265/1957

Valtio ottaa 1 päivästä tammikuuta 1960 maanteinä hoitoonsa kaupunkien ja kauppalain alueilla olevat maanteiden jatkot, mikäli kuntaa ei ole tällaisen maantien osalta yleisistä teistä annetun lain 20 §:n 1 momentin nojalla sitä ennen määrätty tienpitäjäksi.

Maanteiden jatkojen kunnon selvittämiseksi on tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinöörin tai hänen määräämänsä henkilön viimeistään kuusi kuukautta ennen 1 §:n 1 momentissa mainittua ajankohtaa toimitettava asianomaisissa kunnissa katselmus, jossa kunnan edustajalle on varattava tilaisuus olla saapuvilla.

Ne maalaiskuntien, kauppalain tai kaupunkien alueilla olevat kunnan- tai kyläteinä kunnossa pidettävät tiet tai niiden osat, joilla on yleisen liikenteen kannalta ainakin niin huomattava merkitys, kuin yleisistä teistä annetun lain 8 §:ssä paikallistiestä on sanottu, on viimeistään neljän vuoden kuluessa mainitun lain voimaantulosta määrättävä paikallisteiksi. Erityisistä syistä valtioneuvosto voi pitentää tätä aikaa. Jollei tie ennestään kunnoltaan vastaa kunnan- tai kyläteille asetettavia kohtuullisia vaatimuksia, tie on saatettava kuntoon sillä tavoin, kuin 6 §:ssä säädetään. Sanotussa lainkohdassa tarkoitettua lopullista hyväksyvää katselmusta älköön kuitenkaan suoritettako ennen 1 päivää tammikuuta 1960. Päätöksen tien määräämisestä paikallistieksi tekee kunkin tien osalta kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, sitten kun on toimitettu sellainen selvitys, josta mainitaan 4 ja 5 §:ssä. Päätös, jolla tie on määrätty paikallistieksi tai tällaista määräämistä tarkoittava esitys tai vaatimus on hylätty, on annettava julkipanon jälkeen, ja valitusaika luetaan tällöin siitä päivästä, jona päätös on annettu.