395/1961

Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle työntekijälleen, jonka työsuhde sen jälkeen kun hän on täyttänyt mainitun iän, yhdenjaksoisesti on jatkunut vähintään kuuden kuukauden pituisen ajan. Laki ei kuitenkaan koske työsuhdetta,

Sen estämättä, mitä 1 momentin 1 kohdassa on säädetty, on työnantajan järjestettävä eläketurva lain voimaan tullessa 55, vaan ei 65 vuotta täyttäneelle työntekijälleen, edellyttäen, että tämä on ollut vähintään 15 vuotta hänen palveluksessaan lain antamispäivänä.

Työnantajalla on oikeus asetuksella säädettävin ehdoin sisällyttää itsensä tämän lain mukaisesti työntekijöitään varten järjestämäänsä eläketurvaan.

Eläketurvasta metsä- ja uittotöissä, rakennustyössä, satamatyössä tahi muilla niihin verrattavilla kausiluontoisilla työaloilla, joissa työntekijät ovat saman työnantajan palveluksessa vuosittain kuusi kuukautta lyhyemmän ajan, säädetään erikseen.

Eläketurvan järjestämistä varten tulee työnantajalla olla eläkevakuutus kotimaisessa vakuutusyhtiössä tai avustuskassalain (471/ 42) mukaisessa määrätyn työnantajan tai määrättyyn työnantajaryhmään kuuluvien yritysten palveluksessa olevia työntekijöitä varten perustettavassa eläkekassassa taikka eläkesäätiölain (469/55) mukaisessa eläkesäätiössä. Mikäli säätiön toimintapiiriin tulisi pysyvästi kuulumaan vähemmän kuin 20 työntekijää, eläkkeet on kuitenkin turvattava vakuuttamalla. Vakuutusyhtiö älköön kieltäytykö antamasta tai voimassa pitämästä siltä haettua eläkevakuutusta siltä osin kuin se ei ylitä tämän lain mukaisia vähimmäisehtoja täyttävää eläketurvaa. Keskinäinen vakuutusyhtiö voi kuitenkin kieltäytyä vakuutusta antamasta, jos vakuutuksen hakijaa ei yhtiöjärjestyksen mukaan voida hyväksyä yhtiön osakkaaksi.

Tämän lain mukaista toimintaa harjoittavia vakuutusyhtiöitä, eläkekassoja ja eläkesäätiöitä kutsutaan jäljempänä eläkelaitoksiksi. Vakuutusyhtiöllä tulee tätä toimintaa varten olla valtioneuvoston antama erityinen toimilupa. Eläkelaitosten yhteisiä asioita hoitaa, siten kuin jäljempänä säädetään, eläketurvakeskus.

Eläketurvan ehtojen ja perusteiden on oltava sosiaaliministeriön hyväksymät. Niihin älköön ilman erityistä syytä hyväksyttäkö eroavaisuutta, joka on omiaan vaikeuttamaan eläkelaitosten tämän lain mukaisten yhteisten asiain hoitamista. Ministeriöllä on valta, mikäli erityistä syytä on, hyväksyä myös ehdot, jotka eivät jonkin tai joidenkin etujen osalta täytä tämän lain mukaisia vähimmäisvaatimuksia, jos ehtojen mukaisen eläketurvan kokonaisuutena voidaan katsoa raha-arvoltaan vastaavan ainakin sanottua vähimmäisturvaa, kuitenkin siten, että eläkkeen määrää ei voida hyväksyä pienemmäksi kuin jäljempänä 5 §:n 1 momentissa säädetään.

Milloin työntekijällä on oikeus saada eläkettä kahden tai useamman työsuhteen perusteella, määräytyy hänen oikeutensa eläkkeeseen jokaisen työsuhteen osalta viimeiseen työsuhteeseen liittyvien ehtojen mukaisesti. Jos eläketurvan pääoma-arvo tällöin huomattavasti muuttuisi, muutetaan eläkkeen määrä sen estämättä, mitä 3 momentissa on säädetty, siten, että alkuperäinen pääoma-arvo säilyy.

