280/1966

Virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon olevalla henkilöllä on oikeus vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen siten kuin tässä laissa säädetään.

Mitä tässä laissa säädetään viroista, koskee myös toimia sekä tilapäisiä ja muita tehtäviä, joiden haltijat ovat virkasuhteessa valtioon.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta virka-, työ tai palvelussuhteesta käytetään tässä laissa nimitystä palvelus ja samassa momentissa tarkoitetusta henkilöstä nimitystä edunsaaja.

Palveluksen katsotaan jatkuvan yhdenjaksoisena, vaikka edunsaaja siirtyy palveluksesta toiseen, jos siirtyminen on tapahtunut välittömästi. Jos edunsaaja on samanaikaisesti kahdessa tai useammassa palveluksessa, hänellä on oikeus eläkkeeseen niistä erikseen.

Tämä laki ei koske

Edellä 1 momentissa mainittu markkamäärä tarkistetaan työntekijäin eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaisosti siten kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää.

Sen estämättä, mitä edellä 1 momentissa on säädetty, tätä lakia on sovellettava työansion määrästä riippumatta, jos säännöllinen työaika palveluksessa tai edunsaajan ollessa samanaikaisesti kahdessa tai useammassa palveluksessa, niissä yhteensä on vähintään 20 tuntia viikossa.

Palvelusta, josta saatu palkka otetaan huomioon lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaista eläkettä varten, täinä laki ei myöskään koske, jos edunsaaja on luopunut tähän lakiin perustuvasta oikeudestaan mainitun palveluksen osalta.

Eläketurvasta huolehtii valtiokonttori.

Eläketurvan kehittämisestä tekee esityksiä ja antaa lausuntoja sekä muissa periaatteellista laatua olevissa kysymyksissä toimii neuvoa-antavana elimenä eläkeasiain neuvottelukunta, jonka jäsenet määrätään valtiovarainministeriön sekä valtion virkamiesten ja työntekijäin edustavimpien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä.

Yleinen eläkeikä on 63 vuotta.

Asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että virassa tai työssä, jonka laatu sitä vaatii, eläkeikä on alle yleisen eläkeiän mutta ei alempi kuin 55 vuotta.

Jos eroamisikä on alempi kuin yleinen eläkeikä eikä 2 momentin nojalla ole säädetty erityistä eläkeikää, eläkeikänä pidetään eroamisikää.

Eläkeikä on 65 vuotta, jos valtion palvelus on päättynyt ennen edellä tarkoitettua yleistä tai erityistä eläkeikää.

Eläkeajaksi luetaan aika, jonka edunsaaja 23 vuotta täytettyään on ollut vähintään 4 kuukautta yhdenjaksoisesti jatkuneessa palveluksessa.

Eläkeajaksi työkyvyttömyyseläkettä varten luetaan myös työkyvyttömyyden alkamisen ja virkaa tai työtä varten säädetyn eläkeiän saavuttamisen välinen aika siltä osin kuin samaa aikaa ei anneta eläkeajaksi 1 momentin nojalla, jos työkyvyttömyys on alkanut sellaisen palveluksen kestäessä, joka edunsaajan täytettyä 18 vuotta on yhdenjaksoisesti jatkunut 4 kuukautta, tai ennen kuin vuosi on kulunut tällaisen palveluksen päättymisestä.

Eläkeajaksi luetaan myös aika, jona edunsaaja 23 vuotta täytettyään on saanut valtion varoista tämän lain mukaista, 2 momenttia soveltaen myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä, milloin hänelle myöhemmin vanhuuden tai uuden työkyvyttömyyden johdosta on myönnettävä eläke 2 momentissa tarkoitetun palveluksen perusteella.

Eläkeajaksi luetaan niin ikään aika, jonka edunsaaja 23 vuotta täytettyään on ollut muussa kuin valtion tehtävässä, johon, sen mukaan kuin erikseen on säädetty, liittyy oikeus valtion kokonaan kustannettavaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Ilmavoimien upseerin tai aliupseerin viran haltijalla, joka vähintään 5 vuotta on palvellut virassa, johon pääsyä varten vaaditaan lentäjäntutkinto, on oikeus siirtyessä eläkkeelle tällaisesta virasta lukea eläkeajaksi siinä palvelemansa aika puolitoistakertaisena.

