465/1960

Palotoimi on sisäasiainministeriön yleisen johdon ja valvonnan alainen

Lääninhallituksen on läänissään valvottava palotoimen asianmukaista hoitamista. Järjestysviranomaisten on toiminta-alueellaan paloviranomaisten ohella pidettävä silmällä, että paloturvallisuutta koskevia säännöksiä noudatetaan.

Suurpalojen torjuntaa varten läänit jaetaan kaukoavustusalueisiin.

Valtion palohallintoon voidaan tulo- ja menoarvion rajoissa perustaa peruspalkkaisia virkoja ja toimia, niinkuin siitä erikseen säädetään.

Valtion palohallinnon palveluksessa voi lisäksi olla ylimääräisiä toimenhaltijoita ja tilapäisiä toimihenkilöitä.

Palotoimen suunnittelua, järjestelyä ja kehittämistä varten valtioneuvosto asettaa sisäasiainministeriön avuksi paloasiain neuvottelukunnan, jonka kokoonpanosta säädetään asetuksella.

Palontorjuntahenkilöstön koulutuksesta ja paloteknillisestä koetoiminnasta huolehtii valtio. Valtion palokoulusta on erikseen säädetty.

Sisäasiainministeriö voi määrätä palontorjun-alalla toimivan järjestön sopimuksen mukan olemaan valtion viranomaisten paloteknillisenä asiantuntijana ja suorittamaan paloteknillistä koetoimintaa.

Kunnan on tämän lain ja sen nojalla annettavien säännösten mukaan huolehdittava alueellaan palotoimesta.

Kunnalla pitää olla kunnallisvaltuuston hyväksymä palojärjestys, joka sisältää tarkemmat määräykset kunnan palotoimesta. Palojärjestyksessä kunta on jaettava palopiireihin, milloin kunnan laajuus tai muut paikalliset olosuhteet niin vaativat.

Palojärjestys on alistettava lääninhallituksen vahvistettavaksi.

Jokainen 18, mutta ei 50 vuotta täyttänyt sammutustyöhön kykenevä kunnan jäsen on velvollinen määrättäessä osallistumaan palokuntapalvelukseen.

Kunnassa on oleva palolautakunta ja palopäällikön virka. Kunnassa voi olla myös palotarkastajia.

Maalaiskunnan sellaisessa palopiirissä, jossa palopäällikkö ei asu, pitää olla sammutuspäällikkö. Sammutuspäällikkö on kunnallinen luottamusmies, jollei palopiirissä ole sammutuspäällikön virkaa.

Paloviranomaisia ovat palolautakunta, palopäällikkö, sammutuspäällikkö ja heidän varamiehensä tehtäviään hoitaessaan, palotarkastaja sekä lisäksi tulipalon aikana kunnallista palokuntaa sammutustyössä johtava henkilö.

Palolautakunta huolehtii kunnan palotoimesta ja valvoo, että siitä annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan.

Palolautakuntaan valtuusto valitsee neljäksi vuodeksi kerrallaan puheenjohtajan ja vähintään viisi jäsentä. Maalaiskunnassa yhden jäsenen pitää olla, mikäli mahdollista, metsäpalon torjuntaan ja sammutukseen perehtynyt, henkilö. Lisäksi on valtuuston määrättävä lautakunnan jäseneksi samaksi ajaksi kunnan palveluksessa oleva arkkitehti, insinööri tai rakennusmestari taikka, jollei maalaiskunnnassa sellaista ole, rakennuslautakunnan puheenjohtaja.

Milloin lautakunnan jäsen kesken toimikauden kuolee tahi menettää kelpoisuutensa toimeen tai vapautetaan siitä, valitaan hänen sijaansa toinen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

Palolautakunta valitsee vuosittain keskuudestaan varapuheenjohtajan.

Lautakunta kokoontuu, milloin puheenjohtaja tai palopäällikkö katsoo sen tarpeelliseksi tahi lääninhallitus tai kunnallishallitus niin määrää. Kutsun kokoukseen antaa ja jäsenille toimituttaa puheenjohtaja.

Lautakunta on päätösvaltainen, kun saapuvilla on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään puolet jäsenistä.

Palopäällikön ja vakinaisen palokunnan päällystön ja alipäällystön kelpoisuusehtona on valtion palokoulussa suoritettu asianomaista virkaa vastaava tutkinto tai muutoin hankittu vastaava pätevyys ja riittävä kokemus palontorjunnassa.

