364/1963

Suomessa asuva henkilö on vakuutettu sairauden varalta tämän lain mukaisesti. Vakuutuksen perusteella suoritetaan korvaus myös raskauden ja synnytyksen johdosta.

Suomessa asuvaksi katsotaan myös Suomen diplomaattisen, lähetetyn konsuli- tai kaupallisen edustajan virastossa palveleva Suomen kansalainen, hänen puolisona ja 21 vuotta nuorempi lapsensa, hänen henkilökohtaisessa palveluksessaan oleva Suomen kansalainen sekä henkilö, joka palvelee suomalaisessa aluksessa.

Asetuksella voidaan säätää, että tämän lain mukainen vakuutus ei koske määrättyä sairaalloista tilaa.

Vieraan valtion lähetystöön, kauppaedustustoon tai konsulinvirastoon kuuluvat henkilöt palvelusväkineen eivät ole tämän lain mukaan vakuutettuja, jos he ovat ulkomaan kansalaisia.

Tämän lain mukaista vakuutusta hoitaa kansaneläkelaitos sairausvakuutuksen aluetoimistojen ja paikallisten sairausvakuutustoimikuntien ja -toimistojen sekä työpaikkakassojen avulla sen mukaan kuin 4 ja 7 luvussa tarkemmin säädetään. Kansaneläkelaitoksen yhteydessä toimii sairausvakuutusasiain neuvottelukunta.

Sairausvakuutuslautakunnista ja tarkastuslautakunnasta säädetään 5 luvussa.

Vakuutetulla on oikeus saada sairauden perusteella korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista ja sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä päivärahaa sekä raskauden ja synnytyksen perusteella korvausta niistä johtuvista tarpeellisista kustannuksista ja äitiysrahaa.

Sairaanhoitona korvataan sen mukaan kuin jäljempänä säädetään:

Mitä edellä on säädetty sairaanhoidon korvaamisesta, sovelletaan vastaavasti hammassairauksiin, milloin kysymyksessä on muun sairauden kuin hammassairauden parantamiseksi välttämätön hoito.

Sairaanhoitoon liittyvien tai vakuutetun muutoin tarvitsemien siteiden, sidosten, tukisidosten, tekojäsenten tai muiden apuvälineiden hankkimista ei korvata tämän lain mukaan.

Sairaanhoidon kustannuksista suoritetaan korvausta vain siltä osin, minkä suoritettu tutkimus tai annettu hoito tarpeettomia kustannuksia välttäen, vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta, olisi tullut vakuutetulle maksamaan.

Lääkärin perimistä palkkioista korvataan kuusikymmentä sadalta tai, jos lääkärin perimä palkkio on suurempi kuin noudatettavaksi vahvistettu taksa edellyttää, kuusikymmentä sadalta taksan mukaisesta määrästä.

Jos vakuutettu saman sairaustapauksen vuoksi ilman hyväksyttävää syytä kääntyy toisen lääkärin puoleen, ei tämän palkkiosta suoriteta korvausta.

Jos lääkärin määräämä tutkimus tai hoito on tapahtunut 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa laboratoriossa tai röntgenlaitoksessa, korvataan samalla kertaa suoritetusta tutkimuksesta ja annetusta hoidosta johtuvista kustannuksista taikka, jos ne ylittävät noudatettavaksi vahvistetun taksan, tämän mukaisista määristä kolme neljännestä siltä osin, kuin kustannukset tai taksan mukaiset määrät yhteensä ylittävät kuusi markkaa. Sama olkoon laki, jos lääkärin määräämän tutkimuksen on suorittanut tai hoidon antanut asianmukaisen ammattikoulutuksen saanut henkilö.

Jos lääkärin määräämää fysikaalista hoitoa on annettu lääketieteellisessä laboratoriossa tai jos sitä on antanut asianmukaisen ammattikoulutuksen saanut henkilö, korvataan se vain siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään.

Edellä 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista lääkkeistä korvataan puolet neljä markkaa ylittävältä osalta kutakin ostokertaa kohti. Vaikeaa ja pitkäaikaista sairautta varten tarvittavat välttämättömät lääkkeet korvataan kuitenkin kokonaan siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston päätöksellä määrätään. Asetuksella säädetään, mitä on pidettävä vaikeana ja pitkäaikaisena sairautena.

Lääkärin ensimmäisestä käynnistä potilaan luona johtuvat matkakustannukset korvataan vakuutetulle kokonaan siltä osin kuin ne yhdensuuntaista matkaa kohti ylittävät viisi markkaa. Sama koskee vakuutetun ensimmäisestä lääkärissä käynnistä aiheutuneiden matkakustannusten korvaamista. Ensimmäiseen lääkärissä käyntiin rinnastetaan myös ne lääkärissä käynnit, jotka vakuutettu myöhemmin tekee ilman lääkärin määräystä.

Jos lääkäri tai vakuutettu tämän määräyksestä on joutunut hoidon jatkuessa tekemään useamman kuin yhden matkan, korvataan näistä matkoista aiheutuneet kustannukset kokonaan siltä osin kuin matkakustannukset yhdensuuntaista matkaa kohti ylittävät kaksi markkaa viisikymmentä penniä. Samalla tavoin korvataan vakuutetun lääkärin määräyksestä tekemästä sairaala- tai laboratoriomatkasta aiheutuneet matkakustannukset.

Lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ei matkakustannuksia korvata.

Hampaiden hoitoon liittyvät matkat korvataan 1 ja 2 momentin mukaisesti vain, jos niiden yhteydessä annettu hampaiden hoito korvataan.

Korvausta matkakustannuksista suoritetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että matka on olosuhteet ja muut asiassa ilmenneet seikat huomioon ottaen ollut perusteltu, ja tällöinkin vakuutetun matkan osalta vain siihen määrään, minkä se olisi tullut maksamaan halvinta matkustustapaa käyttäen. Jos vakuutettu ei ole käyttänyt halvinta matkustustapaa, määrätään korvaus todellisten kustannusten perusteella, vain jos käytetty matkustustapa sairauden laadusta johtuen on katsottava välttämättömäksi.