Eläkeaikaa luettaessa kukin ajanjakso otetaan huomioon vain yhteen kertaan.

Valtioneuvosto voi yksityistapauksissa valtion edun vaatiessa määrätä, että eläkeajaksi luetaan kokonaan tai osaksi aika 23 ikävuoden täyttämisen jälkeen muussakin kuin 1 ja 4 momentissa mainitussa palveluksessa tai tehtävässä.

Eläkeajaksi ei kuitenkaan lueta, sen estämättä, mitä edellä on säädetty,

Myöskään ei sovelleta, mitä 5 §:n 2 momentissa on säädetty, jos edunsaaja työkyvyttömäksi tullessaan, työn tai virantoimituksen tämän lain mukaisessa palveluksessa päätyttyä tai ollessa keskeytyneenä, on virkatai työsuhteessa, johon liittyy muu kuin tämän lain mukainen eläketurva, ja hän tämän perusteella on saavuttanut oikeuden työ v kyvyttömyyseläkkeen saamiseen siten, että te eläkeajaksi luetaan työkyvyttömyyden alkamisen ja eläkeiän saavuttamisen välinen u aika tai sitä vastaava ansio. Edunsaajan j katsotaan saavuttaneen edellä tarkoitetun ja oikeuden lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen saamiseen sinä ajankohtana, jona hänen sanotun lain alaisissa työsuhteissa saamansa ansio yhteensä on ennen työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista noussut saman lain 7 §:ssä edellytettyyn rajamäärään.

Eläkkeen perusteena oleva palkka määrätään valitsemalla enintään 4 viimeisestä kalenterivuodesta, joina palvelus on jatkunut, ne 2 vuotta, joiden aikana palveluksesta saadun työansion keskimäärä kuukautta kohden elä on suurin ja laskemalla näiden vuosien yhteenlaskettujen työansioiden keskimäärä kuukautta kohden. Jos palvelus on jatkunut useamman kuin 2 kalenterivuoden aikana, sitä kalenterivuotta, jona palvelus on alkanut, ei kuitenkaan oteta huomioon eläkkeen perusteena olevaa palkkaa määrättäessä, jollei palvelus sinä vuotena ole jatkunut vähintään 6 kuukautta. Milloin palvelus on jatkunut vain yhden kalenterivuoden aikana, eläkkeen perusteena olevana palkkana käytetään siitä saadun työansion keskimäärää kuukautta kohden.

Jos edunsaajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että palveluksesta saatu työansio poikkeuksellisesta syystä on ollut alhaisempi kuin työansio samassa palveluksessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa työansiota voitiin pitää vakiintuneena, ja jos tällä seikalla on olennainen vaikutus hänen eläkkeeseensä, eläkkeen perusteena olevana palkkana pidetään sitä keskimääräistä palveluksesta saatua työansiota, joka hänellä olisi ollut, lei mainittua syytä olisi esiintynyt. Jos tulee selvitetyksi, että palveluksesta saatu työansio poikkeuksellisesta syystä on vastaavalla tavalla korkeampi kuin edellä mainittu vakiintunut - työansio, eläkkeen perusteena olevaa palkkaa voidaan samalla tavoin alentaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu työansio määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin veron ennakkoa tai veroa pidätettäessä, kuitenkin niin, että työansiona ei pidetä palveluksen päättyessä maksettavaa lomakorvausta, ulkoasiainhallinnon viran tai toimen haltijalle suoritettua paikalliskorotusta tai kurssija hintavaihtelutappion korvausta eikä palkkioita komiteain tai toimikuntien työstä taikka muista tehtävistä, joita ei ole pidettävä palvelukseen kuuluvina.

Jos edunsaaja on virassa, jossa hän saa osan työansiostaan maksuvelvollisilta periminään maksuina tai lunastuksina ja joka sen johdosta on alemmassa palkkausluokassa kuin mihin se laatunsa perusteella tai muutoin kuuluisi, eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa näistä maksuista tai lunastuksista kertyvä työansio otetaan huomioon siten, että virka luetaan sen laatua tai muutoin sitä vastaavaan palkkausluokkaan.

Jos laissa tai asetuksessa on säädetty, että eläke on määrättävä jonkin valtion viran tai toimen palkkausluokan mukaan, eläkkeen perusteena olevana palkkana pidetään . poiketen siitä, mitä edellä 1-3 momentissa on säädetty, edunsaajalle mainitun palkkausluokan mukaisesti suoritettavaa peruspalkkaa tai sitä vastaavaa muuta palkkaa ikä-, kalliinpaikan- ja syrjäseutulisineen.

Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaajalla on eläkeaikaa vähintään 4 kuukautta, että hän on saavuttanut eläkeiän ja että palvelus on päättynyt.

Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä erityisessä eläkeiässä on lisäksi, että edunsaaja sen saavuttamista välittömästi edeltäneet 6 kuukautta yhdenjaksoisesti on ollut virassa tai työssä, jossa sanottu alempi eläkeikä on voimassa että hänellä tämän eläkeiän saavuttamista tai hänen edelleen pysyessään samassa virassa tai työssä, palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden 5 vuoden kuluessa on eläkeaikaa sellaisessa virassa tai työssä yhteensä vähintään 3 vuotta.

Jos kuitenkin edunsaaja, siten kuin 2 momentissa on säädetty, on saavuttanut oikeuden eläkkeen saamiseen ja sen jälkeen on ollut palveluksessa, hänellä erotessaan on oikeus vanhuuseläkkeen saamiseen, vaikkei hän olisikaan saavuttanut siinä voimassa olevaa eläkeikää.

Eläkeiän saavuttaminen ei kuitenkaan ole edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi,

Työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että palvelus edunsaajan täytettyä 18 vuotta on jatkunut yhdenjaksoisena vähintään 4 kuukautta, ja että edunsaaja sairauden, vian tai vamman johdosta

Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä tai sen määrää alennetaan, jos edunsaaja on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan. Eläkkeen määrää voidaan alentaa, jos työkyvyttömyys on aiheutunut edunsaajan törkeästä tuottamuksesta tahi jos hän on saanut sairauden, vian tai vamman rikollisella teolla.

Milloin työkyvyttömyys aiheutuu sellaisesta sairaudesta, viasta tai vammasta, joka edunsaajalla oli palveluksen alkaessa, hänellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän palveluksen perusteella vain, jos hän on tullut työkyvyttömäksi aikaisintaan vuoden kuluttua palveluksen alkamisesta.

Eläkkeen määrä on erikseen kunkin yhdenjaksoisena jatkuneen palveluksen osalta -okaiselta eläkeajaksi luetulta täydeltä kuukaudelta eläkkeen perusteena olevasta palkasta 1/12 prosenttia, jota korotetaan 26/360 jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolla yhteenlaskettu eläkeaika ylittää 120 täyttä kuukautta.

Eläkkeen määrä on kuitenkin jokaiselta eläkeajaksi luetulta täydeltä kuukaudelta 11/60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta,

Sellaisen upseerin tai aliupseerin viran, johon ehdottomana kelpoisuusehtona on määrätty sotilaskoulutus ja -arvo, haltijan eläkkeen määrä on jokaiselta eläkeajaksi luetulta täydeltä kuukaudelta 11/50 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta,

Eläkkeen enimmäismäärästä on voimassa mitä jäljempänä säädetään.

Myönnettäessä eläke tämän lain 10 §:n 1 momenttia soveltaen eläkkeen enimmäismäärä lasketaan soveltuvin osin työntekijäin eläkelain 8 §:n mukaisesti.

Myönnettäessä eläke tämän lain 10 §:n 2 tai 3 momenttia soveltaen eläkkeen enimmäismäärän laskemiseksi eläkkeeseen lisätään kansaneläkkeen perusosa;

Jos 1 momentin mukaisesti yhteenlasketut suoritukset ylittävät 66 prosenttia eläkkeen enimmäismäärän perusteena olevasta paikasta, ylittävä osa vähennetään tämän lain mukaisesta eläkkeestä. Eläkkeen perusteena oleva palkka lasketaan työntekijäin eläkelain 8 §:n 3 momentin mukaisesti muutoin paitsi, että tämän lain mukainen eläke otetaan huomioon sellaisenaan.

Vanhuuseläkkeen saajalle suoritetaan siihen saakka, kunnes hän saavuttaa sen iän, joka on edellytyksenä kansaneläkelaissa säädetyn vanhuuseläkkeen saamiseksi, täydennysosana, mitä 2 momentin nojalla on vähennetty tämän lain mukaisesta eläkkeestä, ei kuitenkaan enempää kuin kansaneläkkeen perusosa.

Eläkkeen enimmäismäärä lasketaan uudelleen,

Kuukausieläkkeen määrä tasoitetaan lähimpään täyteen markkamäärään. Jos kaksi lukua on tällaisena lähimpänä lukuna, tasoitus suoritetaan suurempaan niistä.

Eläke maksetaan aikaisintaan siitä ajankohdasta, jolloin oikeus palkan saamiseen palveluksesta päättyy.

Eläkettä ei ilman pätevää syytä myönnetä takautuvasti pitemmältä kuin vuoden ajalta ennen eläkehakemuksen tekemistä.

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti ja jos eläkkeen saajalle samalta ajalta sen sairauden, vian tai vamman johdosta, joka on aiheuttanut eläkkeen perusteena olevan työkyvyttömyyden, on maksettu päivärahaa sairausvakuutuslain nojalla, päivärahaa vastaava osa eläkkeestä suoritetaan sairausvakuutusrahastolle.

Eläkkeen perusteena oleva palkka tarkistetaan eläkettä myönnettäessä ja 13 §:ä sovellettaessa maan yleisessä palkkatasossa tapahtuneiden muutosten johdosta sen palkkaindeksiluvun mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain 9 §:n soveltamista varten.

Eläkkeen määrä tarkistetaan kalenterivuosittain niin ikään 1 momentissa tarkoitetun paikkaindeksiluvun mukaan.

Jos eläkkeen saaja on rangaistuslaitoksessa kärsimässä vapausrangaistusta tai sakon muuntorangaistusta taikka, jos hänet on määrätty pakkolaitokseen, työlaitokseen, pakkotyölaitokseen, päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta annetussa laissa tarkoitettuun huoltolaan tahi muuhun niihin verrattavaan laitokseen, eläkkeen maksaminen keskeytetään siksi ajaksi, minkä rangaistus- tai muussa laitoksessa olo kestää kolmea kuukautta kauemmin.

Jos eläkkeen saajalla on omaisia, joista hän lain mukaan on velvollinen pitämään huolta, eläke tai osa siitä voidaan kuitenkin maksaa asianomaiselle sosiaalilautakunnalle käytettäväksi eläkkeen saajan omaisten huoltoon.

Työkyvyttömyyseläke lakkautetaan, sen maksaminen keskeytetään tai maksettavaa määrää alennetaan, jos eläkkeen saaja, ennen kuin on saavuttanut eläkeiän, todetaan ansiotyöhön kykeneväksi ja jos hänelle on tarjolla sellaista valtion tai muuta ansiotyötä, jota ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana.

Jos työkyvyttömyyseläkkeen saaja ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy valtion kustannettavasta hänen työkykynsä palauttamista tarkoittavasta lääkintähuollosta, koulutuksesta tai työhuollosta, hengenvaarallisena pidettävää hoitotoimenpidettä lukuunottamatta, eläkkeen maksaminen keskeytetään tai maksettavaa määrää alennetaan.

Työkyvyttömyyseläke, joka on myönnetty 9 §:n 1 momentin d)-kohtaa soveltaen, lakkautetaan, sen maksaminen keskeytetään tai maksettavaa määrää alennetaan, kuitenkin vain, jos eläkkeen myöntämisen perusteena olevaan eläkkeeseen nähden menetellään siten.

Jos henkilö, jolta 5 §:n 2 momenttia soveltaen myönnetty työkyvyttömyyseläke on lakkautettu, myöhemmin tulee saman sairauden, vian tai vamman johdosta uudelleen työkyvyttömäksi, hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläke samojen perusteiden mukaan kuin lakkautettu eläke, kuitenkin siten, että eläkkeen perusteena oleva palkka määrätään palveluksen päättymisajan mukaan, jos eläke täten laskettuna on lakkautettua eläkettä suurempi.

Työkyvyttömyyseläke, joka on myönnetty 5 §:n 2 momenttia soveltaen, muuttuu vanhuuseläkkeeksi palveluksen päätyttyä ja eläkkeen saajan saavuttaessa viimeistä virkaansa tai työtänsä varten säädetyn eläkeiän, virkasuhteessa olevan eläkkeen saajan osalta kuitenkin viimeistään hänen saavuttaessa eroamisikänsä. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi eläkkeen saajan saavuttaessa yleisen eläkeiän.

Eläkkeen saaja menettää oikeutensa eläkeerään, jota ei ole nostettu kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana se on erääntynyt maksettavaksi.

Eläkeasiassa voidaan antaa ennakkotieto, jos se katsotaan hakijalle erityisen tärkeäksi. Ennakkotietoa on noudatettava annettaessa eläkepäätös henkilölle, jota ennakkotieto koskee, edellyttäen, että eläke myönnetään niiden säännösten nojalla, joihin ennakkotieto perustuu. Ennakkotiedosta saadaan kuitenkin poiketa eläkkeen hakijan eduksi.

Asianosainen ja valtiokonttorin eläkeasiamies, joka on tyytymätön päätökseen eläkettä koskevassa asiassa saa hakea siihen muutosta valittamalla korkeimpaan hallintooikeuteen siten kuin on säädetty muutoksenhausta hallintoasioissa. Eläkeasiamiehen valitusaika luetaan päätöksen tekemisestä.

Päätökseen, jolla on kieltäydytty antamasta tämän lain 22 §:ssä tarkoitettu ennakkotieto, ei saa hakea muutosta.

Päätös saadaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevanakin, jollei muutoksen hakeminen täytäntöönpanon vuoksi käy hyödyttömäksi tai valitusviranomainen kiellä täytäntöönpanemista.

Jos eläkettä koskeva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei ole lainmukainen, valtiokonttori saa ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi, jos on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä.

Jos valtiokonttori on tehnyt esityksen eläkettä koskevan lainvoimaisen päätöksen purkamisesta, se voi, kunnes asia on ratkaistu, keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa eläkkeen sen suuruisena kuin purkuesityksen mukaan on pidettävä oikeana.

Aiheettomasti maksettu eläkemäärä saadaan periä takaisin myös siten, että se vähennetään vastaisista eläke-eristä. Kulloinkin suoritettavasta eläke-erästä älköön kuitenkaan vähennettäkö enempää kuin kuudennes siitä eläke-erän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä ennakkoperintälain nojalla on pidätetty ennakko.

Aiheettomasti maksettu eläkemäärä voidaan jättää takaisin perimättä, jos sen myöntämisen tai maksamisen ei ele katsottava johtuneen eläkkeen saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä. menettelystä.

Kunnan ja muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen tai laitos, eläketurvakeskus, vakuutus- ja eläkelaitos sekä sairaala ovat velvolliset pyynnöstä antamaan maksutta valtiokonttorille hallussaan olevat tiedot, jotka voivat vaikuttaa käsiteltävänä olevan eläkeasian ratkaisemiseen, noudattaen kuitenkin, mitä muussa laissa on salassapitovelvollisuudesta säädetty. Lääkärin lausunnosta ja -todistuksesta on kuitenkin suoritettava kohtuullinen korvaus.

Valtiokonttori saa, valtiovarainministeriön antamien ohjeiden mukaan, sopia eläketurvan toimeenpanossa tarpeellisesta yhteistoiminnasta ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta virka- tai työsuhteeseen perustuvasta eläketurvasta huolehtivien viranomaisten ja laitosten sekä eläketurvakeskuksen kanssa.

Henkilö, jolla on oikeus tämän lain mukuiseen eläkkeeseen, on velvollinen alistumaan siihen, mitä vastaisuudessa mahdollisesti säädetään hänelle samanaikaisesti tulevien eläkkeiden, sairausvakuutus-, tapaturmavakuutus-, sotilasvamma- tai liikennevakuutuskorvausten huomioon ottamisesta 10 §:n 4 momentissa tarkoitetun eläkkeen enimmäismäärän laskemiseksi.

Asetuksella säädetään, ketä pidetään 1 §:n 1 momentissa mainitussa virka- tai työsuhteeseen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon olevana henkilönä, miten 2 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu työansion keskimäärä lasketaan, mihin palkkausluokkaan 7 §:n 4 momentissa tarkoitetut virat eläkettä määrättäessä on luettava sekä annetaan tarkemmat säännökset eläkeasiain neuvottelukunnasta ja muut säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta.

Asetuksella voidaan myös säätää tämän lain 5 §:ään nähden sellaisia poikkeuksia jotka johtuvat Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan välisestä eläkeajan lukemista koskevasta sopimuksesta.