482/1958

Jokaisessa kunnassa on verolautakunta .

Verolautakunta voi toimia jaostoihin jakaantuneena.

Maa jaetaan veropiireihin , joihin kuuluu yksi tai useampia kuntia. Veropiirit määrää valtioneuvosto kuultuaan asianomaisia kunnallishallituksia ja lääninhallituksia.

Veropiirissä on verotoimisto , jonka sijainnin valtiovarainministeriö määrää kuultuaan lääninhallitusta ja asianomaisia kunnallishallituksia.

Verotoimiston päällikkönä on veropiirin verojohtaja . Verojohtajan nimittää viran oltua haettavaksi julistettuna valtiovarainministeriö, kuultuaan veropiiriin kuuluvien kuntien kunnallishallituksia. Verojohtajan ollessa estyneenä toimii hänen sijaisenaan verotoimiston päällikkönä valtiovarainministeriön määräämä henkilö.

Verolautakunnassa on puheenjohtaja, riittävä määrä varapuheenjohtajia sekä kuusi tai useampia muita jäseniä, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö kunnallishallitusta kuultuaan määrää, ottaen huomioon, että lautakunnan jäsenten kokonaisluku on kahdella jaollinen. Ellei kunnallishallitus pidä suurempaa määrää tarpeellisena, voi verolautakunnassa kuitenkin olla vain puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kaksi tai neljä muuta jäsentä.

Verolautakunnan puheenjohtajana on veropiirin verojohtaja.

Muut verolautakunnan jäsenet kuin puheenjohtaja sekä varamiehet heille valitaan ja määrätään kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan niin, että puolta lautakunnan jäsenten kokonaisluvusta vastaavan määrän jäseniä sekä varamiehen kullekin heistä valitsee kunnallisvaltuusto ja muut jäsenet, varapuheenjohtajat heihin luettuina, sekä varamiehen kullekin heistä määrää valtiovarainministeriö kunnallisvaltuustoa kuultuaan.

Valtiovarainministeriö määrää, kuka varapuheenjohtajista puheenjohtajan estyneenä ollessa toimii lautakunnan puheenjohtajana.

Verolautakunnan jäseniä valittaessa ja määrättäessä on pyrittävä siihen, että eri veronmaksajaryhmät tulevat siinä edustetuiksi.

Verolautakunnan varapuheenjohtajaksi tai muuksi jäseneksi älköön valittako tai määrättäkö sitä, joka on holhouksen alainen tahi kansalaisluottamusta vailla tai maan palvelukseen kelpaamaton. Älköön myöskään jäseneksi valittako tai määrättäkö henkilöä, joka ei ole kunnan luottamustoimeen vaalikelpoinen. Kun lautakunnan jäsen menettää kelpoisuutensa, valittakoon tai määrättäköön uusi jäsen hänen tilalleen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

Älköön kunnassa asuva henkilö, joka ei ole neljää edellistä vuotta ollut verolautakunnan jäsenenä tahi neljää edellistä vuotta toiminut kunnallisvaltuuston, kunnallishallituksen tai kunnallisen lautakunnan puheenjohtajana taikka ole täyttänyt 60 vuotta, ilman pätevää syytä kieltäytykö verolautakunnan jäsenyydestä.

Jos päätöksestä, joka koskee verolautakuntaan valitsemista tai määräämistä, valitetaan, hoitakoon jäsen kuitenkin tointa, kunnes valitus on ratkaistu.

Valtiovarainministeriö voi vapauttaa verolautakuntaan määräämänsä jäsenen kesken toimikauden lautakunnan jäsenyydestä, jos hän on toiminnallaan tai käyttäytymisellään lautakunnassa tai sen ulkopuolella tahi tehtäviensä laiminlyömisellä osoittanut, ettei hän ansaitse sitä luottamusta ja kunnioitusta, jota hänen asemansa verolautakunnan jäsenenä edellyttää. Sama oikeus on kunnallisvaltuustolla valitsemaansa jäseneen nähden.

Vapauttamispäätöstä on valituksesta huolimatta heti noudatettava.

Valtiovarainministeriö määrää verolautakuntaan valtionasiamiehen ja hänelle varamiehen. Kunnallishallitus määrää lautakuntaan samoin kunnanasiamiehen ja hänelle varamiehen. Valtion- ja kunnanasiamiehenä voi olla sama henkilö. Verojohtaja sekä verolautakunnan varapuheenjohtaja ja muu jäsen tai heidän varamiehensä älköön toimiko valtion- tai kunnanasiamiehenä.

Milloin lautakunta on jaettu jaostoihin, voidaan siihen määrätä useampia valtion- ja kunnanasiamiehiä. Tehtävien jaosta valtionasiamiesten kesken määrää verotarkastaja sekä kunnanasiamiesten kesken kunnallishallitus.

Valtionasiamiehelle antamansa määräyksen voi valtiovarainministeriö peruuttaa. Niin ikään kunnallishallitus voi peruuttaa kunnanasiamiehen tehtävään antamansa määräyksen.

Verolautakunnan on pidettävä kokouksensa kunnan alueella tahi, jos verolautakunta erityisistä syistä katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi, läheisessä väestökeskuksessa.

Lautakunnan kokouksesta on ilmoitettava paitsi lautakunnan jäsenille myös valtion- ja kunnanasiamiehelle.

Milloin lautakunnan jäsen on estynyt kokoukseen saapumasta, ilmoittakoon siitä hyvissä ajoin puheenjohtajalle, jonka tulee estyneen tilalle kutsua tämän varamies. Jos tälläkin on este, kutsukoon puheenjohtaja valitun jäsenen sijaan muun valitun varamiehen sekä valtiovarainministeriön määräämän jäsenen sijaan ministeriön määräämän muun varamiehen.

Valtion- ja kunnanasiamiehellä, niin myös verotarkastajalla samoin kuin lautakunnan kutsumalla asiantuntijalla on oikeus olla saapuvilla verolautakunnan kokouksessa ja siellä ottaa osaa keskusteluun. Sivullisten älköön sallittako olla kokouksessa saapuvilla.

Verolautakunnan puheenjohtajan ja puheenjohtajana toimivan varapuheenjohtajan sekä valtion- ja kunnanasiamiehen esteellisyydestä olkoon soveltuvilta kohdilta voimassa, mitä tuomarin jäävistä on säädetty.

Lautakunnan jäsen älköön olko saapuvilla käsiteltäessä asiaa, joka koskee häntä itseään, hänen puolisoaan, lastaan, otto- tai kasvattilastaan, vanhempiaan tai puolisonsa vanhempia, sisaruksiaan tahi näiden puolisoita tai lapsia taikka sellaista yhteisöä, laitosta tai säätiötä, jonka hallitukseen tai hallintoon hän kuuluu tai josta hänellä on tuntuvaa etua.

Verolautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja sekä puheenjohtajana toimivan lisäksi enemmän kuin puolet lautakunnan muista jäsenistä.

Valtionasiamiehen tehtävänä on valvoa valtion oikeutta ja kunnanasiamiehen tehtävänä valvoa kunnan, seurakuntien sekä kansaneläkelaitoksen oikeutta verotuksessa.

Verolautakunnan kokouksessa on pidettävä sellaista pöytäkirjaa, kuin asetuksella säädetään.

Verolautakunnan jaostoissa, joiden lukumäärän valtiovarainministeriö määrää, on vähintään neljä jäsentä.

Jaostossa on puheenjohtajana verojohtaja tai, mikäli hän ei toimi jaoston puheenjohtajana, se varapuheenjohtajista, jonka verolautakunta määrää. Jaoston muut jäsenet määrää lautakunta, ottaen huomioon, että puolet jaostosta on valittuja lautakunnan jäseniä.

Verolautakunnan jaoston käsiteltävä asia on siirrettävä lautakunnan ratkaistavaksi, jos verolautakunnan puheenjohtaja tahi asianomaisen jaoston puheenjohtaja tai muu jäsen taikka valtion- tai kunnanasiamies sitä vaatii.

Verolautakunnan jaostosta ja sen puheenjohtajasta on soveltuvin osin voimassa, mitä verolautakunnasta ja sen puheenjohtajasta on säädetty.

Jokaisessa läänissä on lääninverolautakunta . Lääninverolautakunta voi toimia jaostoihin jakaantuneena.

Lääninverolautakunnassa on puheenjohtaja, riittävä määrä varapuheenjohtajia sekä, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö määrää, neljä tai useampia muita jäseniä. Muilla jäsenillä kuin puheenjohtajalla on varamies.

Lääninverolautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajat sekä muut jäsenet ja varamiehet määrää valtiovarainministeriö kahdeksi kalenterivuodeksi, ottaen huomioon, että puolet lautakunnan jäsenten kokonaisluvusta, jolloin myös puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat luetaan jäseniksi, sekä heidän varamiehensä on määrättävä kunnallisten keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä.

Valtiovarainministeriö määrää kunnallisia keskusjärjestöjä kuultuaan lautakuntaan yhden tai useampia verotusasiamiehiä ja heille varamiehet. Verotusasiamiehen on huolehdittava valtion, kuntien ja seurakuntien sekä kansaneläkelaitoksen oikeuden valvomisesta.

Verotusasiamiehelle antamansa määräyksen valtiovarainministeriö voi peruuttaa.

Lääninverolautakuntaan, sen jaostoon, puheenjohtajaan, varapuheenjohtajaan ja muihin jäseniin on vastaavasti sovellettava, mitä verolautakunnasta sekä sen puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta ja muista jäsenistä on säädetty. Lääninverolautakunnan puheenjohtajaan sovellettakoon myös, mitä 10 §:ssä on säädetty verolautakunnan jäsenestä.

Verotusasiamiehestä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä valtion- ja kunnanasiamiehestä on säädetty.

Jokaisessa kunnassa on tutkijalautakunta .

Tutkijalautakunnassa on puheenjohtaja, jona toimii verojohtaja, riittävä määrä varapuheenjohtajia sekä kuusi tai useampia muita jäseniä, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö, kunnallishallitusta kuultuaan, määrää.

Tutkijalautakunta voi toimia jakaantuneena vähintään kuusijäsenisiin jaostoihin, joiden lukumäärän valtiovarainministeriö määrää.

Tutkijalautakunnan varapuheenjohtajat ja muut jäsenet varamiehineen valitaan ja määrätään samassa järjestyksessä kuin verolautakunnan varapuheenjohtajat ja muut jäsenet, kuitenkin niin, että tutkijalautakunnan sekä valituista että määrätyistä jäsenistä tulee olla verolautakuntaan kuuluvia vähintään neljännes, mutta vähemmän kuin puolet.

