Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1§
Kunnan ja kuntainliiton viranhaltijalla ja työntekijällä on oikeus eläketurvaan siten kuin tässä laissa säädetään.
Eläketurvasta huolehtii julkisoikeudellinen kunnallinen eläkelaitos, joka on sisäasiainministeriön valvonnan alainen.
Kuntaa ja kuntainliittoa sanotaan tässä laissa eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi.
Tätä lakia sovelletaan myös eläkelaitoksen virnahaltijaan ja työntekijään, jolloin eläkelaitoksesta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä jäsenyhteisöstä on säädetty, sekä sellaisen yhdistyksen työntekijään, jossa on jäseninä yksinomaan kuntia, kuntainliittoja ja niiden muodostamia yhdistyksiä ja joka eläkelaitoksen ohjesäännössä määrättävällä tavalla on liittynyt eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi.
Tämä laki ei koske viranhaltijaa eikä työntekijää, jonka virka- tai työsuhteeseen perustuvasta eläketurvasta on säädetty erikseen.
2§
Eläketurvaan kuuluu peruseläketurva ja lisäeläketurva.
Peruseläketurva koskee jokaisen jäsenyhteisön viranhaltijaa ja työntekijää.
Lisäeläketurva koskee sellaisen jäsenyhteisön viranhaltijaa ja työntekijää, joka on saattanut viranhaltijansa ja työntekijänsä osallisiksi lisäeläketurvasta.
3§
Eläketurvasta määrätään kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännössä.
Peruseläketurvan, joka käsittää vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen, on täytettävä 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetussa työntekijäin eläkelaissa (395/61) säädetyt vähimmäisvaatimukset. Joiltakin osin niistä voidaan kuitenkin sisäasiainministeriön suostumuksella poiketa mainitun lain 3 §:n 3 momentissa säädetyin edellytyksin.
Lisäeläketurvasta saadaan määrätä kahden tai useamman vaihtoehtoisen järjestelmän mukaan. Lisäeläketurvana voi olla myös perhe-eläke.
4§
Kunnallisella eläkelaitoksella on valtuuskunta, joka käyttää eläkelaitoksen päätösvaltaa, sikäli kuin se ei tämän lain mukaan kuulu tai sitä ole eläkelaitoksen ohjesäännön nojalla siinä määrätyissä asioissa siirretty eläkelaitoksen muulle viranomaiselle.
Valtuuskunnassa on vähintään 15 ja enintään 30 jäsentä sekä jokaisella heistä henkilökohtainen varajäsen, jotka kaikki sisäasiainministeriö määrää neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Vähintään kolme jäsentä ja yhtä monta varajäsentä määrätään kunniallisten viranhaltijain ja työntekijäin edustavimpien keskusjärjestöjen ehdottamista henkiiöistä. Muut jäsenet ja varajäsenet määrätään kuntien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä siten, että kunnat ja kuntainliitot sekä eri kuntamuodot ja maan eri osat saavat valtuuskunnassa tasapuolisen edustuksen sekä muutoinkin suhteellisuusperiaatteen vaatimuksia mahdollisuuksien mukaan noudattaen.
Edustavimmilla keskusjärjestöillä tarkoitetaan niitä keskusjärjestöjä, joiden jäsenjärjestöt edustavat useimpia eri ammattialoja ja ovat henkilöjäsentensä lukumäärän puolesta alallaan suurimpia.
5§
Kunnallisen eläkelaitoksen hallintoa hoitaa eläkelaitoksen hallitus, jonka valtuuskunta valitsee neljäksi vuodeksi, kuitenkin siten, että toimikausi kestää seuraavaan vaaliin.
Hallituksessa on vähintään kuusi varsinaista jäsentä ja heille valittavat varajäsenet sekä kuusi lisäjäsentä, jotka ottavat osaa eläkettä koskevien asioiden käsittelemiseen siten, kuin eläkelaitoksen ohjesäännössä määrätään. Lisäjäsenistä kolme valitaan kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin edustavimpien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Muista lisäjäsenistä yhden tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut ja perehtynyt virkamies- ja työoikeuteen, yhden perehtynyt vakuutustoimintaan ja yhden lääkäri. Jokaiselle lisäjäsenelle valitaan henkilökohtainen varajäsen, josta on voimassa, mitä edellä on säädetty lisäjäsenestä.
