Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Päätoimisessa virka- tai työsuhteessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon, sen seurakuntaan, seurakuntainliittoon tai muuhun seurakuntain yhtymään olevalla henkilöllä sekä näiden kahdessa tai useammissa sivutoiminnassa virka- tai työsuhteessa olevalla henkilöllä, jonka palvelus yhteensä vastaa päätoimisen virka- tai työsuhteen työmäärää, on mikäli tästä laista ei muuta johdu, oikeus vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olevalla henkilöllä.
Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös diakonissalaitoksen johtajatarta sekä sellaista diakonissaa, joka päätoimenaan hoitaa opetustehtävää diakonissalaitoksessa.
Yhdistys, muu yhtymä, säätiö tai laitos voi kirkkohallituksen kanssa sopia, että sen palveluksessa olevaan pappiin tai lehtoriin, jolle tuomiokapituli on antanut toimeen määräyksen, sovelletaan tämän lain säännöksiä.
Tämä laki ei koske viranhaltijaa eikä työntekijää, jonka virka- tai työsuhteeseen perustuvasta eläketurvasta on säädetty erikseen.
2§
Yleinen eläkeikä on 65 vuotta. Asetuksella voidaan kuitenkin säätää poikkeuksia yleisestä eläkeiästä.
3§
Virka- tai työsuhteen katsotaan jatkuvan yhdenjaksoisena silloinkin, kun edunsaaja siirtyy 1 §:ssä tarkoitetusta palveluksesta toiseen mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun palvelukseen, jos siirtyminen on tapahtunut välittömästi.
4§
Kirkkohallituksella on valta erityisistä syistä määrätä, että eläkeajaksi luetaan kokonaan tai osaksi aika 23 ikävuoden täyttämisen jälkeen muussakin kuin 1 §:ssä mainitussa palveluksessa.
5§
Eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa luontoiseduista otetaan huomioon vain vapaa asunto lämpöineen sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
6§
Eläketurvasta huolehtii kirkon keskusrahasto. Kirkkohallitus keskusrahaston hallituksena voi kuitenkin sopia valtion eläkelain tai kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain mukaisesta eläketurvasta huolehtivan viranomaisen tai laitoksen kanssa siitä, että tämä korvausta vastan ottaa huolehtiakseen tässä laissa tarkoitettujen eläkkeiden maksamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä sekä virka- ja työsuhteiden rekisteröinnistä eläketurvan toimeenpanoa varten.
Kirkkohallituksessa on eläkeasiamies, jolla on oikeus seurata eläkettä koskevien asioiden käsittelyä kirkkohallituksessa ja kirkon keskusrahastossa.
7§
Kirkkohallituksen eläkettä koskevassa asiassa tekemään päätökseen on liitettävä valitusosoitus. Valitusoikeus on eläkkeen hakijalla tai saajalla sekä eläkeasiamiehellä.
8§
Tämän lain mukaista eläketurvaa varten jokaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan on maksettava kirkon keskusrahastolle kutakin sellaista veroäyriä kohden, jonka perusteella edellisenä vuonna on maksuunpantu tai ollut oikeus maksuunpanna kirkollisveroa, laajennetun piispainkokouksen kirkkohallituksen ehdotuksesta vuodeksi kerrallaan vahvistama raha määrä.
Laajennettu piispainkokous vahvistaa ne perusteet, joiden mukaan 1 §:n 3 momentissa tarkoitettu yhdistys, muu yhtymä, säätiö tai laitos on velvollinen osallistumaan tämän lain mukaisesta eläketurvasta, aiheutuviin kustannuksiin.
9§
Jos eläkkeen saaja määrätään viransijaisena toistaiseksi hoitamaan valtion, kirkon tai seurakunnan virkaa tai tointa ja hän saa tästä palkkaa, määrää kirkkohallitus, onko ja kuinka paljon hänen eläkkeestään tämän johdosta pidätettävä.
10§
Jos eleensaajana olevalta papilta tai kanttori-urkurilta jää leski tai vajaavaltaisia omia lapsia tai ottolapsia, saavat nämä, milloin avioliitto on solmittu ennen virasta eroamista, keskusrahastosta virka- ja armovuoden korvauksena rahamääriin, joka vastaa puolta eläkkeen perusteena olevasta yhden vuoden peruspalkasta. Tämän edellytyksenä kuitenkin on, että leskellä ja lapsilla, jos eläkkeensaaja olisi kuollut siinä virassa jonka perusteella ele on hänelle myönnetty, olisi ollut oikeus virka- ja armovuoteen.
11§
Kirkkohallitus voi, milloin edellytyksiä täyden vakinaisen eläkkeen saamiseen ei ole, erityisistä syistä myöntää laajennetun piispainkokouksen tarkoitukseen vahvistaman määrärahan puitteissa ylimääräisen eläkkeen edellyttäen, että anojan toimeentulo on eläkkeestä riippuvainen.
12§
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta anneta asetuksella.
Täinä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967 ja sillä kumotaan 8 päivänä joulukuuta 1949 annettu evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Ennen tämän lain voimaantuloa kulunut aika, jonka edunsaaja 21 vuotta täytettyään on ollut 1 §:ssä mainitussa palveluksessa taikka valon, kunnan tai muussa päätoimisessa palveluksessa, luetaan eläkeajaksi sikäli kuin asetuksella säädetään ja siltä osin kuin palvelusta ei ole luettava hyväksi muuta kuin tässä laissa tarkoitettua eläkettä varten.
Henkilö, joka tämän lain voimaan tullessa on virassa tai työssä, johon liittyy oikeus eläkkeeseen kirkon keskusrahastosta aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla tai seurakunnalta sen eläkesäännön mukaisesti, säilyttää tämän oikeutensa, jos hän yhden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta kirjallisesti ilmoittaa kirkkohallitukselle tai seurakunnalle niin haluavansa. Ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei sovelleta tätä lakia.
Sen estämättä, mitä edellä on säädetty, aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä sovelletaan edellä tarkoitetun ilmoitun tehneeseen henkilöön ja, jollei 5 momentista muuta johdu, myös ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn eläkkeeseen.
Tätä lakia sovelletaan myös, jos palvelus on päättynyt tai eläketapahtuma sattunut kesäkuun 30 päivän 1962 jälkeen mutta ennen tämän lain voimaantuloa ja jos edunsaaja heinäkuun 8 päivänä 1961 tai sen jälkeen on ollut palveluksessa, joka yhdenjaksoisena on jatkunut vähintään 4 kuukautta, ja johon, jos se olisi tämän lain voimaantulonjälkeistä palvelusta, liittyisi oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen. Jos edunsaajalla tuona aikana sattuneen eläketapahtuman johdosta on oikeus eläkkeeseen aikaisempienkin säännösten nojalla, hänellä on oikeus saada se eläke, joka on suurempi. Eläkeasian, joka ennen tämän lain voimaantuloa on ratkaisu lainvoimaisella päätöksellä ja koskee edellä tässä momentissa tarkoitettua eläketapahtumaa, käsittelee kirkkohallitus hakemuksesta uudelleen.
Helsingissä 20. päivänä toukokuuta 1966
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri Erkki Huurtamo