Tutkijalautakunnan jaostossa on puheenjohtajana verojohtaja tai, mikäli hän ei toimi jaoston puheenjohtajana, se varapuheenjohtaja, jonka tutkijalautakunta määrää. Jaoston muut jäsenet määrää tutkijalautakunta, ottaen huomioon, että puolet jaostosta on valittuja lautakunnan jäseniä.

Tutkijalautakunnassa valvoo verolautakunnassa toimiva valtionasiamies valtion oikeutta sekä kunnanasiamies kunnan, seurakuntien ja kansaneläkelaitoksen oikeutta.

Tutkijalautakuntaan ja sen jaostoon sekä puheenjohtajaan, varapuheenjohtajaan ja muihin jäseniin on vastaavasti sovellettava, mitä verolautakunnasta ja sen jaostosta sekä puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta ja muista jäsenistä on säädetty.

Verotusta varten tulee verovelvollisen, jolla on verovuotena ollut veronalaista tuloa tai omaisuutta, kehotuksetta antaa veroilmoitus .

Velvollinen antamaan veroilmoituksen on myös jokainen, jolta verojohtaja sitä erityisesti vaatii.

Veroilmoitus on annettava verovelvollisen kotikunnan verolautakunnalle. Veroilmoitus voidaan myös jättää verovelvollisen oleskelukunnan verotoimistoon toimitettavaksi edelleen virkateitse verovelvollisen ilmoittamalle verolautakunnalle.

Verovelvollisella, joka oleskelee ulkomailla tai palvelee ulkomaan liikenteessä olevassa suomalaisessa aluksessa, on oikeus antaa veroilmoituksensa Suomen ulkomailla olevalle lähetetyn edustajan virastolle tahi sen aluksen päällikölle, jossa hän palvelee. Mainitun viranomaisen tai aluksen päällikön tulee huolehtia siitä, että annettu veroilmoitus viivytyksettä toimitetaan valtiovarainministeriölle asianomaiselle verolautakunnalle lähetettäväksi.

Milloin kiinteistö-, liike- tai ammattitulosta on kunnallisveroa suoritettava muulle kuin kotikunnalle, veroilmoitus on annettava kaksin kappalein kunkin kunnan osalta erikseen.

Verovelvollisen henkilön kotikunnaksi katsotaan se kunta, missä hänet verovuoden alussa on ollut henkikirjoitettava. Milloin puolisoita on valtion verotuksessa yhteisverotettava, pidetään miehen kotikuntaa kuitenkin myös vaimon kotikuntana. Verovelvollisen yhteisön kotikunta on se kunta, missä yhteisön kotipaikka verovuoden alussa oli.

Jäljempänä 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa on veroilmoitus annettava Helsingin kaupungin verolautakunnalle.

Veroilmoituksessa, joka on omakätisellä allekirjoituksella kunnian ja omantunnon kautta vakuutettava oikeaksi, on riittävästi eritellen ilmoitettava veronalainen tulo ja omaisuus sekä ne vähennykset, mitkä verovelvollinen tahtoo lukea hyväkseen.

Jos verovelvollinen on harjoittanut liikettä tai ammattia eri paikkakunnilla tahi muutoin saanut tuloa kahdesta tai useammasta kunnasta, on veroilmoituksessa mainittava, miten tulo hänen mielestään on kunnallisverotuksessa jaettava eri kuntien kesken.

Tulosta ja omaisuudesta, joita ei voida suuruudeltaan tai arvoltaan tarkalleen määrätä, on raha-arvon sijasta ilmoitettava ne seikat, joiden nojalla sellainen tulo tai omaisuus voidaan arvioida.

Varsinaisesta maatalous- ja metsätaloustulosta sekä poronhoidosta saadusta tulosta on annettava sellaisten tulojen laissa säädettyä arvioimista varten tarpeelliset tiedot.

Sen, joka kuuluu kirjanpitolain (701/45) 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kirjanpitovelvollisten ensimmäiseen ryhmään, on veroilmoitukseensa liitettävä luettelo, josta käy selville hänen kaikki rahavaransa, tavara- ja raaka-ainevarastonsa, rakennustensa, koneittensa, kalustonsa, saamistensa sekä muiden varojensa arvo, niin myös velkojensa määrä, ja sen, joka kuuluu kirjanpitovelvollisten toiseen, kolmanteen tai neljänteen ryhmään, oikeaksi todistettu jäljennös verovuoden ja sitä edeltäneen vuoden omaisuustaseesta ynnä verovuoden tulostaseesta sekä erityinen luettelo arvonvähennyksistä, jotka on tehty kiinteistöstä, kalustosta ja koneista ynnä muusta sellaisesta omaisuudesta, samoin kuin saamisista tehdyistä poistoista, kuin myös muut mahdolliset täydentävät tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta verotettava tulo ja omaisuus voidaan ilmoituksen perusteella saada selville.

Yhteisön on veroilmoitukseensa liitettävä myös jäljennös tilintarkastuskertomuksestaan sekä pöytäkirjanote, josta käy ilmi, mitä tilinpäätöksen vahvistamisesta, voitonjaosta ja tarkastuskertomuksen johdosta on yhteisön kokouksessa päätetty, sekä osakeyhtiön osalta, ketkä osakkeenomistajat ja kuinka suurin osakemäärin ovat olleet yhtiökokouksessa edustettuina.

Avoimen, kommandiitti- ja laivanisännistöyhtiön samoin kuin kuolinpesän ja muun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun yhtymän on veroilmoituksessaan ilmoitettava kaikkien osakkaiden tai yhtiömiesten nimet ja osoitteet sekä kunkin osuus yhtiössä tai yhtymässä taikka laiva- tai pesäosuus.

Kauppa-, teollisuus-, käsityö- tai palveluliikettä harjoittavan sekä liiketoimia välittävän verovelvollisen on veroilmoituksessaan ilmoitettava myös mainitunlaisen liikkeen liikevaihdon suuruus verovuoden aikana.

Asetuksella voidaan määrätä, mitä muita tietoja, asiakirjoja ja selvityksiä 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on veroilmoituksessaan annettava ja minkälaisia tulotositteita kirjanpitovelvollisten ensimmäiseen ryhmään kuuluvan verovelvollisen on verotusta varten käytettävä.

Asetuksella voidaan niin ikään määrätä, että verovelvollisen, joka saa tuloa muusta kiinteistöstä kuin maatalouskiinteistöstä tahi kalastuksesta taikka muusta toiminnasta kuin elinkeinon, liikkeen tai ammatin harjoittamisesta eikä yleisen lain mukaan ole kirjanpitovelvollinen, on pidettävä sellaista kirjaa, josta aikajärjestyksessä luotettavasti selviävät hänen tulonsa ja verotuksessa huomioon otettavat menonsa, sekä antaa tarkempia määräyksiä sanotusta kirjanpitotavasta ja käytettävistä tulotositteista kuin myös siitä, mitä tällaisen verovelvollisen veroilmoitustaan varten muutoin on otettava huomioon.

Saadakseen verotuksessa lukea hyväkseen säädetyt vähennykset verovelvollisen tulee veroilmoitukseensa liittää sellaiset selvitykset, kuin asetuksella tarkemmin määrätään.

Veroilmoitus on kultakin verovuodelta annettava ennen seuraavan vuoden tammikuun loppua. Verovelvollisella, joka kuuluu kirjanpitovelvollisten kolmanteen tai neljänteen ryhmään ja jonka tilikausi on päättynyt lokakuun 1 päivän jälkeen, olkoon kuitenkin oikeus antaa veroilmoituksensa viimeistään huhtikuun 1 päivänä. Sama oikeus on valtiolla, kunnalla, kuntainliitolla sekä evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalla.

Jollei 37 §:n 2 momentissa mainittuja asiakirjoja voida veroilmoitukseen liittää, ne saadaan toimittaa verotoimistoon erikseen kahden viikon kuluessa yhteisön kokouksen pitämisestä, kuitenkin viimeistään saman vuoden toukokuun kuluessa.

Veroilmoituksen lisäksi verovelvollisen tulee, saatuaan verojohtajalta, verolautakunnan jaoston puheenjohtajalta, lääninverolautakunnan puheenjohtajalta taikka valtion- tai kunnanasiamieheltä, verotusasiamieheltä tahi verotarkastajalta taikka valtiovarainministeriön tai verotoimiston asianomaiselta virkamieheltä kehotuksen, antaa samoin velvoituksin kuin veroilmoitus ne täydentävät tiedot ja selvitykset, jotka hänen verotustaan tai siitä tehdyn valituksen ratkaisemista varten saattavat olla tarpeen.

Kehotuksesta annettavat veroilmoitukset, tiedot ja selvitykset on siinä määrätyn kohtuullisen ajan kuluessa toimitettava kehotuksen antajalle.

Verojohtajalla on oikeus pyynnöstä pitentää veroilmoituksen tai siihen liitettävien asiakirjojen antamisaikaa.

Sillä viranomaisella, jolle 40 §:ssä mainitut tiedot ja selvitykset on annettava, on myös oikeus pitentää asettamaansa määräaikaa.

Veroilmoituksen, tiedon ja selvityksen antamisesta on antajalla oikeus maksutta saada todistus.

Verovelvollisen, joka on lain mukaan kirjanpitovelvollinen tai jonka on 37 §:n 6 momentissa tarkoitetuin tavoin pidettävä kirjaa tuloistaan ja menoistaan, on verojohtajan, lääninverolautakunnan puheenjohtajan, verotarkastajan tai valtiovarainministeriön asianomaisen virkamiehen kehotuksesta esitettävä sanotun viranomaisen tai tämän määräämän asiantuntevan ja esteettömänä pidettävän henkilön tarkastettavaksi liikekirjansa sekä niihin kuuluvat kalusto- ja varastoluettelot, sopimus- ja velkakirjat, laskut, kuitit ja kirjeenvaihto ynnä muut asiakirjat, jotka saattavat olla ohjeena häntä verotettaessa tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä, sekä näytettävä liikkeen varastot ja muu liikeomaisuus. Tarkastus voidaan toimeenpanna jo verovuoden aikana.

Asiakirjain tarkastus on, mikäli mahdollista, toimitettava verovelvollisen liikehuoneistossa. Suoritetusta tarkastuksesta on laadittava kertomus.

Viranomaisen, joka toimittaa henkkirjoituksen, on vuosittain ennen marraskuun 1 päivää lähetettävä asianomaiselle verotoimistolle tarpeellinen ote viimeksi laaditusta henkikirjasta. Saman viranomaisen on kunkin kuukauden 5 päivään mennessä lähetettävä kahtena kappaleena jäljennös sille edellisen kuukauden aikana tulleesta julkisen kaupanvahvistajan päiväkirjanotteesta sen veropiirin verotoimistolle, jonka alueella luovutettu kiinteistö on.