Maalaiskunnan palopäälliköksi voidaan ottaa määräajaksi muukin kuin 1 momentissa säädetyn kelpoisuuden omaava henkilö, joka älköön kuitenkaan olko palopäällikkönä pitempää aikaa kuin vuoden, jollei hän sinä aikana hanki itselleen 1 momentissa tarkoitettua kelpoisuutta.

Valtion toimesta on järjestettävä täydennysopetusta kuntien palopäälliköille Lääninhallitus voi määrätä kunnan lähettämään palopäällikkönsä tällaista opetusta saamaan.

Palopäällikön viran täyttää kunnallisvaltuusto. Sammutuspäällikön sekä palopäällikön ja sammutuspäällikön varamiehet, niin myös palotarkastajan, palokunnan päällystön, alipäällystön ja miehistön sekä nuohoojan ottaa palolautakunta, mikäli johtosäännössä ei ole toisin määrätty.

Palopäällikkö on kutsuttava palolautakunnan kokouksiin. Hänellä on oikeus ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekoon. Hänen mielipiteensä on, milloin hän sitä vaatii, merkittävä pöytäkirjaan.

Kunnalla pitää olla palokunta.

Palokunnan vahvuuden, palokaluston ja toimintavalmiuden pitää olla riittävä ottaen huomioon kunnan asukasluku, paikkakunnan rakennustapa, yleinen paloturvallisuus ja kulonvaara kunnan alueella olevissa metsissä.

15 §.

Kunnalliset palokunnat ovat joko vakinaisia, puolivakinaisia, sopimuspalokuntia tai yleisiä palokuntia.

Vakinainen palokunta on palokunta, jonka henkilöstö on kunnan palkkaama ja saanut ammattikoulutuksen palotoimen hoidossa sekä jonka palvelusvuorossa oleva henkilöstö on jatkuvasti hälytysvalmiudessa.

Puolivakinainen palokunta on palokunta, jonka henkilöstö on kunnan palkkaama ja saanut koulutuksen sammutustoimen hoitamisessa sekä joka on siten järjestetty, että ensi toimenpiteisiin tarvittava kalusto käyttäjineen voi paloilmoituksen saavuttua heti lähteä palopaikalle.

Sopimuspalokunta on sellainen vapaaehtoinen palokunta tai yleistä tai yksityistä laitosta varten muodostettu palokunta, joka on sitoutunut hoitamaan kunnan sammutustointa.

Yleinen palokunta on 6 §:n nojalla perustettu palokunta.

Kaupungilla ja kauppalalla, jonka asukasluku on yli 8 000, pitää olla, milloin valtioneuvosto niin määrää, vakinainen palokunta sekä varana puolivakinainen palokunta tai sopimuspalokunta. Milloin palotoimi ei ole näin järjestetty, pitää kaupungilla ja kauppalalla olla puolivakinainen palokunta tai sopimuspalokunta.

Milloin maalaiskunnassa sijaitsevan väestökeskuksen tai teollisuus-, asema-, satama- tai huvila-alueen laajuus, rakentamistiheys, rakennustapa taikka palonvaaraan vaikuttavat muut asianhaarat vaativat, voi lääninhallitus määrätä, että sellaisella alueella pitää olla puolivakinainen palokunta tai sopimuspalokunta.

Jos sammutustoimen hoito kunnassa tai sen osassa voidaan saada tehokkaammaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi siten, että sen hoitaa naapurikunta, voivat kunnat 3 luvun säännösten estämättä tehdä siitä sopimuksen, jolle on hankittava lääninhallituksen hyväksyminen.

Milloin 1 momentissa tarkoitettu järjestely on tarpeen ilmeisen epäkohdan poistamiseksi sammutustoimen hoitamisessa, mutta kunnat eivät voi siitä sopia, voi sisäasiainministeriö lääninhallituksen esityksestä ottaen tasapuolisesti huomioon kummankin kunnan edun velvoittaa kunnat tällaiseen järjestelyyn ja määrätä sen ehdot.

Tulipalon sammuttamiseen annettavasta avustuksesta ja yhteistoiminnasta voivat kunnat tehdä muitakin sopimuksia.

