tarvitsemansa tiedot.

Jos tuomittu ei ole itse saapuvilla, on ilmoitus lähetettävä hänelle postitse tai, kun se harkitaan soveliaammaksi, annettava hänen asiamiehelleen tai lakimääräiselle edustajalleen. Ilmoitusta ei ole tarpeen antaa, milloin on ilmeistä, että maksua ei saada perityksi muutoin kuin ulosottotoimin.

Kun kaksi tai useampia on tuomittu maksamaan saaminen yhteisvastuullisesti, on kullekin heistä annettavaan tilillepanokorttiin merkittävä siitä saamisesta vain hänen osuutensa, jolleivät asianomaiset keskenään sovi toisin tai muuta aihetta ole toisenlaisten merkintöjen tekemiseen.

Rangaistusmääräysmenettelyssä on syytetylle rangaistusvaatimuksesta annettavaan kirjalliseen ilmoitukseen liittyvään tilillepanokorttiin niin ikään tehtävä sakon tai saamisen maksamista varten tarvittavat merkinnät.

Milloin syyttäjä rangaistusmääräysmenettelyssä katsoo, ettei syytetylle jo tiedoksiannetussa rangaistusvaatimuksessa tarkoitettua asiaa ole syytä saattaa rangaistusmääräyksin ratkaistavaksi, syyttäjän on ilmoitettava siitä lääninhallitukselle sakosta tai saamisesta ehkä maksetun määrän palauttamiseksi asianomaiselle. Ilmoituksessa on mainittava syytetyn henkilötiedot sekä rangaistusvaatimuksen päiväys ja numero.

Täytäntöönpanokirja on, sen saavuttua lääninhallitukselle, kirjattava täytäntöönpanoasiain päiväkirjaan. Lääninhallituksen on täytäntöönpanokirjaan merkittävä jo suoritetut maksut ja sakkorangaistuksen osalta tarkastettava, onko päätös saanut lainvoiman. Sen jälkeen täytäntöönpanokirja tai lyhennysote siitä on lähetettävä asianomaiselle ulosottomiehelle, jonka on huolehdittava, että päätös niiltä osin kuin maksua ei ole tapahtunut pannaan täytäntöön.

Täytäntöönpanokirjaan tai sen lyhennysotteeseen merkittyä tuomitun allekirjoittamaa ja todistajan oikeaksi todistamaa ilmoitusta, että tuomittu on sakon osalta tyytynyt päätökseen, voidaan pitää riittävänä selvityksenä siitä, että päätös on saanut tuomittuun nähden lainvoiman.

Tässä asetuksessa tarkoitetut täytäntöönpanoasiat on toimeenpantava joutuisasti. Ulosmittaus on toimitettava ja, jollei täytäntöönpanoa kielletä tai tuomittu näytä saaneensa maksuaikaa taikka asiassa ilmaannu sellaista viivytystä, jota ei voida välttää, ulosmitattu omaisuus on myytävä niin hyvissä ajoin, että kertyvät varat voidaan säädetyssä tilitysajassa tilittää lääninhallitukselle. Ulosottomies saa asettaa ulosottoapulaiselle määräajan täytäntöönpanotehtävän suorittamista varten.

Sakkoa tai saamista koskevan täytäntöönpanokirjan saavuttua ulosottomiehelle on tuomittua täytäntöönpanokirjaan merkityllä tai muulla tiedossa olevalla osoitteella postitse taikka suullisesti kehotettava täyttämään maksuvelvollisuutensa. Maksukehotuksen yhteydessä on tuomitulle annettava postisiirtoliikkeen tilillepanokortti, johon on tehtävä sakon tai saamisen maksamista varten tarvittavat merkinnät. Maksukehotuksesta on tehtävä merkintä myös täytäntöönpanokirjaan.

Maksukehotusta annettaessa on tuomitulle ilmoitettava, että sakko tai saaminen, ellei sitä vapaaehtoisesti suoriteta, voidaan häneltä periä ulosottotoimin ja että, ellei sakkoa ulosottotoiminkaan saada perityksi, asiasta tullaan ilmoittamaan viralliselle syyttäjälle sakon muuntamista vankeudeksi koskevan menettelyn vireillepanemista varten. Tuomitulle on ilmoitettava myös mahdollisuudesta saada määrätyin edellytyksin pyynnöstään maksuaikaa sakon tai saamisen suorittamiseksi.

Ulosmittauksen toimitettuaan on ulosottoapulaisen annettava toimituksessa laadittu pöytäkirja ulosottomiehelle.

Määrätessään ulosottoapulaisen myymään irtaimistoa on ulosottomiehen kirjoitettava määräys siitä ulosmittauspöytäkirjaan.

Jos kiinteistön ulosmittaaminen on tarpeen, ulosottoapulaisen on ilmoitettava siitä ulosottomiehelle, joka voi määrätä ulosottoapulaisen toimittamaan ulosmittauksen. Ulosottomiehen on kuitenkin aina itse huolehdittava ulosmittauksesta tehtävien ilmoitusten lähettämisestä.

Lääninhallituksella on oltava tarvittava määrä postisiirtotulotilejä sakkojen ja saamisten suorittamista varten.

Sakot ja saamiset on suoritettava postisäästöpankkiin tai postisiirtoliikettä välittävään postitoimipaikkaan taikka, sen mukaan kuin oikeusministeriö määrää, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen. Lääninhallituksen ja ulosottomiehen on myös otettava vastaan suoritus sakosta tai saamisesta, vaikka sitä ei olisi vielä lähetetty ulosottotoimin perittäväksi.

Sakkoa tai saamista maksettaessa on esitettävä niitä koskeva, syyttäjän tai tuomitsevan viranomaisen antama ilmoitus taikka täytäntöönpanoviranomaisen lähettämä maksukehotus. Jos ilmoitus tai maksukehotus on kadonnut taikka jos maksettavasta rahamäärästä voidaan suorittaa vain osa, on maksu aina suoritettava lääninhallitukselle tai ulosottomiehelle, jolle on samalla annettava saatavissa olevat tiedot kysymyksessä olevan päätöksen julistaneesta tai antaneesta taikka rangaistusvaatimuksen tehneestä viranomaisesta ja asiaa koskevista päivämääristä sekä ilmoitettava suoritusvelvollisen osoite.

Maksua, joka on yhtä päiväsakkoa tai, määrämarkoin tuomitun uhkasakon taikka saamisen osalta, viittä markkaa pienempi ja jonka suorittamisella sakko tai saaminen ei tule täysin maksetuksi, ei täytäntöönpanoviranomainen ole velvollinen ottamaanvastaan.