Mikäli vakuutettu sairauden laadusta johtuen välttämättä on tarvinnut saattajan matkan aikana, korvataan tämän matkakustannukset samojen perusteiden mukaisesti kuin vakuutetun matkakustannukset.

Raskauden ja synnytyksen aiheuttamat tarpeelliset kustannukset korvataan noudattaen soveltuvin osin, mitä 5―11 §:ssä on säädetty sairaanhoidosta johtuvien kustannusten korvaamisesta.

Edellä 7 §:n 1 momentissa ja 8 §:n 1 momentissa mainitut taksat vahvistaa sosiaaliministeriö.

Korvaukseksi sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä suoritetaan päivärahaa sekä raskauden ja synnytyksen johdosta äitiysrahaa.

Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

Jokaisella sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkaessa vähintään 16 vuotta täyttäneellä vakuutetulla on oikeus saada päivärahaa, jollei hän ole ollut työkyvyttömyyden alkamista välittömästi edeltänyttä kolmen kuukauden aikaa omasta syystään vailla omaa tai toisen työtä.

Omana työnä pidetään vakuutetun omassa tai perheenjäsenensä yrityksessä, liikkeessä, ammatissa tahi maa-, metsä-, koti- tai muussa taloudessa suorittamaa työtä, itsenäistä tieteellistä työtä sekä opiskelua, joka tapahtuu yliopistossa tai korkeakoulussa taikka ammatillisessa oppilaitoksessa tai ammattikursseilla.

Jos vakuutettu sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkaessa oli täyttänyt 15 vuotta ja sairaus jatkuu edelleen hänen täytettyään 16 vuotta, on hänellä oikeus saada päivärahaa viimeksi mainitun ikärajan ylittävältä sairausajalta enintään kuitenkin sen kalenterikuukauden loppuun, jota seuraavan kuukauden aikana työkyvyttömyys tulee jatkuneeksi yhden vuoden.

Päivärahaa ei suoriteta 65 vuotta täyttäneelle vakuutetulle.

Milloin vakuutetun verotuksessa todetut työtulot asetuksella säädettävänä kalenterivuotena ovat olleet vähintään 2 750 markkaa, päivärahan määrä on päivää kohti puolitoista promillea vakuutetun tässä pykälässä tarkoitetuista työtuloista, kuitenkin siten, että päivärahan määrää laskettaessa ei oteta huomioon sitä tulojen osaa, joka ylittää 15 000 markkaa. Jos vakuutetulla ei ole ollut edellä tarkoitettuna aikana työtuloa tai sen määrä ei ole noussut 2 750 markkaan, on päivärahan määrä päivää kohti neljä markkaa.

Mitä työtulolla tarkoitetaan tätä lakia sovellettaessa, säädetään asetuksella.

Jos vakuutetun työtulot ovat välittömästi ennen hänen sairastumistaan jatkuvasti olleet olennaisesti suuremmat kuin mitä ne 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuna aikana ovat olleet, on vakuutetun työtulot hakemuksesta arvioitava asetuksella säädettävällä tavalla.

Milloin vakuutetulla sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden alkaessa oli ja edelleen on huollettavanaan puoliso taikka 16 vuotta nuorempi oma tai puolisonsa lapsi tahi otto- tai kasvattilapsi, suoritetaan päivärahaan huoltajanlisää. Huoltajanlisää suoritetaan kuitenkin vain, jos päiväraha sairastuneen osalta on yhtä suuri tai suurempi kuin se päiväraha, minkä hänen puolisonsa saisi, jos päivärahaa olisi suoritettava myös hänelle. Samanaikaisesti suoritetaan huoltajanlisää vain toiselle puolisoista.

Huoltajanlisä on puolison osalta 15 prosenttia ja jokaisen lapsen osalta 10 prosenttia päivärahasta, kuitenkin yhteensä enintään 50 prosenttia siitä.

Päivärahaa suoritetaan jokaiselta arkipäivältä, ei kuitenkaan työkyvyttömyyden alkamispäivältä eikä seitsemältä sitä lähinnä seuraavalta arkipäivältä. Jos vakuutettu työnsä laadusta johtuen joutuu säännönmukaisesti olemaan työssä sunnuntai-, pyhä-, itsenäisyystai vapunpäivänä, rinnastetaan tämä päivä arkipäivään edellä mainittua seitsemän päivän aikaa laskettaessa, edellyttäen, että hänen, jollei hän olisi sairastunut, olisi ollut oltava työssä mainittunakin päivänä.

Jos työkyvyttömyys on saman sairauden johdosta alkanut uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta viimeksi suoritettiin päivärahaa tai jolloin vakuutettu oli hoidettavana sairaalassa tai muussa sairaanhoitolaitoksessa, suoritetaan päiväraha uuden työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavasta arkipäivästä.

Samaksi sairaudeksi katsottavan sairauden johdosta suoritetaan päivärahaa sen kalenterikuukauden loppuun, jota seuraavan kuukauden aikana päivärahan suorituspäivien luku nousisi 300 päivään.

Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on alkanut 14 §:n 2 momentissa tarkoitetun, toisesta sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden aikana, katsotaan sen muodostavan päivärahaa suoritettaessa aikaisemman sairauden kanssa yhden kokonaisuuden.

Jos sairaus uudelleen aiheuttaa työkyvyttömyyden sen jälkeen, kun vakuutettu on ollut kahden vuoden ajan kykenevä tekemään työtä tämän sairauden estämättä, katsotaan se työkyvyttömyyden uudelleen alkaessa eri sairaudeksi, vaikka sitä lääketieteellisesti olisikin pidettävä saman sairauden jatkona.

Jokaisella naispuolisella vakuutetulla, jonka raskaus on kestänyt vähintään 180 päivää, on oikeus saada äitiysrahaa.

Äitiysrahan määrä päivää kohti on yhtä suuri kuin se päiväraha, minkä vakuutettu olisi saanut, jos häntä olisi kohdannut sairaus.

Äitiysrahaan ei suoriteta huoltajanlisää vastasyntyneen osalta.

Äitiysrahaa suoritetaan yhteensä 54 arkipäivältä siten, että kolmannes siitä kohdistuu synnytystä välittömästi edeltäneeseen ja kaksi kolmannesta siitä välittömästi seuraavaan aikaan.