Kunta on velvollinen toisen kunnan palo- tai järjestysviranomaisen pyynnöstä antamaan sammutusapua sikäli kuin se kunnan omaa paloturvallisuutta vaarantamatta on mahdollista, vaikka siitä ei ole sopimusta tehtykään.

Palo- tai järjestysviranomainen saa pyytää 1 momentissa mainittua sammutusapua lähellä olevilta kunnilta, milloin tulipalo uhkaa laajentua niin suureksi, että kunnan omat sammutusvoimat eivät riitä sen sammuttamiseen.

Lääninhallituksen tai sen valtuuttaman valtion paloviranomaisen määräyksestä on kunta velvollinen antamaan sammutusapua toiselle kunnalle. Tällainen määräys saadaan antaa, milloin tulipalo uhkaa laajentua suureksi.

Jos tulipalo uhkaa paisua erikoisen suureksi tai muuten vaaralliseksi, on lääninhallituksen tai sen valtuuttaman valtion viranomaisen ryhdyttävä avun lähettämiseen palopaikalle valtion kustannuksella.

Lääninhallituksen on yhteistoiminnassa kuntien paloviranomaisten kanssa laadittava suunnitelmat siitä, missä järjestyksessä 19 ja 20 §:ssä säädettyä sammutusapua annetaan.

Tulta on käsiteltävä huolellisesti. Sitä ei saa käsitellä sillä tavoin tai sellaisissa olosuhteissa, että siitä voi aiheutua palo. Sama on voimassa syttyvän tai sytyttävän aineen tai esineen käsittelystä.

Rakennuksessa, varastopaikassa ja niiden läheisyydessä on tulta käsiteltäessä noudatettava, mitä siitä asetuksessa tai palojärjestyksessä säädetään tai niiden nojalla määrätään.

Asetuksessa tai kunnallissäännössä voidaan antaa paloturvallisuuden kannalta tarvittavia säännöksiä ja määräyksiä leiri- ja huvialueiden käyttämisestä sekä opetus-, huolto- ja sairaanhoitolaitosten, majoitus- ja ravitsemishuoneistojen, huvi- ja kokoontumishuoneistojen, autosuojien ja muiden niihin verrattavien tai käyttötapansa takia erityiselle palonvaaralle alttiiden rakennusten ja huoneistojen sisustamisesta ja käyttämisestä.

Rakennuksen ja sen ympäristön knnnossapito on hoidettava siten, ettei aiheuteta erityistä palonvaaraa tai vaikeuteta tulipalon sammuttamista tahi ihmisten, kotieläinten tai muun omaisuuden pelastamista.

Asetuksessa tai kunnallissäännössä voidaan rakennuksen omistaja tai haltija velvoittaa hankkimaan ja kunnossa pitämään alkusammutuskalustoa ja sammutustyössä tarvittavia pelastusvälineitä sekä ryhtymään muihin välttämättömiin varokeinoihin palonvaaran vähentämiseksi ja ihmishenkien turvaamiseksi tulipalon varalta. Samassa järjestyksessä voidaan antaa määräyksiä teollisuus- ja liikelaitosten, varasto- ja työmaa-alueiden, liikenteen sekä muun erityisten olosuhteiden aiheuttaman palonvaaran vahentämiseksi.

Palonvaaran ehkäisemiseksi on toimitettava palotarkastuksia sillä tavoin, kuin siitä asetuksessa säädetään tai palojärjestyksessä määrätään.

Yleisistä palotarkastuksista on tiedotettava sillä tavalla, kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Muista palotarkastuksista on ilmoitettava tarkastuksen aika, paitsi suoritettaessa tarkastuksia teollisuuslaitoksissa, työpajoissa, työmailla, varastoalueilla ja 22 §:n 3 momentissa mainituissa rakennuksissa ja huoneistoissa.

Palotarkastusta toimittava viranomainen on päästettävä kaikkiin rakennuksiin, huoneisiin ja varastoihin sekä muihin tarkastuksen kohteina oleviin paikkoihin.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske sellaista puolustuslaitoksen omistuksessa tai hallinnassa olevaa aluetta ja omaisuutta, joka valtakunnan turvallisuuden vuoksi on pidettävä salassa ja jonka palotarkastuksesta puolustusministeriö on ilmoittanut puolustuslaitoksen sen vuoksi pitävän huolta.