Kirkollisen ja muun rekisteriviranomaisen tulee kuukauden kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä lähettää verotoimistolle luettelot edellisen vuosineljänneksen aikana kuolleista sekä paikkakunnalle ja paikkakunnalta muuttaneista henkilöistä.

Ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnan neuvoston on vuosittain ennen syyskuun 1 päivää lähetettävä verotoimstolle kunnittain laadittu luettelo seurakunnalle verovelvollisista.

Maistraatin ja nimismiehen on ennen tammikuun ja heinäkuun loppua toimitettava verotoimistolle luettelot niistä ilmoituksista, jotka edellisenä puolivuotiskautena on tehty elinkeinon aloittamisesta tai lopettamisesta.

Tuomiokunnan tuomarin ja raastuvanoikeuden on toimitettava verotoimistolle kuukauden kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä myönnetyistä lainhuudoista tehty luettelo, johon on merkitty hakijan ja hänen saantomiehensä nimet ja kotipaikat, saannon laatu ja päiväys sekä luovutushinta ja oikeuden kiinteistölle määräämä arvo.

Verotoimistolle on, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö määrää, toimitettava myös tarpeelliset otteet maarekisteristä sekä tiedot kaupungin ja kauppalan tonttikirjasta.

Verotusta varten tulee jäljempänä mainittavien viranomaisten, henkilöiden ja yhteisöjen toimittaa asianomaiselle verotoimistolle tammikuun kuluessa edelliseltä kalenterivuodelta seuraavat asiakirjat ja tiedot:

Jäljempänä mainittavien viranomaisten, henkilöiden ja yhteisöjen tulee 40 §:ssä tarkoitetun viranomaisen kehotuksesta ilmoittaa:

Jokaisen on valtiovarainministeriön asianomaisen virkamiehen tai verotarkastajan kehotuksesta myös annettava toisen verotusta tai siitä johtunutta valitusasiaa varten sellaisia toista koskevia tietoja, jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, mikäli ne eivät koske sellaista asiaa, josta hänellä lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta.

Viranomaisella, jolle 45 §:n 2–8 kohdassa sekä 46 ja 47 §:ssä tarkoitetut tiedot on annettava, on oikeus tarkastaa tai 43 §:ssä mainituin tavoin tarkastuttaa kaikki ne liike- ja muut asiakirjat, joista sanottuja tietoja voi olla saatavissa.

Viranomaisen ja julkisen laitoksen tulee 40 §:ssä tarkoitetun viranomaisen pyynnöstä antaa verotusta varten tarpeellisia tietoja taikka sallia sellaisen viranomaisen tai hänen valtuuttamansa ottaa niistä selko, mikäli ne eivät koske sellaista asiaa, josta lain mukaan ei saa todistaa.

Veroilmoitus ja, mikäli tarpeelliseksi katsotaan, muut tiedot, joista tässä laissa on säädetty, on annettava valtiovarainministeriön vahvistamia lomakkeita käyttäen.

Velvollinen täyttämään, mitä ilmoittamisvelvollisuudesta on säädetty, on holhouksen alaisen puolesta holhooja ja poissa olevan puolesta hänelle määrätty uskottu mies hallittavanaan olevasta tulosta ja omaisuudesta sekä kuolinpesän puolesta se, jolla on pesä hallussaan, taikka, jos pesä on jaettu, se, jonka hallussa pesä jaon aikana oli.

Yhteisön ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen on asianomaisen hallituksen tai hallinnon asiana. Veroilmoituksen tulee olla toimitusjohtajan taikka ainakin yhden hallituksen tai hallinnon jäsenen allekirjoittama.

Avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön, laivanisännistöyhtiön ja yhtymän ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen on sellaisen osakkaan velvollisuutena, joka 3 §:n 1 momentin mukaan on sen verosta vastuussa.

Ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen henkilön puolesta, joka ei asu valtakunnassa, ja ulkomaisen yhteisön puolesta on myös niiden täällä olevan edustajan asiana.

Joka poissaolon tai muun laillisen esteen tähden on estynyt täyttämästä ilmoittamisvelvollisuuttaan, saa asettaa sijaansa soveliaan henkilön; vastatkoon kuitenkin siitä, mitä sijainen tekee tai jättää tekemättä.

Sen, joka on laiminlyönyt veroilmoituksen tai muun tässä laissa säädetyn tiedon tai asiakirjan antamisen määräajassa taikka joka on antanut ne puutteellisina, tulee verojohtajan tai muun 40 §:ssä mainitun viranomaisen kehotuksesta uuden kohtuullisen määräajan kuluessa täyttää velvollisuutensa.

Viranomaisen kehotus tietojen tai asiakirjain antamiseen on tarpeellisesti yksilöitynä annettava kirjallisesti. Kehotuksessa on ilmoitettava aika, jonka kuluessa ilmoittamisvelvollisuus on täytettävä, se seuraamus, minkä velvollisuuden laiminlyöminen tuottaa, sekä mitä 54 §:ssä on ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisen helpottamiseksi säädetty. Milloin tieto voidaan antaa vahvistetulla lomakkeella, on sellainen liitettävä kehotukseen.

Joka haluaa selvitystä ilmoittamisvelvollisuudestaan tai ilmoittamistavasta, saakoon sitä verojohtajalta tai tämän sitä varten määräämältä henkilöltä, joka myös maksutta avustaa ilmoittamisvelvollista ilmoituksen laadinnassa.

Milloin ilmoittamisvelvollisen on vaikeata antaa tietoja kirjallisesti, saakoon esittää ne suullisesti, jolloin tietojen vastaanottaja laatii niistä kirjoituksen ja antaja nimikirjoituksellaan vakuuttaa ne oikeiksi.

Verotettavan tulon ja omaisuuden määriä vahvistettaessa on tunnollisesti sekä valtion ja kunnan että verovelvollisen etua silmällä pitäen harkittava, mitä verovelvollisen tulosta ja omaisuudesta sekä muista asiaan kuuluvista seikoista on veroilmoituksesta tai muutoin selville käynyt taikka muulla perusteella on oikeaksi katsottava.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin, kuin jos asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin kauppahinta, muu vastike tahi suoritusaika kauppa- tai muussa sopimuksessa on määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, on verolautakunnalla oikeus arvioida verotettava tulo ja omaisuus.

Jos on ilmeistä, että osakeyhtiö tai muu yhteisö on suorittanut osakkaansa taikka tämän puolison, lapsen, vanhemman tai muun omaisen hyväksi palkan, lahjapalkkion, osapalkan, asuntoedun, edustus- tai matkakustannuksen, vakuutusmaksun tahi muun sellaisen hyvityksen nimellä enemmän, kuin on pidettävä kohtuullisena, taikka että yhteisö on hintana, vuokrana, korkona, provisiona tai muuna kustannuksena edellä mainituille henkilöille maksanut olennaisesti enemmän tai heiltä kantanut vähemmän, kuin mikä on tavallista, otettakoon se verotuksessa huomioon kohtuullisen määräisenä.

Jos osakeyhtiö lunastamalla omia osakkeitaan tai alentamalla osakepääomaansa on jakanut varoja osakkailleen ja jos on ilmeistä, että varojen jakaminen on tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.

Jos verotusta toimitettaessa tai siitä tehtyä muutoksenhakua ratkaistaessa ilmaantuu eri mieliä, tulee se mielipide päätökseksi, jota useimpien on katsottava kannattaneen, sekä äänten jakautuessa tasan se mielipide, joka on verovelvolliselle edullisempi, tahi, ellei tätä perustetta käy soveltaminen, se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.

Kunnallisveroa on verovelvollisen suoritettava:

Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa liikkeen tai ammatin pysyväistä harjoittamista varten on erityinen laitos tai jossa on ryhdytty erityisiin järjestelyihin, kuten paikkaa, missä sijaitsee liikkeen johto, sivuliike, teollisuuslaitos, tuotantolaitos, työpaja tai myymälä taikka muu pysyväinen osto- tai myyntipaikka. Kiinteäksi toimipaikaksi luetaan myös käytössä oleva kaivos tai muu löydös, kivilouhos, turvesuo, soranotto- tai muu siihen verrattava paikka taikka palstoitettujen tai palstoitettaviksi tarkoitettujen kiinteistöjen ammattimaisessa myynnissä nämä kiinteistöt ja rakennusurakoinnissa paikka, jossa sellaista urakointia on huomattavassa määrässä harjoitettu, sekä linjaliikenteen harjoittamisessa myös liikkeen huoltopaikka tai muu erityinen, liikennettä palveleva pysyväinen laitos.

Milloin liiketulosta on suoritettava kunnallisveroa useammalle kunnalle, siitä on viisi prosenttia taikka, milloin olosuhteet antavat siihen aihetta, suurempi tai pienempikin osuus verotettava siinä kunnassa, jossa pääkonttori sijaitsee (pääkonttorikunta) , ja muu osa niissä kunnissa, joissa muuta kiinteätä toimipaikkaa on käytetty, jaettuna kohtuuden mukaisesti eri kunnissa valmistettujen tavaroiden arvon, liikevaihdon suuruuden, sijoitettujen varojen määrän, työntekijäin lukumäärän tai muiden sellaisten perusteiden mukaan, jotka voivat osoittaa eri kunnia saaduksi katsottavan tulon määrää.

Jos liikettä tai ammattia on harjoitettu valtakunnassa siten, ettei sitä voida katsoa harjoitetun missään kunnassa olevasta kiinteästä toimipaikasta, tahi jos ulkomaisella yhteisöllä tai sellaisella henkilöllä, jolla verovuoden alussa ei ole ollut valtakunnassa kotikuntaa, on ollut henkilökohtaista tuloa täältä taikka jos tulosta maksettavan veron 59 §:n mukaan muutoin ei voida katsoa kuuluvan millekään tietylle kunnalle, verovelvollisen on suoritettava kunnallisveroa valtiolle.

Milloin henkilön, jonka on verovelvollisuutta koskevien säännösten mukaan katsottava asuneen verovuonna Suomessa, on suoritettava henkilökohtaisista tuloistaan kunnallisvero valtiolle, määrätään kunnallisverotuksessa verotettava tulo, niinkuin verovelvollisen kotikuntana olisi verovuoden alussa ollut Helsingin kaupunki.

Veron määrää:

Veronoikaisu ja jälkiverotus on sen kunnan verolautakunnan toimitettava, jossa vero olisi ollut määrättävä, jos verotus olisi oikeaan aikaan tapahtunut.

Milloin liikettä tai ammattia on harjoitettu siten, että siitä on suoritettava veroa kahdelle tai useammalle kunnalle, vahvistaa 63 §:n säännöksestä poiketen sen läänin lääninverolautakunta, jossa verovelvollisen kotikunta on, tällaisen verovelvollisen verotettavan tulon ja sen jakamisen asianomaisten kuntien kesken sekä näille kunnille tulevien veroäyrien määrät. Näiden kuntien verolautakuntien on tehtävä lääninverolautakunnalle ehdotukset asianomaiselle kunnalle tulevien veroäyrien määrästä.

