Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

366/1964

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Elokuvaverolaki

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä
Ajantasaistettu säädös
366/1964

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 lukuVerovelvollisuus ja veron määrä.

Elokuvan esittämisestä elokuvanäytännössä,johon peritään pääsymaksu, on suoritettavaelokuvaveroa valtiolle siten kuin tässä laissasäädetään.

Vero on 10 prosenttia pääsymaksusta, kuitenkin niin, että jos esitettävä elokuva onsisällöltään huono tai taiteelliselta tahi siveelliseltä laadultaan heikko, vero on 30 prosenttia.

Veroa ei ele suoritettava tiede- ja opetuselokuvan, uutiskatsauksen, sanomaelokuvaneikä lapsille erityisen sopivan elokuvan esittämisestä.

Veroa ei myöskään ele suoritettava sellainen elokuvan esittämisestä, jossa sen olemattavarsinainen opetuselokuva kuitenkin opettavainen aines on selvästi esillä, ja joka arvokkaalla tavalla edistää taiteen, historian tapahtumien, luonnon tai maantiedon tuntemusta.

Valtion elokuvatarkastamon asiana onpäättää, onko elokuvaa pidettävä 2 vai3 §:ssä tarkoitettuna elokuvana, sekä määrätä, minkä prosentin mukaan vero 2 §:ssätarkoitetun elokuvan esittämisestä on suoritettava.

Niin ikään on elokuvatarkastamon asianapäättää, onko kotimaista elokuvaa pidettäväsellaisena kuin 20 §:ssä säädetään.

Milloin elokuvanäytännössä esitetään vähintään kaksi verotuksellisesti erilaista elokuvaa on vero suoritettava sen elokuvan mukaan, jonka esittämisestä vero on suurin. Jos vähintään 1 600 metrin pituinen pääkuvaksi katsottavan elokuvan yhteydessä esitetääntäyteohjelmana yksi tai useampia enintään 600 metrin pituisia elokuvia, määräytyy veron suorittamisvelvollisuus ja veron suuruuskuitenkin pääkuvan mukaan.

Jos elokuvanäytännössä esitetään väkijuomien tai tupakan myynnin edistämiseksi tarkoitettuja mainoksia, on elokuvan esittämisestä, jos siitä muutoin ei olisi suoritettavaveroa, suoritettava veroa 5 prosenttia pääsymaksusta tai, jos elokuvan esittämisestä onsuoritettava veroa, on veroa korotettava 5prosenttiyksiköllä.

Veroa ei ole suoritettava elokuvan esittämisestä näytännössä:

1)

jonka sotilasviranomaiset järjestävätyksinomaan sotilashenkilöille ja heidän perheenjäsenilleen kasarmialueella; tai

2)

joka oppilaitoksen toimesta järjestetään ottamatta samaan oppilaitokseen kuulumattomilta pääsymaksua.

Jos huvitilaisuudessa esitetään elokuva, ontällöin suoritettava vain joko huvi- ja viihdetilaisuuksien pääsy- tai osanottomaksustamenevää leimaveroa tai elokuvaveroa senmukaan, kumpaa veroa koskevien säännöstennojalla vero on suurempi. Jos leima- ja elokuvavero ovat yhtä suuria, suoritetaan vainleimaveroa.

2 lukuVeron suorittaminen.

Veron suorittamiseksi on elokuvanäytännöntoimeenpanija velvollinen antamaan näytännössä kävijälle, paitsi vapaalipun saajalle,valtion toimesta valmistetun elokuvaverolipun, jossa on ilmoitettava pääsymaksu jasiitä menevän veron prosenttimäärä.

Elokuvaverolipusta suorittaa elokuvanäytännön toimeenpanija valtiolle vain säädetynelokuvaveron. Tätä älköön pääsymaksun lisäksi perittäkö näytännössä kävijältä.

Pääsymaksuna ei pidetä muun kuin näytännön toimeenpanijan ennakkomyynnistäperimää kohtuullista korvausta.

10§

Elokuvaverolippu on kahtia repäisemällätehtävä kelpaamattomaksi, kun sen haltijapäästetään elokuvanäytäntöön.

11§

Jos vero on kokonaan tai osaksi jäänytsuorittamatta, on asianomaisen poliisiviranomaisen viipymättä määrättävä elokuvanäytännön toimeenpanijan maksettavaksi suorittamatta jäänyt vero ja sille korkoa 8 prosentin vuotuisen koron mukaan sitä päivää seuranneesta päivästä lukien, jolloin vero viimeistään olisi ollut suoritettava, poliisiviranomaisen määräämään maksupäivään asti.

