Laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 9 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 8 §, muutetaan lain 1 §:n 1 ja 2 momentti, 5 §:n 1 momentti, 7 §:n 1 momentti ja 10 §:n 1 momentti, näistä 1 §:n 1 momentti ja 5 §:n 1 momentti sellaisina kuin ne ovat 16 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa (640/66) ja 7 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1965 annetussa laissa (708/65), sekä
lisätään lakiin uusi 5 a § seuraavasti:
1§
Työntekijälle, joka työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä, maa-, vesi- ja talonrakennustyösi, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tahi kotimaanliikenteen aluksessa taikka, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta sekä tällaisen työntekijän omaisille perheeläketurva tämän lain mukaan. Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 2―4 momentissa, 4 §:n 1, 3, 5 ja 6 momentissa, 4 a §:ssä, 4 b §:ssä, 7a §:ssä, 7b §:ssä, 8―10 §:ssä, 12 §:ssä, 13 §:n 3 momentissa, 14 §:ssä, 16―-18 §:ssä ja 19 a―23 §:ssä on säädetty.
Tämä laki ei kuitenkaan koske toimihenkilöä eikä pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi tarkoitetussa työsuhteessa olevaa sellaista työntekijää, jolla työsuhteensa perusteella on oikeus työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun, muuhun kuin tähän lakiin taikka asetukseen tai eläkesääntöön perustuvaan eläkkeeseen. Myöskään tämä laki ei koske putkitai sähköalan työntekijää, jos hän on muun yrityksen kuin rakennusliikkeen palveluksessa.
5§
Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen vuotuinen määrä on yksi sadalta työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti korjattujen.ja työntekijäin 23 ikävuoden täyttämisen jälkeen ansaitsemien niiden palkkojen yhteismäärästä, joiden perusteella on suoritettu vakuutusmaksu tämän lain mukaan. Jos työntekijä on jonakin kalenterivuotena ansainnut tässä laissa tarkoitetuissa töissä vähemmän kuin 800 markkaa, ei sinä vuotena ansaittua palkkaa kuitenkaan oteta huomioon eläkkeeseen oikeuttavana. Myöskään ei oteta huomioon palkkaa,.jonka työntekijä on ansainnut saadessaan tämän lain mukaista vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä. Jos työntekijä on syntynyt ennen 1 päivää heinäkuuta 1919, korotetaan eläkettä kertomalla se luvulla, joka saadaan, kun työntekijäin eläkelain 5 a §:n 2 momentissa säädetty prosenttimäärä kerrottuna luvuilla 12 jaetaan niiden kuukausien lukumäärällä, jotka sisältyvät aikaan heinäkuun alusta 1962 sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 65 vuotta. Sosiaali- ja terveysministeri voi antaa tarkempia määräyksiä edellä tarkoitetun korotuksen laskemisesta.
5a§
Jos vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin sen kalenterikuukauden alusta, joka lähinnä seuraa työntekijän täytettyä 65 vuotta, eläkkeenä maksetaan määrä, johon työntekijällä olisi ollut oikeus, jos hän olisi siirtynyt eläkkeelle sanotusta ajankohdasta, korotettuna eläkkeen lykkäytymisen ajasta riippuen työntekijäin eläkelain 5 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Mainittua korotusta ei kuitenkaan oteta huomioon perhe-eläkkeen määrää laskettaessa.