Tuomitun on, pyytäessään maksuaikaa, annettava asian ratkaisemista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset.

Pyydettäessä maksuaikaa vaikean sairauden perusteella on siitä esitettävä asianmukainen lääkärintodistus.

Ulosottomiehen ja lääninhallituksen on viivytyksettä, sen jälkeen kun tarpeellinen ulosmittaus on toimitettu sekä tuomitun varallisuusasemasta ehkä tarvittava lisäselvitys hankittu, päätettävä maksuajan myöntämisestä.

Maksuajan myöntämisestä, muuttamisesta ja peruuttamisesta on heti tehtävä merkintä täytäntöönpanokirjaan ja annettava tuomitulle pyynnöstä todistus.

Milloin maksuajan myöntämisestä tai muusta laillisesta syystä johtuu, että lopullinen tilitys viipyy yli säädetyn tilitysajan, ulosottomiehen on viivytyksettä ilmoitettava siitä lääninhallitukselle. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys maksuajan myöntämisen perusteista. Jos ulosottomies sittemmin muuttaa maksuaikaa koskevaa päätöstään tai peruuttaa oikeuden maksuaikaan, on hänen siitäkin ilmoitettava lääninhallitukselle.

Maksuaikaa koskevasta päätöksestään on lääninhallituksen annettava tieto ulosottomiehelle.

Kun sakotetun ulosottomiehelle maksamat varat eivät riitä kaikkien niiden sakkojen suorittamiseen, joita häneltä peritään samalla kertaa, on ulosottomiehen käytettävä kertyneet varat, jollei erikseen ole toisin säädetty, ensi sijassa sellaisen sakon maksamiseen, jossa päivä sakon rahamäärä on pienin, tai, jos päiväsakkojen rahamäärät ovat yhtä suuret, sen sakon maksamiseen, jossa päiväsakkojen luku on alin.

Milloin samalla kertaa täytäntöönpantavina olevista sakoista tai saamisista on jokin jäänyt osaksi tai kokonaan maksamatta sen vuoksi, että kertyneet varat eivät ole siihen riittäneet, on ulosottomiehen merkittävä siitä täytäntöönpanokirjaan todistus, jossa on myös ilmoitettava päivä, jolloin täytäntöönpano on päättynyt.

Kun joku yhteisvastuullisesti maksuvelvollisiksi tuomituista on ennakolta maksanut osuutensa saamisesta, on muu osa siitä ensisijaisesti pyrittävä perimään muilta maksuvelvollisilta. Tarvittava ulosmittaus on kuitenkin suoritettava jokaisen maksuvelvollisen osalta.

Havaittuaan, että hakemus tuomitun velvoittamisesta ulosottolain 3 luvun 33 §:ssä säädetyn valan tekemiseen tai asettamisesta konkurssiin taikka muut erityistoimenpiteet sakon tai saamisen perimiseksi ovat tarpeen, ulosottomiehen on viivytyksettä ilmoitettava siitä lääninhallitukselle ja toimitettava sinne asiassa saadut selvitykset ja, varsinkin milloin tuomitun epäillään tehneen sellaisen oikeustoimen, jota tarkoitetaan ulosottolain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 29 §:ssä tai konkurssisäännön 46 §:ssä, jäljennökset asiaan liittyvistä asiakirjoista.

Jollei tuomittua tavata ulosottomiehen toimialueella eikä hänellä tiedetä siellä olevan tuomitun määrän maksamiseen käytettävää omaisuutta, on ulosottomiehen viivytyksetta siirrettävä asia sille ulosottomiehelle, jonka toimialueella tuomitun on ilmoitettu oleskelevan tai hänellä olevan varoja, sekä samalla annettava selville saadut tiedot tuomitun osoitteesta, työpaikasta ja omaisuudesta.

Milloin tuomitun palkka on ulosmitattu, mutta palkka maksetaan toisella paikkakunnalla, ulosottomies saa, jos hän katsoo siihen olevan aihetta, siirtää asian enempien toimenpiteiden osalta sille ulosottomiehelle, jonka toimialueella palkanmaksu tapahtuu.

Siirtäessään asian on ulosottomiehen liitettävä kirjeeseensä täytäntöönpanokirja ja, jos palkka on ulosmitattu, ote ulosmittauspöytäkirjasta kahtena kappaleena. Kirjeen kaksoiskappale on lähetettävä lopullisena tilityksenä lääninhallitukselle.

Milloin sakkoa tai saamista ei saada ulosotetuksi tuomitun omaisuudesta eikä, mikäli on kysymys sakosta, sakotettua ole etsiskelyistä huolimatta tavattu, on ulosottomiehen viivytyksettä palautettava täytäntöönpanokirja lääninhallitukselle etsintäkuulutuksen julkaisemista varten.

Etsintäkuulutusta sakon johdosta ei ole julkaistava ennen kuin päätös, jolla sakko on tuomittu, on saanut lainvoiman.

Kun on syytä otaksua, että etsintäkuulutus ei edistä sakon tai saamisen täytäntöönpanoa, taikka kun saaminen on kahtasataa markkaa pienempi, saa lääninhallitus harkintansa mukaan päättää, että etsintäkuulutusta ei ole julkaistava.

Etsintäkuulutuksessa on mainittava päätöksen täytäntöönpanoa ja tilittämistä varten tarvittavat tiedot. Jos maksuaikaa myönnetään, jos sakko tai saaminen saadaan osaksi tai kokonaan perityksi, jos sakotettu haastetaan vastaamaan muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin taikka jos kuulutukseen sisältyvissä tiedoissa muuten tapahtuu muutoksia, on kuulutus peruutettava ja tarvittaessa uusi kuulutus julkaistava.

Edellä tarkoitettuja etsintäkuulutuksia on keskusrikospoliisin toimesta julkaistava vähintään kerran kuukaudessa. Etsintäkuulutusten peruutukset on julkaistava viivytyksettä.

Kun täytäntöönpanokirja 20 tai 21 §:ssä mainitusta syystä lähetetään toiselle ulosottomiehelle tai palautetaan lääninhallitukselle, on siihen liitettävä täytäntöönpanotoimeen ryhtyneen ulosottomiehen tai ulosottoapulaisen sekä tarvittaessa asianomaisen poliisiviranomaisen antama, täytäntöönpanon estettä ja tuomitun oleskelupaikkaa koskeva todistus. Ulosottomiehen on tarkastettava ulosottoapulaisen antama todistus ja, mikäli se ei anna aihetta huomautuksiin, vahvistettava se allekirjoituksellaan.