Jos synnyttäjä on sairaana 1 momentissa tarkoitettuna aikana, ei hänellä ole oikeutta saada siltä ajalta sairautensa perusteella päivärahaa.

Korvausta sairaanhoidosta johtuvista kustannuksista ja päivärahaa ei suoriteta siltä ajalta, minkä vakuutettu on:

Mitä 1 momentin 2 kohdassa on säädetty, sovelletaan vastaavasti raskaus- ja synnytyskustannuksiin sekä äitiysrahaan.

Tämän lain mukaisten etuuksien suorittamisesta ulkomailla ja vakuutetulle ulkomailla annetun hoidon korvaamisesta säädetään asetuksella.

Jos vakuutettu on sairastunut tai joutunut raskauden tai synnytyksen johdosta hoidon tarpeeseen valtakunnan rajan läheisyydessä ja saanut hoitoa naapurivaltion alueella, korvataan hänelle siellä annettu hoito enintään siihen määrään asti, mikä olisi jouduttu maksamaan, jos hoitoa olisi annettu Suomessa. Sen ohessa suoritetaan päiväraha ja äitiysraha vastaavalta ajalta.

Jos vakuutettu on vilpillisesti tai törkeästä tuottamuksesta ilmoittanut väärin tai salannut jonkin seikan, jolla on merkitystä tämän lain mukaisen etuuden saamiseen tai suuruuteen, taikka jos hän on itse tai toisen avulla tarkoituksellisesti aiheuttanut sairauden tahi hänen törkeä huolimattomuutensa on olennaisesti myötävaikuttanut sairauden syntymiseen, voidaan hänelle tämän lain mukaan kuuluva etuus evätä tai alentaa.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti, jos vakuutettu on tahallaan estänyt parantumistaan tai ilman hyväksyttävää syytä ai ole suostunut lääkärin määräämään tutkimukseen tai hoitoon, hengenvaaralliseksi katsottavaa tutkimus- tai hoitotoimenpidettä lukuunottamatta, taikka jos hän ai ole päästänyt luokseen sairausvakuutustoimiston lähettämää lääkäriä tai sairaanhoitajaa tahi muuta sen valtuuttamaa henkilöä.

Jos vakuutetulla on oikeus saada korvausta sairauden, vian tai vamman johdosta muunkin kuin tämän lain nojalla on hänelle saman sairauden, vian tai vamman johdosta suoritettava tämän lain mukaista korvausta vain sikäli ja siltä osin, kuin se ylittää samalta ajalta muun lain nojalla suoritettavan korvauksen.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan tämän lain mukainen korvaus suorittaa täysimääräisenä, jos sanotussa momentissa tarkoitetun muun korvauksen saaminen viivästyy vakuutetusta riippumattomasta syystä. Vakuutetun oikeus viimeksi mainittuun korvaukseen siirtyy kansaneläkelaitokselle tämän lain nojalla suoritettua korvausta vastaavalta osalta.

Jos vakuutettu on 2 momentin perusteella nostanut tämän lain mukaista korvausta ja sen jälkeen saa vastaavan korvauksen muulta korvausvelvolliselta, on kansaneläkelaitoksella oikeus periä suorittamansa määrä takaisin vakuutetulta tämän saaman edellä tarkoitetun muun korvauksen määrään asti.

Jos vakuutettu saa työnantajalta työ- tai oppisopimussuhteen taikka virka- tai muun julkisoikeudellisen toimisuhteen perusteella sairaus- tai synnytysloman ajalta palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta, ei hänellä ole oikeutta saada tältä ajalta tämän lain mukaista päivä tai äitiysrahaa enempää kuin sen määrän, millä päivä tai äitiysraha ylittää hänen saamansa palkan tai muun korvauksen.

Se osa päivä tai äitiysrahasta, mitä 1 momentin mukaan ei ole maksettava vakuutetulle, suoritetaan työnantajalle.

Sairausvakuutustoimiston on vaadittaessa annettava vakuutetulle tilitys 2 momentin mukaan työnantajalle suoritetusta määrästä.

Jos työnantaja on järjestänyt palveluksessaan oleville tai heidän perheenjäsenilleen mahdollisuuden saada sairauden, raskauden tai synnytyksen johdosta tämän lain mukaan korvattavaa hoitoa, voi kansaneläkelaitos oikeuttaa sairausvakuutustoimikunnan suorittaan työnantajalle kohtuullisen korvauksen hänelle tästä aiheutuneista kustannuksista.

Jos sosiaalilautakunta on antanut vakuutetulle huoltoapua lääkärin tai lääketieteellisen laboratorion palkkion suorittamista, lääkkeiden hankkimista tai matkakustannuksia varten, on sosiaalilautakunnalla oikeus saada sairausvakuutustoimikunnalta sille annettavaa tilitystä vastaan se osa suorittamastaan huoltoavusta, jonka sairausvakuutustoimikunta olisi velvollinen vastaavana korvauksena vakuutetulle suorittamaan. Mitä edellä on säädetty sosiaalilautakunnasta, sovelletaan vastaavasti laivanisäntään, milloin tällä on ollut merimieslain (341/55) 27 §:n 2 momentin tai 28 §:n nojalla kustannuksia merimiehen sairastumisesta tai vahingoittumista.

Tämän lain mukaista etuutta on haettava kirjallisesti sairausvakuutustoimikunnalta. Hakemukseen on liitettävä tarpeelliseksi katsottava selvitys.

Saadakseen päivärahaa vakuutetun, hänen valtuuttamansa asiamiehen tai muun edustajan tulee viipymättä ilmoittaa sairastumisesta sairausvakuutustoimistoon, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Päivärahaa on haettava kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, mistä alkaen sitä halutaan saada, äitiysrahaa viimeistään kaksi kuukautta ennen laskettua synnytysaikaa ja korvausta sairauden tai raskauden ja synnytyksen aiheuttamista kustannuksista kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se maksu, josta korvausta haetaan, on suoritettu, uhalla, että etuus muutoin on menetetty, jollei erityisestä syystä katsota kohtuulliseksi toisin päättää.