7§
Jos työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettu työntekijä on 18 vuotta täytettyään tässä laissa tarkoitetussa työssä ansainnut vähintään 800 markkaa puolentoista vuoden aikana välittömästi ennen sitä ajankohtaa, jolloin työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä oleva sairaus, vika tai vamma on saatu, taikka jos työntekijän tai edunsaajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että työntekijä on 18 vuotta täytettyään tässä laissa tarkoitetussa työssä ansainnut sanotun vähimmäismäärän edellä tarkoitettua ajankohtaa lähinnä edeltäneen 540 sellaisen päivän aikana, joilta hän ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta, luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi myös se palkka, jonka hän työkyvyttömyyden alkamisesta lukien olisi ansainnut eläkeikään mennessä. Tämän palkan vuotuinen määrä edellytetään samaksi työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaan korjatuksi markkamääräksi, josta työntekijän työsuhteen perusteella on keskimäärin suoritettu tämän lain mukainen vakuutusmaksu niinä kalenterivuosina, joina hän 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa töissä on 18 vuotta täytettyään ansainnut vähintään 800 markkaa tai jollei hän minään kalenterivuotena ele ansainnut vähintään sanottua määrää, samaksi kuin mainittu rahamäärä. Laskettaessa edellä tarkoitettua markkamäärää, josta keskimäärin on suoritettu vakuutusmaksu, ei oteta huomioon aikaa, jolta työntekijä on ennen eläketapahtumaa välittömästi edeltäneen kalenterivuoden alkua työsuhteen katkettua saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta. Markkamäärän laskemisesta säädetään tarkemmin asetuksella.
10§
Työnantaja on velvollinen suorittamaan vakuutusmaksun, jonka sosiaali- ja terveysministeriö asianomaisen työeläkekassan tai 2 §:ssä tarkoitetun muun eläkelaitoksen esityksestä vahvistaa kaikille saman alan työnantajille samaksi prosenttimääräksi niistä palkoista, jotka työnantaja on työsuhteessa oleville työntekijöille suorittanut tämän lain piiriin kuuluvalla työalalla. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon toimihenkilölle eikä muullekaan 1 §:n 2 momentissa tai 3 §:ssä tarkoitetulle työntekijälle maksettua palkkaa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969.
Ennen tämän lain voimaantuloa alkaneeseen työsuhteeseen sovelletaan kuitenkin 1 §:n 2 momenttia ja 10 §:n 1 momenttia sellaisina kuin ne olivat ennen tämän lain voimaantuloa. Jos työsuhde myöhemmin muuttuu pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi, sovelletaan sanottuun työsuhteeseen siitä lukien tämän lain 1 §:n 2 momenttia ja 10 §:n 1 momenttia.
Tämän lain 5 §:n 1 momentin ja 5a §:n säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin perustuviin eläkkeisiin, jos niitä muutoinkin olisi maksettava lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta. Ennen vuotta 1904 syntyneen työntekijän eläkkeeseen sovelletaan kuitenkin sanottujen säännösten asemesta 5 §:n 1 momenttia, sellaisena kuin se oli ennen tämän lain voimaantuloa, jos eläke siten muodostuu suuremmaksi.
Jos ennen tämän lain voimaantuloa myönnetty vanhuuseläke on alkanut tai jos ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn perhe-eläkkeen perusteena oleva vanhuuseläke olisi alkanut myöhemmin kuin sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jonka aikana työntekijä on täyttänyt 65 vuotta, katsotaan 5 §:n 1 momentin ja 5a §:n säännöksiä sovellettaessa työntekijän ansainneen ennen viimeksi mainittua ajankohtaa niin suuren osan eläkkeeseen oikeuttaneesta palkasta kuin 1 päivän heinäkuuta 1962 ja 65 vuoden iän saavuttamista seuraavan kalenterikuukauden alun välinen aika on 1 päivän heinäkuuta 1962.ja vanhuuseläkkeen alkamisajankohdan välisestä ajasta.
Laskettaessa 7 §:n 1 momentin säännöksissä tarkoitettua markkamäärää, josta keskimäärin on suoritettu vakuutusmaksu, ja sovellettaessa työntekijäin eläkelain 7 b §:n säännöksiä otetaan huomioon,.jollei säännöksistä muuta johdu, vuoden 1966 jälkeiseltä ajalta maksetut päiväavustukset.
Tätä lakia sovellettaessa pidetään 5 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädettyjä markkamääräisiä rajamääriä vuoden 1962 yleistä palkkatasoa vastaavina.
Helsingissä 20. päivänä joulukuuta 1968
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Sosiaali- ja terveysministeri A-L. Tiekso