Tulisijat savuhormeineen sekä höyrynpoisto- ja ilmastointijärjestelmien hormit on nuohottava ja puhdistettava asetuksessa tai palojärjestyksessä annettavien säännösten ja määräysten mukaisesti.

Rakennuksen omistajan on nuohouksesta ja puhdistuksesta suoritettava nuohousmaksu taksan mukaan, jonka kaupungissa ja kauppalassa maistraatti tai järjestysoikeus sekä maalaiskunnassa lääninhallitus kunnallisvaltuuston ehdotuksen saatuaan vahvistaa.

Jos nuohousmaksun suorittaminen laiminlyödään, se peritään palolautakunnan maksuunpanon perusteella siinä järjestyksessä, kuin julkisten saatavain ulosotosta on säädetty.

Kovan tuulen tai kuivuuden vallitessa älköön tulta sytytettäkö metsään tahi sen läheisyyteen, jollei pakottava tarve sitä vaadi.

Metsämaalla, jolla kulottaminen muuna aikana ei ole mahdollista, saadaan kuivanakin aikana suorittaa metsänhoidollinen kulotus metsäammattimiehen johdolla ja valvonnassa erityistä varovaisuutta noudattaen.

Toisen omistamalle tai hallinnassa olevalle maalle ei tulta saa tehdä luvatta tai ilman pakottavaa tarvetta.

Ennen kuin tulta sytytetään metsässä tai niin lähellä sitä, että tuli voi helposti sinne levitä, on maata kaivamalla tai muulla tavoin huolehdittava riittävistä toimenpiteistä tulen leviämisen estämiseksi.

Ennen kuin kulotukseen ryhdytään taikka kaski tai kytö sytytetään, on siitä ilmoitettava hyvissä ajoin rajanaapureille ja palopäällikölle tai sammutuspäällikölle sekä huolehdittava, että paikalla on riittävästi tarkoituksenmukaisia sammutusvälineitä. Samaten on ryhdyttävä kaikkiin muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin tulen leviämisen estämiseksi sekä huolehdittava jälkivartioinnista.

Kulotuksen johtajana käytettäköön vain siihen erikoiskursseilla tai aikaisemmin käytännössä valmentautunutta henkilöä.

Metsään tai sen läheisyyteen sytytettyä tulta älköön jätettäkö vaille tarpeellista huolenpitoa. Sitten kun tulta ei enää tarvita, se on perusteellisesti ja huolellisesti sammutettava.

Kesäkaudella kuivana aikana on suoritettava tehokasta metsäpalojen tähystämistä ja tiedottamista. Metsähallituksen, keskusmetsäseurojen ja metsänhoitolautakuntien asiana on huolehtia tästä toiminnasta ja sitä varten tarvittavien laitteiden aikaansaamisesta valtion tulo- ja menoarviossa erikseen osoitetuilla määrärahoilla.

Milloin metsäpalon syttymisvaara on ilmeinen, on ilmatieteellisen keskuslaitoksen tehtävänä antaa päivittäinen kulovaroitus. Jos metsäpalovaara muodostuu uhkaavaksi, voi sisäasiainministeriö julistaa määrätyn osan maata kulohälytystilaan. Asetuksella säädetään, mihin toimenpiteisiin kulovaroituksen ja kulohälytystilan vuoksi on ryhdyttävä.

Jokainen on velvollinen valvomaan, että hänen määräysvaltansa piirissä noudatetaan paloturvallisuutta koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

Sammutustyöllä tarkoitetaan tässä laissa tulipalon sammuttamista sekä siihen kuuluvia tai sen yhteydessä olevia muita tehtäviä, kuten sammutusväen kokoonkutsumista, ihmisten ja omaisuuden pelastamista, palokaluston ja veden kuljetusta, sammutusväen kulkemista ja kuljetusta palopaikalle ja sieltä pois. Sammutustyöhön kuuluu myös jälkiraivaus ja -vartiointi.

Joka huomaa tai saa tietää palon syttyneen taikka sen uhkaavan eikä voi heti paloa sammuttaa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä mahdollisuuksien mukaan ilmoittamaan siitä vaarassa oleville ja palokunnalle sekä kykynsä mukaan ryhtymään sammutustoimenpiteisiin.

Jokainen palopaikalla ja sen läheisyydessä oleva työkykyinen henkilö on velvollinen sammutustyön johtajan käskystä avustamaan sammutustyössä.