Äitiysrahan viimeisen kolmanneksen vakuutettu voi nostaa vasta sen jälkeen, kun hän on lääkärin antamalla todistuksella osoittanut käyneensä jälkitarkastuksessa aikana, joka alkaa viisi ja päättyy kaksitoista viikkoa synnytyksen jälkeen. Jos vakuutettu ei ole käynyt jälkitarkastuksessa sanottuna aikana, voidaan mainittu äitiysrahaa osa maksaa vain, jos siihen on erityistä syytä. Tarkemmat määräykset jälkitarkastuksesta annetaan asetuksella.

Jollei maksettavaksi myönnettyä korvausta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa sen myöntämisestä, on oikeus siihen menetetty, jollei erityisestä syystä katsota kohtuulliseksi toisin päättää.

Vakuutettu on velvollinen käymään sairausvakuutustoimikunnan määräyksestä ja kansaneläkelaitoksen kustannuksella korvausasiain selvittämistä varten tutkittavana toimikunnan määräämän lääkärin luona tai toimikunnan määräämässä sairaalassa.

Jos vakuutettu ei noudata toimikunnan 1 momentin nojalla antamaa määräystä, voidaan korvaus evätä joko kokonaan tai osaksi.

Vakuutetun on suoritettava sairausvakuutusmaksu sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Työnantajan on suoritettava työnantajan sairausvakuutusmaksu, niinkuin siitä säädetään työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa.

Valtion suoritettavasta osuudesta säädetään tämän lain 59 §:ssä.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu on yksi penni vakuutetulle kunnallisverotuksessa määrätyltä veroäyriltä.

Vakuutusmaksu määrätään vakuutetulle edelliseltä vuodelta, verovuodelta, pantujen veroäyrien perusteella kunnallisverotuksen yhteydessä. Vakuutetulta, joka on velvollinen suorittamaan merimiesveroa, peritään sairausvakuutusmaksu kuitenkin niinkuin siitä merimiesverolaissa säädetään.

Avoimelle yhtiölle kunnallisverotuksessa määrätyistä veroäyreistä luetaan osakkaan sairausvakuutusmaksun perusteeksi se osa yhtiön veroäyreistä, joka vastaa hänen osuuttaan yhtiössä. Laki on sama vakuutusmaksun määräämisestä osakkaiden yhteiseen lukuun toimivan, kahden tai useamman henkilön jonkin elinkeinon tahi ammatin harjoittamista taikka kiinteistön viljelemistä tahi hallintaa varten muodostaman yhtymän osakkaalle. Kuolinpesän veroäyreistä otetaan osakkaalle määrättävän vakuutusmaksun perusteeksi vain se veroäyrimäärä, joka perustuu hänen pesän hyväksi suorittamansa työn arvoon.

Sairausvakuutusmaksua ei määrätä vakuutetulle:

Merimiestulosta, josta vakuutettu suorittaa merimiesveroa, peritään sairausvakuutusmaksu sen mukaan kuin merimiesverolaissa säädetään.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräämisestä, maksuunpanosta, ennakon käyttämisestä, kannosta ja tilityksestä sekä muutoksen hakemisesta niihin samoin kuin vastuusta maksun suorittamiseksi on muun kuin merimiestulosta perittävän maksun osalta vastaavasti voimassa, mitä verotuslaissa on kansaneläkevakuutusmaksusta säädetty.

Joka laiminlyö vakuutetun sairausvakuutusmaksun tai sen osan maksamisen määrä aikana, on velvollinen suorittamaan erääntyneelle määrälle maksunlisäystä sen mukaan kuin kunnallisveron maksamisen laiminlyömisen johdosta suoritettavasta veronlisäyksestä on säädetty. Maksunlisäyksinä kertyvät varat jäävät valtiolle.

Mitä verotuslain 125 §:ssä on säädetty kunnan oikeudesta myöntää vapautus kunnallisveron maksamisesta ja valtiovarainministeriön tai veronkantoviranomaisen oikeudesta myöntää veron suorittamisen lykkäystä, on vastaavasti voimassa vakuutetun sairausvakuutusmaksusta.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus valvoa vakuutettujen sairausvakuutusmaksujen määräämistä, maksuunpanoa, kantoa ja tilitystä sekä tarvittavin osin tarkastaa veroluetteloita ynnä veronkantoa koskevia asiakirjoja.

Mitä verotuslaissa on säädetty kunnanasiamiehen, kansaneläkelaitoksen, verotusasiamiehen ja tarkastusasiamiehen velvollisuudesta valvoa kansaneläkevakuutusmaksujen osalta kansaneläkelaitoksen oikeutta verotuksessa ja heidän oikeudestaan hakea muutosta kansaneläkevakuutusmaksun määräämiseen ja maksuunpanoon, on vastaavasti voimassa vakuutetun sairausvakuutusmaksusta.

Jos sairausvakuutusmaksu on jäänyt vakuutetulle määräämättä tai se on määrätty liian pieneksi, on vakuutetun suoritettavaksi määrättävä se vakuutusmaksu tahi mainitun maksun se osa, joka on jäänyt hänelle määräämättä, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin viideltä lähinnä edelliseltä vuodelta.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun ennakkoperinnästä on vastaavasti voimassa, mitä ennakkoperintälaissa säädetään kansaneläkevakuutusmaksusta.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun ennakon etumaksun suorittamisesta kansaneläkelaitokselle on vastaavasti voimassa, mitä ennakkoperintälaissa säädetään kansaneläkevakuutusmaksun etumaksun suorittamisesta kansaneläkelaitokselle. Etumaksun perusteena on edellisenä vuotena toimitettu sairausvakuutusmaksun maksuunpano kuitenkin muutettuna sanottujen maksujen määrissä mahdollisesti tapahtunutta korotusta tai alennusta vastaavasti.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun etumaksun suorittamisesta säädetään työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa laissa.

Vakuutuksen hoitamista varten maa jaetaan sairausvakuutuspiireihin, joihin kuuluu yksi tai useampia kuntia sairausvakuutuspiirit määrää kansaneläkelaitos kuultuaan asianomaisia kunnallishallituksia.