12§

Jos elokuvanäytännön toimeenpanija onmuusta kuin jäljempänä 15 §:ssä mainitustasyystä käyttänyt elokuvaverolippuja, vaikkaelokuvan esittämisestä ei ole ollut suoritettava veroa, tai korkeamman veron määräisiä elokuvaverolippuja kuin olisi tarvittu,hänellä on oikeus hakemuksesta saada lääninhallitukselta takaisin liikaa suoritettumäärä.

Milloin elokuvanäytännön toimeenpanija onjoutunut näytännön peruuttamisen tai keskeyttämisen vuoksi palauttamaan pääsymaksut niitä suorittaneille, lääninhallituksen onhakemuksesta suoritettava palautettuja maksuja vastaava vero näytännön toimeenpanijalle tämän palautettua elokuvaveroliput taimuulla tavoin esitettyä riittävän selvityksenpalautettavan veron määrä.

Hakemus on tehtävä viiden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona näytäntö oli toimeenpantu tai oli tarkoitus toimeenpanna.

13§

Jollei elokuvanäytännön toimeenpanija noudata elokuvaverosta annettuja määräyksiä,poliisiviranomaisella on oikeus estää tai keskeyttää näytännön toimeenpano.

3 lukuMuutoksenhaku.

14§

Muutoksenhausta 4 §:ssä tarkoitetussaasiassa annettuun päätökseen on voimassa,mitä siitä on erikseen säädetty. Veron suorittamisvelvollisuutta ja määrää koskeva valitus voidaan kuitenkin tehdä myös valtionedun valvomiseksi. Valtion puhevaltaa käyttää tällöin valtiovarainministeriö.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua valtionelokuvatarkastamon päätöstä on valituksestahuolimatta noudatettava, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä.

Muutoksenhausta tämän lain nojalla annettuun päätökseen on muutoin voimassa, mitäon säädetty muutoksenhausta hallintoasioissa.

15§

Milloin suoritettu vero muutoksenhaun johdosta on poistettu tai itä alennettu, on lääninhallituksen asianomaisen hakemuksestasuoritettava liikaa maksettu vero takaisinasetuksella määrättävine korkoineen elokuvanäytännön toimeenpanopäivästä takaisinmaksupäivään.

Jos muutoksenhaun johdosta on määrättyveroa tai sitä korotettu, on lääninhallituksenmaksuunpantava vero jo toimeenpantujennäytäntöjen osalta.

16§

Verovelvollisen on 11 §:ssä ja 15 §:n 2momentissa tarkoitetun maksuunpanon johdosta tehdystä valituksesta huolimatta maksettava hänen suoritettavakseen pantu verokorkoineen.

Jos vero 1 momentissa tarkoitetun muutoksenhaun johdosta on lainvoimaisella päätöksellä poistettu tai sitä alennettu, on lääninhallituksen asianomaisen hakemuksesta suoritettava liikaa maksettu määrä takaisin asetuksella määrättävine korkoineen maksupäivästä takaisinmaksupäivään.

4 lukuErityisiä säännöksiä.

17§

Lääninhallituksen tai poliisiviranomaisenmaksuunpannessa veron on maksulippuunmerkittävä, paitsi tietoja maksuvelvollisesta,mitä veroa maksulippu koskee, suoritettavanveron määrä sekä maksun suoritustapa ja-aika, samoin kuin, poliisiviranomaisen suorittaessa maksuunpanon, aika, jolta 11 §:ssätarkoitettu korko on laskettu, ja koron määrä.Tällaista maksuunpanoa älköön kuitenkaantoimitettako myöhemmin kuin viiden vuodenkuluessa näytännön toimeenpanovuotta lähinnä seuraavan vuoden alusta lukien.

Maksuunpannulle määrälle suoritettavastaveronlisäyksestä noudatetaan, mitä siitä onerikseen säädetty.

18§

Joka vilpillisesti pidättää tai yrittää pidättää valtiolta elokuvaveroa, rangaistakoon niinkuin rikoslaissa säädetään ja olkoon senohessa velvollinen valtiolle suorittamaan määrän, jonka hän oli pidättänyt tai yrittänytpidättää, kolminkertaisena, kuitenkin vähintään 50 markkaa.

Veron vilpilliseksi pidättämiseksi on katsottava myös pääsymaksun ottaminen jokokokonaan tai osaksi ohjelma-, vaatteidensäilytys- tai virvokemaksun muodossa tahi tilaisuuden yhteydessä kannettuna jäsenmaksunataikka muulla sellaisella välillisellä tavalla.

