690/1968

Jos ennen 1 päivää heinäkuuta 1919 syntyneen työntekijän tämän lain alaisiin työsuhteisiin perustuva, 5 §:n 1 momentin mukaan laskettu eläkkeen määrä on tässä pykälässä tarkoitettua vähimmäismäärää pienempi, korotetaan so vähimmäismäärän suuruiseksi.

Eläkkeen vähimmäismäärä on, jos eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi on luettava aika 1 päivästä heinäkuuta 1962 siihen saakka, kunnes työntekijä täyttää 65 vuoden iän, seuraava prosenttimäärä eläkkeen perusteena olevasta palkasta:

Jollei eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelus ajaksi ole luettava koko 2 momentissa mainittua aikaa, eläkkeen vähimmäismäärä on sama suhteellinen osa 2 momentin mukaisesta vähimmäismäärästä kuin 1 päivän heinäkuuta 1962 jälkeisten täysien palveluskuukausien luku on edellä mainittuun koko palvelusaikaan sisältyvien täysien kuukausien luvusta.

Jos työntekijällä on 2 momentissa mainittuna aikana ollut useita tämän lain alaisia työsuhteita, lasketaan 2 ja 3 momentin mukainen määrä kullekin niistä erikseen ja eläkkeen vähimmäismääränä pidetään niiden summaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä eläkkeen vähimmäismäärän laskemisesta.

Jos työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin vuosi on kulunut työsuhteen päättymisestä, luetaan tämän työsuhteen perusteella myönnettävää työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi myös työkyvyttömyyden alkamisen ja eläkeiän täyttämisen välinen aika. Samoin menetellään, jos työntekijän tai edunsaajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että työsuhteen päättymisestä työkyvyttömyyden alkamiseen on kulunut vähemmän kuin 360 sellaista päivää, joilta työntekijä ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta.

Jos työntekijä on työsuhteen katkettua saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta, korotetaan eläkettä työttömyyslisällä. Ajalta ennen sen kalenterivuoden alkua, jona työntekijä on täyttänyt 23 vuotta, sekä eläketapahtuman sattumisvuodelta ja sitä edeltäneeltä kalenterivuodelta maksettu päivä avustus ei kuitenkaan tuota oikeutta työttömyyslisään.

Työttömyyslisä lasketaan kertomalla eläkkeen määrä työttömyyskuukausien lukumäärällä ja jakamalla tule luvulla, joka saadaan vähentämällä työttömyyskuukausien lukumäärä niiden täysien kuukausien lukumäärästä, jotka sisältyvät aikaan työntekijän 23 vuoden iän täyttämisestä, kuitenkin aikaisintaan 1 päivästä heinäkuuta 1962, 65 vuoden iän saavuttamiseen. Työttömyyskuukaudet määrätään täysinä kuukausina niiden päivien yhteenlasketun lukumäärän perusteella, joilta työntekijä on saanut 1 momentin mukaan työttömyyslisään oikeuttavaa avustusta, ja lukemalla kuukauteen 30 päivää.

Tämän lain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittaville eläkelaitoksille työttömyysajan huomioon ottamisesta aiheutuvan vastuun ja kulujen peittämiseksi tulee valtakunnallisista työttömyyskassoista annetussa laissa tarkoitetun työttömyyskassojen keskuskassan sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa määräajassa vuosittain suorittaa eläketurvakeskukselle vakuutusmaksu, joka lasketaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamana prosenttimääränä keskuskassan tukimaksuista. Määräosa on vahvistettava siten, että vakuutusmaksuna arvion mukaan kertyy sama määrä, joka saataisiin, jos 7 b §:ssä tarkoitettuja työttömyysavustuksia vastaavista palkoista suoritettaisiin tämän lain mukaista keskimääräistä vakuutusmaksua vastaava maksu.

Vakuutusmaksuna 1 momentin mukaan saadut varat eläketurvakeskus hyvittää eläkelaitoksille sosiaali- ja terveysministeriön eläketurvakeskuksen esityksestä vahvistamien perusteiden mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus vahvistaa työnantajan kustannettava eläkevakuutusmaksun osa alhaisemmaksi kuin vakuutusyhtiö ja avustuskassalaissa on säädetty, edellyttäen, että vakuutusmaksu- ja korvausrahastoon täten syntyvän vajauksen vakuudeksi otetaan maksuluottovakuutus. Mainitunlainen luottovakuutus on otettava myös eläkesäätiön tämän lain mukaiseen toimintaan liittyvän vastuuvajauksen vakuudeksi.

Tämän lain alaisen eläkekassan ja eläkesäätiön sijoitusten ja saamisten vakuutena tulee olla sijoitusluottovakuutus.

Maksu- ja sijoitusluottovakuutus on otettava eläketurvakeskuksesta, jollei Sosiaali- ja terveysministeriö ole antanut lupaa sen järjestämiseen muulla tavoin. Eläketurvakeskus on velvollinen antamaan ja pitämään voimassa mainitun vakuutuksen, kuitenkin edellyttäen, että luottovakuutusmäärästä, siltä osin kuin se ylittää sosiaali- ja terveysministeriön eläketurvakeskuksen esityksestä vahvistaman rajamäärän, vaadittaessa asetetaan vakuutusyhtiölain 47 §:n 1 momentissa tarkoitettu tai eläketurvakeskuksen hyväksymä muu vakuus.

Mikäli vakuutusyhtiön tai eläkekassan sijoituksen tai saamisen vakuutena on 2 momentissa mainittu sijoitusluottovakuutus, saadaan so sen estämättä, mitä vakuutusyhtiölaissa tai avustuskassalain nojalla on säädetty, ottaa vakuutusmaksu- ja korvausrahaston katteeseen.

Eläketurvakeskuksen luottovakuutustoiminnasta aiheutuva vastuu kirjataan vakuutusrahastona, jonka muodostavat vakuutusmaksurahasto ja korvausrahasto. Mainittuihin rahastoihin on soveltuvin osin noudatettava, mitä vakuutusyhtiölaissa on sellaisista rahastoista säädetty.

Jollei eläkekassaa tai eläkesäätiötä varten ole voimassa tässä pykälässä säädettyä luottovakuutusta taikka jollei vaadittaessa aseteta 3 momentissa tarkoitettua vakuutta, on sosiaali- ja terveysministeriöllä oikeus ryhtyä toimenpiteisiin kassan tai säätiön purkamiseksi.

Työnantaja on velvollinen antamaan eläkelaitokselle, eläketurvakeskukselle ja tämän lain mukaiselle valitusviranomaiselle kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen tämän lain täytäntöönpanoa varten, ja sanotuilla laitoksilla on oikeus tarkastaa työnantajan kirjoista tietojen oikeellisuus. Mikäli työnantaja ei toimita sanottuja tietoja, hänelle määrättävä maksu voidaan vahvistaa arvion mukaan. Mitä edellä on säädetty työnantajasta, koskee soveltuvin osin myös valtakunnallisista työttömyyskassoista annetussa laissa tarkoitettua työttömyyskassaa.