Lääninverolautakunta vahvistaa edellä 1 momentissa tarkoitettujen verovelvollisten verotettavan tulon ja omaisuuden myös valtionverotuksessa.

Valtiovarainministeriöllä on oikeus määrätä, että muidenkin erityisiin ryhmiin kuuluvien verovelvollisten verotuksesta on hankittava lääninverolautakunnan lausunto.

Kunnallisen jaoituksen muutoksen voimaantuloa seuraavana vuotena toimitettavassa verotuksessa on 34, 59 ja 63 §:n säännöksiä sovellettava, niinkuin uusi jaoitus olisi tullut voimaan vuotta aikaisemmin.

Verotusta varten on maatalouskiinteistöjen tilukset mitattava. Viljelysmaa, johon luetaan pelto ja siihen verrattava viljelyslaidun sekä luonnonniitty ja -laidun, on jyvitettävä sekä metsämaa luokitettava, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään (verojyvitys ja -luokitus) .

Verojyvityksen ja -luokituksen suorittamisesta kunnassa sekä työn suorittajan ottamisesta tähän tehtävään määrää valtiovarainministeriö kunnallisvaltuustoa kuultuaan.

Viljelysmaalle annetaan verojyvityksessä 1 momentissa tarkoitettujen perusteiden mukaan pistearvo, niinkuin asetuksella tarkemmin säädetään. Kunkin tiluskuvion pinta-ala muunnetaan verohehtaareiksi siten, että pinta-ala kerrotaan pistearvon sadasosalla.

Valtiovarainministeriön asiana on valvoa verojyvityksen ja -luokituksen suorittamista. Kunnallisvaltuuston on valittava toimikunta avustamaan tässä valvonnassa valtiovarainministeriön antamien ohjeiden mukaan.

Kun verojyvitys ja -luokitus kunnassa on suoritettu, verojohtajan on asetettava siinä laaditut asiakirjat ja kartat verovelvollisten nähtäviksi soveliaana vuodenaikana kuudenkymmenen päivän ajaksi siitä lukien, kun asiasta on ilmoitettu, niinkuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan.

Verojyvitystä ja -luokitusta, joka on 67 §:n mukaisesti asetettu verovelvollisten nähtäväksi, noudatettakoon sitovana ensimmäisen kerran siinä verotuksessa, joka toimitetaan nähtävänä pitämisajan päättymistä seuraavana kalenterivuotena. Milloin valtion tai kunnan puolesta on jäljempänä 90 §:ssä säädetyin tavoin vaadittu verojyvityksen ja -luokituksen kumoamista kokonaisuudessaan, noudatettakoon sitä kuitenkin vasta sen lainvoimaiseksi tulemista seuraavana kalenterivuotena toimitettavassa verotuksessa. Jos lääninoikeus valituksen johdosta muuttaa jo verotuksessa sovellettua verojyvitystä ja -luokitusta jonkin kiinteistön osalta, tehtäköön verotukseen vastaava oikaisu verolautakunnan päätöksellä tai, jos verotus ei ole saanut lainvoimaa, sitä koskevan muutoksenhaun johdosta annettavan ratkaisun yhteydessä.

Verojyvityksestä ja -luokituksesta on verotuksessa kuitenkin poikettava, milloin havaitaan, että kiinteistön viljelysmaan tai metsämaan pinta-alassa on verojyvityksen ja -luokituksen toimittamisen jälkeen tapahtunut muutos. Niin ikään on verojyvityksestä ja -luokituksesta poikettava, jos viljelysmaan tai metsämaan tuottoon vaikuttavissa tekijöissä on tapahtunut sellainen muutos, joka aiheuttaa viljelysmaan tai metsämaan tuoton lisääntymisen tai vähentymisen ainakin viidellä sadalta.

Ennakkotiedon antamista varten kysymyksessä, joka koskee verovelvolliselle määrättävää valtionveroa tai kunnallisveroa taikka ennakkoperinnästä voimassa olevien säännösten mukaan tapahtuvaa ennakon pidättämistä tai suorittamista, on valtiovarainministeriön yhteydessä keskusverolautakunta .

Keskusverolautakunta voi, jos se katsotaan verovelvolliselle tai ennakon pidättämiseen velvolliselle erityisen tärkeäksi, hakemuksesta antaa 1 momentissa tarkoitetun ennakkotiedon kirjallisella päätöksellä, jota on, kun hakija tekee siitä vaatimuksen, sitovana noudatettava siinä verotuksessa tai ennakkoperinnässä, jota varten ennakkotieto on annettu.

Keskusverolautakunnassa on puheenjohtaja ja kuusi muuta jäsentä, jotka ynnä heidän varamiehensä valtioneuvosto määrää viisivuotiskausittain. Jäsenistä on kaksi määrättävä valtiovarainministeriön viran haltijoista sekä kaksi kunnallisten keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä.

Keskusverolautakunnan puheenjohtajalta vaaditaan tuomarinviran hoitamiseen oikeuttava tutkinto sekä perehtyneisyyttä tuomarintehtäviin. Vähintään puolet keskusverolautakunnan muista jäsenistä tulee olla tuomarinviran hoitamiseen oikeuttavan tutkinnon suorittaneita. Sen ohessa keskusverolautakunnan kaikkien jäsenten tulee olla veroasioihin perehtyneitä, ja heillä tulee, mikäli mahdollista, olla tuntemusta talouselämän eri aloista.

Ennen kuin verotettava tulo ja omaisuus vahvistetaan, on verotusaineisto valmistelevasti käsiteltävä verotoimistossa (verovalmistelu) .

Verotusta toimittaessaan verolautakunnan on ennen muiden paitsi luonnollisten vähennysten tekemistä kunkin tulolähteen ja omaisuusryhmän osalta:

Harkintaverotusta älköön sovellettako liikkeestä saatuun tuloon kahtena ensimmäisenä verovuotena liikkeen perustamisesta lukien, mikäli sitä ei voida katsoa perustetun ennestään olemassa olevan liikkeen toiminnan jatkamista varten.

Milloin tulo valtakunnassa harjoitetusta liikkeestä, joka välittömästi tai välillisesti on riippuvainen ulkomaisesta yhteisöstä tai ulkomaalla asuvasta henkilöstä, jää huomattavasti pienemmäksi kuin muista samanlaisista liikkeistä yleensä saatu tulo, taikka jos sellaisen liikkeen tulo muutoin on katsottava kohtuuttoman pieneksi, voidaan liikettä, sen jälkeen kun verovelvolliselle on annettu tilaisuus selvityksen esittämiseen, harkinnan mukaan verottaa tulosta, jota liikkeen laatuun ja laajuuteen nähden on pidettävä kohtuullisena.

Ulkomaisen vakuutuslaitoksen tulon arvioimista varten voidaan asetuksella määrätä, miten monta prosenttia vakuutusmaksuista, jotka sellainen laitos on kantanut täällä harjoitetusta vakuutusliikkeestä, on eri vakuutusaloilla luettava täältä saaduksi tuloksi.

Jos sellainen ulkomaalla asuva henkilö tai ulkomainen yhteisö, jolla ei ole täällä kiinteätä toimipaikkaa, harjoittaa täällä ansiotoimintaa, on tällaisen henkilön tai yhteisön suoritettava veroa siitä tulosta, jonka arvioidaan muodostuneen valtakunnassa harjoitetusta toiminnasta.

Jos verovelvollisen omaisuusaseman havaitaan siitä tehtyjen laskelmien mukaan verovuoden aikana muodostuneen hänelle edullisemmaksi, kuin hänen tulojensa ja menojensa väliseen suhteeseen nähden, ottaen huomioon menoina myös hänen elinsuhteittensa mukaiset arvioidut yksityismenonsa, olisi ollut mahdollista, eikä verovelvollinen vaadittaessa esitä luotettavaa selvitystä siitä, että sen mukaisen omaisuuden lisäyksen on katsottava muodostuneen aikaisemmin verotetusta tai verovapaasta tulosta tahi tulosta, jota ei enää voida jälkiverottaa, pidettäköön tätä lisäystä, ellei häntä siitä ole jälki verotettava, hänen verovuodelta verotettavana tulonaan.

Sen jälkeen kun verolautakunta on kunkin tulolähteen ja omaisuusryhmän osalta vahvistanut tulon ja omaisuuden sekä määrännyt verovelvollisen tulojen ja omaisuuden kokonaismäärästä tehtävät vähennykset, verolautakunnan on vahvistettava valtionverotuksessa verotettava tulo ja omaisuus sekä verovelvollisen veroluokka ynnä hänen verostaan alaikäisten lasten elättämisen tai muun säädetyn perusteen nojalla tehtävä vähennys, samoin kuin kunnallisverotuksessa verotettava tulo ja siltä pantavien veroäyrien määrä.

Veroäyrejä määrättäessä jätetään se tulon osa, joka ei vastaa täyttä kymmentä veroäyriä, kunkin tulolähteen osalta huomioon ottamatta.

Veroäyrit määrätään erikseen

Verolautakunnan on määrättävä veroa korotettavaksi (veronkorotus):

Veronkorotus määrätään kunnallisveron osalta veroäyreinä.

Milloin 1 momentissa tarkoitettu puutteellisuus tai virheellisyys on koskenut vain tiettyä tulon tai omaisuuden osaa, on veronkorotus määrättävä vain tämän tulon tai omaisuuden osan aiheuttamasta veron tai veroäyrien lisääntymisestä.

Kunnallishallituksen asiana on, saatuaan verolautakunnalta ilmoituksen verotuksessa määrättyjen veroäyrien kokonaismäärästä, vahvistaa kunnallisen veroäyrin hinta. Samoin on kirkollisten viranomaisten, saatuaan tiedon veroäyrien kokonaismäärästä, vahvistettava kirkollisten veroäyrien hinta.

Edellä 62 §:ssä mainituissa tapauksissa määrätään kunnallisvero Helsingin kaupungille vahvistetun veroäyrin hinnan mukaan.

Verojohtajan on verolautakunnan 75 ja 77 §:n mukaisesti tekemien päätösten nojalla maksuunpantava verovelvollisen valtionvero.

Kun veroäyrin hinta on 78 §:ssä mainituin tavoin vahvistettu, tulee verojohtajan määrätä kunkin verovelvollisen maksettavan kunnallisveron ja evankelisluterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle verovelvollisen osalta myös kirkollisveron lopullinen suuruus kertomalla veroäyrin hinta vahvistetulla veroäyrien lukumäärällä sekä maksuunpanna kunnallis- ja kirkollisvero.

Niin ikään verojohtajan on, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, määrättävä ja maksuunpantava kansaneläkevakuutusmaksu.