Milloin palopäällikkö tai muu sammutustyön johtaja katsoo tarpeelliseksi, on jokainen kunnassa oleva, sammutustyöhön kykenevä henkilö, joka on täyttänyt 16, mutta ei 55 vuotta, velvollinen kutsuttaessa viipymättä saapumaan palopaikalle ja osallistumaan sammutustoimenpiteisiin, jollei pätevä syy häntä estä.

Metsäpalon sammuttamiseen lähtevän on otettava mukaan saatavissa olevia tarkoituksenmukaisia työvälineitä sekä, tarpeen mukaan, eväitä.

Sammutustyöhön on annettava kuljetusvälineitä käytettäviksi sen mukaan kuin kunnan palojärjestyksessä määrätään tai paloviranomainen tarvittaessa käskee. Sama koskee yksityisten omistamaa palokalustoa ja sammutustyössä tarvittavia työvälineitä, mikäli omistajan omaisuus ei ole erityisen uhattu.

Tiedotusvälineet on tulipalon sattuessa annettava käytettäviksi paloilmoitusta ja -hälytystä sekä muita sammutustoimenpiteitä tarkoittavia tiedonantoja varten. Sellaiset tiedonannot on heti välitettävä.

Paloviranomaisen määräyksestä on annettava elintarvikkeita sammutusmiehistöä sekä poltto- ja voiteluaineita palokalustoa ja kuljetusvälineitä varten.

Palon sammuttamiseksi ja sen leviämisen ehkäisemiseksi on sammutustyön johtajalla palopaikalla ja sen ympäristössä oikeus tarvittaessa määrätä hävittämään rakennuksia, murtamaan ovia, poistamaan aitauksia, kaivamaan ojia, kaatamaan metsää, sytyttämään vastatulia ja ryhtymään muihin tarkoituksen saavuttamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Sammutustyöhön saa jokainen ottaa vettä toisen kaivosta tai muusta vedenottopaikasta.

Sammutustyötä ei saa lopettaa eivätkä siinä olevat saa lähteä palopaikalta, ennenkuin sammutustyön johtaja on antanut siihen luvan.

Sammutusväkeä ei saa pitää palopaikalla suurempaa määrää eikä pitempää aikaa kuin todellinen tarve vaatii.

Jälkiraivauksesta ja -vartioinnista on omaisuuden omistajan tai haltijan pidettävä huolta uhalla, että paloviranomainen muutoin toimituttaa sen hänen kustannuksellaan.

Henkilö, joka määräyksestä on ottanut osaa toisen omaisuutta kohdanneen palon sammutustyöhön neljää tuntia pitemmän ajan, saa yli menevältä ajalta menettämästään työansiosta korvauksena kohtuullisen palkkion kunnalta.

Jos työansionsa varassa elävä henkilö menettää sammutustyöhön osallistumisensa johdosta päiväpalkkansa tai huomattavan osan siitä taikka jos joku on joutunut palkkiotta suorittamaan sammutustyötä niin usein, että siitä on ollut tuntuvaa haittaa hänen elatukselleen, on palkkio hänelle maksettava neljää tuntia lyhyemmältäkin ajalta.

Jälkiraivaukseen ja -vartiointiin sammutustyön johtajan määräyksestä osallistunut henkilö saa siitä kunnalta 1 momentin säännöksen mukaisen palkkion myös sanotussa momentissa mainitun neljän tunnin ajalta. Omaisuuden omistaja on velvollinen korvaamaan tämän palkkion kunnalle, jollei kunnallisvaltuusto metsäpalon ollessa kysymyksessä pidä sitä niin yleisvaarallisena tai sen jälkiraivausta ja -vartiointia muutoin sen laatuisena, että omistaja olisi kohtuuden mukaan vapautettava palkkion korvaamisesta.

Sammutustyöhön sekä jälkiraivaukseen ja -vartiointiin osallistunut henkilö saa siinä turmeltuneista tai hävinneistä vaatteista, varusteista ja työvälineistä kunnalta vahingonkorvauksen. Vahingosta on viipymättä ilmoitettava sammutustyön johtajalle ja vaatimus sen korvaamisesta on tehtävä 30 päivän kuluessa. Edellä 39 §:n 3 momentissa mainituissa tapauksissa on omaisuuden omistajan korvattava kunnalle näin syntynyt meno.