Työntekijällä on oikeus vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän lain mukaisesti. Jos hänellä on oikeus saada eläkettä kahden tai useamman työsuhteen perusteella, saadaan hänelle suoritettava eläke laskemalla yhteen kutakin työsuhdetta vastaavat eläkkeet siten kuin jäljempänä säädetään.

Oikeus saada vanhuuseläkettä on työntekijällä hänen täytettyään 65 vuotta, edellyttäen, että hän ei enää ole tämän lain alaisessa työsuhteessa.

Oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä on joka tapauksessa työntekijällä, joka sairauden, vian tai vamman perusteella saa kansaneläkettä. Työkyvyttömyyseläkkeen saajan täyttäessä vanhuuseläkkeen saantiin oikeuttavan iän muuttuu työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi.

Jos työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä on työntekijällä sinä ajankohtana ollut sairaus, vika tai vamma, jolloin työsuhde sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 18 vuotta, oli yhdenjaksoisesti kestänyt kuusi kuukautta, ei hänellä ole oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän työsuhteen perusteella.

Eläkkeen määrä on jokaiselta täydeltä eläkkeeseen oikeuttavan palvelusajan kuukaudelta 1/12 prosenttia eläkkeen perusteena olevan paikan määrästä, enintään kuitenkin 40 prosenttia siitä.

Jos työntekijällä on oikeus saada eläkettä kahden tai useamman työsuhteen perusteella, maksetaan hänelle jäljempänä mainittavia lisäeläkkeitä lukuunottamatta eläkkeenä yhteensä enintään 40 prosenttia hänen korkeimmasta eläkkeen perusteena olevasta palkastaan. Jos eläkkeiden yhteismäärä on tätä suurempi, vähennetään ylittävä osa takautuvassa järjestyksessä viimeiseen työsuhteeseen liittyvästä eläkkeestä alkaen.

Eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan kunkin työsuhteen osalta aika, jonka työsuhde 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu kuuden kuukauden aika mukaan luettuna on jatkunut työntekijän täytettyä 23 vuotta. Palvelusajaksi ei kuitenkaan lueta sitä aikaa, jolloin työntekijä on ollut asevelvollisuuttaan suorittamassa vakinaisessa palveluksessa.

Eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan myös se aika, jolta työntekijä 23 vuotta täytettyään on saanut työkyvyttömyyseläkettä työsuhteen kestäessä saadun sairauden, vian tai vamman perusteella, milloin hänelle myöhemmin vanhuuden tai uuden työkyvyttömyyden johdosta on suoritettava eläkettä tämän työsuhteen perusteella.

Jos työkyvyttömyyseläkkeen perusteena oleva sairaus, vika tai vamma on saatu työsuhteen kestäessä ja työntekijän täytettyä 23 vuotta ja tässä laissa tarkoitettu työkyvyttömyys on alkanut viimeistään ennen kuin vuosi on kulunut työsuhteen päättymisestä, luetaan työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi tämän työsuhteen osalta myös työkyvyttömyyden alkamisen tai, milloin työsuhde on päättynyt, työsuhteen päättymisajankohdan ja eläkeiän täyttämisen välinen aika siltä osalta kuin sanottua aikaa ei jo 1 ja 2 momentin perusteella ole luettu eläkkeeseen oikeuttavaan palvelusaikaan. Jos työntekijä, joka on saanut työkyvyttömyyseläkettä, tulee saman sairauden, vian tai vamman perusteella myöhemmin uudelleen työkyvyttömäksi, maksetaan työkyvyttömyyseläke samojen perusteiden mukaisesti kuin sitä hänelle aikaisemmin suoritettiin.

Eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan myös puolet siitä ajasta, jonka työntekijän tämän lain antamispäivänä voimassa ollut työsuhde on ennen tämän lain voimaan tuloa jatkunut hänen täytettyään 23 vuotta.