Verovelvollisista on kunkin kunnan osalta laadittava veroluettelo , joka sisältää tiedot kunkin verovelvollisen verotettavasta tulosta ja omaisuudesta, maksuunpannuista valtion-, kunnallis- ja kirkollisveroista sekä kansaneläkevakuutusmaksusta ynnä niiden suoritukseksi käytettävistä ennakoista.

Tarkemmat säännökset veroluettelosta annetaan asetuksella.

Veroluettelo on pidettävä julkisesti nähtävänä kymmenen päivän ajan verolautakunnan päättämässä paikassa kunnan alueella tai, jos se on erityisistä syistä tarkoituksenmukaista, läheisessä väestökeskuksessa. Nähtävillepanosta on sitä ennen ilmoitettava, niinkuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan.

Verotuksen katsotaan päättyneen silloin, kun veroluettelo on pantu 1 momentin mukaan julkisesti nähtäväksi.

Jos verovelvolliselle laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi tahi sen johdosta, että verolautakunta ei ole asiaa joltakin osalta tutkinut, on, hänen sitä aiheuttamattaan, jäänyt panematta säädetty vero tai osa siitä, tehtäköön oikaisu verotuksen toimittamisvuotta seuraavien kahden vuoden kuluessa (veronoikaisu) .

Jos verovelvollinen sen johdosta, että hän on jättänyt antamatta veroilmoituksen taikka antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen tahi muun tiedon tai asiakirja n, on säännönmukaisessa verotuksessa jäänyt kokonaan tai osaksi verottamatta, on hänen suoritettavakseen jonakin säännönmukaisen verotuksen toimittamisvuotta seuraavista viidestä vuodesta määrättävä se vero, mikä mainitusta syystä on jäänyt hänelle panematta, veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavaksi säädettyä veronlisäystä vastaavine korkoineen ynnä säädetty veronkorotus (jälkiverotus) .

Milloin edellä 82 ja 83 §:ssä mainitusta syystä asianomaisena vuotena verottamatta jäänyt tulo on verotettu jonakin muuna vuotena ja tämä verotus on saanut lainvoiman, on verovelvollinen veronoikaisun tai jälkiverotuksen yhteydessä osoitettava saamaan takaisin se vero, mikä samasta tulosta on sanottuna muuna vuotena pantu verovelvollisen maksettavaksi.

Verovelvollisen kuoltua tulee veronoikaisun ja jälkiverotuksen kohdistua kuolinpesään, ja noudatettakoon silloin, mitä 4 §:ssä on sanottu. Kuolinpesään kohdistuvaa veronoikaisua tai jälkiverotusta älköön kuitenkaan toimitettako myöhemmin kuin kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona perukirja on annettu perintöverolautakunnalle.

Veronoikaisu, jälkiverotus ja muutoksenhakuviranomaisen uudelleen verolautakunnan toimitettavaksi palauttama verotus toimitettakoon säännönmukaisesta verotuksesta erillisenä.

Edellä 1 momentissa mainituissa tapauksissa toimitettavissa verotuksissa on käytettävä sitä veroasteikkoa, verokantaa ja veroäyrin hintaa, jota olisi ollut sovellettava, jos verotus olisi tapahtunut oikeaan aikaan.

Edellä 86 §:n 1 momentissa mainituista verotuksista on kunkin kunnan osalta laadittava erillinen veroluettelo. Verotetulle on tällaisesta verotuksesta toimitettava virkateitse henkilökohtainen tieto veroluettelon otteella, johon on liitettävä osoitus siitä, miten ja minkä ajan kuluessa verotukseen saadaan hakea muutosta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun veroluetteloon ei ole sovellettava 81 §:n säännöstä.

Verojohtajan tulee, veroluettelon mukaisesti, kirjoituttaa verolippu jokaiselle, jolle on maksuunpantu veroa tai kansaneläkevakuutusmaksua tahi jolle veron ennakkoa on määrätty palautettavaksi.

Veroliput, joihin on merkittävä, miten verotukseen voidaan hakea muutosta, on ennen veroluettelon nähtäville panoa lähetettävä verovelvollisille.

Milloin veron koko määrästä on 3 §:n säännöksen nojalla vastuussa muukin henkilö kuin verovelvollinen, vero on 79 §:ssä säädetyin tavoin maksuunpantava verovelvollisen ja verosta vastuussa olevien henkilöiden yhteisvastuullisesti suoritettavaksi. Veroluetteloon ja verolippuun on tällöin merkittävä verosta vastuussa olevat henkilöt.

Jos veroluetteloon ei ole tehty 1 momentissa tarkoitettua merkintää verosta vastuussa olevasta henkilöstä tai jos toinen henkilö on 3 §:n mukaan vastuussa vain osasta veroa, määrätköön tarvittaessa sen veropiirin verojohtaja, jossa maksuunpano on tapahtunut, edellä tarkoitettua henkilöä kuultuaan, hänet verovelvollisen kanssa yhteisvastuulliseksi veron tai sen osan suorittamisesta. Samalla tavoin meneteltäköön, kun on todettava 4 §:ssä tarkoitettu kuolinpesän osakkaan vastuu kuolleen henkilön tulosta ja omaisuudesta suoritettavasta verosta.

Mitä tässä pykälässä säädetään verosta, sovelletaan 3 §:n 2 momentissa ja 4 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa myös kansaneläkevakuutusmaksuun.

Omistamansa tai hallitsemansa maatalouskiinteistön verojyvitykseen ja -luokitukseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta sen läänin lääninhallitukselta, jossa kiinteistö sijaitsee. Muutoksenhaku on tehtävä kirjallisesti, ja valituskirja on toimitettava asianomaiseen verotoimistoon tai lääninhallitukseen sen ajan kuluessa, jona verojyvitys ja -luokitus 67 §:n säännöksen mukaan pidetään kunnassa nähtävänä. Valtion puolesta on verotarkastajalla ja valtionasiamiehellä sekä kunnan puolesta kunnanasiamiehellä ja kunnallishallituksella oikeus hakea samassa ajassa muutosta verojyvitykseen ja -luokitukseen jonkin tilan osalta tai vaatia verojyvityksen ja -luokituksen kokonaan kumoamista.

Lääninoikeuden on toimitettava 1 momentissa tarkoitetun muutoksenhaun johdosta katselmus ja suullinen kuulustelu tai, jos asia voidaan ratkaista ilman sellaista menettelyä, varattava asianomaisille tilaisuus kirjallisen vastineen antamiseen.

Lääninoikeuden on valtion tai kunnan puolesta tehdystä vaatimuksesta kumottava verojyvitys ja -luokitus kokonaisuudessaan, milloin se havaitaan niin virheelliseksi tai puutteelliseksi, että sen soveltaminen aiheuttaisi olennaisesti epätasaisen verotuksen.

Lääninhallituksen tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa antama päätös on lopullinen.

Veron ja kansaneläkevakuutusmaksun määräämiseen ja maksuunpanoon voi hakea muutosta verovelvollinen itse sekä jokainen muu, jonka oman veron määrään verotus välittömästi saattaa vaikuttaa tai joka on veron suorittamisesta joko julkis- tai yksityisoikeudellisen oikeussuhteen perusteella vastuussa.

Valtion- ja kunnanasiamiehellä, verotusasiamiehellä, verotarkastajalla sekä kunnallishallituksella on niin ikään oikeus hakea muutosta verotukseen. Seurakunnalla on oikeus hakea muutosta 79 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kirkollisveron maksuunpanoon sekä kunnanasiamiehellä ja kansaneläkelaitoksella 79 §:n 3 momentissa mainittuun kansaneläkevakuutusmaksun määräämiseen ja maksuunpanoon.

Muutosta voi verovelvollinen tai muu 91 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö hakea tutkijalautakunnalle tehtävällä muistutuksella (veromuistutus) .

Maalaiskunnassa tutkijalautakunta kokoontuu aikaisintaan neljäntoista päivän kuluttua siitä päivästä, jona veroluettelo on pantu julkisesti nähtäville, aikana ja paikassa, joista kuulutetaan siten, kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Veromuistutus voidaan tutkijalautakunnalle esittää joko suullisesti tai kirjallisesti. Kirjallinen muistutus on toimitettava tutkijalautakunnalle tai asianomaisen veropiirin verotoimistolle niin hyvissä ajoin, että tutkijalautakunta voi sen ilmoitetussa järjestyksessä käsitellä. Muistutuksesta tutkijalautakunnan on kuultava valtion- ja kunnanasiamiestä, joiden on sitä varten oltava tutkijalautakunnan kokouksessa saapuvilla. Tutkijalautakunnan päätös on heti, kun muistutus on ratkaistu, julistettava saapuvilla oleville asianosaisille.

Kaupungissa on veromuistutus tehtävä tutkijalautakunnalle kirjallisesti. Muistutuskirjelmä on neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun veroluettelo on pantu julkisesti nähtäväksi, toimitettava asianomaisen veropiirin verotoimistolle. Muistutuksesta tutkijalautakunnan on kuultava valtion- ja kunnanasiamiestä.

Tutkijalautakunnan päätöksestä on tehtävä merkintä veroluetteloon. Siitä on myös lähetettävä ilmoitus muistutuksen tekijälle, maalaiskunnassa kuitenkin vain, milloin muistuksen tekijä tai hänen valtuuttamansa asiamies ei ole ollut kokouksessa saapuvilla.

Lääninverolautakunnan toimittamasta verotuksesta, samoin kuin veronoikaisusta, jäikiverotuksesta ja verotuksesta, joka on toimitettu verolautakunnan uudelleen käsiteltäväksi palautetussa asiassa, älköön tehtäkö veromuistutusta.

Verovelvollinen tai muu 91 §:n mukaan muutoksenhakuun oikeutettu voi, olipa veromuistutus tehty tai ei, hakea muutosta sen läänin lääninhallitukselta, jonka alueella verovelvollisen kotikunta on tai häntä on henkilökohtaisista tuloista verotettu, taikka, ellei hänellä ole valtakunnassa kotikuntaa eikä häntä ole täällä verotettu henkilökohtaisista tuloista, Uudenmaan lääninhallitukselta. Muutoksenhaku on tehtävä kirjallisesti, ja valituskirja on toimitettava veropiirin verotoimistoon taikka lääninhallitukseen viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona tutkijalautakunnan ilmoitus valitusajan alkamisesta on julkipantu siten, kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan (säännönmukainen valitus) .