Hallituksessa on yksi tai useampia jaostoja, jotka ratkaisevat eläkettä koskevat asiat, sikäli kuin niitä ei ole eläkelaitoksen ohjesäännössä pidätetty hallitukselle tai uskottu eläkelaitoksen viranhaltijain ratkaistaviksi.
Eläkelaitoksessa on eläkeasiamies, jolla on oikeus seurata eläkettä koskevien asioiden käsittelyä laitoksessa.
Hallituksen apuna on eläkelaitoksen toimisto.
6§
Kunnallisen eläkelaitoksen menot, joita varten viranhaltijoilta ja työntekijöiltä ei kanneta maksuja, jaetaan jokaiselta varainhoitovuodelta jäsenyhteisöjen vastattaviksi niiden sinä varainhoitovuotena eläkelaitoksen eläketurvan alaisille viranhaltijoilleen ja työntekijöilleen suorittamien palkkojen yhteismäärien suhteessa kertomalla palkat sitä ennen eläkelaitoksen valtuuskunnan määrävuosiksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan, vahvistamalla kertoimella. Kertoimen suuruus riippuu siitä, ovatko jäsenyhteisön viranhaltijat ja työntekijät osallisina vain peruseläketurvassa vai myös jossakin 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun järjestelmän mukaisessa lisäeläketurvassa ja mistä lähtien eläketurva jäsenyhteisön viranhaltijain ja työntekijäin kohdalta on ollut voimassa, sekä valtuuskunnan harkinnan mukaan muistakin eläkelaitoksen eläkevastuisiin vaikuttavista tekijöistä.
Jäsenyhteisöiltä voidaan varainhoitovuotena periä ennakkoja niiden maksuosuuksista.
7§
Muutoksen hakemista varten kunnallisen eläkelaitoksen päätöksiin eläkettä koskevissa asioissa eläkelaitoksen yhteydessä on eläkelautakunta.
Eläkelautakunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, joiden tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittaneita ja perehtyneitä virkamies- ja työoikeuteen, ja yhdeksän muuta jäsentä. Jäsenistä yhden tulee olla lääkäri ja yhden perehtynyt vakuutustoimintaan. Muista jäsenistä kolme on määrättävä kuntien keskusjärjestöjen ja kolme kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin edustavimpien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen, josta on voimassa, mitä jäsenestä on säädetty.
Eläkelautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä muut jäsenet määrää sisäasiainministeriö neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Ministeriö vahvistaa myös eläkelaitoksen valtuuskunnan esityksestä heidän palkkionsa.
Eläkelautakunnalla on tarpeelliset esittelijät, joiden tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittaneita. Heidät ottaa eläkelautakunta, joka myös päättää heidän palkkioistaan.
Eläkelautakunta voi toimia jaostoihin jakautuneena.
8§
Kunnallisen eläkelaitoksen päätökseen eläkettä koskevassa asiassa saadaan hakea muutosta valittamalla eläkelautakunnalle. Eläkelautakunnan päätökseen saadaan hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valitusoikeus on eläkkeen hakijalla tai saajalla ja eläkeasiamiehellä. Valitusaika luetaan eläkeasiamiehen kohdalta päätöksen tekemisestä.
Eläkelaitoksen päätökseen muussa kuin eläkettä koskevassa asiassa saadaan hakea muutosta valittamalla sen läänin lääninhallitukselle, missä eläkelaitoksen kotipaikka on. Valitusoikeus on asianosaisella ja jäsenyhteisöllä. Lääninhallituksen päätökseen saa hakea muutosta myös eläkelaitoksen hallitus.
Eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan päätös saadaan antaa tiedoksi asianomaiselle lähettämällä se hänelle pyytämättäkin postitse.
Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä on säädetty muutoksenhausta hallintoasioissa.
9§
Kunnallisen eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan päätös saadaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevanakin, jollei muutoksen hakeminen täytäntöönpanon vuoksi käy hyödyttömäksi tai valitusviranomainen kiellä täytäntöön panemista.
10§
Milloin kunnallisen eläkelaitoksen lainvoimainen eläkettä koskeva päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei ole lain tai eläkesäännön mukainen, eläkelaitoksella on valta, jos on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.
Jos eläkelaitos on tehnyt esityksen lainvoimaisen eläkettä koskevan päätöksen purkamisesta, eläkelaitos voi, kunnes asia on ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa sen esityksen mukaisin määrin.
11§
Liikaa maksettu eläkemäärä saadaan periä takaisin myös siten, että se vähennetään vastaisista eläke-eristä. Kulloinkin suoritettavasta eläke-erästä älköön kuitenkaan vähennettäkö enempää kuin kuudesosa siitä eläkeerän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on ennakkoperintälain nojalla pidätetty ennakko.
Aiheettomasti maksettu eläkemäärä voidaan jättää takaisin perimättä, jos sen myöntämisen tai maksamisen ei ole katsottava johtuneen eläkkeen saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä.
12§
Valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen tai laitos, eläketurvakeskus, vakuutus- ja eläkelaitos sekä sairaala ja virkasuhteessa oleva lääkäri ovat velvolliset pyynnöstä antamaan maksutta kunnalliselle eläkelaitokselle ja eläkelautakunnalle hallussaan olevat käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot. Lääkärinlausunnosta on suoritettava kohtuullinen korvaus.
13§
Kunnallinen eläkelaitos voi sopia yhteistoiminnasta ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaalaisesta valtion eläkeasioita hoitavien viranomaisten sekä eläketurvakeskuksen ja 12 §:ssä mainittujen vakuutus- ja eläkelaitosten kanssa.
14§
Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta hyväksyy eläkelaitoksen ohjesäännön, jossa on tämän lain säännösten lisäksi tarvittavat yleiset määräykset eläkelaitoksen järjestysmuodosta ja toiminnasta, sekä tilisäännön, toimiston johtosäännön ja 3 §:n 1 momentissa mainitun eläkesäännön. Ohjesääntö on alistettava sisäasiainministeriön vahvistettavaksi.
Sisäasiainministeriö vahvistaa eläkelaitoksen valtuuskunnan esityksestä eläkelautakunnalle työjärjestyksen, jossa annetaan tarkemmat määräykset eläkelautakunnan järjestysmuodosta ja toiminnasta.
15§
Kunnallisen eläkelaitoksen toimesta annettava eläketurva tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1964.
Työntekijä, joka ennen 1 momentissa mainittua päivää on ollut työsuhteessa jäsenyhteisöön ja jolla sen perusteella olisi oikeus työntekijäin eläkelain mukaiseen eläketurvaan, mutta jolle ei ole siinä säädetyllä tavalla järjestetty eläketurvaa, saa kuitenkin ennen sanottua päivää sattuneen eläketapahtuman johdosta mainitun lain mukaisen eläketurvan kunnalliselta eläkelaitokselta.
Mitä 2 momentissa on säädetty, sovelletaan myös viranhaltijaan, joka olisi samassa asemassa, jos hän olisi ollut jäsenyhteisöön työ- eikä virkasuhteessa.
16§
Edellä 1 §:ssä tarkoitettu viranhaltija ja työntekijä säilyttää hänelle kesäkuun 30 päivänä 1964 kuuluneen oikeutensa virka- tai työsuhteeseen perustuvan eläkkeen saamiseen jäsenyhteisöltä, jonka palveluksessa hän edelleen on, jos hän viimeistään joulukuun 1966 kuluessa kirjallisesti ilmoittaa mainitulle jäsenyhteisölle sitä haluavansa.
