279/1959

Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö tai omaisuusvahinko, jota jäljempänä sanotaan liikennevahingoksi, korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta tämän lain mukaan. Valtion omistaman ajoneuvon aiheuttama liikennevahinko korvataan valtion varoista, niin kuin valtio olisi antanut vakuutuksen.

Moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä:

Moottoriajoneuvo tämän lain mukaan on maata kiskoitta kulkemaan tarkoitettu konevoimainen kulkuväline tai työkone, niin myös kulkuneuvo, joka on rakennettu liikkumaan vain sellaiseen kulkuvälineeseen tai työkoneeseen kytkettynä. Asetuksella voidaan kuitenkin määrätä, ettei moottoriajoneuvona pidetä kulkuvälinettä tai työkonetta, jonka paino tai nopeus on vähäinen, eikä kevyttä hinattavaa kulkuneuvoa.

Liikennevahinko korvataan, mikäli jäljempänä ei toisin säädetä, moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta, vaikkakaan kukaan ei henkilökohtaisesti ole vahingonkorvausvelvollinen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen perusteella.

Moottoriajoneuvossa olleeseen omaisuuteen taikka ajoneuvon omistajan tai kuljettajan muuhunkaan omaisuuteen kohdistunutta liikennevahinkoa ei korvata tämän ajoneuvon liikennevakuutuksesta. Siitä korvataan kuitenkin matkustajan yllä tai mukana olleiden pukimien tai muiden henkilökohtaisten käyttöesineiden vahingoittuminen. Jos liikennevakuutus on ajoneuvon omistajan vaatimuksesta annettu siten rajoitettuna, että se ei koske häntä itseään eikä ajoneuvon kuljettajaa, ei hänellä eikä kuljettajalla henkilövahingonkaan johdosta ole oikeutta korvaukseen tästä liikennevakuutuksesta.

Vahinkoa, joka on kohdistunut liikenneväylällä valvonnatta olleeseen eläimeen, ei korvata liikennevakuutuksesta, ellei ajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja ole velvollinen sitä korvaamaan.

Liikennevahingon korvaus määrätään rikoslain 9 luvun 2, 3 ja 8 §:n säännösten mukaisesti, kuitenkin siten, että korvausta kivusta ja särystä ei anneta, ellei ajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja ole velvollinen sitä suorittamaan, eikä myöskään, jos vamma on ollut vähäinen, ja että niihin henkilöihin, jotka voivat saada korvausta, kuuluu leskivaimon ja lasten lisäksi myös jokainen muu henkilö, jota surmansa saanut vahingon sattuessa oli velvollinen elättämään, niin myös se, jolla silloin eli oikeus saada häneltä elatusavustusta.

Määrättäessä korvausta henkilövahingosta tai kuolemantapauksen johdosta, korvaukseksi luetaan hyvitys paitsi tulojen tai elatuksen vähentymisestä myös työ tai elinkeinotulojen myöhentymisestä. Jos jatkuvan korvauksen suuruuteen tai elatuksen tarpeeseen vaikuttavat henkilökohtaiset olosuhteet ovat eri aikoina erilaiset, on korvaus määrättävä sen mukaisesti. Jos nämä olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet sen jälkeen, kun korvaus on tuomiolla tai sopimuksella määrätty, se voidaan korvauksen saajan tai maksajan kanteesta vastaavasti oikaista.

Moottoriajoneuvon vahingoittumisesta omistajalla on oikeus saada korvaukseksi joko korjauskustannus tai sitä vastaava määrä tahi, kun moottoriajoneuvo on tuhoutunut tai sitä ei voida kohtuullisin kustannuksin korjata, sillä välittömästi ennen vahingon tapahtumista ollut käypä arvo, jolloin vahingoittunut tai tuhoutunut ajoneuvo on luovutettava korvauksen maksajalle.

Jos se, jota liikennevahinko on kohdannut, itse myötävaikutti sen syntymiseen, voidaan hänen korvauksensa alentaa tai evätä sen mukaan, mikä oli hänen syytään, miten ajoneuvoa kuljetettiin ja mitkä muut olosuhteet vaikuttivat vahinkoon. Henkilöön kohdistuneesta vahingosta korvaus on suoritettava vähentämättömänä, jos hänen osuutensa oli vähäinen. Jos vahinko on syntynyt ajoneuvon ollessa liikkumattomana eikä se ole tapahtunut ajoneuvon pysähtymisen tai liikkeelle lähtemisen yhteydessä, voidaan korvaus alentaa tai evätä, vaikka vahingoittuneen osuus oli vähäinen.