Eläkkeen perusteena oleva paikka lasketaan kunkin työsuhteen osalta erikseen jakamalla työsuhteen päättymistä välittömästi edeltäneen kalenterivuoden alusta lukien saatu säännöllinen työansio sillä ajalla, johon se kohdistuu. Jos ansio on tänä aikana ollut poikkeuksellisesti olennaisesti alhaisempi tai korkeampi kuin aikaisemmin saman työsuhteen kestäessä, lasketaan eläke sen ansion perusteella, joka työntekijällä olisi ollut, jollei mainittua poikkeusta olisi esiintynyt.

Asetuksella säädetään, miten tätä lakia sovellettaessa määritellään työntekijäin säännöllinen työansio ja se aika, johon sen katsotaan kohdistuvan.

Eläkkeestä on vähennettävä siinä järjestyksessä kuin 5 §:n 2 momentissa säädetään, se osa, millä eläkkeensaajan tämän lain mukaisen eläkkeen sekä hänen kansaneläke-, tapaturmavakuutus-, liikennevakuutus- tai sotilasvammalain taikka hänen virka-, toimi- tai työsuhteeseen liittyvän vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-eläketurvan nojalla saamansa eläkkeen yhteismäärä on suurempi kuin 60 prosenttia hänen korkeimmasta eläkkeen perusteena olevasta palkastaan, kuitenkin siten, että yhteismäärää laskettaessa ei oteta huomioon jäljempänä 11 §:ssä tarkoitettuja 1isäetuja vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeiden osalta.

Työkyvyttömyyseläkettä ei makseta siltä ajalta, jolta eläkkeensaaja saa työnantajalta vähintään puolta paikkaa. Niin ikään ei eläkettä makseta siltä ajalta, jolta eläkkeensaaja saa työsuhteensa tai säädettävän yleisen sairausvakuutuksen perusteella sairauspäivärahaa tai muuta sitä vastaavaa korvausta vähintään puolet vastaavan ajan palkkansa määrästä.

Työkyvyttömyyseläke on evättävä tai sitä vähennettävä, jos työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan.

Eläketurvaa järjestettäessä voidaan määrätä:

Sosiaaliministeriöllä on valta hyväksyä eläketurvaan muitakin, merkitykseltään vähäisiä rajoituksia.

Kansaneläkkeenä saadaan 1 momenttia sovellettaessa ottaa huomioon kansaneläkelain (347/56) 26 §:n 1 momentin mukainen perusosa sekä eläkkeensaajan osalta, jonka aviopuoliso saa kansaneläkettä, neljä viidettä osaa hänen asuinkuntaansa vastaavan 27 §:n 1 momentin mukaisen täysimääräisen tukiosan määrästä ja muun eläkkeensaajan osalta mainittu tukiosa kokonaan.

Jos maan yleinen palkkataso on olennaisesti muuttunut sen jälkeen kun työsuhde päättyi, on eläkkeen perusteena olevaa palkkaa muutettava näitä muutoksia vastaavasti siten kuin sosiaaliministeriö määrää.

Sen estämättä, mitä muualla laissa on säädetty, on eläkelaitoksella oikeus siirtää tämän lain mukainen vastuu yksityisen työntekijän osalta tämän lain mukaiselle toiselle eläkelaitokselle edellyttäen, että tästä on määräys eläkelaitoksen säännöissä tai vakuutusehdoissa taikka että sosiaaliministeriö on antanut siihen suostumuksensa.

Jos työnantaja eläkevakuutusta tai eläkesäätiötä käyttäen järjestää tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvaa sellaisille työntekijöille, jotka työsuhteen lyhytaikaisuuden vuoksi tai muutoin 1 §:n säännöksistä johtuen eivät ole tämän lain alaisia, taikka järjestää muutoin paremman eläketurvan kuin edellä 4―9 §:ssä on säädetty, tai sisällyttää järjestämäänsä eläketurvaan perhe-eläkkeiden tai hautausavustuksen suorittamisen, on hänellä oikeus niillä ehdoilla, jotka sosiaaliministeriö määrää, saattaa tällainen eläkejärjestelmänsä tämän lain alaiseksi rekisteröimällä se eläketurvakeskuksessa, minkä jälkeen sen suhteen noudatetaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä.