Jos jäsenyhteisö myöhemmin kuin 30 päivänä kesäkuuta 1965 tekee päätöksen viranhaltijainsa ja työntekijäinsä saattamisesta lisäeläketurvasta osallisiksi tai toisen lisäeläkejärjestelmän alaisiksi, viranhaltijalla ja työntekijällä, joka on tehnyt 1 momentissa mainitun ilmoituksen, on sen estämättä oikeus siirtyä kunnallisen eläkelaitoksen ohjesäännössä määrättävästä ajankohdasta eläkelaitoksen eläketurvan alaiseksi ilmoittamalla siitä jäsenyhteisölle kuuden kuukauden kuluessa lisäeläketurvaa koskevan päätöksen tekemisestä.
Erityisestä syystä eläkelaitos voi hyväksyä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen myöhemminkin tehtynä.
Tässä pykälässä mainittua ilmoitustaan viranhaltija tai työntekijä ei voi peruuttaa.
17§
Jäsenyhteisö huolehtii kohdaltaan sellaisen virka- ja työsuhteeseen perustuvan eläkkeen suorittamisesta, jonka saamiseen viranhaltijalle tai työntekijälle on syntynyt oikeus ennen heinäkuun 1 päivää 1964 sattuneen eläketapahtuman johdosta.
Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee vastaavasti niille jäsenyhteisön viranhaltijoille ja työntekijöille suoritettavia eläkkeitä, jotka eivät ole, sen mukaan kuin 16 §:ssä on säädetty, siirtyneet kunnallisen eläkelaitoksen eläketurvan alaisiksi.
Jäsenyhteisö voi sopia kunnallisen eläkelaitoksen kanssa siitä, että tämä korvausta vastaan ottaa huolehtiakseen 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen eläkkeiden maksamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.
18§
Kunnallinen eläkelaitos ja työntekijäin eläkelaissa tarkoitettu eläkelaitos voivat sosiaaliministeriön suostumuksella sopia sanotun lain mukaisen kunnallisia työntekijöitä koskevan vastuun siirtämisestä kunnalliselle eläkelaitokselle. Sellainen menettely, mistä on säädetty 30 päivänä joulukuuta 1952 annetun vakuutusyhtiölain (450/52) 16 §:n 3 momentissa, ei tällöin ole tarpeen.
19§
Kesäkuun 30 päivän 1964 jälkeen jäsenyhteisö ei voi järjestää eikä pitää voimassa virka- tai työsuhteeseen perustuvaa eläketurvaa viranhaltijoilleen ja työntekijöilleen muulla kuin tässä laissa tarkoitetulla tavalla.
Mitä 1 momentissa on säädetty, ei ole esteenä ylimääräisen eläkkeen myöntämiselle yksittäistapauksessa harkinnan mukaan.
20§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1964.
Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunnan ensimmäisten jäsenten lukumäärän 4 §:n 2 momentissa mainituissa rajoissa määrää sisäasiainministeriö. Kuntien keskusjärjestöjen sekä kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin edustavimpien keskusjärjestöjen on toukokuun 1964 kuluessa tehtävä ehdotuksensa jäsenistä ja varajäsenistä, jotka on määrättävä ennen kesäkuun loppua 1964. Heidän toimikautensa kestää vuoden 1964 loppuun. Valtuuskunnan kutsuu ensimmäiseen kokoukseen sisäasiainministeriön määräämä valtuuskunnan jäsen, joka johtaa kokouksessa puhetta, kunnes valtuuskunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja on valittu.
Eläkelaitoksen ohjesääntö on hyväksyttävä ja alistettava vahvistettavaksi ennen syyskuun 1964 loppua. Eläkesääntö on hyväksyttävä vuoden 1964 loppuun mennessä.
Eläkelautakunnan jäsenet määrätään ensimmäisen kerran toimikaudeksi, joka päättyy vuoden 1964 lopussa.
Eläkelaitoksen ensimmäinen varainhoitovuosi päättyy vuoden 1966 lopussa.
Helsingissä 30. päivänä huhtikuuta 1964
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Sisäasiainministeri Arno Hannus