Jos vahinko on tapahtunut vahingoittuneen ollessa mukana ajoneuvossa, vaikka hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että kuljettaja oli siinä määrin väkijuomien tai huumausaineiden vaikutuksen alainen, että hän oli kykenemätön turvallisesti kuljettamaan ajoneuvoa, taikka että ajoneuvoon oli päästy käsiksi luvattomasti tai että sitä käytettiin muunlaisen kuin vähäisen rikoksen tekemiseen, on ajoneuvon vakuutuksesta suoritettava korvausta vain sikäli kuin siihen on erityinen syy.

Milloin moottoriajoneuvon aiheuttama liikennevahinko on kohdistunut toiseen moottoriajoneuvoon, kiskoilla kulkevaan ajoneuvoon tai tällaisessa ajoneuvossa olevaan henkilöön tai omaisuuteen, ei vahinkoa korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut sen omistajan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta taikka siitä, että ajoneuvon kulku tai sijoitus oli liikennesääntöjen vastainen tahi että ajoneuvo oli puutteellisessa kunnossa.

Jos myös sillä puolella, jolle vahinkoa tuli, oli tuottamusta tai muu 1 momentissa mainittu elosuhde, määrätköön oikeus huomioon ottaen kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat, missä määrin ja kenelle korvausta on suoritettava. Henkilöön kohdistuneesta vahingosta on kuitenkin suoritettava korvaus sen mukaan, mitä 7 §:ssä säädetään.

Omaisuuteen kohdistuneesta yhdestä liikennevahingosta tai välittömästi toinen toiseensa liittyvästä useammasta liikennevahingosta yhteensä suoritetaan korvausta enintään kaksikymmentäviisimiljoonaa markkaa kutakin vahingosta vastuussa olevaa liikennevakuutusta kohden.

Jos 1 momentissa säädetty enimmäismäärä ei riitä täyteen korvaukseen, jaetaan se korvattavien vahinkojen suuruuden osoittamassa suhteessa. Milloin liikennevahinkojen johdosta tehtyjen korvausvaatimusten tultua ratkaistuksi osoittautuu, että jollakulla, joka ei ole saanut korvausta, on siihen oikeus, korvattakoon hänen vahinkonsa siinäkin tapauksessa, että korvauksen enimmäismäärä siten ylitetään, ei kuitenkaan suuremmalla määrällä, kuin hän olisi saanut, jos hän alun perin olisi ollut korvauksensaajien joukossa.

Jos liikennevahingon sattuessa ajoneuvoa varten ei ollut säädettyä vakuutusta tai jos ei ole saatu selville, mikä ajoneuvo vahingon on aiheuttanut, vastatkoon vahingosta liikennevakuutusyhdistys, jonka jäseninä ovat kaikki liikennevakuutusyhtiöt, niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen. Tuntemattoman ajoneuvon aiheuttaman vahingon korvaa liikennevakuutusyhdistys kuitenkin vain, jos se on henkilövahinko tai sen yhteydessä käsittää asianomaisen yllä tai mukana olleiden pukimien tai muiden henkilökohtaisten käyttöesineiden vahingoittumisen taikka on kohdistunut kavio- tai sorkkaeläimeen.

Jos vahinko on kohdistunut vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneeseen vahingon aiheuttaneen moottoriajoneuvon omistajaan, ei liikennevakuutusyhdistys ole siitä vastuussa. Sama olkoon laki, jos vahinko on kohdistunut vahingon aiheuttaneen ajoneuvon kuljettajaan ja hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei ajoneuvoa varten ollut säädettyä vakuutusta.

Tämän lain mukainen korvauskanne on pantava vireille riita-asioista voimassa olevassa järjestyksessä asianomaista vakuutusyhtiötä vastaan kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin vahingonkärsinyt sai tiedon vahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö on vahingosta vastuussa. Laillinen tuomioistuin on sen paikkakunnan yleinen alioikeus, jossa vahinko on sattunut tai jossa asianomaisella vakuutusyhtiöllä on kotipaikka.