Poliisiviranomaisen on annettava 1 momentissa tarkoitettu todistus seitsemän päivän kuluessa siitä, kun sitä on pyydetty.

Milloin tuomitulla on ylemmän tuomioistuimen lainvoiman saaneen päätöksen perusteella tai muusta syystä oikeus saada suorittamansa rahamäärä kokonaan tai osaksi takaisin, on lääninhallituksen, mikäli se käy päinsä, maksettava liikaa suoritettu määrä hänelle, vaikka hän ei olisikaan sitä pyytänyt. Takaisin maksettavalle vahingonkorvauksen tai oikeudenkäyntikulujen korvauksen rahamäärälle samoin kuin muullekin ennen päätöksen täytäntöönpanoon ryhtymistä suoritetulle sakon tai saamisen rahamäärälle on tällöin maksettava korkoa kuusi sadalta vuodessa. Jos koron määrä on kahta markkaa pienempi, ei korkoa kuitenkaan suoriteta.

Havaittuaan, että tuomitulle on hänen suorittamansa määrä maksettava takaisin, ulosottomiehen on ilmoitettava siitä ja tuomitun osoitteesta lääninhallitukselle.

Menetetyksi tuomitun tietyn esineen tai kir muun omaisuuden ottamisesta valtion haltuun antaa määräyksen sisäasiainministeriö. Kuitenkin sisäasiainministeriö voi oikeuttaa lääninhallituksen tai poliisipiirin päällikön taikka, milloin on kysymys tullirikosasiassa menetetyksi tuomitusta omaisuudesta, tullihallituksen määräämään omaisuuden ottamisesta valtion haltuun.

Jos se viranomainen jonka tehtävanä on määrätä omaisuuden ottamisesta valtion haltuun, katsoo, että sellaisen määräyksen antamiseen saattaa olla aihetta, on mainitun viranomaisen kiellettävä omaisuuden myyminen, kunnes kysymys määräyksen antamisesta on ratkaistu.

Tässä pykälässä mainittu määräys ja kielto on toimitettava asianomaiselle täytäntöönpanoviranomaiselle, ja on määräyksessä myös ilmoitettava viranomainen, jolle omaisuus on luovutettava, ja omaisuuden arvo.

Ennen kuin määräys menetetyksi tuomitun omaisuuden ottamisesta valtion haltuun annetaan taikka omaisuus myydään tai siihen nähden ryhdytään muuhun toimenpiteeseen, on, mikäli päätös ei ole saanut lainvoimaa tai mikäli kysymys on kolmannen henkilön oikeudesta eikä kummassakaan tapauksessa ole asianomaisen viranomaisen ja omaisuuden omistajan tai kolmannen henkilön kesken sovittu omaisuuden arvosta, omaisuus arvioitava. Arvioimisen toimittaa tuomarin vastuulla kaksi sen viranomaisen, jonka tehtävänä on määrätä omaisuuden ottamisesta valtion haltuun, sitä varten asettamaa asiantuntevaa ja esteetöntä henkilöä sisäasiainministeriön antamien ohjeiden mukaisesti. Arvioimistoimituksessa on jonkun sen paikkakunnan, missä omaisuutta säilytetään, poliisimiehen oltava saapuvilla.

Arvioimistoimituksen ajasta ja paikasta on omistajalle ja sille henkilölle, jolla on omaisuuteen kohdistuvia oikeuksia, annettava, mikäli heidät voidaan hankaluudetta tavata, hyvissä ajoin tieto.

Toimituksesta on arviomiesten laadittava ja allekirjoitettava pöytäkirja, jossa on mainittava arvioinnin perusteet ja arviohinta sekä onko tieto toimituksen ajasta ja paikasta annettu 2 momentissa tarkoitetuille henkilöille ja ovatko he olleet toimituksessa saapuvilla. Sitten kun saapuvilla ollut poliisimies on merkinnyt pöytäkirjaan todistuksen siitä, että arvioiminen on asianmukaisesti toimitettu, pöytäkirja on lähetettävä sille viranomaiselle, joka on asettanut arviomiehet.

Arvioimisesta johtuneet kustannukset maksetaan valtion varoista.

Mikäli tuomioistuin sittemmin on lainvoiman saaneella päätöksellä hylännyt tietyn esineen tai muun omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevan vaatimuksen, on omaisuus hakemuksesta palautettava omistajalle tai sille, jolla on omaisuuteen kohdistuvia oikeuksia. jollei omaisuuden palauttaminen asianomaiselle ole sen johdosta, että omaisuus on jo myyty, tai muusta syystä enää mahdollista, on hänellä oikeus saada siitä korvaus. Asianomaiselle on niin ikään suoritettava korvaus muustakin vahingosta, mikä hänelle on omaisuutta koskevasta toimenpiteestä aiheutunut.

Lääninhallituksen, jonka on ollut huolehdittava päätöksen täytäntöönpanosta, on hakemuksesta, pitäen perusteena 26 §:n mukaista arviota, vahvistettava 1 momentissa tarkoitetun korvauksen määrä ja suoritettava se asianomaiselle. Sillä, joka ei tyydy lääninhallituksen päätökseen, on oikeus ajaa korvausta koskevaa kannetta valtiota vastaan haasteen nojalla siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä kysymyksessä oleva rikos on tehty tai väitetty tehdyksi. Haastetta on kuitenkin, puhevallan menettämisen uhalla, pyydettävä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun lääninhallituksen vahvistama korvaus on suoritettu asianomaiselle.

Raharikoksen johdosta menetetyksi tuomittu tietty esine tai muu omaisuus on päätöksen saatua lainvoiman toimitettava keskusrikospoliisille.

Keskusrikospoliisin on viivytyksettä tehtävä 1 momentissa tarkoitettu omaisuus käyttöön kelpaamattomaksi sekä esitettävä sisäasiainministeriön vahvistettavaksi ehdotuksensa siitä, miten omaisuuteen nähden on väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi Genèvessä 20 päivänä huhtikuuta 1929 tehdyn yleissopimuksen (sopimussarja n:o 47/36) määräysten johdosta meneteltävä, ja pantava sisäasiainministeriön asiassa antama päätös täytäntöön.

