367/1961

Verot ja julkiset maksut saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä.

Muu julkisoikeudellinen tai siihen rinnastettava rahasaaminen saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä, kun siitä on laissa tai asetuksessa erityinen säännös.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettua veroa, maksua ja rahasaamista sanotaan tässä laissa saamiseksi.

Saamista ulosotettaessa on, mikäli tässä laissa ei ole toisin säädetty, soveltuvin osin noudatettava, mitä riita-asiassa annetun tuomion täytäntöönpanosta on voimassa.

Hakemus saamisen ulosottamisesta tehdään ulosottomiehelle.

Ulosottamista on pyydettävä maksuvelvollisen koti-, asuin- tai olinpaikkakunnan ulosottomieheltä. Jos saaminen koskee liikettä, elinkeinoa, ammattia taikka kiinteistöä, saadaan ulosottamista pyytää myös sillä paikkakunnalla, missä mainittua toimintaa on harjoitettu tai missä kiinteistö sijaitsee.

Milloin maksuvelvollisen olinpaikka on tuntematon tai hän oleskelee ulkomailla taikka hänen asuinpaikkakunnaltaan ei ole löytynyt ulosmitattavaa omaisuutta, saadaan ulosottamista pyytää sen paikkakunnan ulosottomieheltä, missä hänellä on omaisuutta.

Jollei sen mukaan, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, toimivaltaista ulosottomiestä ole tiedossa, saadaan ulosottamista pyytää siltä ulosottomieheltä, jonka toimialueella saaminen on määrätty tai maksuunpantu.

Hakija ei ole velvollinen edeltäkäsin maksamaan ulosotosta aiheutuvia kuluja. Ulosottomiehellä on kuitenkin oikeus hakijalta vaatia ennakolta varoja pakkohuutokaupassa tarvittavien asiakirjojen hankkimista ja sen kuuluttamista varten.

Ulosottolain 4 luvun 6 §:n mukaan ulosmittaamatta jätettävä palkan tai eläkkeen osa lasketaan siitä määrästä, joka on jäänyt jäljelle, kun laissa säädetty pidätys veron ennakkoperintää varten on toimitettu.

Ulosottomiehellä on valta antaa saamisen periminen tehtäväksi ulosottoapulaiselle, joka silloin saa ryhtyä ulosottolain 1 luvun 5 §:n 5 momentissa mainittuihin toimituksiin sekä lisäksi ulosmitata irtainta omaisuutta, ei kuitenkaan laivaa eikä siinä olevaa tavaraa.

Jos ulosottomies on antanut 1 momentissa mainitun tehtävän ulosottoapulaiselle, hänen tulee, niinkuin asetuksessa tarkemmin säädetään, valvoa, että ulosottoapulainen toimittaa tehtävänsä täsmällisesti sekä noudattaa häntä koskevia määräyksiä ja hänelle annettuja ohjeita. Jollei ulosottomies täytä valvontavelvollisuuttaan, hän on itse vastuussa siitä vahingosta, joka aiheutuu ulosottoapulaisen tekemästä virheestä tai laiminlyömisestä.

Ulosottomies voi omalla vastuullaan määrätä ulosottoapulaisen ulosmittaamaan tietyn kiinteistön sekä myymään ulosmitatun irtaimen omaisuuden, ei kuitenkaan laivaa taikka siinä oleva tavaraa, ilma-alusta, linja-autoa eikä irtaimistoa, jonka kiinnityksen tai muutoin pantti- tahi pidätysoikeuden nojalla tiedetään olevan velan vakuutena.

Ulosottoapulaisen suorittaessa edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettuja toimituksia hänestä on soveltuvin osin voimassa, mitä ulosottomiehestä on säädetty.

Mikäli saamisen ulosottoa ei asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletä tai keskeytetä taikka maksuvelvollinen näytä saaneensa maksuajan pitennystä, täytäntöönpano on loppuun saatettava siitä riippumatta, onko saamisen määrääminen tai maksuunpano saanut lainvoimaa vai ei, jollei laissa ole toisin säädetty.

Kiinteistö, kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen 9 päivänä marraskuuta 1868 annetun asetuksen 2 §:ssä mainittu toisen maalla oleva laitos hallintaoikeuksineen maahan, oikeus määräalan erottamiseen ja velallisen asuntonaan käyttämän huoneiston hallintaan oikeuttava asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osake saadaan kuitenkin myydä vasta sitten, kun saamisen määrääminen tai maksuunpano on lainvoimainen.