Mikäli työehto- tai muulla sopimuksella ei ole muunlaisesta eläkekustannusten jaosta sovittu tai työntekijät eivät ole asetuksella säädettävin tavoin toimeenpannulla äänestyksellä hyväksyneet muunlaista jakoa, saadaan työntekijöiltä periä yhteensä enintään puolet siitä eläkevakuutuksen maksusta, millä tämän lain mukaisia vähimmäisehtoja vastaava vakuutusmaksu 1 momentissa tarkoitettujen lisäetujen johdosta nousee, kuitenkin siten, että lisäetuna ei tällöin pidetä työntekijälle 1 §:n säännöksistä poiketen järjestettyä eläketurvaa tämän lain mukaisten vähimmäisehtojen osalta. Työntekijällä on tällöin, jos hänen työsuhteensa päättyy taikka vakuutus lisäetujen osalta lakkaa ennen eläkeoikeuden alkamista, oikeus sen lisäksi, mitä tämän lain mukaisten vähimmäisetujen säilyttämisestä on säädetty, sanottujen lisäetujen osalta syntynyttä rahasto-osuutta vastaavaan maksuvapaaseen vakuutukseen. Lisäksi eläketurvan ehdoissa voidaan määrätä, että työntekijällä on oikeus suorittamaila itse maksut jatkaa vakuutustaan lisäetujen osalta.

Työnantajalla on oikeus pidättää työntekijänsä palkasta tältä 2 momentin mukaan perittävä vakuutusmaksu. Työnantaja on eläkelaitokselle vastuussa pidättämistään määristä.

Eläkelaitosten keskinäinen vastuu eläkkeistä määräytyy ja eläkkeistä eläkelaitoksille aiheutuvat kulut jaetaan eläkelaitosten kesken, mikäli eläkelaitokset eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:

Mikäli eläkelaitoksen konkurssin johdosta eläke tai 9 §:n mukainen lisä tahi 11 §:ssä tarkoitettu lisäetu jäisi kokonaan tai osittain turvaamatta, vastaavat siitä tai sen osasta eläkelaitokset yhteisesti sosiaaliministeriön antamien perusteiden mukaisesti.

Vakuutusyhtiöiden ja eläkekassojen maksettava osuus 1 momentin 4 ja 5 kohdassa sekä 2 momentissa tarkoitetuista kuluista otetaan vuosittain huomioon sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan eläkevakuutuksen maksun suuruutta määrättäessä.

Sosiaaliministeriöllä on oikeus vahvistaa työnantajan kustannettava eläkevakuutusmaksun osa alhaisemmaksi kuin vakuutusyhtiö ja avustuskassalaissa on säädetty, edellyttäen, että vakuutusmaksu- ja korvausrahastoon täten syntyvän vajauksen vakuudeksi otetaan maksuluottovakuutus. Mainitunlainen luottovakuutus on otettava myös eläkesäätiön tämän lain mukaiseen toimintaan liittyvän vastuuvajauksen vakuudeksi.

Tämän lain alaisen eläkekassan ja eläkesäätiön sijoitusten ja saamisten vakuutena tulee olla sijoitusluottovakuutus.

Maksu- ja sijoitusluottovakuutus on otettava eläketurvakeskuksesta, jollei sosiaaliministeriö ole antanut lupaa sen järjestämiseen muulla tavoin. Eläketurvakeskus on velvollinen antamaan mainitun vakuutuksen.

Mikäli vakuutusyhtiön tai eläkekassan sijoituksen tai saamisen vakuutena on 2 momentissa mainittu sijoitusluottovakuutus, saadaan se sen estämättä, mitä vakuutusyhtiölaissa tai avustuskassalain nojalla on säädetty, ottaa vakuutusmaksu- ja korvausrahaston katteeseen.