Ulosottomiehen on rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun ilmoitukseen siitä, että sakko on jäänyt maksamatta, merkittävä tarvittavat tiedot sakotetusta ja maksamatta jääneestä sakosta. Ilmoitukseen, joka on laadittava kahtena kappaleena, on liitettävä sakon täytäntöönpanokirja sekä ulosottoviranomaisen antama selvitys sakotetun maksukykyyn vaikuttavista seikoista ja niistä syistä, joiden vuoksi sakko on jäänyt maksamatta, sekä oikeusministeriön rikosrekisteritoimistosta hankittu selvitys sakotetulle mahdollisesti määrätyistä muuntorangaistuksista ja, asian niin vaatiessa, sosiaaliviranomaisilta hankittu rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 11 §:n 1 momentin soveltamiseksi tarvittava selvitys. Asian siirtämisestä muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin on lähetettävä ilmoitus lääninhallitukselle asian lopullisena tilityksenä.

Asiaa ei ole siirrettävä muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin ennen kuin päätös, jolla sakko on tuomittu, on saanut lainvoiman, eikä myöskään sinä aikana, jolloin sakotettu asevelvollisena palvelee vakinaisessa väessä tai reservin harjoituksissa taikka suorittaa aseetonta palvelusta tai siviilipalvelusta.

Mikäli sakko maksetaan kokonaan tai osaksi sen jälkeen, kun asia on siirretty muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin, mutta ennen kuin alioikeus on ratkaissut asian, on suorituksesta viipymättä ilmoitettava asianomaiselle viralliselle syyttäjälle.

Virallisen syyttäjän on, milloin siihen on aihetta, ryhdyttävä toimiin tarpeelliseksi katsomansa tutkinnan toimittamiseksi sellaisten seikkojen selvittämiseksi, joilla on merkitystä sakon muuntorangaistusta määrättäessä.

Jos syyttäjä katsoo, että sakon perimistoimenpiteitä olisi jatkettava tai että muuntorangaistuksen määräämistä koskevaa vaatimusta ei voida esittää, asia on siirrettävä takaisin ulosottomenettelyyn ja siitä ilmoitettava lääninhallitukselle.

Milloin sakotettu kutsutaan tuomioistuimeen suullisella haasteella, on asianomaiselta tuomarilta hankittava tieto asian käsittelypäivästä. Tuomari voi kuitenkin oikeuttaa virallisen syyttäjän ilman eri tiedustelua haastamaan sakotetun johonkin etukäteen määriteltyyn oikeudenkäyntitilaisuuteen.

Suullisesti haastettaessa on 29 §:ssä tarkoitettuun ilmoitukseen maksamatta jääneestä sakosta merkittävä todistus haasteen tiedoksiannosta, jossa on mainittava tarvittavat tiedot sakotetusta, virallisen syyttäjän vaatimus, tuomioistuin, johon sakotettu kutsutaan vastaamaan, sekä asian käsittelyaika ja -paikka. Asian käsittelypäivää määrättäessä on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että sakotetulle jää ennen oikeudenkäyntiä kohtuullinen aika sakkonsa maksamiseen.

Kappale ilmoitusta on annettava sakotetulle haastetodistukseksi ja toinen kappale toimitettava syyttäjälle. Haastamisesta on ilmoitettava myös asianomaiselle tuomarille.

Sakotetulle on haastettaessa ilmoitettava, että jos hän laillista estettä ilmoittamatta jäätuomioistuimeen saapumatta, asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Sakotetulle on myös annettava ohjeet sakon maksamista varten.

Kun sakosta etsintäkuulutettu tavataan eivätkä hänen maksamansa ja häneltä ulosotetutkaan varat riitä sakon koko määrän maksamiseen rahana, on, ellei ulosottomies myönnä sakotetulle maksuaikaa, sakotettu haastettava vastaamaan muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin. Sakotetun tavoittamisesta on ilmoitettava lääninhallitukselle etsintäkuulutuksen peruuttamista varten. Ulosottoviranomaisen on sakotetulta samalla tiedusteltava 29 §:ssä tarkoitetun selvityksen laatimiseen tarvittavia seikkoja ja annettava hänelle sakon maksamista varten ennen oikeudenkäyntiä postisiirtoliikkeen tilillepanokortti ja siihen tehtävä tarvittavat merkinnät.

Lääninhallituksen on, saatuaan tiedon etsintäkuulutetun tavoittamisesta, viipymättä lähetettävä sakon täytäntöönpanokirja 29 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä varten sen paikkakunnan ulosottomiehelle, jonka alioikeuteen sakotettu on haastettu vastaamaan.

Virallisen syyttäjän on, vaatiessaan sakon muuntamista vankeudeksi, esitettävä tarvittavat tiedot sakotetusta ja maksamatta jääneestä sakosta sekä jätettävä tuomioistuimelle sakon täytäntöönpanokirja ja muut tarvittavat asiakirjat.

Mitä edellä 29―34 §:ssä on säädetty, on soveltuvin kohdin noudatettava myös silloin, kun tuomioistuimen ratkaistavaksi saatetaan asia, jossa on kysymys sakon tai muuntorangaistuksen raukeamisesta tai muuntorangaistuksen täytäntöönpanon määräämisestä lykkäytymään sen mukaan kuin siitä on rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 11 §:ssä säädetty.

Muuntorangaistuksen täytäntöönpanokirjana on tuomioistuimen ilmoitus asian ratkaisusta tai jäljennös tai lyhennysjäljennös tuomioistuimen päätöksestä taikka ote rangaistusluettelosta.

Alioikeuden on, määrättyään muuntorangaistuksen, olkoonpa se pantava täytäntöön tai sen täytäntöönpano määrätty lykkäytymään, lähetettävä ilmoitus siitä, kuinka asia on ratkaistu, 4 §:n 2 momentissa säädetyn ajan kuluessa sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella alioikeuden varsinainen istuntopaikka sijaitsee, ja liitettävä ilmoitukseen sakon täytäntöönpanokirja.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on vastaavasti noudatettava myös silloin, kun alioikeus on ratkaissut 35 §:ssä tarkoitetun asian.

Jos alioikeus muuntorangaistuksen määräämistä koskevassa asiassa katsoo, että sakon perimistoimenpiteitä olisi jatkettava tai että muuntorangaistuksen määräämistä ei voida toimittaa, alioikeuden on palautettava asiakirjat viralliselle syyttäjälle ja liitettävä mukaan ilmoitus asian ratkaisusta.

Ylemmän tuomioistuimen on lähetettävä jäljennös 37 §:ssä tarkoitetussa asiassa antamastaan päätöksestä lääninhallitukselle 5 §:ssä säädetyssä ajassa.