19§

Elokuvan esitysoikeuden luovuttaja ja elokuvanäytännön toimeenpanija ovat velvollisia antamaan asianomaiselle lääninhallitukselle tarpeelliset tiedot 15 §:n 2 momentissatarkoitettua maksuunpanoa varten.

20§

Kotimaisen tuottajan Suomessa valmistama taiteelliselta ja siveelliseltä laadultaansekä teknilliseltä tasoltaan hyvän elokuvanesittämisestä tämän lain nojalla kertyneitäveroja vastaava määrä käytetään kotimaisenelokuvatuotannon avustamiseen valtioneuvoston lähemmin antamien määräysten mukaisesti.

21§

Tarkemmat määräykset siitä, millaista elokuvaa on pidettävä 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tiede-, opetus- ja sanomaelokuvanaja 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuna elokuvana, sekä tämän lain täytäntöönpanosta,soveltamisesta ja noudattamisen valvonnastaannetaan asetuksella.

22§

Tätä lakia sovelletaan elokuvanäytäntöihin,jotka toimeenpannaan 1 päivänä elokuuta1964 tai sen jälkeen, ja sillä kumotaan 6päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain (662/43) 10 luku sekä 89 ja 93 §, siltäosin kuin niissä on säännöksiä elokuvanäytäntöjen pääsylipuista suoritettavasta verosta.

Ennen 1 päivää tammikuuta 1975 toimeenpantavien elokuvanäytäntöjen osalta alennetaan veroa 5 prosentilla pääsymaksusta, josveron suuruus, kun otetaan huomioon 2 §:nsäännökset, on 10 prosenttia. Mikäli näytäntö toimeenpannaan huoneistossa, johon,sen mukaan kuin siitä erikseen on säädetty, saa sijoittaa istuimia.enintään 250,taikka sellaisessa kaupungissa tai kauppalassatahi maalaiskunnan sellaisella asuintaajamaalueella, jonka asukasluku on enintään 4000henkeä, taikka maalaiskunnassa muualla kuinasuintaajama-alueella sijaitsevassa, valtiovarainministeriön määräämässä kiinteässä elokuvateatterissa tai muussa pysyvässä näytäntöpaikassa, edellä tässä momentissa tarkoitettu alennus on kuitenkin 10 prosenttia pääsymaksusta.

23§

Lain voimaantulon jälkeen määräytyy ennen sanottua ajankohtaa tarkastetun elokuvan esittämisestä suoritettava vero, jollei 2momentin mukaisesta menettelystä muutajohdu, siten, että, jos veroa on ollut suoritettava 15 prosenttia tai ellei elokuvanesittämisestä ennen tämän lain voimaantuloavoimassa olleiden säännösten mukaan oleollut suoritettava veroa, elokuvan esittämisestä ei sanotun ajankohdan jälkeen ole suoritettava veroa. Jos vero on määrätty 10 tai30 prosentiksi, veroa suoritetaan 10 prosenttia, ja jos vero on määrätty 50 prosentiksi,se on 30 prosenttia.

Valtion Elokuvatarkastamon ennen tämänlain voimaantuloa kotimaisille lyhytelokuvilleleimaverolain 62 §:n mukaisesti myöntämämääräaikainen veronalennusoikeus säilyy tämän lain voimaantulon jälkeenkin niin kauan,kuin kullekin tällaiselle lyhytelokuvalle ennen tämän lain voimaantuloa on säädetyssäjärjestyksessä erikseen myönnetty.

Kuitenkin on tämän lain nojalla muutoksenhakuun oikeutetulla, joka katsoo, että elokuvan esittämisestä olisi 2 ja 3 §:n säännösten mukaan suoritettava elokuvaveroa toisin.kuin 1 momentissa on säädetty, oikeus neljänkuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta vaatia elokuvatarkastamolta veron määräämistä ensiksi mainittujen lainkohtien mukaan. Elokuvatarkastamon on tällöin sanottujen lainkohtien nojalla päätettävä, onko veroa suoritettava ja minkä prosentin mukaan.Jollei elokuvan tarkastamisesta annettua tarkastuskorttia ele säädetyssä ajassa uusittu,on elokuva, jos sitä halutaan esittää, jätettävä uudelleen tarkastettavaksi veron määräämistä varten 2 ja 3 §:n mukaan.

Mitä 15 §:ssä on säädetty takaisinmaksettavasta ja maksuunpantavasta verota, onsovellettava myös, milloin 3 momentissa tarkoitetun hakemuksen johdosta veroa määrätään, se poistetaan tai sen määrää muutetaan.

Helsingissä 26. päivänä kesäkuuta 1964

Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Valtiovarainministeri Esko Rekola

Sivun alkuun