Edellä 12 §:n 1 momentin 3―5 kohdassa sekä 2 momentissa tarkoitettujen kulujen selvittäjänä, 13 §:ssä säädetyn luottovakuutuksen antajana sekä muiden sellaisten tehtävien suorittajana, jotka edellyttävät eläkelaitosten yhteistoimintaa, toimii eläketurvakeskus, jonka asiana on myös hoitaa eläkelaitosten valvontaan liittyviä toimeenpanotehtäviä tämän lain osalta siten kuin sosiaaliministeriö määrää.

Eläketurvakeskuksen päätäntävaltaa käyttävät edustajisto ja hallitus. Edustajiston asettaa sosiaaliministeriö ja siihen tulee kuulua työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajia sekä henkilöitä, jotka ovat perehtyneet vakuutusyhtiö, avustuskassa- ja eläkesäätiötoimintaan sekä vakuutuslainoppiin, vakuutuslääketieteeseen ja vakuutusmatematiikkaan. Hallituksen muodostavat sosiaaliministeriön määräämä puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä yhdeksän edustajiston valitsemaa muuta jäsentä, joille kullekin on nimettävä henkilökohtainen varamies. Jäsenistä ja heidän varamiehistään saavat edustajiston työnantajajärjestöjä edustavat jäsenet valita kolme ja työntekijäjärjestöjä edustavat jäsenet samoin kolme ja kolme edustajiston kaikki jäsenet yhdessä. Hallituksen jäsenistä tulee yhden olla vakuutuslakimies, yhden vakuutuslääkäri ja yhden vakuutusmatemaatikko.

Eläketurvakeskuksen hallinnosta ja tehtävistä määrätään ohjesäännössä, joka annetaan asetuksella.

Jos työnantaja on laiminlyönyt hänelle 1, 2 ja 3 §:ssä säädetyn velvollisuuden järjestää eläketurva työntekijöilleen, eläketurvakeskus esittäköön työnantajalle kehoituksen asian korjaamiseksi ja periköön tältä hyvikkeenä enintään kaksinkertaisena sen määrän, jonka työnantaja olisi eläketurvakeskuksen arvion mukaan joutunut laiminlyönnin ajalta suorittamaan eläkevakuutusmaksuina. Jollei työnantaja eläketurvakeskuksen kehoituksesta huolimatta keskuksen asettamassa määräajassa korjaa laiminlyöntiään, ottakoon eläketurvakeskus vakuutuksen työnantajan kustannuksella. Ne edut, jotka työntekijöiltä on jäänyt saamatta laiminlyönnin takia, eläketurvakeskus kustantaa määräämänsä eläkelaitoksen välityksellä.

Mitä 1 momentissa on säädetty hyvikkeen perimisestä, sovellettakoon vastaavasti, milloin työnantaja tai eläkelaitos on laiminlyönyt ottaa 13 §:ssä säädetyn luottovakuutuksen.

Eläkelaitoksella ja eläketurvakeskuksella on oikeus omasta aloitteestaan tai asianomaisen pyynnöstä käsiteltävänä olevan asian selvittä mistä varten kuulustuttaa todistajia yleisessä alioikeudessa. Niillä on myös oikeus saada virka-apua viranomaisilta.

Työnantaja on velvollinen antamaan eläkelaitokselle, eläketurvakeskukselle ja tämän lain mukaiselle valitusviranomaiselle kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen tämän lain toimeenpanoa varten, ja sanotuilla laitoksilla on oikeus tarkastaa työnantajan kirjoista tietojen oikeellisuus. Mikäli työnantaja ei toimita sanottuja tietoja, hänelle määrättävä maksu voidaan vahvistaa arvion mukaan.

Valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen tai laitos, julkisessa virassa oleva lääkäri, sairaala sekä lakisääteistä vakuutusta harjoittava vakuutustai eläkelaitos ja eläkesäätiö ovat velvolliset pyynnöstä antamaan tämän lain mukaiselle eläkelaitokselle, eläketurvakeskukselle ja valitusviranomaiselle sekä lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutuslaitokselle maksutta kaikki hallussaan olevat käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot. Eläkelaitos ja eläketurvakeskus ovat velvolliset maksamaan kohtuullisen palkkion tässä momentissa säädetyn velvoituksen perusteella annetusta lääkärinlausunnosta.