Milloin tuomioistuin on rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 9 §:n 2 momentin nojalla määrännyt muuntorangaistuksen pantavaksi täytäntöön tai milloin ylempi tuomioistuin on ratkaissut mainitunlaisen muuntorangaistuksen täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevan asian, on päätöksen merkitsemisestä rangaistusluetteloon, täytäntöönpanokirjain lähettämisestä lääninhallitukselle sekä lääninhallituksen ja muiden täytäntöönpanoviranomaisten velvollisuudesta huolehtia muuntorangaistukseen tuomitun toimittamisesta rangaistuslaitokseen sekä muista täytäntöönpanoon liittyvistä toimenpiteistä soveltuvin kohdin voimassa, mitä välittömästi tuomitun ehdottoman vapausrangaistuksen täytäntöönpanosta on säädetty. Täytäntöönpanokirjasta ja mahdollisesta etsintäkuulutuksesta tulee ilmetä myös muunnettujen sakkojen kokonaisrahamäärä.

Milloin lääninhallitus on saanut tuomioistuimelta ilmoituksen siitä, että muuntorangaistuksen täytäntöönpano on määrätty lykkäytymään, lääninhallituksen on, päätöksen saatua lainvoiman, lähetettävä muuntorangaistuksen määräämistä koskevat asiakirjat tai jäljennökset niistä tiedoksi sille lääninhallitukselle, jonka perittävänä olleen sakon sijasta muuntorangaistus on määrätty.

Jos tuomioistuin rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 11 §:n nojalla on määrännyt sakon tai sakon muuntorangaistuksen raukeamaan tai aikaisemmin määrätyn muuntorangaistuksen täytäntöönpanon lykkäytymään, lääninhallituksen on, päätöksen saatua lainvoiman, lähetettävä asiakirjat tai jäljennökset niistä tiedoksi sille lääninhallitukselle, jonka huolehdittavana kysymyksessä olevan sakon tai muuntorangaistuksen täytäntöönpano on.

Kun päätös, jolla muuntorangaistus on määrätty, on saanut lainvoiman, lääninhallituksen on lähetettävä muuntorangaistuksen täytäntöönpanokirja liitteineen täytäntöönpanoa varten sen paikkakunnan ulosottomiehelle, missä tuomittu asuu tai oleskelee. Jäljennös täytäntöönpanoasiakirjoista on lähetettävä tiedoksi sille lääninhallitukselle, jonka perittävänä olleen sakon sijasta muuntorangaistus on määrätty.

Jos tuomioistuin rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 1l §:n nojalla on määrännyt, että sakko tai muuntorangaistus ei ole raukeava tai että aikaisemmin määrätyn muuntorangaistuksen täytäntöönpano ei ole lykkäytyvä, lääninhallituksen on, päätöksen saatua lainvoiman, lähetettävä asiakirjat täytäntöönpanoa varten sille lääninhallitukselle, jonka huolehdittavana sakon tai muuntorangaistuksen täytäntöönpano on.

Ulosottomiehen on pidettävä huolta siitä, että muuntorangaistusta lainvoiman saaneella päätöksellä kärsimään määrätty henkilö viipymättä toimitetaan asianomaiseen rangaistuslaitokseen, sekä lähetettävä täytäntöönpanoasiakirjat vankilanjohtajalle, jolle on myös lähetettävä oikeusministeriön rikosrekisteritoimistosta hankittu selvitys tuomitulle mahdollisesti määrätyistä muuntorangaistuksista sekä sosiaaliviranomaisilta hankittu rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 11 §:n soveltamiseksi tarvittava selvitys.

Täytäntöönpanotehtävän siirtämisestä toiselle ulosottomiehelle ja asiakirjojen palauttamisesta lääninhallitukselle etsintäkuulutuksen julkaisemista varten sekä etsintäkuulutuksesta ja sen peruuttamisesta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä 20―23 §:ssä on säädetty Etsintäkuulutuksessa on mainittava myös muunnettujen sakkojen kokonaisrahamäärä.

Mikäli tuomittu on muuntorangaistuksen määräämisen jälkeen ennen sen täytäntöönpanon alkamista suorittanut sakosta tai, milloin muuntorangaistus on määrätty useamman sakon sijasta, sakoista maksamatta olevan rahamäärän kokonaan, suorituksesta on viipymättä ilmoitettava muuntorangaistuksen täytäntöönpanosta huolehtivalle viranomaiselle.

Sen jälkeen, kun muuntorangaistuksen täytäntöönpano on alkanut, ei suoritusta sakosta ole otettava vastaan, ja täytäntöönpanon alkamisen jälkeen maksettu rahamäärä on palautettava tuomitulle viipymättä.

Vankilanjohtajan on muuntorangaistusta kärsimään määrätyn henkilön vastaan ottamisesta rangaistuslaitokseen ilmoitettava viipymättä lääninhallitukselle.

Kun tuomittu on kärsinyt muuntorangaistuksen tai ennen muuntorangaistuksen täytäntöönpanon alkamista suorittanut sakosta tai sakoista maksamatta olevan rahamäärän kokonaan, vankilanjohtajan on annettava hänelle siitä todistus, johon on merkittävä myös muuntorangaistuksen sovittamisen aika ja, jos tuomittu on ollut muuntorangaistuksesta etsintäkuulutettu, myös kuulutuksen numero.

Ulosottomiehen on pidettävä tässä asetuksessa tarkoitetuista täytäntöönpanoasioista päiväkirjaa, jossa on mainittava asian järjestysnumero, saapumispäivä ja lähettäjä, tuomitun nimi ja täytäntöönpanotehtävän laatu sekä perittävä sakon tai saamisen rahamäärä, menetetyksi tuomittu tietty esine tai muu omaisuus sekä täytäntöönpantavasta muuntorangaistuksesta sen aika ja muunnettujen sakkojen kokonaisrahamäärä. Päiväkirjaan on myös merkittävä ulosottomiehen asiassa suorittamat toimenpiteet ja niiden aika, niin myös päivä, jolloin täytäntöönpano on annettu nimetyn ulosottoapulaisen tehtäväksi, asiassa kertyneet ja tilitetyt rahamäärät sekä päivä, jolloin tehtävä on päättynyt ja lopullinen tilitys tehty.

Milloin täytäntöönpanoa kohtaa este taikka milloin täytäntöönpano viipyy muutoksenhaun, palkan ulosmittaamisen tai muun sellaisen seikan johdosta, jota ei ole voitu välttää, päiväkirjaan on merkittävä myös ulosottoapulaisen suorittamat toimenpiteet sekä mainittu este tai lopullisen tilityksen viipymisen syy.