Jos muutoksenhakukirjelmä on annettu verotoimistoon, tulee verojohtajan, varattuaan valtion tai kunnan puolesta tehdyn valituksen johdosta verovelvolliselle tilaisuuden vastineen antamiseen sekä hankittuaan 91 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön tekemästä valituksesta valtion- ja kunnanasiamiehen vastineen, viipymättä lääninhallitukseen lähettää valituskirja vastineineen ja verotuksen perusteena olleet asiakirjat sekä otteet verolautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta ynnä tutkijalautakunnan pöytäkirjasta, jos asia on tutkijalautakunnassa käsitelty. Vielä asiakirjoihin on liitettävä selvitys valitusajan alkamisesta sekä verojohtajan lausunto valituksesta. Jos valitus on toimitettu lääninhallitukseen tai jos siihen muutoin on aihetta, vaatikoon lääninoikeus verojohtajan välityksellä tarpeelliset vastineet, selvitykset ja lausunnot.

Edellä 86 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa luetaan muutoksenhakuaika kuitenkin 91 §:n 1 momentin nojalla muutoksenhakuun oikeutettujen osalta 87 §:n mukaisesta tiedoksi antamisesta sekä 91 §:n 2 momentissa mainittujen viranomaisten osalta verolautakunnan päätöksen tekemisestä.

Milloin verovelvollista on verotettu useammassa kunnassa, hänellä on oikeus hakea muutosta kaikkiin verotuksiin yhdellä muutoksenhakukirjalla, joka on toimitettava joko 1 momentissa tarkoitettuun lääninhallitukseen tai johonkin asianomaisista verotoimistoista viimeksi päättyvän muutoksenhakuajan kuluessa.

Jos verovelvollinen tai muu 91 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö tahtoo valittaa verotuksesta sillä perusteella, että verotus on toimitettu lakia virheellisesti tulkiten tai että siinä on tapahtunut ilmeinen olennainen asiallinen erehdys taikka että asiaa käsiteltäessä verolautakunnassa on tapahtunut sellaiseen tuomiovirheeseen verrattava virhe, kuin oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 21 §:ssä tarkoitetaan, saakoon hän tällaiseen verotuksen perusteeseen hakea muutosta 93 §:ssä tarkoitetulta lääninhallitukseita samassa pykälässä mainittujen määräaikojen jälkeenkin (perustevalitus) . Samalla tavoin haetaan muutosta 89 §:n 2 momentin nojalla annettuun verojohtajan päätökseen.

Milloin verovelvolliselle on määrätty valtionveroa tai henkilökohtaisesta tulosta kunnallisveroa jossakin muussa kunnassa kuin siinä, jonka verolautakunnalle hän on veroilmoituksensa antanut, voidaan, jos jokin muu kuin viimeksi mainittu kunta on verovelvollisen oikea verotuspaikka, perustevalituksena hakea muutosta myös veron määrään. Sama on laki, milloin tietystä liike-, ammatti- tai kiinteistötulosta on määrätty kunnallisveroa muussa kunnassa, kuin mistä verovelvollinen on ilmoittanut sen saaneensa.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainittua valitusta älköön kuitenkaan tehtäkö myöhemmin kuin viidennen vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta lukien, jona veron maksuunpano on tapahtunut.

Tässä pykälässä tarkoitettua valitusta koskeva muutoksenhakukirja on toimitettava 93 §:n 1 tai 4 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle. Valituksesta on hankittava 93 §:n 2 momentissa tarkoitetut vastineet, selvitykset ja lausunnot.

Milloin verovelvolliselle on määrätty valtionveroa tai samasta tulosta kunnallisveroa kahdessa tai useammassa kunnassa, asia voidaan saattaa lääninoikeuden käsiteltäväksi perustevalituksin myös siten, että sen veropiirin verojohtaja, jossa jokin verotuksista on toimitettu, taikka lääninhallituksen asianomainen virkamies tai ulosottomies verovelvollisen pyynnöstä ilmoittaa asian lääninhallitukselle. Verojohtaja tai ulosottomies antakoon pyynnöstä verovelvolliselle todistuksen asian vireillepanosta.

Lääninhallituksen päätöksestä muussa kuin 90 §:ssä tarkoitetussa asiassa on niillä, jotka 91 §:n mukaan voivat hakea muutosta verotukseen, oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen kuudenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Valtion puolesta on valitusoikeus kuitenkin tarkastusasiamiehellä ja kunnan puolesta kunnallishallituksella. Tarkastusasiamiehelle luetaan valitusaika päätöksenteon päivästä.

Valituskirja sekä lääninhallituksen päätös ynnä, jos valitus ei ole valtion puolesta tehty, selvitys siitä, milloin valittaja on saanut päätöksen tiedokseen, on 1 momentissa mainitussa ajassa toimitettava lääninhallitukseen, joka varatko on asianosaisille tilaisuuden vastineen antamiseen määräajan kuluessa sekä lähettäköön korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituksen vastineineen ynnä asiassa kertyneet asiakirjat.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu valituskirja voidaan toimittaa myös suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Milloin valitusta käsiteltäessä havaitaan, että veroa ei ole määrätty oikeassa verotuspaikassa, on lääninoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden, elleivät ne katso voivansa asiaa välittömästi ratkaista, siirrettävä se sille verolautakunnalle, jonka olisi pitänyt toimittaa verotus.

Jos lääninoikeus muutoksenhakemusta käsitellessään toteaa, että valitus kuuluu toisen läänin lääninhallituksen käsiteltäväksi, on asia siirrettävä viimeksi mainittuun lääninhallitukseen.

Milloin valituksen käsitteleminen olisi kuulunut toiselle lääninhallitukselle, kuin missä se on ratkaistu, siirtäköön korkein hallinto-oikeus, jollei se katso voivansa asiaa välittömästi ratkaista, asian ensiksi mainitulle lääninhallitukselle.

Keskusverolautakunnan päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta tämän lain 69 §:ssä tarkoitettua ennakkotietoa, ei saa hakea muutosta.

Hakijalla, valtiovarainministeriöllä, kunnallishallituksella ja kansaneläkelaitoksella on oikeus valittaa keskusverolautakunnan ennakkotiedon sisältävästä päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen kolmenkymmenen päivän kuluessa luettuna päätöksen tiedoksi saamisesta. Asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä kiireellisenä.

Jos verotus on jonkin kunnan kohdalta toimitettu olennaisesti väärin, korkein hallinto-oikeus voi valtionasiamiehen, verotarkastajan, kunnanasiamiehen tai kunnallishallituksen taikka kunnassa verotetun vaatimuksesta kumota verotuksen kokonaisuudessaan tai tarpeellisilta osilta ja määrätä verotuksen uudelleen toimitettavaksi. Vaatimus on kolmenkymmenen päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona verotus on päättynyt, annettava kirjallisesti verotoimistoon. Verojohtajan on viipymättä toimitettava se ynnä verolautakunnan antama selitys korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä kiireellisenä.

Lainvoiman saaneen päätöksen purkamista tai menetetyn määräajan takaisin antamista koskevissa asioissa käyttää valtion puhevaltaa verotarkastaja.

Asetuksella voidaan erityisten paikallisten tai muutoin poikkeuksellisten olojen johdosta pitentää muutoksenhakuaikaa verolautakunnan, tutkijalautakunnan tai lääninhallituksen päätöksestä.

Verovelvolliselta ennakkoperintälain mukaan pidätetty ennakko on käytettävä hänelle määrätyn valtionveron ja siinä kunnassa, missä hän on velvollinen suorittamaan kunnallisveroa henkilökohtaisista tuloista, määrätyn kunnallis- ja kirkollisveron sekä kansaneläkevakuutusmaksun suoritukseksi.

Ennakko, joka on ennakkoperintälain mukaan määrätty verovelvolliselta kannettavaksi 103 §:ssä tarkoitetussa kunnassa, on käytettävä sanotussa pykälässä mainittujen verojen ja kansaneläkevakuutusmaksun suorittamiseen.

Jos valtionveron ennakko on määrätty muussa kuin siinä kunnassa, missä valtionvero on verovuodelta määrättävä, se on vähennettävä viimeksi mainitussa kunnassa maksuunpannuista veroista ja kansaneläkevakuutusmaksusta.

Verovelvolliselle muussa kuin 103 §:ssä tarkoitetussa kunnassa määrätty kunnallis- ja kirkollisveron sekä kansaneläkevakuutusmaksun ennakko käytettäköön hänelle sanotussa kunnassa määrättyjen kunnallis- ja kirkollisveron sekä kansaneläkevakuutusmaksun suoritukseksi.

Saadakseen lukea maksettavakseen pantavan veron ja kansaneläkevakuutusmaksun lyhennykseksi ennakkoperintälain mukaan ennakkona pidätetyt määrät verovelvollisen tulee veroilmoitukseensa liittää verokirjansa ja muut saamansa pidätystodistukset.

Milloin valtionveron määrääminen tapahtuu muussa kunnassa, kuin missä valtionveron ennakko on maksuunpantu, verovelvollisen on, saadakseen mainitun ennakon käytetyksi 104 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin, liitettävä veroilmoitukseensa ennakon määränneen viranomaisen todistus hänen maksettavakseen pannun ennakon määrästä.

Milloin verovelvolliselle sen johdosta, että hänen tilikautenaan ei ole kalenterivuosi, joltakin vuodelta toimitettavassa verotuksessa määrätään ainoastaan omaisuusveroa taikka tuloveroa vain tietynlaisesta tulosta, luetaan hänen hyväkseen veron lyhennykseksi tässä verotuksessa vain omaisuutta ja sanottua tuloa vastaava osa maksuunpannusta ja häneltä pidätetystä ennakosta. Muu osa ennakosta luetaan verovelvollisen hyväksi seuraavassa verotuksessa.

Milloin puolisoita on valtionverotuksessa yhteisverotettava ja toiselta puolisolta on pidätetty tai hänelle on maksuunpantu 103 §:ssä ja 104 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuina ennakkoina enemmän, kuin tarvitaan niiden verojen ja kansaneläkevakuutusmaksun suorittamiseksi, joiden suoritukseksi niitä on käytettävä, on yli menevällä osalla lyhennettävä toiselle puolisolle samassa kunnassa maksuunpantuja veroja ja kansaneläkevakuutusmaksua, sikäli kuin näitä ei voida suorittaa tämän puolison omilla ennakoilla.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei ole sovellettava, jos puoliso on veroilmoituksessaan kieltänyt ennakkojensa käyttämisen toisen puolison verojen ja kansaneläkevakuutusmaksun lyhennykseksi.

Milloin verovelvolliselta on pidätetty tai hänelle on ennakkona maksuunpantu enemmän, kuin tarvitaan niiden verojen ja kansaneläkevakuutusmaksun suorittamiseksi, joiden suoritukseksi ne on ollut käytettävä, on liikaa pidätetty tai kannettu ennakko, mikäli sitä on vähintään 200 markkaa, palautettava ja maksuunpantua ennakkoa, jos se on suorittamatta, lyhennettävä liikaa maksuunpannulla määrällä.