Jos työnantaja tai eläkelaitos antaa tämän lain mukaan tarvittavan, vakuutusmaksuun tai eläkkeistä aiheutuvien kulujen jakamiseen vaikuttavan tiedon väärin tai kieltäytyy tietoja antamasta tahi vilpillisesti pidättää väärin 11 §:n 3 momentissa tarkoitetun vakuutusmaksun, rangaistakoon sakolla, jollei teosta ole muussa laissa säädetty ankarampaa rangaistusta.

Mitä 1 momentissa on säädetty, noudatettakoon myös siihen, joka luvattomasti ilmaisee, mitä hän tässä laissa säädettyjä tehtäviä täyttäessään on saanut tietää jonkun henkilön taloudellisesta asemasta tai terveydentilasta.

Tässä pykälässä mainitusta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen tämän lain perusteella määräämä maksu ja sille suorituksen viivästymisen ajalta enintään 10 prosentin mukaan laskettu vuotuinen korko on ilman tuomiota ja päätöstä ulosottokelpoinen. Mikäli maksua ei saada perityksi suoritetaan se 13 §:ssä tarkoitetun luottovakuutuksen varoista.

Valitusmenettelyä varten eläketurvakeskuksen yhteydessä toimii eläkelautakunta. Lautakunnassa on puheenjohtaja, jolta vaaditaan tuomarinviran hoitamiseen oikeuttava tutkinto sekä perehtyneisyyttä eläkevakuutukseen, ja vähintään kahdeksan jäsentä, jotka sosiaaliministeriö määrää kauintaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja jotka toimivat tuomarinvastuulla. Jäsenistä on ainakin kaksi määrättävä työnantajayhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ja ainakin kaksi työntekijäin ja toimihenkilöiden ammattiyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta. Muista jäsenistä tulee ainakin yhden olla tuomarinvirkaan oikeuttavan tutkinnon suorittanut henkilö, joka on eläkevakuutukseen perehtynyt, yhden vakuutusmatemaatikko ja kahden vakuutuslääkäri. Lautakunta voi toimia jaostoihin jakaantuneena.

Asianosainen, joka ei tyydy eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen eläkettä taikka eläkelaitokselle tai työnantajalle 12, 13 ja 15 §:ssä säädettyjä velvoituksia koskevaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta kirjallisella valituksella eläkelautakunnalta viimeistään 30 päivänä ennen kello 12 sen päivän jälkeen, jona valittaja sai tiedon eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen päätöksestä.

Joka ei tyydy eläkelautakunnan edellä mainitussa asiassa antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella edellä säädetyssä ajassa päätöksestä tiedon saatuaan.

Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on eläkelaitoksesta, eläketurvakeskuksesta tai eläkelautakunnasta hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna pantu postiin.

Edellä 19 §:ssä tarkoitettua ulosmittausta koskeva valitus, joka perustuu siihen, että maksuunpano on ollut lain tai sopimuksen vastainen, on tehtävä vakuutusoikeudelle 21 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa siitä, kun työnantaja on saanut todisteellisen tiedon ulosmittauksesta. Muutoin noudatettakoon, mitä varojen ja yleisten maksujen ulosmittauksesta on erikseen säädetty.

Luottovakuutuksen sisältöä koskevat riitaasiat on käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa.

Työntekijällä, jonka tässä laissa tarkoitettu työsuhde on alkanut ennen tämän lainvoimaantuloa ja jonka kohdalla ensimmäinen eläketapahtuma on sattunut 10 vuoden kuluessa lain voimaan tulosta, on eläketapahtuman satuttua oikeus valita, haluaako hän saada tämän lain mukaisen eläkkeen tai huoltoapulain (116/56) 5 §:n mukaisen elatuksen. Viimeksi mainitussa tapauksessa on työnantajalla oikeus, mikäli työntekijän eläkeetuja varten on eläkelaitokseen muodostunut rahasto-osuutta työnantajan suorittamien vakuutusmaksujen osalta, saada se eläkelaitokselta.