Ulosottoapulaisen on suoritettaviksi saamistaan täytäntöönpanotehtävistä pidettävä tilikirjaa, jossa on mainittava tehtävän järjestysnumero, päivä, jolloin tehtävä on annettu hänelle, asian numero ulosottomiehen päiväkirjassa, tuomitun nimi ja tehtävän laatu sekä perittävä sakon tai saamisen rahamäärä, menetetyksi tuomittu tietty esine tai muu omaisuus sekä täytäntöönpantavasta muuntorangaistuksesta sen aika ja muunnettujen sakkojen kokonaisrahamäärä. Lisäksi ulosottoapulaisen on päivittäin merkittävä tilikirjaansa ne toimenpiteet, joihin hän on täytäntöönpanon toimittamiseksi ryhtynyt, perimänsä rahamäärät ja haltuun ottamansa omaisuus, sekä täytäntöönpanoa kohdanneet esteet tai tilityksen viipymisen syyt.

Kun ulosottoapulainen on suorittanut saamansa täytäntöönpanotehtävän tai tehtävä muutoin on päättynyt sekä tilitys siitä tehty ulosottomiehelle, asia on tilikirjassa merkittävä loppuun käsitellyksi.

Ulosottomiehen vastaanottamien varojen merkitsemisessä kassapäiväkirjaan on noudatettava, mitä siitä on erikseen säädetty. Kunkin kuukauden alussa on kassasäästö merkittävä kassapäiväkirjaan eriteltynä.

Jokaisesta rahasuorituksesta, jonka ulosottoviranomainen ottaa vastaan, on maksajalle annettava sellainen kuitti, josta säädetaan perimiskuitista 21 päivänä joulukuuta 1944 annetussa asetuksessa. Jos vain osa perittävästä sakosta tai saamisesta tulee maksetuksi, siitä ja sakon osalta sen jäljellä olevasta määrästä on tehtävä merkintä perimiskuittiin.

Kertyneestä rahamäärästä ja perimispäivästä on tehtävä merkintä myös täytäntöönpanokirjaan.

Ulosottoapulaisen on viivytyksettä talletettava hänelle kertyneet varat ulosottomiehen virkavarain postisiirtotilille tai toimitettava ne ulosottomiehelle sekä ulosottomiehen määrääminä aikoina tilitettävä varat ja annettava selvitys täytäntöönpanoa mahdollisesti kohdanneista esteistä.

Ulosottomiehen on viivytyksettä talletettava hänelle kertyneet varat virkavarain postisiirtotililleen ja sen jälkeen toimitettava ne lääninhallitukselle, jolle on myös lähetettävä niitä koskeva tilitys. Tilityksessä on myös mainittava, onko sakko tai saaminen pantu täytäntöön kokonaan vai osaksi, sekä milloin varat on peritty tuomitulta.

Kun sakon rahamäärä on saatu kokonaan perityksi taikka saamista, menetetyksi tuomittua tiettyä esinettä tai muuta omaisuutta koskeva täytäntöönpano on saatettu loppuun, on täytäntöönpanokirja tilityksen mukana palautettava lääninhallitukselle.

Jos tuomittu suorittaa maksun sakosta tai saamisesta sen jälkeen, kun täytäntöönpanotehtävä on päättynyt, asian kirjoihin merkitsemisestä ja varojen tilittämisestä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä edellä tässä luvussa on säädetty.

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 10 §:ssä tarkoitettujen vankeudeksi muunnettujen yhden tai useamman sakon kokonaan suoritettu rahamäärä on tilitettävä muuntorangaistuksen täytäntöönpanosta huolehtivalle lääninhallitukselle.

Vankilanjohtajan on viivytyksettä tilitettävä asianomaiselle ulosottomiehelle ne varat, jotka ovat kertyneet sakotetun rangaistuslaitoksessa ollessaan maksaessa sakon, josta muuntorangaistusta ei ole vielä määrätty. Milloin muuntorangaistukseen tuomittu on rangaistuslaitoksessa maksanut kokonaan sakon, jonka sijasta muuntorangaistus on määrätty, ennen kuin hän on alkanut sovittaa sanottua muuntorangaistusta, tilitettävät varat on lähetettävä muuntorangaistuksen täytäntöönpanosta huolehtivalle lääninhallitukselle.

Jos henkilö, joka on tuomittu sakkoon tai muuntorangaistukseen, rikoslain 7 luvun 8 a §:n 2 momentin nojalla tai muusta syystä vapautuu sakkoa maksamasta tai sitä muuntorangaistuksena sovittamasta, täytäntöönpanon raukeamisesta on tehtävä merkintä täytäntöönpanokirjaan ja asiasta lähetettävä lopullinen tilitys lääninhallitukselle.

Milloin henkilö, joka on tuomittu sakkoon tai muuntorangaistukseen, on kuollut ja rangaistus sen johdosta rauennut ennen kuin täytäntöönpano on saatettu loppuun, on tilitettäessä asia ja toimitettaessa siinä ennen kuolemaa mahdollisesti kertyneet varat lääninhallitukselle, tilitykseen liitettävä tuomitun kuolinpäivän osoittava virkatodistus.

Lääninhallituksen on kultakin vuodelta laadittava 2 luvussa tarkoitetuista täytäntöönpanoasioista tili, josta varojen kertyminen ja täytäntöönpanon esteenä olleet seikat käyvät selville.

Lääninhallituksen on tehtävä 1 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanokirjaan merkintä siitä, mille ulosottomiehelle täytäntöönpanotehtävä on annettu ja milloin tämä on tapahtunut, ulosottomiehen tilittämistä rahamääristä, siitä, milloin ne on peritty tuomitulta ja milloin tilitetty lääninhallitukselle, sakkoa tai saamista koskevan etsintäkuulutuksen julkaisemisesta tai peruuttamisesta, asian siirtämisestä muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin ja muuntorangaistuksen määräämisestä, menetetyksi tuomitun tietyn esineen tai muun omaisuuden, joka on määrätty otettavaksi valtion haltuun, luovuttamisesta asianomaiselle viranomaiselle sekä muista kutakin asiaa koskevista toimenpiteistä.