Joka ei ole pannut kannettaan vireille 1 momentissa säädetyssä ajassa, menettää oikeutensa tämän lain mukaiseen korvaukseen. Sama vaikutus kuin kanteen nostamisella on kuitenkin sillä, että asianomaiselle liikennevakuutusyhtiölle mainitussa momentissa säädetyn ajan kuluessa todistettavasti tehdään liikennevahingosta kirjallinen ilmoitus, joka sisältää tiedon vahingon paikasta ja ajasta sekä vahingonkärsineestä ja hänen osoitteestaan.

Jos korvausta vaaditaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta muun kuin tämän lain nojalla, on korvaus kuitenkin tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassa olevien säännösten mukaisesti ja siitä riippumatta, onko hänellä vahingonkärsineeltä myös saaminen. Liikennevakuutus on silloin vastuuvakuutuksena vahingonkorvausvelvollisen hyväksi, mutta vakuutusyhtiö vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahingonkärsineelle. Vakuutuksesta on suoritettava myös korvausmäärälle tuomittu korko ja korvaus vahingonkärsineelle maksettaviksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista.

Tässä pykälässä mainittua korvausvaatimusta älköön otettako tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Kieltäytymisestään vakuutusyhtiön on annettava kirjallinen todistus.

Liikennevahingosta vastuussa oleva vakuutusyhtiö, joka on kieltäytynyt suorittamasta

siltä vaadittua vahingonkorvausta, on kutsuttava kuultavaksi 12 §:ssä tarkoitettuun oikeudenkäyntiin kirjallisesti niin kuin haasteen tiedoksiantamisesta on säädetty. Kutsuaika on vähintään neljätoista päivää. Kutsun tulee sisältää tieto myös vahingonkärsineestä ja hänen osoitteestaan sekä moottoriajoneuvon omistajasta ja tunnusmerkistä.

Vakuutusyhtiöllä on muutoksenhakuoikeus.

Jos vahingonkärsineellä on salaan liikennevahingon johdosta oikeus saada korvausta kahdesta tai useammasta liikennevakuutuksesta, vastaavat vakuutusyhtiöt siitä kukin omasta ja toistensa puolesta. Keskenään vakuutusyhtiöiden on otettava osaa korvauksen suorittamiseen sen mukaan kuin ilmenneeseen tuottamukseen ja muihin vahingon aiheuttaneisiin seikkoihin katsoen on kohtuullista, kuitenkin niin, että jos vahinko on johtunut yksinomaan toisen ajoneuvon puutteellisuudesta tai sen puolella olevasta tuottamuksesta sellaisten seikkojen käymättä selville toisen tai toisten ajoneuvojen osalta, korvaus jää suoritettavaksi ensiksi mainittua ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta.

Liikenteeseen käytettävää moottoriajoneuvoa varten tulee ajoneuvon omistajalla, ei kuitenkaan valtiolla, olla liikennevakuutus niiden antamiseen toimiluvan saaneessa vakuutusyhtiössä. Omistajan, joka haluaa rajoittaa vakuutuksensa 5 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla, on tehtävä siitä vakuutusyhtiölle kirjallinen ilmoitus.

Maahan tilapäistä käyttöä varten tuodun moottoriajoneuvon omistajalle antaa liikennevakuutusyhdistys siten rajoitetun vakuutuksen kuin 5 §:n 1 momentissa on mainittu. Jos yhdistys muutoin on sitoutunut tämän lain mukaan vastaamaan sellaisen ajoneuvon aiheuttamasta liikennevahingosta, on sitoumuksessa tarkoitettu omistaja vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta.

Moottoriajoneuvon omistaja, jolla ei ole ollut liikennevakuutusta ajoneuvoa varten, vaikka hänellä olisi pitänyt se olla, on velvollinen laiminlyöntinsä ajalta suorittamaan liikennevakuutusyhdistykselle sen kussakin tapauksessa erikseen määräämän enintään nelinkertaista tai, jos liikennevahinko on sattunut, enintään kymmenkertaista vakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen. Hyvike on täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomiota tai päätöstä.

Liikennevakuutusyhdistyksen tämän lain täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä, sen hallinnosta ja vakuutusyhtiöiden velvollisuudesta ja oikeudesta osallistua vakuutusmaksutulojensa suhteessa yhdistyksen menoihin ja tuloihin määrätään liikennevakuutusyhdistyksen säännöissä, jotka annetaan asetuksella sen jälkeen, kun yhdistys on saanut tilaisuuden tehdä siitä ehdotuksen.