Sen lisäksi mitä 1 momentissa on säädetty, maa jaetaan sairausvakuutusalueisiin, joissa on sairausvakuutuksen aluetoimisto ja sen yhteydessä sairausvakuutuslautakunta. Sairausvakuutusalueiden lukumäärä säädetään asetuksella. Sairausvakuutusalueiden rajat määrää valtioneuvosto kansaneläkelaitosta ja asianomaisia lääninhallituksia kuultuaan.

Jokaisessa sairausvakuutuspiirissä on viisijäseninen sairausvakuutustoimikunta. Kansaneläkelaitos voi tarvittaessa määrätä, että sairausvakuutuspiiriin voidaan asettaa useampia sairausvakuutustoimikuntia.

Sairausvakuutustoimikuntaan kuuluu kansaneläkelaitoksen määräämä puheenjohtaja, asianomaisen lääninhallituksen neljäksi vuodeksi kerrallaan määräämä lääkärijäsen ja asianomaisen kunnallisvaltuuston neljäksi vuodeksi kerrallaan suhteellisilla vaaleilla valitsemat vakuutettujen olosuhteiden tuntemusta edustavat kolme jäsentä, joista vähintään yhden tulee olla nainen. Jos sairausvakuutustoimikunnan alue käsittää useampia kuntia, kunkin kunnan kunnallisvaltuusto valitsee jäsenensä toimikuntaan, jolloin kukin jäsen osallistuu vain oman kuntansa sairausvakuutusasioiden käsittelyyn. Sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtajalla ja muilla jäsenillä on henkilökohtaiset varamiehet. Toimikunta on päätösvaltainen puheenjohtajan tal hänen varamiehensä ja kahden muun jäsenen saapuvilla ollessa. Käsiteltäessä asiaa, jonka ratkaiseminen olennaisesti riippuu lääketieteellisestä kysymyksestä, tulee lääkärijäsenen olla saapuvilla.

Kunnallisvaltuuston sairausvakuutustoimikuntaan valitsema jäsen tai hänen varamiehensä voi kieltäytyä toimesta, jos hän on täyttänyt 60 vuotta taikka jos hän on neljän lähinnä edellisen vuoden aikana toiminut toimikunnan jäsenenä tai kunnallisvaltuuston, kunnallishallituksen tai kunnallisen lautakunnan puheenjohtajana.

Kansaneläkelaitos ja lääninhallitus voivat vapauttaa sairausvakuutustoimikuntaan määräämänsä jäsenen, jos hän on toiminnallaan tai käyttäytymisellään sairausvakuutustoimikunnassa tai sen ulkopuolella tahi tehtäviensä laiminlyömisellä osoittanut, ettei hän ansaitse sitä luottamusta tai kunnioitusta, jota hänen asemansa toimikunnan jäsenenä edellyttää. Sama oikeus on kunnallisvaltuustolla valitsemansa jäsenen kohdalta.

Vapauttamispäätöksestä saa valittaa siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa 24 päivänä maaliskuuta 1950 annetussa laissa (154/50) on säädetty, ja on valitus tehtävä kansaneläkelaitoksen ja lääninhallituksen päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen sekä kunnallisvaltuuston päätöksestä lääninoikeuteen. Vapauttamispäätöstä on valituksesta huolimatta heti noudatettava.

Sairausvakuutuspiirissä on sairausvakuutustoimisto, jonka sijainnin kansaneläkelaitos määrää, ja on kansaneläkelaitoksella oikeus erityisten syiden niin vaatiessa ja kuultuaan asianomaisia kunnallishallituksia sijoittaa toimisto piirin ulkopuolalle. Toimiston johtajana on sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtaja. Jos sairausvakuutuspiirissä on useampia toimikuntia, toimiston johtajana toimii sen toimikunnan puheenjohtaja, jonka kansaneläkelaitos on siihen määrännyt. Sairausvakuutustoimiston muun henkilökunnan nimittää kansaneläkelaitos, mikäli se ei ole uskonut nimittämistä sairausvakuutuksen aluetoimiston johtajalle, sairausvakuutustoimikunnalle tai -toimiston johtajalle.

Sairausvakuutustoimiston johtajan ja muun henkilökunnan palkkauksen sekä toimikunnan jäsenten palkkiot matkakustannusten korvaukset niihin luettuina vahvistaa kansaneläkelaitos.

Sairausvakuutustoimikunnan tehtävänä on

Tämän lain mukaista etuutta on haettava sen kunnan sairausvakuutustoimikunnalta, jossa vakuutetulla on varsinainen asuntonsa ja kotinsa. Asetuksella säädetään, milloin vakuutettu voi hakea etuutta muuallakin kuin kotipaikkakunnallaan. Asiat ratkaisee sairausvakuutustoimikunta kokouksessaan, jollei asiaa ole uskottu sairausvakuutustoimiston johtajalle tai toimiston muulle toimihenkilölle ratkaistavaksi toimikunnan puolesta. Kansaneläkelaitos määrää asioiden siirtämisestä toimiston johtajan tai muun toimihenkilön ratkaistavaksi.

Sairausvakuutustoimikunnan puheenjohtajalta vaadittavasta pätevyydestä säädetään asetuksella.

Sairausvakuutustoimikunnan on annettava vakuutuskorvausta koskevassa asiassa kirjallinen päätös, jos hakija sitä vaatii. Vaatimus on esitettävä suullisesti tai kirjallisesti toimikunnan puheenjohtajalle tai sellaiselle sairausvakuutustoimiston toimihenkilölle, joka on oikeutettu toimikunnan puolesta ratkaisemaan korvausasioita, seitsemän päivän kuluessa asianomaisen saatua ratkaisusta tiedon uhalla, että ratkaisu muutoin jää pysyväksi.

Tämän lain mukaiset etuudet voidaan suorittaa kansaneläkelaitoksen asettamilla shekeillä ja katsotaan suoritus tapahtuneeksi heti, kun sairausvakuutustoimisto on luovuttanut shekin korvauksen saajalle, hänen lakimääräiselle edustajalleen tai asiamiehelleen taikka muulle korvauksen nostamaan oikeutetulle. Shekkiä on voimassa kolme kuukautta sen tässä pykälässä tarkoitetusta luovuttamisesta lukien. Shekin lunastamisesta rahalaitoksissa säädetään asetuksella.

Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on:

Sairausvakuutuksen aluetoimiston tehtävänä on valvoa ja ohjata alueensa sairausvakuutustoimikuntien ja -toimistojen toimintaa kansaneläkelaitoksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Aluetoimiston alaisena toimii tarpeellinen määrä sairausvakuutukseen perehtyneitä asiantuntijalääkäreitä, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Sairausvakuutusta koskevissa asioissa toimii kansaneläkelaitoksen apuna valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama sairausvakuutusasiain neuvottelukunta, johon kuuluu yhdeksän jäsentä ja tarpeellinen määrä varajäseniä.

Neuvottelukunnan puheenjohtaja ja yksi jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, määrätään kansaneläkelaitoksen esityksestä sekä muut jäsenet ja varajäsenet siten, että sosiaaliministeriö, lääkintöhallitus, lääkäreitä edustava järjestö, työnantajat ja vakuutettujen olosuhteiden tuntemus tulee neuvottelukunnassa edustetuksi.

Puheenjohtajalle ja jäsenille tulevat palkkiot määrää valtioneuvosto.

Tarkemmat määräykset neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä annetaan asetuksella.

Sairausvakuutusasioissa toimivat muutoksenhakueliminä sairausvakuutuslautakunnat ja tarkastuslautakunta.

Sairausvakuutuslautakunnan toimialueena on sairausvakuutusalue. Tarkastuslautakunnan toimialueena on koko maa.

Joka on tyytymätön sairausvakuutustoimikunnan päätökseen saa hakea siihen muutosta asianomaisen alueen sairausvakuutuslautakunnalta. Lautakunnan asettaa valtioneuvosto neljäksi vuodeksi kerrallaan. Siihen kuuluu puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä yksi lääkärijäsen ja kaksi vakuutettujen olosuhteiden tuntemusta edustavaa jäsentä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan osalta on kansaneläkelaitokselle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Vastaavasti on lääkärijäsenen osalta varattava lääkintöhallitukselle sekä kahden muun jäsenen osalta lääninhallitukselle tilaisuus lausunnon antamiseen. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Lautakunnan puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla tulee olla tuomarin virkaan vaadittava kelpoisuus.

Lautakunta on päätösvaltainen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan ja kahden muun jäsenen saapuvilla ollessa. Käsiteltäessä asiaa, jonka ratkaiseminen olennaisesti riippuu lääketieteellisestä kysymyksestä, tulee yhden jäsenen olla lääkäri.

Sairausvakuutustoimikunnan päätökseen on haettava muutosta kirjallisella valituksella viimeistään 30 päivänä ennen kello 12 sen päivän jälkeen, jona valittaja sai tiedon toimikunnan kirjallisesta päätöksestä.

Valituskirjelmä on annettava sairausvakuutustoimistoon, jonka on viipymättä lähetettävä valituskirjelmä ja asiaa koskeva ote sairausvakuutustoimikunnan pöytäkirjasta sekä asian käsittelyssä syntyneet asiakirjat sairausvakuutuslautakunnalle.

Joka on tyytymätön sairausvakuutuslautakunnan päätökseen, mikäli se koskee oikeutta tämän lain mukaiseen etuuteen tai päivärahan tai äitiysrahan määrää, saa hakea siihen muutosta tarkastuslautakunnalta 53 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa ja tavalla.

Tarkastuslautakunnan asettaa valtioneuvosto. Siihen kuuluu puheenjohtaja sekä tarpeellinen määrä varapuheenjohtajia ja muita jäseniä, joiden tulee olla sosiaalivakuutukseen perehtyneitä. Puheenjohtajalla, varapuheenjohtajalla ja vähintään kahdella muulla jäsenellä tulee olla tuomarin virkaan vaadittava kelpoisuus. Muista jäsenistä ainakin kahden tulee olla lääkäri. Lautakunta on päätösvaltainen viisijäsenisenä.

Lautakunnassa on lisäksi esittelijöitä ja tarpeellinen kansliahenkilökunta. Esittelijät nimittää valtioneuvosto lautakunnan ehdotuksesta. Lautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja muut jäsenet määrätään enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tarkemmat määräykset tarkastuslautakunnasta annetaan asetuksella. Lautakunnan kustannukset suoritetaan valtion varoista.

Jollei valittaja muuta näytä, katsotaan hänen saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkee, kun päätös on hänen ilmoittamallaan osoitteella annettu postin perille toimitettavaksi.

Jos sairausvakuutustoimikunnan tämän lain mukaista korvausta koskeva lainvoimainen päätös on perustunut väärään tai puutteelliseen selvitykseen tahi on ilmeisesti lain vastainen, voi sairausvakuutuslautakunta asianomaisen hakemuksesta tai sairausvakuutustoimikunnan esityksestä ja toimikuntaa tai asianomaista kuultuaan poistaa sairausvakuutustoimikunnan päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.

Mitä 1 momentissa on säädetty, noudatettakoon soveltuvin osin tarkastuslautakuntaan, jolla on oikeus sairausvakuutustoimikunnan esityksestä tai asianosaisen hakemuksesta, vastapuolta kuultuaan, poistaa aikaisempi päätöksensä sekä määrätä asia uudelleen käsiteltäväksi. Sama oikeus on tarkastuslautakunnalla myös sairausvakuutuslautakunnan korvausta koskevassa asiassa antamaan päätökseen.

Tehtyään 1 tai 2 momentissa mainitun esityksen sairausvakuutustoimikunta voi, kunnes sairausvakuutuslautakunta tai tarkastuslautakunta on asian ratkaissut, väliaikaisesti keskeyttää korvauksen maksamisen tai suorittaa sen esityksensä mukaisin määrin.

Jos kansaneläkelaitos katsoo sairausvakuutustoimikunnan tai sairausvakuutuslautakunnan 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perustuvan väärään tai puutteelliseen selvitykseen tai olevan ilmeisesti lain vastainen, on sillä oikeus saattaa asia tarkastuslautakunnan ratkaistavaksi. Tarkastuslautakunnalla on oikeus asianomaista sekä toimikuntaa tai lautakuntaa kuultuaan oikaista aikaisempi päätös tai poistaa se ja määrätä asia uudelleen käsiteltäväksi.