Kunkin vuoden päätyttyä on lääninhallituksen laadittava kaikista vuoden vaihteessa tilittämättä olleista 1 momentissa tarkoitetuista täytäntöönpanoasioista rästiluettelo ja siihen sen jälkeen tehtävä edellä tarkoitetut merkinnät. Tilivuoden viimeisen vuosineljänneksen täytäntöönpanokirjat voidaan kuitenkin sellaisenaan siirtää rästiluetteloksi, jolloin niihin ennen tilivuoden päättymistä mahdollisesti tehdyistä merkinnöistä on laadittava tarpeelliset yhdistelmät tilivuoden tilejä varten.

Vuositiliin merkitään vastattavien puolelle ne sakkojen ja saamisten rahamäärät sekä ne menetetyiksi tuomitut tietyt esineet ja muut omaisuuserät, jotka edellisen vuoden lopussa olivat tilittämättä, jotka tilivuoden aikana saapuneiden täytäntöönpanokirjojen mukaan on pantava täytäntöön ja jotka muutoin on otettu vastattaviksi, sekä vastaavien puolelle sakoista ja saamisista sekä menetetyksi tuomitusta omaisuudesta sitä myytäessä kertyneet rahamäärät, menetetyksi tuomittu omaisuus, joka on luovutettu valtion haltuun tai jota koskeva täytäntöönpano on muulla tavoin saatettu loppuun, vankeudeksi muunnettujen sakkojen määrät, laillisesta syystä poistetut ja lyhennetyt määrät sekä tilivuoden päättyessä vielä täytäntöönpanematta ja tilittämättä olevat määrät.

Sakot ja saamiset on merkittävä vuositiliin erikseen toisistaan.

Milloin ylempi tuomioistuin tai muu viranomainen on muutoksenhakemuksen johdosta antanut päätöksen, on vuositiliin tehtävä siitä aiheutuvat merkinnät ja jäljennös päätöksestä liitettävä tiliin tositteeksi.

Kun sellaisella päätöksellä on korotettu alemman tuomioistuimen tai muun viranomaisen tuomitseman sakon tai saamisen määrää, taikka kun päätöksellä on tuomittu sakko tai saaminen, jota alempi tuomioistuin tai viranomainen ei ole tuominnut maksettavaksi, taikka kun sakkoa tai saamista on muulla tavoin muutettu niin, että tarvittavien merkintöjen ja lyhentämisen suorittaminen vuositilissä aikaisemman päätöksen kohdalla ei haitatta käy päinsä, on päätös sellaisen sakon tai- saamisen osalta taikka tarpeen vaatiessa kokonaan otettava uutena asiana vastattavaksi ja aikaisempi päätös kysymyksessä olevilta kohdilta lyhennettävä tilissä.

Mitä 2 momentissa on säädetty, on soveltuvin kohdin noudatettava menetetyksi tuomittuun omaisuuteen nähden.

Mikäli yhdestä tai useammasta sakosta muuntorangaistukseen tuomittu on suorittanut maksamatta olleen rahamäärän kokonaan ennen muuntorangaistuksen täytäntöönpanon alkamista, lääninhallituksen on otettava maksettu rahamäärä tileihinsä uutena asiana.

Mikäli sakotettua ei ole vuoden kuluessa etsintäkuulutuksen julkaisemisesta tavattu tai saamista ole tuomitulta sanotussa ajassa saatu perityksi, on sakko tai saaminen poistettava vuositilissä. Kun lääninhallitus on 21 §:n nojalla katsonut, että etsintäkuulutusta ei ole julkaistava, on kysymyksessä oleva sakko tai saaminen niin ikään poistettava vuositilissä. Jos tämän jälkeen, mutta ennen kuin oikeus päätöksen täytäntöönpanoon raukeaa, tuomittu tai hänelle kuuluvaa omaisuutta tavataan, on poistettu määrä perittävä ja tilitettävä lääninhallitukselle, jonka on merkittävä se seuraavaan vuositiliin uudelleen vastattavaksi otettuna.

Milloin sakotettu on kuollut tai oikeus sakkorangaistuksen täytäntöönpanoon on muusta syystä rauennut, on perimättä oleva osa sakosta, jota ei aikaisemmin ole poistettu, lyhennettävä vuositilissä. Saaminen, jota ei ole aikaisemmin poistettu, on täytäntöönpanon rauettua poistettava vuositilissä.

Vuositili on lähetettävä valtiontalouden tarkastusvirastolle kolmen kuukauden kuluessa kunkin tilivuoden päättymisestä. Tarkastusvirasto voi kuitenkin lääninhallituksen pyynnöstä pidentää sanottua määräaikaa.

Tilin mukana on lähetettävä tilivuotta edeltäneitä vuosia koskeva rästiluettelo 57 §:ssä tarkoitettuine merkintöineen ja muut tositteet, ote lääninhallituksen täytäntöönpanoasiain päiväkirjasta, tilivuoden päättyessä sen kolmelta ensimmäiseltä vuosineljännekseltä laadittu rästiluettelo ja viimeiseltä vuosineljännekseltä laadittu yhdistelmä vastattavaksi otetuista lyhennetyistä, poistetuista ja vuoden vaihteessa tilittämättä olleista määristä. Samalla on lähetettävä luettelot tilivuoden aikana vastattaviksi otetuista, poistetuista ja lyhennetyistä määristä samoin kuin vankeudeksi muunnetuista sakoista.

Kertyneitä varoja tilitettäessä ja vuositiliä laadittaessa on lisäksi noudatettava mitä valtion tilinpidosta muutoin on säädetty.

Lääninhallituksen on pidettävä päiväkirjaa muuntorangaistuksen määräämistä, sakon tai muuntorangaistuksen raukeamista sekä aikaisemmin määrätyn muuntorangaistuksen täytäntöönpanon lykkäytymään määräämistä koskevista asioista. Päiväkirjaan on merkittävä asiakirjan saapumispäivä, tuomitun täydellinen nimi ja ammatti tai arvo, syntymäaika sekä koti- ja asuinpaikat, muuntorangaistuksen aika ja muunnettujen sakkojen kokonaisrahamäärä sekä onko muuntorangaistus pantava täytäntöön vai onko sen täytäntöönpano määrätty lykkäytymään, tiedot sakosta ja muuntorangaistuksesta ja tuomioistuimen ratkaisusta edellä 35 §:ssä tarkoitetuissa asioissa, milloin ja missä tuomioistuimessa muuntorangaistus on määrätty tai asia ratkaistu, lääninhallituksen asiassa suorittamat toimenpiteet ja niiden suorittamisen aika, täytäntöönpanoa kohdannut este sekä milloin muuntorangaistukseen tuomittu on otettu vastaan rangaistuslaitokseen taikka, suorittamalla sakosta tai sakoista maksamatta jääneen rahamäärän kokonaan ennen muuntorangaistuksen täytäntöönpanon alkamista, vapautunut muuntorangaistusta sovittamasta.