Liikennevakuutusyhdistyksessä on korvaustoimen yhtenäisyyden edistämiseksi liikennevahinkolautakunta. Lautakunnassa on puheenjohtaja ja neljä jäsentä, jotka valtioneuvosto määrää kauintaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Heidän tulee olla perehtyneitä liikennevahinkoja koskeviin kysymyksiin. Puheenjohtajan ja yhden jäsenen tulee lisäksi olla lakimiehiä. Jäsenistä määrätään kaksi liikennevakuutusyhdistyksen, yksi moottoriliikenteen keskusjärjestön ja yksi edustavimman liikenneturvallisuusjärjestön ehdotuksesta. Jäsentä koskevan ehdotuksen tulee sisältää kaksi ehdokasta.

Liikennevakuutusmaksujen perusteet vahvistaa sosiaaliministeriö määräajaksi, kauintaan kolmeksi vuodeksi siten, että maksu yleensä on suurempi niistä vakuutuksista, joista on jouduttu suorittamaan korvausta, kuin muista ja että vakuutusmaksut vakuutusrahaston korkotuotolla lisättyinä riittävät vakuutusyhtiön toiminnasta aiheutuviin menoihin ja sosiaaliministeriön määräämä laajuudessa yhtiön vastuukyvyn vahvistamiseen. Sosiaaliminiteriö voi myöskin määrätä vakuutusmaksuihin sisällytettäväksi kohtuullisen määrän sellaisen toiminnan tukemiseen, jolla harkitaan olevan yleistä merkitystä liikenneturvallisuuden edistämiselle.

Jos vakuutusmaksut ovat osoittautuneet 1 momentissa säädettyä tarvetta suuremmiksi tai pienemmiksi, sosiaaliministeriön on määrättävä, jälkimmäisessä tapauksessa hakemuksesta, uudet perusteet siten, että ylityksen tai alituksen voidaan edellyttää tasoittuvan ministeriön määräämän ajan kuluessa.

Vakuutusyhtiöiden tulee, niin kuin sosiaaliministeriö määrää, teettää tässä pykälässä säädettyjen toimenpiteiden vaatimia tutkimuksia ja laskelmia.

Toimilupa liikennevakuutuksen harjoittamiseen saadaan antaa ainoastaan kotimaiselle vakuutusyhtiölle. Sitä ei ole myönnettävä, ellei yleinen etu ja liikennevakuutustoiminnan terve kehitys sitä vaadi. Toimilupaan voidaan panna ehtoja ja se voidaan lakkauttaa, jollei vakuutusyhtiö niitä noudata.

Jos moottoriajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä tuottamuksella tai joa vahinko on aiheutunut tuottamuksesta ajettaessa ajoneuvolla, johon oli päästy käsiksi tekemällä sellainen rikos tai jota käytettiin sellaisen rikoksen tekemiseen, joka ei ole vähäinen, tahi jos kuljettaja on tuottanut vahingon ollessaan siinä määrin väkijuomien tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena, että hän oli kykenemätön turvallisesti kuljettamaan ajoneuvoa, ja jos liikennevakuutusyhtiö tällaisessa tapauksessa suorittaa vahingonkorvaukseksi määrän, joka sen saajalla on oikeus vaatia korvausvelvolliselta, siirtyy tämä oikeus yhtiölle.

Sopimus, jolla yhtiö pidättää itselleen korvausvelvollista vastaan laajemman oikeuden, kuin tässä pykälässä on säädetty, on mitätön.

Tämän lain säännökset liikennevahingosta vakuutusyhtiölle syntyvistä velvollisuuksista ja oikeuksista koskevat vastaavasti valtiota ja liikennevakuutusyhdistystä.

Tämän lain mukaisen jatkuvan korvauksen erääntyneen osan ulosmittauksesta on voimassa, mitä pelkan ulosmittauksesta on säädetty. Itse oikeutta jatkuvaan korvaukseen älköön ulosmitattako.

Autovastuulain voimassa olon aikana otettu liikennevakuutus käy tämän lain mukaisesta vakuutuksesta, ja on moottoriajoneuvon omistajalla ja kuljettajalla oikeus saada siitä korvausta henkilövahingon johdosta, jollei omistaja ole rajoittanut sitä 15 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Vakuutusyhtiöllä, joka on saanut toimiluvan liikennevakuutuksen harjoittamiseen autovastuulain perusteella, on oikeus jatkaa toimintaansa sille tämän lain nojalla pantujen ehtojen mukaisesti.