Sen estämättä, että suorittamatta olevaa ennakkoa on 1 momentin nojalla lyhennetty, on maksuunpannulle ennakolle suoritettava säädetty veronlisäys. Ennakon lyhennetylle osalle lasketaan veronlisäys tällöin sen kalenterikuukauden loppuun, jona verotuksen 81 §:n 2 momentin mukaan katsotaan päättyneen.

Jos verovelvolliselta verovuotena pidätetyt ja kannettavaksi määrätyt ennakot eivät nouse niiden verojen ja kansaneläkevakuutusmaksujen yhteismäärään, joiden suoritukseksi ne on käytettävä, on puuttuva osa verovelvolliselta perittävä veronkannossa verolipulla.

Milloin 1 momentin mukaan maksettavaksi jäävä määrä ei nouse 200 markkaan, se on jätettävä perimättä.

Valtion-, kunnallis- ja kirkollisveron sekä kansaneläkevakuutusmaksun kanto toimitetaan yhdessä. Samassa yhteydessä kannetaan metsänhoitomaksu, jonka maksuunpanosta on säädetty erikseen.

Veronkantoviranomaisina ovat, jollei valtiovarainministeriö tietyn veropiirin osalta toisin määrää, verotoimisto ja lääninhallitus. Tehtävien jaosta veronkantoviranomaisten kesken säädetään asetuksella.

Kanto tapahtuu postisäästöpankin välityksellä, sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin määrätä, että vero saadaan suorittaa myös muihin rahalaitoksiin.

Veronkantoviranomaisen asiana on viivytyksettä palauttaa liikaa pidätetyt tai kannetut ennakot.

Kanto toimitetaan yhdessä tai useammassa erässä, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö määrää.

Verovelvollinen ja muu verosta vastuussa oleva henkilö on siitä huolimatta, että verotukseen on haettu muutosta, velvollinen kannossa suorittamaan hänen maksettavakseen pannun määrän.

Milloin joku on 89 §:n 2 momentin säännöksen nojalla määrätty verovelvollisen kanssa yhteisvastuulliseksi veron osan suorittamisesta, hän on velvollinen maksamaan 109 §:n mukaan maksettavaksi jäävästä verosta vain sen osan, jolla hänen suoritettavakseen 89 §:n 2 momentin nojalla määrätty veron osa ylittää sen verovuoden tulosta kannettavaksi määrätyn ennakon, jonka maksamisesta hän ennakkoperintälain säännösten nojalla on vastuussa.

Jos verovelvolliselle on määrätty valtionveroa tai samasta tulosta kunnallisveroa kahdessa tai useammassa kunnassa ja kysymys hänen oikeasta verotuspaikastaan on saatettu säännönmukaisin tai perustevalituksin lääninhallituksen ratkaistavaksi, verovelvollisella tai muulla verosta vastuussa olevalla henkilöllä on oikeus pyytää sellaisen veropiirin verojohtajaa, jossa jokin verotuksista on toimitettu, määräämään, mikä sanotuista veroista on maksettava muutoksenhausta riippumatta. Täten maksettavaksi on ensisijaisesti määrättävä se vero, joka on kokonaan tai osaksi maksettu tahi jonka suoritukseksi on käytetty ennakkoja. Verojohtaja määrätköön samalla muussa kunnassa samasta tulosta tai omaisuudesta määrättyjen verojen pakkoperinnän lykkääntymään, kunnes lääninhallituksen päätös verotuspaikasta tehtyyn valitukseen on annettu. Tarvittaessa kirjoitettakoon uudet veroliput, erikseen sille verolle, joka on maksettava muutoksenhausta riippumatta, ja erikseen muulle verolle. Tässä momentissa tarkoitettuun verojohtajan päätökseen älköön haettako muutosta.

Milloin lääninoikeus tai korkein hallinto-oikeus on määrännyt jonkun verovelvolliseksi taikka korottanut tai alentanut veroa, on jäljennös päätöksestä toimitettava asianomaiselle lääninhallitukselle ja verotoimistolle sekä, mikäli päätös koskee kunnallis- tai kirkollisverotusta, asianomaiselle kunnallishallitukselle tai seurakunnalle.

Jos vero on tutkijalautakunnan tai 1 momentissa mainitun viranomaisen päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, veronkantoviranomaisen on asianomaiselle maksettava takaisin liikaa suoritettu määrä ynnä sille korkoa verotusvuoden päättymisestä tai, mikäli vero on maksettu sen jälkeen, maksupäivästä takaisinmaksupäivään, sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

Jos tutkijalautakunta on tehdyn muistutuksen johdosta muuttanut verotusta, on verovelvolliselle annettava sen mukainen uusi verolippu. Milloin valituksen johdosta joku on määrätty verovelvolliseksi tai veroa on korotettu, veronkantoviranomaisen on annettava verotetulle niin ikään verolippu ja perittävä maksamaton vero ja sille 2 momentin nojalla ehkä maksettu korko.

Jos joku muutoin kuin 113 §:ssä mainitussa tapauksessa on maksanut veroa enemmän, kuin hänen maksettavakseen on määrätty, hänellä on oikeus veronkantoviranomaiselta saada liikaa maksamansa määrä takaisin 113 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin laskettuine korkoineen.

Milloin kunnallisverotuksesta tehdyn muistutuksen tai valituksen johdosta annetulla päätöksellä muutetaan sitä veroäyrien määrää, johon kirkollisveron tai kansaneläkevakuutusmaksun maksuunpano perustuu, mainittu maksuunpano on samalla oikaistava.

Mitä 111–114 §:ssä on säädetty verosta, sovellettakoon vastaavasti kansaneläkevakuutusmaksuun.

Veronkantoviranomaisen on viipymättä kannon päätyttyä taikka, milloin kanto toimitetaan useammassa kuin yhdessä erässä, ensimmäisen erän kannon päätyttyä suoritettava kunnalle 96 sadalta maksuunpannun kunnallisveron määrästä sekä seurakunnalle 90 sadalta maksuunpannun kirkollisveron määrästä vähennettynä sillä, mitä ennakkoperintälain mukaan on etukäteen maksettu, sekä veronkantoviranomaisen kunnan tai seurakunnan puolesta edellisen kalenterivuoden aikana 113 §:n 2 momentin mukaisesti verovelvollisille takaisin suorittamilla määrillä niille maksettuine korkoineen.

Veronoikaisuna tai jälkiverotuksena maksuunpannuista kunnallis- ja kirkollisveroista on kultakin kalenterivuodelta erikseen suoritettava 1 momentissa säädetyt määrät.

Kansaneläkelaitokselle on veronkantoviranomaisen kannon päätyttyä taikka, milloin kanto toimitetaan useammassa kuin yhdessä erässä, ensimmäisen erän kannon päätyttyä suoritettava 98 sadalta maksuunpantujen kansaneläkevakuutusmaksujen määrästä vähennettynä sillä, mitä kansaneläkelaitokselle on etukäteen maksettu, sekä veronkantoviranomaisen kansaneläkelaitoksen puolesta edellisen kalenterivuoden aikana 113 §:n 2 momentin mukaisesti maksuvelvollisille takaisin maksamilla määrillä.

Edellä 116 §:n 2 momentissa tarkoitettujen verotusten yhteydessä maksuunpannuista kansaneläkevakuutusmaksuista on kultakin kalenterivuodelta erikseen suoritettava 1 momentissa säädetty määrä.

Tässä laissa tarkoitetuille veroille ja kansaneläkevakuutusmaksulle veron- tahi maksunlisäyksinä kertyvät varat jäävät valtiolle.

Viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona maksuunpano on tapahtunut, veronkantoviranomaisen on annettava lopputilitys kunnalle, seurakunnille ja kansaneläkelaitokselle verojen ja kansaneläkevakuutusmaksujen kannosta.

Jos ennakkoperintälain mukaan pidätetty ja kannettu ennakko sekä veronkannossa suoritetut tai muutoin ennen lopputilitystä kertyneet määrät eivät riitä verovelvollisen verojen ja kansaneläkevakuutusmaksun täyteen suoritukseen, on kertyneillä määrillä katsottava suoritetun niitä seuraavassa etuoikeusjärjestyksessä:

Milloin valtion- ja kunnallisvero eivät ole tulleet täysimääräisesti suoritetuiksi, on kummankin veron suoritukseksi katsottava yhtä suuri osa kertyneestä määrästä, kuin kumpikin vero on verovelvolliselle määrätyn valtion- ja kunnallisveron yhteismäärästä, kuitenkin siten, että kunnallisveron osuus tasoitetaan lähimpään kymmenellä jaolliseen markkamäärään.

Lopputilityksen jälkeen perittyjen veromäärien jaossa valtion, kunnan, seurakunnan ja kansaneläkelaitoksen kesken on vastaavasti noudatettava, mitä 2 ja 3 momentissa on säädetty.

Mikäli lopputilityksessä todetaan kunnallis- tai kirkollisveroa taikka kansaneläkevakuutusmaksuja kertyneen enemmän tai vähemmän, kuin mitä kunnalle, seurakunnille tai kansaneläkelaitokselle on 116 ja 117 §:n mukaisesti suoritettu, tehdään vastaavat hyvitykset tai rasitukset tilityksen antamisen jälkeen ensiksi tapahtuvassa suorituksessa.

Lopputilityksen antamisen jälkeen kertyvät tai verovelvollisille palautetut verot ja kansaneläkevakuutusmaksut on tilitettävä erikseen vuosittain.

Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön veronmaksukyky oman tai läheisen henkilön sairauden, tapaturman tai muun sellaisen syyn tähden on olennaisesti vähentynyt taikka jos verovelvollinen on kuollut ja häneltä jäänyt leski, lapsia tai muita perillisiä, joiden elatus on ollut hänen ansionsa varassa, samoin kuin milloin veron periminen tällaiselta tai muulta verovelvolliselta olisi muusta erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta, voi valtionveron osalta valtiovarainministeriö sekä kunnallisveron osalta kunnallisvaltuusto tahi kunnan ohjesäännössä olevan valtuutuksen nojalla kunnallishallitus harkintansa mukaan hakemuksesta myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen verosta. Samoin edellytyksin voi valtiovarainministeriö hakemuksesta myöntää veron suorittamisen lykkäystä.

Valtiovarainministeriö voi oikeuttaa veronkantoviranomaisen myöntämään veron suorittamisen lykkäystä ministeriön määräämissä rajoissa.

Jos valtakunnassa asunut henkilö, valtakunnassa asuneen henkilön kuolinpesä tai kotimainen yhteisö on joutunut ulkomaalla suorittamaan veroa sellaisista ulkomaalla saaduista tuloista tai siellä olleesta omaisuudesta, joista häntä on myös täällä verotettu, voi valtiovarainministeriö, milloin olosuhteet ovat säälittävät tai siihen muutoin on erityistä syytä, kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi myöntää valtionverosta ja, asianomaista kuntaa ja seurakuntaa kuultuaan, myös kunnallis- ja kirkollisverosta, sikäli kuin ne kohdistuvat sanottuun tuloon tai omaisuuteen, osittaisen tai täydellisen vapautuksen. Tähän päätökseen älköön haettako muutosta.