Mikäli valtion viranomainen, Suomen Pankki, postisäästöpankki tai kansaneläkelaitos ottaa huolehtiakseen rikosasiassa valtiolle tai mainitulle valtion laitokselle tuomitun vahingonkorvauksen tai oikeudenkäyntikulujen korvauksen perimisestä, siitä on ilmoitettava sille tuomioistuimelle, joka käsittelee asian ensimmäisenä oikeusasteena, tai sen puheenjohtajalle ennen päätöksen julistamista tai antamista taikka viimeistään ennen tyytymättömyyden ilmoittamisen ajan päättymistä tai, sen jälkeen, kirjallisesti asianomaiselle lääninhallitukselle.

Kun valtion tai 1 momentissa mainitun laitoksen korvausvaatimus on alemmassa tuomioistuimessa hylätty, voidaan ilmoitus vastaavasti tehdä muutoksenhakutuomioistuimelle.

Tuomioistuimelle tehdystä edellä tarkoitetusta ilmoituksesta on tehtävä merkintä tuomioistuimen päätökseen ja sakkoluetteloon sekä lääninhallitukselle tehdystä ilmoituksesta täytäntöönpanokirjaan.

Milloin 65 §:ssä tarkoitetusta valtion viranomaisen tai laitoksen ilmoituksesta on tehty merkintä lääninhallitukselle saapuneeseen täytäntöönpanokirjaan tai sellainen ilmoitus on saapunut lääninhallitukselle, tämän on lähetettävä ilmoituksessa tarkoitettua saamista koskeva täytäntöönpanokirja tai ote siitä mainitulle valtion viranomaiselle tai laitokselle, jonka on pyydettävä saamisen täytäntöönpanoa asianomaiselta ulosottomieheltä. Täytäntöönpanon tapahduttua on ulosottomiehen tilitettävä kertyneet varat täytäntöönpanoa pyytäneelle viranomaiselle tai laitokselle, jonka on sen jälkeen annettava lääninhallitukselle tieto perimisen tuloksesta.

Jollei saamista saada ulosotetuksi tuomitun omaisuudesta, on täytäntöönpanoa pyytäneen viranomaisen tai laitoksen ilmoitettava siitä lääninhallitukselle, jonka asiana on päättää etsintäkuulutuksen julkaisemisesta. Kuulutuksessa on mainittava se valtion viranomainen tai laitos, jolle täytäntöönpanossa kertyneet varat on tilitettävä.

Kun tuomitun suorittamia, kysymyksessä olevalle viranomaiselle tai laitokselle tilitettyjä varoja on 24 §:n mukaisesti maksettava hänelle takaisin, on viranomaisen tai laitoksen ilmoitettava siitä lääninhallitukselle.

Lääninhallituksen on havaitessaan, että tuomioistuimen tai muun viranomaisen pitämästä sakkoluettelosta tai muusta täytäntöönpanokirjasta taikka lääninhallitukselle lähetettävästä ilmoituksesta tai muusta asiakirjasta puuttuu jotakin, mikä siihen olisi ollut merkittävä, taikka että siinä oleva merkintä on virheellinen tai epäselvä taikka että asiakirjaa ei ole lääninhallitukselle lähetetty säädetyssä ajassa, pyydettävä selvitystä sakkoluetteloa pitävältä tai päätöksen antaneelta viranomaiselta.

Milloin ulosottomies havaitsee, että täytäntöönpanokirjassa on edellä tarkoitettu virhe tai puutteellisuus, hänen on viivytyksettä ilmoitettava siitä lääninhallitukselle.

Ulosottomiehen on valvottava, että ulosottoapulainen noudattaa lakia sekä häntä koskevia määräyksiä ja hänelle annettuja ohjeita, toimittaa viivytyksettä hänelle uskotut täytäntöönpanotehtävät sekä tallettaa ja tilittää perimänsä varat 50 §:n mukaan. Tilityksen yhteydessä on myös perimiskuitit tarkastettava ja varustettava tarkastusmerkinnällä. Ulosottoapulaisen tilikirja ja hänen toimitettavikseen annetut täytäntöönpanotehtävät on tarkastettava säännöllisin väliajoin ja ainakin joka kerran, kun muusta syystä suoritetaan ulosottoapulaisen toimintaa koskeva tarkastus.

Lääninhallituksen on valvottava, että täytäntöönpanoviranomaiset noudattavat, mitä näiden tehtäväksi täytäntöönpanossa on säädetty, ja laiminlyönnin tapahduttua ryhdyttävä asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Lääninhallituksen on määrättävä joku virkamiehensä erityisesti valvomaan sellaisten sakkojen ja saamisten täytäntöönpanoa, joita ei ole säädetyn täytäntöönpanoajan kuluessa saatu perityiksi, ja esittämään toimenpiteitä täytäntöönpanon jatkamiseksi.

Ulosottomies voi pyytää lääninhallitukselta varoja pakkohuutokaupassa tarvittavien asiakirjojen hankkimista ja sen kuuluttamista varten.

Ulosottomiehen on säilytettävä arkistossaan perimisasiain päiväkirjat ja kassapäiväkirjat erikseen aikajärjestyksessä. Myös tilivientejä. vastaavat tositteet on säilytettävä.

Kun kaikki ulosottoapulaisen tilikirjaan merkityt perimistehtävät on käsitelty loppuun tai siirretty uuteen tilikirjaan, ulosottoapulaisen on luovutettava tilikirja ulosottomiehelle säilytettäväksi. Jos asianomaisen toimi ulosottoapulaisena lakkaa, hänen on luovutettava kaikki perimisasiakirjat ulosottomiehelle. Asiakirjojen vastaanottamisesta ulosottomiehen on annettava ulosottoapulaiselle kuitti.

Siitä, millä edellytyksillä 1 ja 2 momentissa mainitut asiakirjat saadaan siirtää muualle tai hävittää, on säädetty erikseen.

Tämän asetuksen soveltamisessa tarvittavien lomakkeiden kaavat vahvistaa oikeusministeriö. Lomakkeet annetaan viranomaisille maksutta.

Sotilas- ja tullirikosasiassa annetun päätöksen täytäntöönpanosta on lisäksi voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Oikeusministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta.