300/1965

Elokuvien tarkastuksesta annetussa laissa tarkoitetun elokuvien tarkastuksen toimittaa valtion elokuvatarkastamo, mikäli jäljempänä tässä laissa ei toisin säädetä.

Elokuvatarkastamon tulee myös päättää, onko elokuvan esittämisestä suoritettava veroa, ja määrätä veron suuruus samoin kuin päättää, onko elokuvaa pidettävä sellaisena kuin 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetun elokuvaverolain (366/64) 20 §:ssä on säädetty.

Valtion elokuvatarkastamoon kuuluu puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä muina jäseninä tarpeellinen määrä kolmeksi vuodeksi kerrallaan määrättyjä tarkastajia, joista yhden tulee edustaa opetusministeriötä ja yhden valtiovarainministeriötä. Tarkastamon jäsenet on määrättävä niin, että mielenterveydellisten, kasvatusopillisten ja yhteiskunnallisten kysymysten sekä elokuvataiteen asiantuntemus on edustettuna tarkastamossa. Tarkastamon jäseninä tulee olla sekä miehiä että naisia.

Elokuvatarkastamo on päätösvaltainen, kun saapuvilla on vähintään kolme jäsentä, joista yksi on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja päätökseksi tulee se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen, sekä äänten jakaantuessa tasan se mielipide, joka on elokuvan haltijalle edullisempi.

Päätöksen, jolla elokuva hyväksytään sellaisenaan esitettäväksi, voi myös antaa kaksi elokuvatarkastamon jäsentä, jos he ovat yksimielisiä, sekä elokuvan tarkastuksesta tehdyn anomuksen mukaisen päätöksen yksikin tarkastamon jäsen. Näin tarkastettu elokuva on kuitenkin tarkastamon puheenjohtajan niin määrätessä tarkastettava 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä.

Elokuvatarkastamo voi käyttää apunaan asiantuntijoita.

Elokuvatarkastamossa voi olla toimistopäällikkö, joka samalla toimii tarkastamon puheenjohtajana, sekä muita ylimääräisiä toimenhaltijoita.

Esitettäväksi hyväksytyn elokuvan tarkastuksen toimittamisesta on tarkastuksen anojalle elokuvatarkastamon päätöksen asemesta annettava tarkastuskortti, josta elokuvan esittämistä varten tarpeelliset tiedot käyvät ilmi. Tällöin tarkastamon päätös on annettava tarkastuksen anojalle ainoastaan pyydettäessä.

Milloin elokuvatarkastamon päätös ei ole elokuvan tarkastuksesta tehdyn anomuksen mukainen, on tarkastamon perusteltava päätöksensä.

Elokuvatarkastamon päätökseen, joka koskee 1 §:ssä tarkoitettua asiaa, saadaan hakea muutosta valittamalla valtion elokuvalautakunnalle. Valituskirja on toimitettava elokuvatarkastamoon kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen antamisesta, sitä päivää lukuun ottamatta. Valituskirjaan ei ole tarpeen liittää valituksenalaista päätöstä tai jäljennöstä siitä.

Elokuvalautakunnan on käsiteltävä valitus neljäntoista päivän kuluessa sen saapumisesta.

Muutoin on muutoksenhausta elokuvatarkastamon päätökseen voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty.

Valtion elokuvalautakuntaan kuuluu yksitoista kolmeksi vuodeksi kerrallaan määrättyä jäsentä. Näistä tulee yhden edustaa oikeusministeriötä, yhden opetusministeriötä ja yhden valtiovarainministeriötä sekä yhden elokuva-alaa. Jäsenistä määrätään yksi puheenjohtajaksi ja yksi varapuheenjohtajaksi, ja tulee näiden olla tuomarin virkaan oikeuttavan tutkinnon suorittaneita. Jäsenet on muutoin määrättävä siten, että 2 §:n 1 momentissa mainittujen alojen asiantuntemus on lautakunnassa edustettuna ja että jäseninä on sekä miehiä että naisia.

Elokuvalautakunta on päätösvaltainen, kun saapuvilla on vähintään kuusi jäsentä, joista yksi on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Päätökseksi tulee se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen, sekä äänten jakaantuessa tasan se mielipide, joka on elokuvan haltijalle edullisempi.

Elokuvalautakunta voi käyttää apumaan asiantuntijoita.

Milloin elokuvalautakunta muuttaa valituksenalaista päätöstä, elokuvan haltijalle on annettava tarkastuskortti, josta elokuvan esittämistä varten tarpeelliset tiedot käyvät ilmi.

Elokuvalautakunnan päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhausta on voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty.

Valitus on korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä kiireellisenä.

Valtion oikeudesta hakea muutosta elokuvatarkastamon tai elokuvalautakunnan päätökseen, sikäli kuin se koskee veron suorittamisvelvollisuutta ja veron suuruutta, on erikseen säädetty.

Milloin tarkastusviranomaisella ei poikkeuksellisesti ole sellaisia laitteita, joiden avulla jonkin elokuvan tarkastaminen voidaan suorittaa, on elokuvan haltijan esitettävä elokuva tarkastusta varten.

Elokuvatarkastamon ja elokuvalautakunnan toimituskirjoista ja virkatoimista on suoritettava asetuksella lähemmin säädettäviä maksuja. Maksut määrätään siten kuin eräiden viranomaisten toimituskirjoista ja virkatoimista suoritettavain maksujen perusteista lokakuun 17 päivänä 1942 annetun lain (806 /42) 2 §:ssä on säädetty. Tällöin on edellä 9 §:ssä mainitusta velvollisuudesta elokuvan haltijalle aiheutuvat erityiset kustannukset otettava kohtuullisessa määrin vähennyksenä huomioon.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Elokuvan haltijalle, joka elokuvien tarkastuksesta annetun lain 5 §:n 1 momentissa mainitussa tapauksessa tai valtion valituksen johdosta edellä 9 §:ssä tarkoitetusta syystä joutuu esittämään elokuvan tarkastusta varten, on valtion varoista korvattava esittämisestä aiheutuvat todelliset kustannukset.

Elokuvien tarkastuksesta annetun lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antaa opetusministeriö sekä sanotun lain 2 §:n 5 momentissa tarkoitetun luvan ja 5 §:n 2 momentissa mainitun määräyksen elokuvatarkastamo.

Milloin elokuvatarkastamon puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat esteellisiä tai satunnaisesti estyneitä, on opetusministeriön asiana määrätä joku elokuvatarkastamon muista jäsenistä toimimaan elokuvatarkastamon puheenjohtajana. Niin ikään tulee opetusministeriön määrätä joku elokuvalautakunnan muista jäsenistä toimimaan elokuvalautakunnan puheenjohtajana, jos puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat esteellisiä tai satunnaisesti estyneitä.

Joka vastoin elokuvien tarkastuksesta annettua lakia esittää tai esityttää elokuvan, jota ei ole tarkastettu ja esitettäväksi hyväksytty siten kuin edellä on säädetty, tuomittakoon sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Samaan rangaistukseen tuoimittakoon myös se, joka esittää tai esityttää elokuvan tarkastuspäätöksestä tai mainitun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetusta määräyksestä poikkeavasti.

Joka muulla kuin 1 momentissa mainitulla tavalla rikkoo elokuvien tarkastuksesta annettua lakia, tuomittakoon sakkoon.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1966, ja sillä kumotaan elokuvien tarkastuksesta 29 päivänä marraskuuta 1945 annettu laki (1176/45) siihen tehtyine muutoksineen.