Jos vakuutetulle laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi on suoritettu korvausta liian vähän, tulee toimikunnan välittömästi virheen havaittuaan tai vakuutetun vaadittua oikaisua korjata virhe. Jos virhettä ei ole havaittu eikä oikaisua vaadittu vuoden kuluessa virheen tai erehdyksen syntymisestä, jääköön oikaisu suorittamatta.

Jos vakuutettu on saanut tämän lain mukaista korvausta enemmän kuin mihin hänellä on ollut oikeus, on liikaa maksettu määrä perittävä takaisin. Aiheettomasti maksettu korvaus voidaan kuitenkin jättää takaisin perimättä, jos sen myöntämisen ei ole katsottava johtuneen hakijan vilpillisestä menettelystä tai törkeästä tuottamuksesta taikka jos takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Sairausvakuutustoimikunnan ja sairausvakuutuslautakunnan takaisin perimistä koskeva lainvoimainen päätös ja tarkastuslautakunnan mainitunlaisessa asiassa antama päätös saadaan panna täytäntöön niinkuin lainvoimainen tuomio.

Takaisin perittävä määrä voidaan kuitata vakuutetulle myöhemmin tulevilla korvauserillä.

Vakuutusmaksuista kertyvät varat peritään ja työnantajan sairausvakuutusmaksuista kertyvät varat siirretään kansaneläkelaitokselle erityiseen sairausvakuutusrahastoon.

Sairausvakuutuksen kustannukset, joiksi luetaan tämän lain mukaisten etuuksien suorittamisesta ja sairausvakuutustoimikuntien ja -lautakuntien toiminnasta aiheutuvien kustannusten lisäksi myös se osa kansaneläkelaitoksen yleisistä hallinto- ja käyttökustannuksista, mikä vastaa sairausvakuutuksen aiheuttaman työmäärän osuutta kaikesta kansaneläkelaitoksessa suoritetusta työstä, suoritetaan sairausvakuutusrahastosta, kuitenkin niin, että rahaston pääomaa saa kalenterivuoden aikana vähentää enintään määrällä, joka vastaa puolta siitä määrästä, mikä rahastossa on kolmen viimeksi kuluneen kalenterivuoden lopussa keskimäärin ollut. Jos rahaston varat näin käytettyinä eivät riitä mainittuihin menoihin, suoritetaan puuttuva osa siinä järjestyksessä, kuin asetuksella tarkemmin säädetään, valtion varoista, kuitenkin niin, että valtion on suoritettava joka tapauksessa rahastolle vuosittain määrä, joka vastaa vähintään kolmannesta sairausvakuutuksen vuotuisista kokonaiskustannuksista. Jos rahastossa kalenterivuoden päättyessä oleva määrä, valtion suoritus mukaanluettuna olisi suurempi kuin kahdeksas osa sairausvakuutuksen sinä vuonna aiheuttamista kustannuksista, suoritetaan valtion varoista kuitenkin vain sellainen summa, että rahaston määrä nousee kahdeksanteen osaan sen vuoden sairausvakuutuksen kustannuksista. Valtion on suoritettava kuukausittain ennakkona määrä, joka vastaa kahdettatoistaosaa valtion sinä vuonna suoritettavaksi arvioidusta määrästä, siinä järjestyksessä kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Sairausvakuutusrahaston varat on hoidettava silmällä pitäen maksuvalmiutta tuloa tuottavasti ja turvaavasti. Rahastosta voidaan sen luotonannossaan noudattamin ehdoin antaa lainaa myös kansaneläkelaitokselle, jos siihen on erityistä syytä. Vastaavasti sairausvakuutusrahasto voi ottaa lainaa kansaneläkelaitokselta.

Sairausvakuutusrahaston varoista on käytettävä vuosittain määrä, joka vastaa kahta prosenttia vakuutettujen sairausvakuutusmaksuina kertyneestä määrästä sairauksien ehkäisemistä ja vakuutettujen kuntouttamista tarkoittavaan toimintaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Avustuskassalain (471/42) mukaisella avustuskassalla, jonka toimintapiiriin kuuluvat työntekijät ovat saman työnantajan palveluksessa, on oikeus toimia tässä laissa säädettyjen etuuksien antajana jäsenilleen tai heille ja heidän perheenjäsenilleen. Järjestelylle on hankittava kansaneläkelaitoksen suostumus, joka annettakoon, jos kassankokous kahden kolmasosan äänten enemmistöllä on ilmoittanut hyväksyvänsä järjestelyn, ja jos kassan sääntöjen mukaan annettavat etuudet ovat vähintään tämän lain mukaiset. Tällaista avustuskassaa sanotaan tässä laissa työpaikkakassaksi.

Työpaikkakassasta on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään sairausvakuutustoimikunnasta. Muutoin siitä on voimassa avustuskassalaki, kuitenkin siten, että sosiaaliministeriöllä on valta siirtää työpaikkakassan sääntöjen ja perusteiden hyväksymistä, rekisteröimistä ja valvontaa koskevia tehtäviä kansaneläkelaitokselle.

Työnantaja ja työntekijä ovat velvolliset suorittamaan, työnantaja työnantajan sairausvakuutusmaksun ja työntekijä vakuutetun sairausvakuutusmaksun tämän lain mukaisesti. Kansaneläkelaitos maksaa sairausvakuutusrahaston varoista työpaikkakassalle määrän, jonka kassan arvioidaan vuosittain etukäteen vahvistettavien vakuutusteknillisten laskelmien mukaan tarvitsevan tämän lain mukaisten etuuksien suorittamiseen lisättynä sillä hallintokulujen määrällä, mitä toimikunnalle arvioidaan vastaavasti näitä kuluja aiheutuvan. Vakuutusteknillisten laskelmien perusteet ja hallintokulujen korvaamisperusteet vahvistaa sosiaaliministeriö kansaneläkelaitoksen esityksestä.