Ulosottohakemuksen tekemisestä ja sen perusteena olevasta asiakirjasta, perimisasian siirtämisestä ulosottomieheltä toiselle ja virka-avusta ulosottomiesten kesken, ulosotossa kertyneiden verojen tilittämisestä, määräajasta, jonka kuluessa periminen on toimeenpantava ja tilitys tehtävä, sekä sen laiminlyömisestä aiheutuvasta vastuusta, niin myös perimisasiain kirjanpidosta, valvonnasta ja tarkastuksista säädetään asetuksella.

Joka katsoo, että vero, leimaveroa lukuun ottamatta, tai muu saaminen on määrätty tahi maksuunpantu lakia virheellisesti soveltaen taikka että asiaa käsiteltäessä on tapahtunut erehdys tai menettelyvirhe, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen asian ratkaisuun, saa siitä tehdä perustevalituksen.

Milloin perustevalituksesta on muualla erikseen säädetty, on niitä säännöksiä noudatettava. Muussa tapauksessa on perustevalitus tehtävä sille viranomaiselle, jolle saamisen määräämisestä tai maksuunpanosta on säännönmukaisesti valitettava. Jollei sellaista viranomaista ole säädetty, on perustevalitus tehtävä sille lääninhallitukselle, jonka toimialueella saaminen on määrätty tai maksuunpantu.

Milloin saaminen on ilmeisesti kahdesti tai väärän henkilön suoritettavaksi määrätty tai maksuunpantu, asia voidaan saattaa asianomaisen viranomaisen käsiteltäväksi myös siten, että ulosottomies maksuvelvollisen pyynnöstä ilmoittaa asian mainitulle viranomaiselle.

Lääninhallituksen päätöksestä sen 2 ja 3 momentin nojalla käsittelemässä perustevalitusasiassa saadaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen kuudenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisesta siinä järjestyksessä kuin verotuslain 96 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty.

Viranomainen, jolle on tehty säännönmukainen valitus tai perustevalitus saamisen määräämisestä tahi maksuunpanosta, voi, jos ainetta siihen ilmenee, kokonaan taikka joltakin osalta kieltää saamisen ulosottamisen tai määrätä sen keskeytettäväksi.

Milloin se, jonka omaisuutta on ulosmitattu, tahtoo valituksensa perusteella hakea täytäntöönpanon keskeytystä, hänen tulee ilmoittaa siitä heti tai viimeistään kahdeksantena päivänä ulosmittauksen jälkeen ulosottomiehelle, jonka on keskeytettävä täytäntöönpano toistaiseksi.

Hakemus täytäntöönpanon keskeyttämisestä on tehtävä kirjallisesti. Se osoitetaan ulosottomiehelle ja siihen on liitettävä ulosottomiehen oikeaksi todistama jäljennös ulosmittauspöytäkirjasta sekä todistus siitä, että saamisen määräämistä tai maksuunpanoa koskeva valitus on vireillä, taikka perustevalituskirjelmä ja ne asiakirjat, joihin valittaja viittaa perusteinaan.

Keskeytyshakemus liitteineen on viimeistään kahdentenakymmenentenä päivänä ulosmittauksen jälkeen toimitettava ulosottomiehelle, jonka tulee viipymättä lähettää asiakirjat sille viranomaiselle, jolle valituksen tutkiminen kuuluu.

Kun ulosmittaus on toimitettu, toimitus miehen tulee ulosottolain 9 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetyn ilmoituksen ohella antaa osoitus siitä, mitä perustevalituksen ja keskeytyshakemuksen tekemisessä on noudatettava sekä mikä seuraamus on säädetty laiminlyömisestä.

Milloin maksuvelvollinen on ilmoittanut hakevansa täytäntöönpanon keskeytystä, mutta hakemusta ei toimiteta ulosottomiehelle 9 §:n 4 momentissa säädetyssä ajassa, täytäntöönpanoa on heti jatkettava, jollei siihen ole muuta estettä. Jos keskeytyshakemus jätetään määräajassa tai .jos ulosottomies on tehnyt 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen, täytäntöönpano on keskeytyneenä, kunnes päätös keskeytyshakemuksen tai ulosottomiehen ilmoituksen johdosta on annettu.

Määräys ulosoton kieltämisestä tai keskeyttämisestä on voimassa, jollei 9 §:n 1 momentissa mainittua valitusta käsittelevä viranomainen toisin määrää, kunnes sanottu valitus on lainvoiman saaneella päätöksellä ratkaistu. Kun päätöksen antamisesta on kulunut kolme kuukautta, täytäntöönpano on muulloinkin loppuun saatettava, jollei maksuvelvollinen näytä, että hän on hakenut päätökseen määräajassa muutosta tai että hänellä on vielä tätä määräaikaa jäljellä.