Elintarvikkeista sekä poltto- ja voiteluaineista, jotka luovutetaan 36 §:n nojalla, suorittaa kunta täyden korvauksen.

Mitä 1 momentissa on sanottu, koskee myös 34 ja 35 §:n nojalla käytettäväksi annetun kuljetus-, tiedotus- ja työvälineistön sekä palokaluston käytöstä suoritettavaa korvausta, jollei luovuttajana ole valtio. Sen ohessa on omistajalle erikseen korvattava edellä mainituille välineille ja kalustolle ilman omistajan syytä aiheutunut vahinko.

Sammutusavusta, joka annetaan 19 §:n nojalla tai jonka antaa muu kuin kunnallinen palokunta, on apua pyytänyt kunta velvollinen, mikäli toisin ei ole sovittu, suorittamaan kohtuullisen korvauksen.

Kustannukset, jotka aiheutuvat 20 §:n 1 momentissa mainitusta sammutusavusta, suoritetaan valtion varoista.

Milloin metsäpalo on ulottunut usean kunnan alueelle, maksaa sammutustoimenpiteistä suoritettavat kustannukset, jollei toisin sovita, ensi sijassa se kunta, jonka viranomaiselle sammutustyön johto on kuulunut. Muiden kuntien on korvattava näistä kustannuksista palaneen pinta-alan mukaan laskettu osuutensa.

Jos 1 momentissa tai 42 §:n 1 momentissa taikka 44 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta ei sovita, määrää siitä se lääninhallitus, jonka hallintoalueeseen kustannukset suorittanut tai sammutusapua pyytänyt kunta kuuluu.

Milloin metsäpalo on ulottunut valtion maalle, korvataan sammutustoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset siltä osin, palaneen pinta-alan mukaan laskettuna, valtion varoista kunnalle, joka on kustannukset maksanut. Jos palo on kokonaan tai enimmältä osalta tapahtunut valtion maalla, maksetaan kustannukset valtion varoista ja peritään kunnalta korvaus sen osuudesta.

Sammutustyöhön osallistuneelle sattuneesta tapaturmasta suoritetaan korvausta valtion varoista samojen perusteiden mukaan kuin työtapaturman korvaamisesta on säädetty, jollei vahingoittunut muutoin ole oikeutettu tapaturmavakuutuslain (608/48) tai sotilasvammalain (404/48) mukaiseen korvaukseen. Korvausta maksetaan kuitenkin valtion varoista, milloin yleistä tai yksityistä laitosta varten perustettu palokunta osallistuu sammutustyöhön laitoksen ulkopuolella.

Mitä 1 momentissa on sanottu, sovelletaan myös kunnallisen palokunnan koulutukseen tai sen palo- ja pelastuskaluston hoitoon taikka palokunnan suorittamaan ensiapu- ja pelastustehtävään osallistunutta palokuntaan kuuluvaa henkilöä ja kunnan palveluksessa olevaa nuohoojaa nuohoustyössä kohdanneeseen tapaturmaan.

Jos vahingoittuneen työnantaja tai kunta on tämän lain nojalla korvattavassa tapaturma-asiassa maksanut palkkaa, ennakkoa tai muita maksuja, on työnantajan ja kunnan oikeudesta voimassa mitä tapaturmavakuutuslain 26 §:ssä on työnantajan oikeudesta säädetty.

Asian, joka koskee korvauksen suorittamista tämän pykälän nojalla valtion varoista, käsittelee ensimmäisenä asteena valtion tapaturmatoimisto.

Paloasemarakennusten ja muiden palotointa varten tarpeellisten rakennusten sekä kaukoavustukseen soveltuvan ja muun raskaan kaluston hankkimisesta ja perusparannuksista aiheutuvia kustannuksia varten myönnetään kunnille valtion varoista lainoja ja avustuksia valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaan.

Jos palotoimen kustannukset tulevat kunnalle raskaiksi, voidaan sille antaa valtion varoista lainaa tai avustusta.

Joka ei ole saanut sellaista 39, 40 ja 41 §:ssä säädettyä palkkiota, korvausta tai vahingonkorvausta, johon hän voi tyytyä, esittäköön vaatimuksensa lääninhallitukselle, joka määrää maksettavan erän suuruuden.