Sille, joka kauppamatkustajan toimesta on suorittanut leimaverolaissa säädettyä leimaveroa, valtiovarainministeriö voi hakemuksesta määrätä maksettavaksi takaisin leimaveroa vastaavan osan valtionverosta.

Siinä kertomuksessa, jonka hallitus valtiopäiväjärjestyksen 29 §:n mukaan antaa eduskunnalle, on lueteltava 125 ja 126 §:n mukaan valtionverosta myönnetyt vapautukset, sikäli kuin ne saman verovelvollisen osalta ovat 200 000 markkaa suuremmat.

Verolautakunnan ja tutkijalautakunnan asiakirjat on säilytettävä verotoimiston arkistossa.

Valtiovarainministeriön asiana on määrätä, ottaen huomioon, mitä asiakirjojen hävittämisestä valtion virka-arkistoista erikseen on säädetty, milloin ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annetut asiakirjat saadaan hävittää.

Edellä 91 §:n 1 momentissa tarkoitetulla asianosaisella on oikeus saada ote vero- ja tutkijalautakunnan pöytäkirjasta sekä jäljennös lääninhallituksen päätöksestä, niin myös jäljennös asiassa annetuista lausunnoista ja vastineista sekä 43 §:n mukaan toimitetussa tarkastuksessa laadituista kertomuksista. Sama oikeus on 69 §:ssä tarkoitetun ennakkotiedon hakijalla.

Jäljennöksestä tai otteesta, joka kirjoitetaan yksityiselle vero- tai tutkijalautakunnan pöytäkirjasta taikka verotoimiston tai lääninverolautakunnan hallussa olevasta muusta asiakirjasta, voidaan ottaa lunastusta sen mukaan, niin eräiden viranomaisten toimituskirjoista ja virkatoimista suoritettavain maksujen perusteista annetun lain (806/42) perusteita noudattaen annettavassa asetuksessa säädetään.

Lunastusta ei kuitenkaan kanneta 87 §:ssä tarkoitetusta veroluettelon otteesta eikä asianosaiselle muutoksenhakua varten annettavasta tutkijalautakunnan pöytäkirjanotteesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu lunastus kannetaan leimamerkkejä käyttämällä.

Keskusverolautakunnan toimituskirjoista peritään leimaveroa, sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.

Tietoja ja asiakirjoja, jotka ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi on esitetty, älköön vero- ja tutkijalautakunnassa, keskusverolautakunnassa, lääninhallituksessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa annettako muiden kuin lautakunnan tai korkeimman hallinto-oikeuden puheenjohtajan ja muiden jäsenten, lääninhallituksen asianomaisten virkamiesten, valtion- ja kunnanasiamiehen, verotusasiamiehen, tarkastusasiamiehen, verotarkastajan taikka kunnallishallituksen ja kansaneläkelaitoksen edustajan sekä asianomaisten lautakuntien ja oikeuksien toimihenkilöiden ja niiden kutsumien asiantuntijain nähtäviksi.

Verotuksen valvontaa, veron perimistä, verotuksesta tehtyjen valitusten tutkimista ja syytteeseen saattamista varten on veroilmoitukset sekä muut veroviranomaisille kertyneet asiakirjat annettava asianomaisen viranomaisen tai sen edustajan käytettäviksi. Niin ikään voi valtiovarainministeriö määrätä asiakirjat annettavaksi tilastollista tai muuta tieteellistä tutkimusta varten tällaista tutkimusta suorittavan viranomaisen tai henkilön käytettäväksi.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei estä myöskään keskusverolautakunnan, lääninoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätösten painosta julkaisemista sanamuodon mukaisina tai lyhennettyinä, asianosaisten nimiä kuitenkaan mainitsematta.

Jokainen on velvollinen pitämään salassa, mitä hän virassaan tai julkisessa toimessaan tai 132 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa on veroilmoituksista tai muista verotusta varten annetuista tiedoista tai asiakirjoista saanut tietää toisen taloudellisesta asemasta tai liikesuhteista taikka seikasta, joka lain tai erityisen määräyksen mukaan nimenomaan tai asian laadun vuoksi ilmeisesti on pidettävä salassa, sekä myös, mitä vero- ja tutkijalautakunnassa, keskusverolautakunnassa sekä lääninoikeudessa niistä asian käsittelyssä on lausuttu.

Jos veroilmoituksia taikka muita verotukseen kuuluvia asiakirjoja tuhoutuu, on valtiovarainministeriöllä oikeus antaa tarpeelliset määräykset ilmoittamisvelvollisuuden uudelleen täyttämisestä sekä verotuksen toimittamisesta.

Veropiiriin kuuluvista kunnista tulee sen, jonka alueella veropiirin verotoimisto on, hankkia ja ylläpitää verotoimistolle tarkoituksenmukainen huoneisto, ellei valtio ole ottanut siitä huolehtiakseen. Huoneiston ylläpidosta aiheutuvat kustannukset, maksettu vuokra tai vuokra-arvo niihin luettuna, jaetaan puoliksi valtion ja edellä mainitun kunnan kesken.

Milloin verotoimisto sijaitsee veropiirin ulkopuolella, hankkii ja ylläpitää verotoimiston huoneiston valtio, ja veropiiriin kuuluvat kunnat suorittavat yhteisesti puolet huoneiston ylläpitokustannuksista, vuokrakorvaus niihin luettuna, henkikirjoitetun väkiluvun mukaisessa suhteessa.

Kunnan, jonka alueella ei ole verotoimistoa, on omalla kustannuksellaan varattava vero- ja tutkijalautakunnille niiden tarvitsemat huoneistot.

Valtio hankkii omalla kustannuksellaan verotoimistojen kaluston ja toimistokoneet.

Vero- ja tutkijalautakuntien sekä verotoimistojen kustannusten suorittamisesta huolehtii valtio edellä 135 §:ssä mainituin poikkeuksin.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista vuotuisista kustannuksista vastaavat valtio ja asianomainen kunta kumpikin 43 prosentista, kansaneläkelaitos 8 prosentista ja evankelisluterilainen seurakunta 6 prosentista. Näiden perusteiden mukaan vastattavia kustannuksia ovat muun ohessa kustannukset maatalouskiinteistöjen verojyvityksestä ja -luokituksesta, verotoimiston kaluston ja toimistokoneiden vuotuisesta kunnossapidosta sekä verotoimiston käyttämistä tai yleisölle jakamista lomakkeista ja muista painotuotteista. Jos kunnan osuus kustannuksista, lukematta mukaan osuutta maatalouskiinteistöjen verojyvityksestä ja -luokituksesta aiheutuvista menoista, nousisi suurempaan määrään kuin 30 penniin kutakin samana vuotena toimitetussa kunnallisverotuksessa pantua veroäyriä kohti, jää osuus siltä osin valtion vastattavaksi. Milloin veropiiriin kuuluu useampia kuntia tai seurakuntia, vastaavat ne osuudestaan henkikirjoitetun väkiluvun mukaisessa suhteessa, kuitenkin niin, että verojyvitys- ja luokituskustannuksista kuntien ja seurakuntien osuudesta vastaavat vain ne kunnat ja seurakunnat, joiden alueilla verojyvityksiä ja -luokituksia on toimitettu.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainitut kustannukset on valtiolla oikeus periä puolivuosittain.

Valtionasiamiehen palkkauksesta vastaa valtio ja kunnanasiamiehen palkkauksesta kunta.

Lääninverolautakiintien ja keskusverolautakunnan kustannuksista vastaa valtio.

Verotusta koskevasta valituksesta päättäessään voivat lääninoikeus ja korkein hallinto-oikeus määrätä valtion, kunnan, seurakunnan tai kansaneläkelaitoksen taikka verovelvollisen suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta noudattaen soveltuvin kohdin oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädettyjä perusteita.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa voidaan tämän lain alaisessa asiassa toimittaa suullinen kuulustelu. Sen toimittavat korkeimman hallinto-oikeuden määräämä jäsen puheenjohtajana sekä asian esittelijä. Siinä voidaan myös kuulustella valallisesti todistajia ja asiantuntijoita ynnä totuusvakuutuksen nojalla asianosaista.

Sen lisäksi, mitä 139 §:ssä ja muualla laissa on säädetty, voi se viranomainen, jossa tämän lain alainen asia on vireillä, myöntää verovelvolliselle sekä kunnalle, kunnan- tai valtionasiamiehelle, tarkastusasiamiehelle tai verotarkastajalle oikeuden kuulustuttaa todistajia myös siinä yleisessä alioikeudessa, jossa se saattaa sopivasti käydä päinsä. Todistajan kuulustelussa on myös toisilla asianosaisilla tällöin oikeus kuulustuttaa todistajia.

Edellä 139 ja 140 §:ssä tarkoitetulle todistajalle on sen viranomaisen, joka on todistajaa kuullut, määrättävä suoritettavaksi palkkio, ja tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä todistajain palkkioiden määräämisestä yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa on voimassa. Milloin todistajaa on kuultu valtion nimeämänä, maksettakoon hänelle tuleva palkkio yleisistä varoista niiden perusteiden mukaan, jotka ovat voimassa korvauksen suorittamisesta valtion varoista tuomioistuimessa kuullulle todistajalle. Muussa tapauksessa suorittakoon palkkion se, joka on todistajan nimennyt.

Lääninoikeudessa tai sen toimesta kuullun todistajan palkkiosta ja sen suorittamisesta on säädetty erikseen.

Mitä tässä pykälässä säädetään todistajasta, noudatettakoon soveltuvin kohdin myös asiantuntijaan nähden.

Ulosotonhaltija sekä nimismies maalla ja poliisilaitos kaupungissa ovat velvollisia antamaan viranomaisille tarpeellista virka-apua veroasioissa, ja ulosotonhaltijalla on myös oikeus veroviranomaisten esityksestä sakon tai vankeuden uhalla velvoittaa se, joka ei ole noudattanut 52 §:n nojalla annettua kehotusta, täyttämään velvollisuutensa.

Siitä, mitä tässä laissa on sanottu verotoimistosta ja verojohtajasta, voidaan asetuksella säätää suurimmissa veropiireissä tarpeellisia poikkeuksia.

Valtiovarainministeriöllä on oikeus, milloin erityiset syyt vaativat, pitentää niitä määräaikoja, joiden kuluessa veroilmoitukset on verolautakunnalle annettava.

Mitä tässä laissa on säädetty kaupungista, sovellettakoon myös kauppalaan.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.