Keskeytyshakemuksen johdosta annettuun päätökseen ei saa hakea muutosta.

Säännönmukaista valitusta tai perustevalitusta käsittelevä viranomainen saa määrätä puheenjohtajansa, jäsenensä taikka esittelijänsä käsittelemään ja ratkaisemaan ulosoton kieltämistä tai keskeyttämistä koskevia hakemuksia.

Vero, leimaveroa lukuun ottamatta, ja muu tässä laissa tarkoitettu saaminen on maksuvelvolliselta perittävä viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu, uhalla, että oikeus maksun saamiseen on menetetty. Ennakonkannossa 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) nojalla määrätty ennakko saadaan kuitenkin periä saman ajan kuluessa kuin ne verot ja maksut, joiden suoritukseksi ennakko on verotuslain mukaan käytettävä.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, saaminen saadaan periä sen panttina lain tai sopimuksen nojalla olevasta omaisuudesta.

Jos 1 momentissa mainitun ajan kuluessa on saamisen perimiseksi toimitettu ulosmittaus tai se on valvottu konkurssissa tahi vuosihaasteessa taikka kiinteistön pakkohuutokaupan yhteydessä, sanotun ajan umpeen kuluminen ei estä maksun saamista ulosmitatuista tai konkurssiin luovutetuista varoista taikka niistä varoista, joista vuosihaasteessa ilmoitetut saamiset on suoritettava.

Tämän lain 8 §:ssä tarkoitettuja valituksia ei saa tehdä enää sen jälkeen kun oikeus maksun saamiseen on 11 §:n 1 momentin mukaan menetetty. Milloin saaminen kuitenkin on perittävissä 11 §:n 2 ja 3 momentissa mainituista varoista, perustevalitus saadaan vielä tehdä 30 päivässä valvontapäivästä lukien ja, jos ulosmittaus on toimitettu, sanottu valitus sekä hakemus täytäntöönpanon keskeyttämisestä voidaan vielä jättää 9 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Perustevalitus tulliviranomaisen toimittamasta maksuunpanosta on tehtävä 8 päivänä syyskuuta 1939 annetussa tullilaissa (271/39) säädetyssä ajassa, kuitenkin niin, että perustevalitus liikevaihtoveron maksuunpanosta saadaan tehdä vielä 1 momentissa tarkoitetun ajan kuluessa, ja että perustevalitus muissa tapauksissa voidaan jättää säädetyn määräajan jälkeenkin ulosottomiehelle tämän lain 9 §:n 3 momentin mukaan keskeytyshakemukseen liitettynä.

Saamisen perimisestä ulosottotoimin maksuvelvollisen on suoritettava perimismaksu. Perimismaksun suuruudesta sekä ulosottomiehen ja ulosottoapulaisen oikeudesta saada palkkiona perimismaksu tai osa siitä säädetään asetuksella. Ulosottoviranomaisen virkatoimista muutoin perittävästä toimituspalkkiosta, hänen toimituskirjoistaan kannettavasta lunastuksesta sekä matkakulujen korvauksesta on säädetty erikseen.

Asetuksella voidaan säätää, että määrätynlaisten laitosten perimät 1 §:n 2 momentissa tarkoitetut maksut saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä ainoastaan, mikäli ministeriö asetuskokoelmassa julkaistavalla päätöksellä kullekin laitokselle erikseen myöntää tällaisen oikeuden.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1961, ja sillä kumotaan ulosottolain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 26 ja 27 §, viimeksi mainittu sellaisena kuin se on 17 päivänä maaliskuuta 1944 annetussa laissa (185/44), sekä verojen ja maksujen vanhentumisesta 26 päivänä toukokuuta 1925 annettu laki (226/25). Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetty oikeus ulosottaa tiettyjä saamisia ilman tuomiota tai päätöstä jää edelleen voimaan. Sanottu oikeus voidaan määrätä lakkaamaan samassa järjestyksessä kuin missä se on myönnetty.

Lääninhallituksen ulosottolain 1 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla sellaisena kuin sanottu momentti on ollut voimassa ennen 1 päivää elokuuta 1961, kunnallisia tai kirkollisia veroja ja maksuja perimään määräämien erityisten ulosottomiesten ulosottotoimituksissa on kuitenkin noudatettava aikaisemman lain säännöksiä.

Jos ulosmittaus on toimitettu ennen tämän lain voimaantuloa, on perustevalituksen ja täytäntöönpanon keskeyttämisen osalta muulloinkin noudatettava ulosmittauksen tapahtuessa voimassa olleita säännöksiä.