Jos kassan 3 momentin mukaisesti saamat varat eivät jonakin vuonna riitä tämän lain mukaisten etuuksien suorittamiseen ja sen osoitetaan johtuvan suuremmasta sairastavuudesta kuin mitä vakuutusteknillisissä laskelmissa oli edellytetty, kansaneläkelaitos suorittaa puuttuvan osan työpaikkakassalle, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Jos työpaikkakassan sääntöjen mukaiset etuudet ovat tämän lain mukaisia etuuksia paremmat, näiden lisäetujen suorittamisesta aiheutuvat kustannukset peitetään kassan säännöissä määrättävällä tavalla.

Edellä 61 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön tämän lain mukainen vakuutus siirtyy työpaikkakassan vastuulle sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana häntä koskeva työsuhde alkoi. Vastaavasti hänen tämän lain mukainen vakuutuksensa työpaikkakassassa lakkaa sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana työsuhde päättyi.

Henkilön tultua vakuutetuksi työpaikkakassassa tai hänen vakuutuksensa siinä päätyttyä tulee kassan viivytyksettä ilmoittaa siitä kirjallisesti vakuutetun kotikunnan sairausvakuutustoimikunnalle.

Jos työpaikkakassa puretaan, on sen siirrettävä kansaneläkelaitokselle kunkin kassassa vakuutetun osalta tämän lain mukainen vastuunsa sekä sitä vastaava osa 61 §:n 3 momentin mukaisesti saamistaan varoista.

Jos työpaikkakassan toiminta ei, erityisesti vakuutettujen edut huomioon ottaen, muodostu tarkoituksenmukaiseksi, kansaneläkelaitoksen tulee esittää kassalle asian johdosta huomautus ja antaa ohjeet epäkohtien poistamiseksi. Jos ohjeita ei noudateta, on sosiaaliministeriöllä kansaneläkelaitoksen esityksestä valta kieltää kassalta oikeus tämän lain mukaisten vakuutusten myöntämiseen ja määrätä ajankohta, josta lukien kassan tämän lain mukainen toiminta on lakkaava. Vastuun ja varojen siirtämisen osalta noudatettakoon tällöin, mitä 63 §:ssä on säädetty.

Milloin työpaikkakassa päättää muuttaa sääntöjään siten, että sen suorittamat etuudet eivät enää vastaa vähintään tämän lain mukaisia etuuksia, on kansaneläkelaitoksen peruutettava 61 §:n 1 momentin nojalla antamansa suostumus. Työpaikkakassaan on tällöin sovellettava, mitä 63 §:ssä on säädetty. Työpaikkakassa voi muuttaa sääntöjään edellä mainituin tavoin vain siten, että muutetut säännöt tulevat voimaan muutosta seuraavan tammikuun 1 päivänä.

Jos työpaikkakassa on tyytymätön kansaneläkelaitoksen tämän luvun mukaisessa asiassa tekemään päätökseen, sillä on oikeus valittaa siitä korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa 24 päivänä maaliskuuta 1950 annetussa laissa (154/50) on säädetty.

Tämän lain mukaisten tehtävien hoitamisesta verotoimistoille aiheutuvat kustannukset otetaan verotuslain 135 ja 136 §:ssä säädettyyn kustannusten jakoon.

Joka luvattomasti ilmaisee, mitä hän tässä laissa säädettyjä tehtäviä täyttäessään on saanut tietää jonkun henkilön taloudellisesta asemasta tai terveydentilasta, rangaistakoon sakolla, jollei teosta muussa laissa ole ankarampaa rangaistusta säädetty.

Tässä pykälässä mainitusta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä nostako syytettä, ellei asianomistaja ole rikosta syytteeseen pantavaksi ilmoittanut.

Sairausvakuutustoimikunnalla on oikeus omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä käsiteltävänään olevan asian selvittämiseksi kuulustuttaa todistajia yleisessä alioikeudessa.

Valtion, kunnan ja muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen, vakuutus- ja eläkelaitos, eläkesäätiö, sairaala ja muu sairaanhoitolaitos sekä työnantaja ovat velvolliset pyynnöstä antamaan sairausvakuutustoimikunnalle, kansaneläkelaitokselle tai tämän lain mukaiselle valitusviranomaiselle maksutta kaikki hallussaan olevat, näiden käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot.

Mitä 2 momentissa on säädetty, koskee myös lääkäriä, kuitenkin siten, että hänellä on oikeus saada antamistaan tiedoista ja lausunnoista vahvistetun taksan mukainen palkkio.

Tähän lakiin perustuvaa oikeutta korvaukseen älköön ulosmitattako.

Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle tai panttaamista, on mitätön.

Kansaneläkelaitoksella ja sairausvakuutustoimikunnalla on oikeus saada virka-apua viranomaiselta.

Sairausvakuutustoimikunnan ja -lautakunnan sekä tarkastuslautakunnan jäsenen esteellisyydestä on voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaressa on tuomarin esteellisyydestä säädetty.

Tässä laissa säädetyt maksut, joiden suoritus on laiminlyöty, peritään ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä, kuin verojen ja yleisten maksujen ulosotosta on erikseen säädetty.

Tämän lain mukaan annettavia tiedonantoja, todistuksia ja ilmoituksia varten tarvittavat kaavat ja lomakkeet vahvistaa kansaneläkelaitos.

Sairausvakuutustoimikunnan ja -lautakunnan sekä tarkastuslautakunnan on annettava toimituskirjat maksutta.

Sen lisäksi, mitä 38 §:ssä on säädetty, kansaneläkelaitos voi päättää, että tämän lain mukaan eläkelaitokselle suoritettavaa maksua ei peritä tai sellaisessa maksussa taikka sen tilityksessä olevaa virhettä ei oikaista jos maksu tai virhe on niin vähäinen, että sen perimisen tai oikaisemisen on katsottava aiheuttavan suhteettoman paljon työtä tai kustannuksia.

Jos maan yleinen palkkataso on olennaisesti noussut, valtioneuvostolla on oikeus korottaa päivä ja äitiysrahaa koskevia tämän lain 16 §:ssä säädettyjä markkamääriä enintään huhtikuusta 1963 alkaen laskettua palkkatason nousua vastaavaksi.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.