Joka tahallaan tai tuottamuksellisesti on aiheuttanut palon, on velvollinen korvaamaan kaiken siitä omaisuuden omistajalle ja haltijalle sekä sammuttajille, kunnalle ja valtiolle syntyneen vahingon.

Maanomistajan tai haltijan toimesta tai toimeksiannosta suoritetusta kulotuksesta toisen omaisuudelle aiheutunut vahinko on ensisijaisesti maanomistajan tai haltijan korvattava. Tällä on oikeus periä näin suorittamansa määrä 48 §:n mukaan korvausvelvolliselta, mikäli hän itse ei sen mukaan ole korvausvelvollinen.

Jos kunnan palotoimessa on huomattavia epäkohtia, joita ei muutoin saada oikaistuiksi tai poistetuiksi, on lääninhallituksen sopivilla pakkokeinoilla saatettava kunta täyttämään tehtävänsä.

Jos palotarkastuksessa taikka muutoin havaitaan, että paloturvallisuutta varten annettuja säännöksiä tai asianmukaisesti annettuja määräyksiä ei noudateta, on palotarkastusta toimittavalla viranomaisella oikeus kieltää paloturvallisuutta vaarantava menettely sekä määrätä, että havaittu puutteellisuus tai laiminlyönti on määräajan kuluessa korjattava.

Jos kieltoa tahi määräystä ei noudateta, voi palopäällikkö maalla lääninhallitukselta sekä kaupungissa ja kauppalassa maistraatilta tai järjestysoikeudelta pyytää niskoittelevan velvoittamista siihen uhkasakolla taikka sillä uhalla, että paloviranomainen saa teettää työn laiminlyöjän kustannuksella. Palopäälliköllä on kuitenkin oikeus, milloin kiellon välitön noudattaminen on välttämätöntä tulipalon uhan ehkäisemiseksi, heti estää se, mikä on kielletty, sekä saada sitä varten poliisiviranomaisten virka-apua. Asia on viipymättä saatettava maalla lääninhallituksen sekä kaupungissa ja kauppalassa maistraatin tai järjestysoikeuden käsiteltäväksi. Jos toimenpide on aiheeton, on se peruutettava.

Milloin jotakin teetetään laiminlyöjän kustannuksella, maksetaan kustannukset etukäteen kunnan varoista ja peritään niskoittelevalta siinä järjestyksessä, kuin julkisten saatavain ulosotosta on säädetty.

Joka rikkoo tämän lain taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, rangaistakoon, milloin ankarampaa rangaistusta ei ole muualla laissa tai asetuksessa säädetty, enintään sadalla päiväsakolla taikka, jos asianhaarat ovat raskauttavat, enintään neljän kuukauden vankeudella.

Rangaistukseen tuomitaan yleisessä tuomioistuimessa.

Palolautakunnan päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla lääninhallitukseen kolmenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Valitus voidaan antaa sanottuna aikana myös palolautakunnalle, jonka tulee oman lausuntonsa ohella toimittaa viipymättä se lääninhallitukselle.

Viranhaltijain ottamista ja erottamista koskevissa asioissa haetaan kuitenkin muutosta niin kuin kunnallislain (642/48) 179 §:ssä säädetään.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta myöskään milloin laissa tai asetuksessa on muutoksenhausta toisin säädetty tahi muutoksenhaku kielletty eikä milloin palolautakunnan päätös on sellainen, että se kunnallislain 95 §:n mukaan on vaadittaessa alistettava kunnallishallituksen tutkittavaksi.

Tulipalon sattuessa ovat kaikki kunnassa toimivat palokunnat kunnan palopäällikön määräysvallan alaisia, kuitenkin niin, että hänen on ensisijassa käytettävä sammutustyöhön kunnallisia palokuntia.

Milloin palo ulottuu kahden tai useamman kunnan alueelle, lääninhallitus tai sen valtuuttama valtion paloviranomainen voi tarvittaessa määrätä, minkä paloalueeseen kuuluvan kunnan palopäällikön on johdettava sammutustyötä.

Kiinteistön tai rakennuksen omistaja, joka asu kunnassa, on velvollinen asettamaan asiamiehen edustamaan häntä tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Sisäasiainministeriöllä on oikeus antaa määräyksiä palokalustoon kuuluvien letkunliittimien, palopostien yhdistysosien ja niiden tiivisteiden sekä muiden sellaisten osien malleista ja mitoista, joiden pitää olla yhdenmukaisia.